Muistatko kun istuttiin,
toisiamme silmiin katsottiin,
tunteistamme puhuttiin,
toisillemme kaikki kerrottiin.
yhteen ääneen naurettiin,
me yhtä hetkee aina elettiin,
juututtu ei ongelmiin,
me kuinka jamaan tähän päädyttiin,
ja mä kaipaan sua jo nyt,
vaikka tuskin oot ees lähtenyt,
silmistäsi nään et koskaan enää palaa.
ja mä käännän kasvot pois,
ettet huomata sä vois,
kun mun silmästäni kyynel valuu salaa…
sun tunteet kuoli hiljalleen,
mut minä jaksoin uskoo ihmeeseen.
kun sitä ei sit tullutkaan,
mä aaveet omat jouduin kohtaamaan.
sä katsot kerran viimeisen,
ja minä vastaan siihen hymyillen,
mut sielu itkee sisälläin,
mä uskonut en koskaan käyvän näin.
sä painat oven kiinni selkäs kääntäen,
ja mä kasaan painun kylmään tyhjyyteen
mä istun lattialla sydän huutaen,
ja nyrkkiin puristan sun vanhan avaimen...
toisiamme silmiin katsottiin,
tunteistamme puhuttiin,
toisillemme kaikki kerrottiin.
yhteen ääneen naurettiin,
me yhtä hetkee aina elettiin,
juututtu ei ongelmiin,
me kuinka jamaan tähän päädyttiin,
ja mä kaipaan sua jo nyt,
vaikka tuskin oot ees lähtenyt,
silmistäsi nään et koskaan enää palaa.
ja mä käännän kasvot pois,
ettet huomata sä vois,
kun mun silmästäni kyynel valuu salaa…
sun tunteet kuoli hiljalleen,
mut minä jaksoin uskoo ihmeeseen.
kun sitä ei sit tullutkaan,
mä aaveet omat jouduin kohtaamaan.
sä katsot kerran viimeisen,
ja minä vastaan siihen hymyillen,
mut sielu itkee sisälläin,
mä uskonut en koskaan käyvän näin.
sä painat oven kiinni selkäs kääntäen,
ja mä kasaan painun kylmään tyhjyyteen
mä istun lattialla sydän huutaen,
ja nyrkkiin puristan sun vanhan avaimen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
siihen tyyliin runo, että mä jo mielessäni aloin tehdä sovitusta ja sävellystä siihen :)))
Voisit lähettää jollekin säveltäjälle tai levy-yhtiölle nuo sanat. Vois tärpätä :))
meikäläisen hyräilemään Neon2:n "puiston penkillä me istuttiin...."
sävellykseen osittain.
Tuosta vois kehkeytyä hyvä kappale suomen iskelmätaivaalle, jos joku tekis siihen hyvän sävelen :))
on kamalan vaikea uskoa, että tuska hellittää ja elämä alkaa uudelleen. Vain vanhan elämän taakse jättämällä syntyy tilaa uudelle. Tuska on vain kuljettava läpi. Koskettavaa.
tuosta alusta varsinkin, mieleen eräs lapsuuteni ja nuoruuteni paras ystävätär, josta en ole vuosikausiin kuullut enää mitään, vaikka ennen oltiin kuin paita ja peppu. :(
En edes muista milloin nähtiin viimeks, tai muistan mä kun viimeks nähtiin aikuisina useita vuosia sitten, ihan ohimennen, mut kuin me erottiin silloin nuorina, milloin me silloin viimeks nähtiin? Nyt monen vuoden jälkeen olen yrittänyt etsiä netin kautta ja vaikka miten, mut on kadonnut kuin tuhkatuuleen hän. *ikävöi parasta nuoruuden ystävätärtään*