Puna-Armeija (ven. Рабоче-Крестьянская Красная Армия, Rabotše-Krestjanskaja Krasnaja Armija, eli Työläisten ja talonpoikien punainen armeija) oli bolševikkien sotamiesneuvostojen demokraattista luonnetta edustaneista punakaarteista 23. helmikuuta 1918 organisoima armeija. Päivä on Venäjällä isänmaan puolustajien päivä ja asevoimien juhlapäivä.
Puna-armeijasta tuli myös Neuvostoliiton armeija, kun Neuvostoliitto perustettiin 1922. Punainen, josta tuli 1800-luvun puolivälissä laajalle levinnyt vallankumousten väri, viittasi puna-armeijan osalla työväenluokan vuodatettuun vereen.
Hallinnollisesti puna-armeija perustettiin määräyksellä kansankomissaarien neuvostossa 15. tammikuuta 1918 jo valmiiksi olemassa olevien punakaartien pohjalle. Virallinen puna-armeijan päivä, 23. helmikuuta 1918 muistuttaa ensimmäisestä joukkovärväyksestä Pietarissa ja Moskovassa, kun Lev Trotski järjesti punakaartit sotilaskurinalaiseksi armeijaksi, ja ensimmäisistä taistelutoimista miehittävää keisarillisen Saksan armeijaa vastaan.
Työläisten ja talonpoikien puna-armeija Tbilisissä, Georgiassa, vuonna 1921
Työläisten ja talonpoikien puna-armeija Tbilisissä, Georgiassa, vuonna 1921
Punakaartien järjestäminen sotilaskurinalaiseksi armeijaksi oli tarpeen erityisesti juuri tuolloin siksi, että Saksan keisarikunta ei enää pidempään jäänyt odottamaan kansankomissaarien neuvoston päätöksiä Saksalle Brest-Litovskin rauhanneuvotteluissa luovutettavista alueista, vaan oli lopettanut 5. joulukuuta 1917 solmitun aselevon ja lähtenyt hyökkäämään Latvian ja Viron kautta kohti Pietaria Lev Trotskin katkaistua neuvottelut tyytyen aselepolinjaan Saksan ensin tunnustettua Ukrainan itsenäisyyden.
23. helmikuuta oli tärkeä kansallinen vapaapäivä Neuvostoliitossa, jota myöhemmin juhlittiin myös nimellä neuvostoarmeijan päivä. Juhlapäivä jatkaa perinnettä edelleen nimellä isänmaan puolustajien päivä. Puna-armeijan perustajana pidetään yleisesti Lev Trotskia, joka toimi sekä ulkoministeriä vastaavana ulkoasiainkansankomissaarina että puolustusministeriä vastaavaa sotakansankomissaarina vuosina 1918–1924.
Perustettaessa puna-armeija perustui vapaaehtoisuuteen, eikä se tuntenut sotilasarvoja tai joukko-osastosymboleita. Upseerit valittiin demokraattisesti. 29. toukokuuta 1918 18–40-vuotiaat miehet tehtiin kuitenkin asevelvolliseksi. Suuren luokan värväysoperaation toteuttamiseksi alueelliset kutsuntalautakuntia vastaavat sotilaskomissariaatit (военный комиссариат, военкомат; voenkomat) perustettiin, jotka toimivat tässä tehtävässä ja tällä nimellä aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Sotilaskomissariaatteja ei tule sekoittaa armeijan poliittisiin komissaareihin (politrukkeihin).
Jokaiseen puna-armeijan yksikköön sijoitettiin poliittinen komissaari, jolla oli valta kumota yksikön komentajien päätökset, jos ne olivat ristiriidassa kommunistisen puolueen periaatteiden kanssa. Vaikka tämä johti väistämättä komentojärjestelmässä esiintyvään tehottomuuteen, puolueen johto piti tärkeänä kontrolloida upseeristoa, joka oli sisällissodan edetessä yhä useammin muodostettu entisen keisarillisen armeijan upseereista.
Venäjän sisällisodassa 1918-1920 puna-armeija taisteli valkoisia vastavallankumouksellisia armeijoita vastaan ja sitä käytettiin myös sisäisten kapinoiden tukahduttamisiin. Sodan loppuun mennessä puna-armeijassa palveli lähes 5 miljoonaa miestä.
Ammattiupseerien toimi, joka oli hylätty "tsaristisena perintönä", palautettiin 1935. Suurten puhdistusten aikana lähes kaikki vanhemmat upseerit kuitenkin teloitettiin tai lähetettiin pakkotyöleireille potentiaalisina uhkina Stalinin vallalle.
Puna-armeijasta tuli myös Neuvostoliiton armeija, kun Neuvostoliitto perustettiin 1922. Punainen, josta tuli 1800-luvun puolivälissä laajalle levinnyt vallankumousten väri, viittasi puna-armeijan osalla työväenluokan vuodatettuun vereen.
Hallinnollisesti puna-armeija perustettiin määräyksellä kansankomissaarien neuvostossa 15. tammikuuta 1918 jo valmiiksi olemassa olevien punakaartien pohjalle. Virallinen puna-armeijan päivä, 23. helmikuuta 1918 muistuttaa ensimmäisestä joukkovärväyksestä Pietarissa ja Moskovassa, kun Lev Trotski järjesti punakaartit sotilaskurinalaiseksi armeijaksi, ja ensimmäisistä taistelutoimista miehittävää keisarillisen Saksan armeijaa vastaan.
Työläisten ja talonpoikien puna-armeija Tbilisissä, Georgiassa, vuonna 1921
Työläisten ja talonpoikien puna-armeija Tbilisissä, Georgiassa, vuonna 1921
Punakaartien järjestäminen sotilaskurinalaiseksi armeijaksi oli tarpeen erityisesti juuri tuolloin siksi, että Saksan keisarikunta ei enää pidempään jäänyt odottamaan kansankomissaarien neuvoston päätöksiä Saksalle Brest-Litovskin rauhanneuvotteluissa luovutettavista alueista, vaan oli lopettanut 5. joulukuuta 1917 solmitun aselevon ja lähtenyt hyökkäämään Latvian ja Viron kautta kohti Pietaria Lev Trotskin katkaistua neuvottelut tyytyen aselepolinjaan Saksan ensin tunnustettua Ukrainan itsenäisyyden.
23. helmikuuta oli tärkeä kansallinen vapaapäivä Neuvostoliitossa, jota myöhemmin juhlittiin myös nimellä neuvostoarmeijan päivä. Juhlapäivä jatkaa perinnettä edelleen nimellä isänmaan puolustajien päivä. Puna-armeijan perustajana pidetään yleisesti Lev Trotskia, joka toimi sekä ulkoministeriä vastaavana ulkoasiainkansankomissaarina että puolustusministeriä vastaavaa sotakansankomissaarina vuosina 1918–1924.
Perustettaessa puna-armeija perustui vapaaehtoisuuteen, eikä se tuntenut sotilasarvoja tai joukko-osastosymboleita. Upseerit valittiin demokraattisesti. 29. toukokuuta 1918 18–40-vuotiaat miehet tehtiin kuitenkin asevelvolliseksi. Suuren luokan värväysoperaation toteuttamiseksi alueelliset kutsuntalautakuntia vastaavat sotilaskomissariaatit (военный комиссариат, военкомат; voenkomat) perustettiin, jotka toimivat tässä tehtävässä ja tällä nimellä aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Sotilaskomissariaatteja ei tule sekoittaa armeijan poliittisiin komissaareihin (politrukkeihin).
Jokaiseen puna-armeijan yksikköön sijoitettiin poliittinen komissaari, jolla oli valta kumota yksikön komentajien päätökset, jos ne olivat ristiriidassa kommunistisen puolueen periaatteiden kanssa. Vaikka tämä johti väistämättä komentojärjestelmässä esiintyvään tehottomuuteen, puolueen johto piti tärkeänä kontrolloida upseeristoa, joka oli sisällissodan edetessä yhä useammin muodostettu entisen keisarillisen armeijan upseereista.
Venäjän sisällisodassa 1918-1920 puna-armeija taisteli valkoisia vastavallankumouksellisia armeijoita vastaan ja sitä käytettiin myös sisäisten kapinoiden tukahduttamisiin. Sodan loppuun mennessä puna-armeijassa palveli lähes 5 miljoonaa miestä.
Ammattiupseerien toimi, joka oli hylätty "tsaristisena perintönä", palautettiin 1935. Suurten puhdistusten aikana lähes kaikki vanhemmat upseerit kuitenkin teloitettiin tai lähetettiin pakkotyöleireille potentiaalisina uhkina Stalinin vallalle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
KOMMUNISMI ON HYVÄKSI MAAILMALLE! KAIKKI TOVERIT MUKAAN JA TEHDÄÄN MAAILMASTA KOMMUNISTINEN! STALIN OLI HIENO MIES JA HÄNESTÄ LEVITETÄÄN LIIKAA VÄÄRÄÄ TIETOA JA SUORANAISIA VALHEITA!
Tunteeko kukaan Valkoisen tai Sinivalkoisen armeijan historiaa noin hyvin. Haluaisin lukea siitäkin jotain.
Itse palvelin Kuninkaallisessa Poh. Pion K:ssa joka oli perustettu joskus 400 vuotta takaperin jonkun silloisen Ruotsi-Suomen kuninkaan (en muista juoksevaa sossu num.) toimesta Vaasaan.
Nimi oli silloin joku Vaasan linnoitus komppania.
Venäjän valkoinen armeija (ven. Белая Армия) tai Valkokaartit (ven. Белая Гвардия, белогвардейцы) oli venäläinen monarkistiliike, joka taisteli Venäjän sisällissodassa (1918–1921) punaisia sekä niin sanottuja Vihreää armeijaa (nationalistit) ja Mustaa armeijaa (anarkistit) vastaan. Se sai apua Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan muodostamalta Triple Ententelta. Valkoinen armeija taisteli muan muassa Etelä-Venäjällä, Krimin niemimaalla, Venäjän Tyynenmeren seudulla Amurin alueella, Pamirissa sekä Persian ja Venäjän rajamaastossa.
Valkoinen armeija keskittyi myös émigré-toimintaan. Valkoinen armeija auttoi monia anti-neuvostovenäläisiä pakenemaan muun muassa Berliiniin, Pariisiin, Harbiniin, Istanbuliin ja Shanghaihin. Monet valkoiset ja anti-neuvostomieliset venäläiset löysivät uuden kotinsa toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvalloista. Valkoisten toiminta Venäjän sisällissodassa oli suuri. He kärsivät tappion ja monet pakenivat ulkomaille, jossa he suunnittelivat muun muassa vastavallankumousta ja bolševikien vastaista toimintaa. Monet valkoiset liittyivät ulkomailla asuinmaansa armeijaan. Monia valkoisia taisteli muun muassa Ranskan ja Saksan armeijassa toisen maailmansodan aikana.
Yo.merkonomina minä suoritin "asepalvelukseni" toimistotöissä. Se oli oikea miesten koulu. Joka-aamuisena tetsettinä oli kahvinkeitto (suod.jauhat.).
Hypätkää kaivoon, siellä on viileetä.