Hei! Olen miettinyt, kuinka voisin vahvistaa omaa uskon tunnettani; toisinaan tuntuu, ettei tämä tämän hetken usko riitä; jotain enemmän pitäisi saada (mitä se on, en osaa sanoa!) Auttakaa te, viisaat, mitä voi tehdä, että oma uskontunne vahvistuisi! Kannattaisikohan lähteä käymään kesän aikana uskonmessuilla?
Miten vahvistaa omaa uskoa?
_us ko va _
142257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Rikkomalla vaikka kristinusko avulla lisää Jumalan ja Jeesuksen tahtoa vastaan!
Uskon vahvistusta tulossa sanoi kristinuskon uskovainen murhaaja sotilas kun sotilaspastorin näki.
Älä tapa käskyn kieltämiseen tarvitaan uskoa.
Mihin uskot? Miksi uskot niin? Onko sille mihin ja miten uskot perusteita? Siinä kysymyksiä jota tutkimalla voit löytää aivan eri tasolle, tasolle jossa ei tarvitse ponnistella pelastusta itsestään.
Jos haluat voin yrittää kanssasi askel askeleelta käydä tietä eteenpäin.En yritä olla nokkela, vaan olen itse löytänyt Totuuden ja Totuus on tehnyt minut vapaaksi. Haluan sinulle samaa.Haluan osoittaa Totuuden valoa elämääsi ja pimeys väistyy.
Aluksi voin jo nähdä tuosta kysymyksestäsi kompastuskiviä joihin olet kompastunut, jotka vievät levon.
Oletan että uskosi perustuu Jeesukseen (ja muutahan uskon perustaa ei ole, joka kestäisi ja jossa voit kokea olevasi vapaa).
kirjoitat:
"Olen miettinyt, kuinka voisin vahvistaa omaa uskon tunnettani"
Huomaatko tuossa ajatuksessa että sen taustalla on olettamus että sinun uskosi vahvuus on avain ongelmaasi.
Vastaus ei ole uskosi vahvuudessa, vaan siinä mihin uskot. Jos uskot Jeesukseen (suom. Vapahtajaan)niin voit olla vapaa tässä ja nyt.
Työ on täysin suoritettu, kaikki on jo historiallisesti totta, sitä ei muuttaa se kuinka hyvin uskot, kuinka se voisi muuttaa asian joka on jo tapahtunut.
Kun näet tämän selvästi, että kaikki on jo täytetty, etkä voi mitään siihen lisätä, koska se on jo täytetty, jää sinulle vain omistaa se tosiasiana, lahjana.
Totta on, että kokemuksellisesti tämä historiallinen tosiasia ei tuo sinulle lepoa ellet usko siihen.Usko ei kuitenkaan ole suoritus, vaan lepo tosiasiassa.
Usko siihen että sinun epäuskosi ei sitä muuta mikä on jo tapahtunut.Sinut niinkuin kaikki on jo vapautettu, täydellisesti.
Myönnän olevani surkea ulosanniltani, mutta tahtoisin auttaa sinua, sillä tunnen sen johon uskon. Heitä rehellistä kommenttia ja kysymystä mitä koet ja miten ajattelet. Uskon että kohtaamalla juuri sinun tilanteesi kaikkine kysymyksineen ja epäilyksineen on paras tie tuoda valoa juuri sinun tilanteeseesi.
Uskonmessut eikä mikään muukaan itsesi ulkopuolelta voi auttaa sinua.Ne voivat osoittaa tietä, mutta se Tie on sinun sisälläsi, Totuus on sisälläsi.
Olet Sataprosenttisesti hyväksytty sellaisen kuin olet, niin hyvässä kuin pahassa.Mitään ei tarvitse muuttaa. Tarvitaan vain totuuden valoa että silmät aukeavat näkemään tämän totuuden, ja siitä seuraa lepo, ilo ja rauha ja rakkaus.Kun näet totuuden hyväksyt itsesi täysin sellaisena kuin olet, ja siitä seuraa että hyväksyt muut sellaisen kuin he ovat. Siinä on Rakkaus.
Totuus on kaksipuolinen. Yhtäältä se paha mitä näet lähtee siitä vanha ihmisestä joka on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu ja kuollut, eli sille ei tarvitse korvaansa lotkauttaa, jos kiinnität siihen huomiosi ja tuomitset niin vahvistat vain sitä. Usko vain että kaikki on jo sovitettu ei ole enää mitään mitä sinun tulisi vanhan ihmisen suhteen tehdä.Tästä levosta uusi ihminen alkaa pikku hiljaa kasvun kautta nousta esiin. Toisaalta et elä enää sinä vaan Kristus sinussa. Näin ollen ei ole sinun tehtäväsi saada aikaan hyvää. Katsoit asiaa kummalta puolelta tahansa olet täydellinen. Olet täydellisesti kuollut Kristuksessa ja olet täydellisesti elävä Kristuksessa. Sinulle ei jää muuta kuin täydellistä lepoa. Kaikki muu on Saatana valhetta jota sinun ei tarvitse uskoa.
on Raamatun lukeminen ja tutkiminen.
Itse olin pitkään kirjaimen vanki.Yritin elää niinkuin raamattu sanoo. Ongelman ydin on siinä että sitä ei vain lukemalla ymmärretä. Käytäntö opettaa. Totuus kestää tuulessa ja tuiskussa.
Sanat ovat Henki ja Elämä. Tämä Henki ja Elämä on meissä sisällä.Sisältäsi löydät totuuden.
Ihminen kaipaa vapautta,ja se on juuri Hengen tuntomerkki.Siitähän tässä koko hommassa on kysymys vapaudesta, Jeesus, eli Vapahtaja, tuli vapahtamaan.Eli jos koet sisälläsi vapautta, on se merkki Hengestä.Älä katso siihen mitä tässä aineellisessa maailmassa tapahtuu vaan katso siihen mikä on sisälläsi.
Raamatun lukeminen ei itselleni tuonut vapautta, mutta kun olen seurannut sisäistä ääntäni, olen tullut huomaamaan että raamattu on yksi yhteen sen kanssa mitä olen kokenut.
Uskon Jumalaan, Jeesukseen, Pyhään kolminaisuuteen, Raamatun sanaan (tietysti kritisoiden toisinaan joitain asioita, kuten tavallista), mutta tunnen olevani jollain tavalla "vajavainen" ja "heikko", että ei riitä tämä, mitä tunnen. Pitäisi ilmeisesti kokea jokin Suuri Uskoontuleminen, vaikka tutkiskelin asioita viime kesästä kulkemalla ortodoksisissa liturgioissa, ja tajutessani, että emolaivani on luterilaisuus, ei mikään muu.
Olen vaeltanut vuodesta 1997 kirkkoon kuulumattomana ja nyt vasta liittynyt takaisin (toukokuussa 07). Tunnen olevani uskossa, mutta .. äh. Kunpa sen osaisikin selittää! Tunnen olevani jollain asteella "huono" uskovainen, huonosti uskova.
Luen ja tutkin Raamattua kyllä sekä keskustelen samanmielisten / erimielisten kanssa asioista, uskostakin. Kunpa vain lause päättyisi ja piste tulisi sen päähän; mitä minä oikein odotan?
Ei ole liturgioissa ja litanioissa joita ihmiset kirkoissa toistelee.Vaan aivan luonnollista elämää vapaana, Jumalan rakkauden kohteena ja se sitten vuotaa yli kanssamatkaajiin.
Olen kasvanut perheessä jossa vanhemmat kuuluivat helluntaiseurakuntaan, siten joutunut jo pienestä pitäen tekemisiin helluntailaisuuden kanssa.Mukana oleminen oli pakon sanelemaa,ankara isä pakotti.
Jouduin jo pienestä pitäen olemaan mukana kaikenlaisissa kokouksissa säestämässä. Lyhyesti sanottuna tästä ankarasta isästä muodostui minulle kuva Jumalasta joka on ankara. Kun sitten olin siinä iässä että aloin itse miettimään näitä asioita henkilökohtaisesti johti se siihen että yritin elää niinkuin raamattu sanoo.Se oli kuitenkin pelko joka minua ajoi tähän, ei Rakkaus.
Yritin tosissani parhaani mukaan vaeltaa oikein, ja jos "lankeilin" oli minulla aina hirveät katumusharjoitukset, tuntui että nyt olin kyllä tehnyt viimeisen kerran syntiä, eikä anteeksiantoa enää riitä minulle.Koin todeksi sen mitä Paavali sanoo lakiuskovaisesta, että hän olkoon kirottu.
Nyt näen että tämä oli vain lakiuskoa, mutta silloin olin vilpitön siinä uskomisessani.
Ja tietysti suu puhuu siitä mitä sydän on täynnä, niinpä aloin vaatimaan muiltakin virheetöntä vaellusta.Näin jokaisessa virheitä, siksi lähdin pois. Pitkä tarina lyhyemmäksi, kävin kahden eri kotona käyvän seurakunnan kautta etsiessäni "täydellistä" yhteisöä. Tämä etsiminen johti lopulta ulos niistä kaikista ( itseasiassa Jumala johdatti minut selvien unien kautta ulos kaikista seurakunnista)
Vasta sitten Jumala pääsi opettamaan minua ulos kaikista opituista turhista säännöistä ja opeista, jotka olivat minua kahlinneet suorituskeskeiseen uskonnollisuuteen.
Uskon että tänäpäivänä tie on lähteä ulos kirkoista ja kuppikunnista, jotka ovat kietoutuneet omiin oppiviidakkoihinsa ja kietovat niihin muita.On vaikea kuunnella Jumalan todellista ääntä kun ehkä ihan hyvää tarkoittavat uskonveljet ja sisaret suoltavat raamatunpaikkoja ja ja järjenpäätelmillä osoittavat että näin sinun tulee olla.
Totuus on ettet tarvitse kenekään opetusta, vaan hänen Henkensä opettaa. Heitä pois kaikki ennakkokäsitykset joita olet oppinut ja anna Jumalan opettaa.Meillä on niin paljon ajan myötä pinttyneitä käsityksiä asioista ja pidämme niitä tosina, vaikka ne eivät sitä olisikaan.Totuus kantaa aina vapauden leimaa, jos se ei sitä tee,se ei ole Totuus. Sinä tiedät sisälläsi mikä on totuuden ääni, älä anna pelon estää sinua ottamasta vastaan totuuden opetusta, siksi että se ei sovi sinun vanhoihin käsityksiisi, seuraa vain rohkeasti sitä vapauden ääntä sisälläsi. äläkä anna kenenkään sitoa sinua järjen päätelmillään.
Todellinen usko ei ole sitä että mietit miten tulisi olla tai mitä tulisi tehdä, että olisin riittävä,täyttäisin jonkun sisäisen mittarini kriteerit.
Jos katsot mistä tuo vajavaisuutesi ja heikkoutesi tunne lähtee, niin eikö ole niin että ajatuksistasi.Olet ensinnäkin rakentanut itsellesi käsityksen, ikäänkuin riman, johon sinun tulisi yltää, ja kun et siihen yllä koet vajavaisuutta, heikkoutta. Uskon että tämän ajan tauti, masennus, lähtee samasta lähteestä.
Masennus voi olla ihmiselle tosi hyväksi kun sen opetus otetaan oikein.Masennuksesta ei pääse täysin ulos ellei ensin hyväksy itseään täysin sellaisena kuin on.Lääkkeet on vain oireiden turruttamista ja piilottamista, mutta ei ratkaisu itse ongelmaan.
On hyvä esittää itselleen kysmys mikä minun aivoitusteni ja tekojeni motiivi on. Motiivi on joko pelko tai Rakkaus.Olipa se sitten vaikka vihaa, sillä sekin on vain peitettyä pelkoa.
Hups. kylläpä menee helposti pitkäksi nää viestit lopetan tähän tämän. laitan linkin toiseen tekstiin jonka olen joskus aikaisemmin tänne kirjoittanut.Toivottavasti se valaisee edes pikkasen sitä asiaa että vapaa ihminen elää tässä hetkessä ei menneessä eikä tulevassa, sillä ne orjuuttavat.Jumalan nimi ei ole sattumalta MINÄ OLEN (ei minä olin tai tulen olemaan).Siksi Jumalan kohtaaminen ei voi tapahtua muuta kuin pysähtymällä tähän hetkeen.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001328&posting=22000000023086680#22000000023086680
tässä toinen linkki hyvään kirjaan jonka voi lukea ilmaiseksi netissä:
http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/OutPain.html
minä olen saanut raamatun lukemisesta enemmän sen jälkeen, kun olen pysähtynyt pohtimaan, mitä jakeet tarkoittavat juuri minulle.
Raamatusta löytyy viisaudet joka tilanteeseen:
”Olut sopii onnettomalle,
viini sille, jonka mieli on katkera.
Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa
eikä mieti murheitaan.”
(Sananlaskut 31:6-7)
itse saada niin kovasti jotain uskontunnetta aikaiseksi. Pyydä Jumalalta lisää uskoa, hakeudu muiden uskovien seuraan, lue ja kuuntele sanaa, rukoile. Keskustele uskovien kanssa, elä uskoasi todeksi.
Olen kokenut samoin. Mutta minua helpottaa tieto, ettei usko ole tunnetta. Se voi olla sitä, että huokaiset Jumalan puoleen,. Joskus on epäuskoa. Tuomas ei uskonut, ennen kuin näki. Jeesuksen käsissä naula reiät ja laittoi niihin kätensä.
Usko on Jumalan teko, mutta yhteys pysyy avoimena rukouksessa ja pysähtymällä Sanan äärelle Raamattua lukien ja jumalanpalveluksessa. Jos löytää rehellisiä uskovia, joiden kanssa voi avoimesti myös puhua vaikka epäuskosta. Jumala rakasti Tuomastaankin.
levittelettekö murhaajien kuvia omissa lehdissänne ???
Ei kukaan tarvitse uskonvahvistusta tosiasioiden edessä tosiasiat vain ovat eivätkä häviä mihinkään.
Ongelmasi on se että että yrität uskoa olemattomia asioita jotka ovat täysin mielikuvituksen tuotteita siitä johtuu että uskosi ei kestä kenenkään usko ei kestä satuja ja valheita loputtomiin eikä ole tarkoituskaan lapsikin kasvaa mielikuvitussaduista ulos se on luonnon laki sinulle vain on käymässä samoin tämän aikuisten sadun kohdalla.
Tosiasioiden ja totuuden edessä ei ihminen tarvitse valheellista keinotekoista uskoa .
Pitääkä vastaavasti vahvistaa kuppaa, reumaa, nivelrikkoa, diabetestä tai skitsofreniaakaan?