Eli nyt ikävä kyllä jo kuolleesta ketjusta jossa käsiteltiin mitä mormonismi on pois muilta harhauduttiin kiinnostavalle osa-alueelle.
Kysymys on lähinnä nimimerkille (.), koska hän jätti vastaamatta siellä. Mutta tietenkin kysymys on avoinna muillekin.
Eli, jos kirkon johtajat teoillaan puolustavat (ja mahdollistavat) pedofiliaa, onko se silloin hyväksyttävää? Nimimerkki (.) oli kauhistunut sananvapauden sallimisesta pedofiliaan kannattaville, mutta sanoi kuitenkin luottavansa mormonikirkon johtajiin. Onko pedofilia siis muuten kauhistuttavaa, mutta kuuluu Jumalan suunnitelmaan jos mormonijohtajat sitä jollain keinolla puolustavat (tapauskohtaisesti tai ei)?
Kysymys on lähinnä nimimerkille (.), koska hän jätti vastaamatta siellä. Mutta tietenkin kysymys on avoinna muillekin.
Eli, jos kirkon johtajat teoillaan puolustavat (ja mahdollistavat) pedofiliaa, onko se silloin hyväksyttävää? Nimimerkki (.) oli kauhistunut sananvapauden sallimisesta pedofiliaan kannattaville, mutta sanoi kuitenkin luottavansa mormonikirkon johtajiin. Onko pedofilia siis muuten kauhistuttavaa, mutta kuuluu Jumalan suunnitelmaan jos mormonijohtajat sitä jollain keinolla puolustavat (tapauskohtaisesti tai ei)?
Vastaukset 24
Vanhimmat
http://www.lds.org/ldsnewsroom/v/index.jsp?vgnextoid=f85a16ac29b9f010VgnVCM100000176f620aRCRD&vgnextchannel=726511154963d010VgnVCM1000004e94610aRCRD&vgnextfmt=tab1
Tämä on meille vakava asia.
V.Mayfield
Tuossa vaan kerrotaan kuinka kauheaa lasten hyväksikäyttö on ja kuinka ei urheat mormonipapit voi kaikkea estää sun muuta hyvää mieltä aiheuttavaa.
Kyse onkin siitä, että LDS-kirkolta on vaadittu oikeudessa tietoja jäsenistä, jotka työskentelevät lasten kanssa ja ovat hyväksikäyttäneet lapsia, mutta kirkko kieltäytyy antamasta tietoja vaikka on lain nojalla siihen velvollinen, vetoaa uskonnonvapauteen ja vie asian valitustuomioistuimeen. Tämä tapahtui vuonna 2001, eli kuusi vuotta on tietojen salailua jatkettu oikeuden vaatimuksen jälkeenkin. Sanoa saa mitä vain, mutta teot puhuvat kaikista eniten, eikö niin?
Tässä ketjussa lähinnä utelen erään palstan käyttäjän ajatuksia, joka oli valmis epäämään mahdollisuuden jopa julkiseen puhumiseen henkilöiltä, jotka eivät pedofiliaa pahana pidä, mutta samaan aikaan sanoo että vaikka mormonijohtajat suojelevat kyseisen taipumuksen omaavia kirkon jäseniä, hän luottaa heihin asiassa.
Siinä on melkoinen logiikkakatkos, jos mormonikirkko = hyvä, jos muut = ei saa edes puhua.
Linkittämästäsi tekstistä löytyy kohta "The Church's official handbook of instructions for leaders states that the first responsibility of the Church is to help those who have been abused and to protect those who may be vulnerable to future abuse.", mutta toisaalla on kirkon puhemies sanonut että tapaukset pyritään hoitamaan siten, että poliiseille ei edes asiasta ilmotettaisi. Mikä onkaan sitten totuus, pr-mielessä kun ei kannata mennä sanomaan mitään lasten hyväksikäytön salailusta.
mutta se virallinen vastaus, vastaa kysymykseesi. Minä en tiedä siitä yksityiskohdasta mistä olet puhunut, mutta virallisesti kirkon johtajilla on velvollisuus kertoa poliiseille asiasta.
Dealing with the Perpetrator
Simply put, The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints has a zero-tolerance policy when it comes to child abusers. When abuse is suspected, the Church directs its members to first contact the legal authorities and then their local bishop for counseling and support. The Church cooperates fully with law enforcement in investigating incidents of child abuse and bringing perpetrators to justice.
Members of the Church found guilty of child abuse are also subject to the laws of God. President Hinckley has said: "Our hearts reach out to the offender, but we cannot tolerate the sin of which he may be guilty. Where there has been offense, there is a penalty." Convicted child abusers are excommunicated, the highest possible discipline our faith can impose. Excommunicated members cannot take part in Church meetings or hold responsibilities of any kind within the congregation.
Can child abusers who have paid the legal price for their crimes and gone through a rigorous repentance process with local Church leaders become members of the Church again? Yes. As Christians, we believe in forgiveness. But can they ever again, in their lifetime, serve in any capacity that would put them in direct contact with children? Absolutely not. Forgiveness does not remove the consequences of sin. Protection of the family is a first principle of the Church.
Since 1995 the Church has placed a confidential annotation on the membership record of members who previously abused children. These records follow them to any congregation where they move, thereby alerting bishops not to place them in situations with children. As far as we know, The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints was the first religious institution to create such a tracking mechanism. We hold the family sacred and protect its children. This explains why the Church is one of the few denominations that imposes formal ecclesiastical discipline on mere members (as opposed to official clergy) for sexually abusive conduct.
Our Church applies this tracking system because of our core beliefs. No court in the United States has held a religious institution responsible for failing to protect its members from abuse by other members. To do so would turn religious institutions into police instruments, its leadership into law enforcement officers. The Church voluntarily tracks its membership, not because of the law or fear of lawsuits, but out of its own concern for families and children.
V.Mayfield
samasta pitkästä sivusta:
Bishops in The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints are taught that they have two primary responsibilities when they learn about a case of child abuse. First, they must protect the victim. Second, they must hold the perpetrator accountable for his actions. Even in states where the confidentiality of the confessional prevents clergy from reporting, bishops do all they can to prevent further abuse. Every effort is made to persuade the abuser to take responsibility for his actions, including going to the legal authorities. The very fact that a man has gone to his bishop with a confession makes it more likely that a respected Church leader can influence him to do the right thing.
V.Mayfield
Ei tuo niin pitkä teksti ollut, kyllä sen luin.
Kyse onkin siitä, että virallinen vastaus on ristiriidassa tekojen kanssa. Kovasti sanotaan että täysin nollatoleranssi on eikä hyväksytä, mutta siltikään ei anneta tietoja lasten hyväksikäyttäjistä vaikka tuomioistuin näin vaatii.
"Our Church applies this tracking system because of our core beliefs. No court in the United States has held a religious institution responsible for failing to protect its members from abuse by other members."
Tuo osa on jo suoraa valetta, koska oikeus on nimenomaan vaatinut vastuuta, ja tietoja noista henkilöistä, mutta LDS-kirkko on nimenomaisesti kieltäytynyt antamasta tietoja vaikka laki näin vaatiikin.
http://www.rickross.com/reference/mormon/mormon35.html
Tuolta löytyy hyvä alku tämän asian tietämiseen sinullekin, koska sanot ettet tiedä. Heti ensimmäisessa lauseessa lukee: "A Multnomah County judge has ordered the Mormon Church to turn over 25 years of internal records of sex-abuse complaints and discipline actions in the Portland area. The church is filing an emergency appeal of the order with the Oregon Supreme Court."
Eli kyseessä on niitä valituksia, mitä ei poliisille ole koskaan annettu, vaikka velvollisuus olisikin. Virallisesti saadaan sanoa mitä vaan, mutta se ei muuta sitä, miten asia todellisuudessa hoidetaan.
"Every effort is made to persuade the abuser to take responsibility for his actions, including going to the legal authorities." if he still doesn't? Hänhän voi ajatella juuri päin vastoin:koska tunnustin piispalle kaikki on nyt okei. Tällaisissa tapauksissa pitää lastensuojelun mennä kaiken muun edelle.
lastensuojelu menee edelle. Senhän sanoo järkikin.
Minkäs sille voi, että jossakin, joskus, järki ei toimi, mormoninkaan. Se on hänen tyhmyytensä, ei kirkon.
Myös, mikä järki on nostaa haloo yksittäisistä asioista, lehtijutuista.
Kokonaisuus ratkaisee.
Kokonaisuus toimii, yksitäisillä jäsenillä saattaa pätkiä.
tuossa ensimmäisessä viestissähän jo kerrotaan kokonaisuuden toimisesta.. kirkon johtajien tiedossa on että kirkon töissä olevia pedofiilejä suojellaan vaikka se on laitonta, ja rivimormonit ei tiedä asiasta mitään niinkuin ei edes mayfield joka tuntuu kaikesta tietävän
sen kokonaan sitten. Ja kiitos linkistä.
Virallinen vastaus ei ole ristiriidassa tekojen kanssa yleisesti puhuen. Ilmeisesti tässä tilanteessa muutama piispa toimi väärin, ja uskon että kirkon nykyinen kanta on vahvistunut tämän tapahtuman kautta.
Tässä on kyseessä kahdesta eri asiasta. Yksi on se että noiden piispojen olisi pitänyt kertoa poliiseille siitä miehestä meidän kirkon virallisen kannan mukaan. Vaikka laki ei vaadi sitä jokaisessa osavaltiossa niin piispojen olisi pitänyt ilmoittaa. Muilta kirkoilta ei vaadita pappien kertoa jäsenistään mitään kun he ripittäytyvät. Meidän kirkko vaatii papistomme kertomaan näistä vakavista asioista.
Siinä artikkelissa he sanovat että tämä mies oli "ylipappi", ja yritti sillä näyttää että hän oli jotenkin kirkon virallinen. Meidän kirkossa jokainen mies puolinen jäsen 12 vuotiaasta lähtien vihitään pappeuteen, mutta he eivät ole välttämättä meidän "papistoa". Kirkon viralliset ovat piispat, vaarnajohtajat, yleis-auktoriteetit, apostolit, ja ensimmäisen presidenttikunnan jäsenet.
Tämä mies oli tavallinen jäsen. Kirkko ei halua olla poliisi. Kirkko kehoittaa jäseniä puhumaan poliiseille ja sitten tulla puhumaan piispan kanssa. Noiden piispojen kyllä olisi pitänyt kertoa, ja erottaa hänet kirkosta kunnes hän oli todella tehnyt parannuksen.
Toinen asia on se että Ameriikassa meillä on semmoisia oikeuksia ettei tuomioistuin tai valtio saa noin vain määrätä kirkon antaa luottamuksellisa tietoja jäsenistään. Jos näin olisi, kukaan ei ripittäytyisi ollenkaan. Sen tähden kirkko puolusti itseään oikeudessa tuomioistuimen vaatimksen takia.
Mutta meidän nykyinen virallinen toimintatapa vaatii piispojen kehoittaa jäseniä puhumaan poliiseille, tai sitten piispan on itse tehtävä se.
V.Mayfield
Sinulle on vain ja ainoastaan tärkeätä kosto, takaisin maksaminen ja uhrista huolehtiminen. Kumpa asia olisikin niin yksinkertainen. MUTTA useimmiten kuvassa on tosiakin... esimerkiksi tekijän perhe/uhrin perhe... Mielestäsi ei varmaan tekijällä saisi olla oikeutta perheeseen tuollaisen teon jälkeen.... mutta herää kysymys onko se ihmisarvoista elämää se mitä tejkijälle toivot vai olisiko teloitus mielestäsi paikallaan??
Sekoittavaa on myös se, millä tasolla rike tapahtuu. Tytön hipelöinti on nimittäin aivan sama asia nimellisesti, kuin hänen raiskaamisensa akteineen. Lisäksi on tuo tunnustamis asia. Eikö sinusta tunnu, että ihminen joka ollekulle tunnustaa tehneensä väärin haluaa lopettaa väärinteon? MIKSI ei häntäkin voisi tässä asiassa auttaa? Miksi hänet pitäisi teilata. Etkö tiedä että yli 90% hoitoa saaneista eivät KOSKAAN toista tekoan.
Nykyinen systeemi jossa tekijän perheet hajotetaan ja hänet muutenkin leimataan ja häntä halveksitaan koko loppu elämän aiheuttaa vain sen, että tekijät eivär uskalla etsiytyä hoitoon! Seurauksena yhä useampia ja useampia väärin käytöksiä. Tekijä huomatessaan tekonsa vääryyden hän saattaa jopa ajatella että ok tuli kerran hieman hipelöityä likkaa, nyt ei enää oo väliä, vaan jatkan touhua, kaikki on menetetty kuitenkin.
Muuten tiesitkö että jotkut eivät saa edes itse mitään tyydytystä teoistaan...eli he eivät suinkaan tee sitä oman tyydytyksensä kaipuussa.
MAP kirkko on onnistunut siinä, että vaikka jotakin tällaista on tapahtunut, ovat kaikki perheenjäsenet saaneet hoitoa tarvittaessa. Perheitä EI ole hajoitettu ja lopputuloksena on saatu hyvin toimiva ONNELLINEN perhe! Perhe joka on käynyt läpi suuria vaikeuksia, mutta joka on onnistunut ne voittamaan.
Toinen asia on se että perheen muiden lasten kehityksen kannalta olisi isän vankilaan meno ajankohta hieman paremmin selvitettävä, jotta perheen muut lapset säilyisivättraumoilta. Tuollainan yhtäkkinen isän menetys saatta jopa aiheuttaa lapsessa traymoja jotka voivat aikanaan purkautuajopa henkirikoksessa.
Eivät nuo isät suinkaan aina ole perheessä mitään kamalia vaan rakastettuja isiä. Tällaisen asian ilmitulo on suuri järkytys koko perheelle.
Eikö kaikken määränpää tulisi olla ONNELLINEN PERHE, eikä onnettomat yksinäiset ihmiset, joilta on ryöstetty isä, mies, veli, lapsi....
tietenkin tämä vaatii suunnattomasti anteeksiannon voimaa. Mutta MIKÄ on niin väärin anteeksiantamisessa? Hyvä kysymys on tietenkin miten paljon meidän tulisi antaa anteeksi... mitä luulet Jeesuksen tuohon vastaavan? Maailma vastaa : EI MITÄÄN... miksi? ...koska heillä ei ole uskoa tuonpuoleiseen heille on elämä vain tässä ja nyt!
kerrohan, miksi uhrin oikeudet ovat niin kauhea asia sinulle? seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö vähenee ja kaikille tulee hyvä mieli kunhan asiat pidetään salassa!
"Mielestäsi ei varmaan tekijällä saisi olla oikeutta perheeseen tuollaisen teon jälkeen...."
"Sinulle on vain ja ainoastaan tärkeätä kosto"
"olisiko teloitus mielestäsi paikallaan?? "
olet oppisi hyvin ottanut perille. jos jonkun mielestä lasten hyväksikäyttö on väärin ja asiaa ei saa salata, onkin tuo henkilö murhanhimoinen hullu. kerrohan, miksi sinulle lasten hyväksikäyttäjien oikeudet on se päälimmäisin huoli?
"MIKSI ei häntäkin voisi tässä asiassa auttaa? Miksi hänet pitäisi teilata. Etkö tiedä että yli 90% hoitoa saaneista eivät KOSKAAN toista tekoan. "
annahan jotain tilastoa tuohon kiitoksia. tiesit kait että "apua" ei ole sellainen että pidetään raiskaukset salassa ja syyllistetään uhri?
jumalauta mikä palopuhe raiskaajien oikeuksien puolesta ja uhreja vastaan.
"Mutta MIKÄ on niin väärin anteeksiantamisessa?"
selvä homma, salataan tiedot lasten hyväksikäyttjistä ja annetaan heidän jatkaa touhujaan ettei vaan tuu raiskaajalle paha mieli. uhrin elämälle yksi ja sama, uudistuvaa luonnonvaraahan lapset on, tärkeintä on että johtajat saa tyydytyksensä. aamen
Kaiken mitä te teette yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle.
Sellaisille ihmisille olisi parempi, että heille ripustettaisiin myllynkivi kaulaan ja heidät heitettäisiin meren syvyyksiin.
ja lisää:
Mitä on ihmisen ruumiin murhaaminen ihmisen sielun murhaamiseen verrattuna?
Mitä se hyödyttäisi ihmistä, vaikka hän saisi omakseen koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa? Lapsensielulle tehtyä vahinkoa ei voi verrata mihinkään. Ihminen voi elää vaikeasti sairaana, vammaisena tai suuressa köyhyydessä onnellista ja rikasta elämää.
Ihminen, jonka sielua on vakavasti vahingoitettu, jonka sydän on särkynyt ja mieli murtunut on tuhoutumaan tuomittu, ellei Jumala armo korjaa häntä. Mikään muu ei auta, kaikkein vähiten tekohurskaiden selitykset siitä, miten tämäkin insesti oli sittenkin hyväksyttävissä tai ainakin annettavissa anteeksi, ettei nuoremmat lapset kärsisi.
Erityisen surullista on, että Jumalaan uskovien parissa, myös mormonien, pahuutta harjoitetaan jumaliseen kaapuun verhoutuneena niin, että särjetty ei aina edes pysty enää kääntymään Jumalan puoleen. Niin paljon pahaa hän on juuri jumalisten taholta kokenut.
Tuon valituskierteen laukaisseen oikeusjutun tapauksiin johtaneiden piispojen toimia ei voi tuomita mielestäni, tietoa ei ole annettu minkälaisessa tilanteessa he olivat ja mitä he tiesivät. Joskus voi liika armeliaisuus olla pahasta, eihän siinä mitään.
Tässä ketjussa ei toisaalta ollut kyse tuosta tapauksesta missään nimessä, vaan sen jatkoseuraamuksista. Laki vaatii kertomaan poliisille niin Utahissa kuin Oregonissakin, mutta LDS-kirkko kieltäytyy kertomasta. Siinä onkin se ongelma.
Ei mielestäni hyväksikäyttöön syyllistyneen kuvaaminen ylipapiksi ole väärin, koska hänhän oli ylipappi, ja se on kirkossanne virallinen nimitys. Tietenkään ei lehdessä kerrottu mitä tuo ylipappeus tarkoittaa, se ei liene oleellista itse tapauksen kannalta, ja isommat nimikkeet myy lehtiä paremmin. (Toisaalta taas CNN reportoi viime viikonloppuna isojen uutisten sijasta lähinnä Paris Hiltonista sekä männystä jossa oli kuolleen pormestarin kasvojen tyyppinen kohta kaarnassa... Ei aina voi onnistua edes myynnin edistämisen kannalta ;))
"Toinen asia on se että Ameriikassa meillä on semmoisia oikeuksia ettei tuomioistuin tai valtio saa noin vain määrätä kirkon antaa luottamuksellisa tietoja jäsenistään."
Itseasiassa on, Utahissa sekä Oregonissa. Ja monissa muissakin. Ainoa rippisalaisuuden suojan poistava asia on tieto lasten hyväksikäyttämisestä.
Linkkiä siinä: http://www.childwelfare.gov/systemwide/laws_policies/statutes/clergymandated.cfm
Ja tarkemmin Utahin lakeja: http://www.le.state.ut.us/~2003/bills/hbillint/hb0285s1.htm
Itseasiassa 25. osavaltiossa on pappien pakkoilmoittaa rippisalaisuutenakin kerrotut, ja 18. muussa on KAIKKIEN tapauksista riippumatta. Siitäpä tuleekin jo 43 osavaltioita joissa papin täytyy ilmoittaa, salaisuus tai ei!
"Sen tähden kirkko puolusti itseään oikeudessa tuomioistuimen vaatimksen takia."
Ja puolustaa vieläkin. Kuusi vuotta jatkunut valitusoikeudenkäynti ja jatkuu vieläkin. Tapauksesta tietoja Oregonin valitusoikeudenkäynniltä hakiessa kerrotaan että tietoja ei voida antaa koska tapaus on vielä kesken. Tässä kohtaa tulee mukaan kuvaan se kirkon vastuu, täysin lainvastaista toimintaa puolustaa ja salaa, samalla rikkoen lakeja, vedoten uskontoon.
Tätä ketjun oli tarkoitus käsitellä, miten mormonit itselleen oikeuttavat täysin ristiin menevän puheen ja teon, ja onko pedofilian suojelu ok jos se tapahtuu kirkon johtajien taholta.
"Mutta meidän nykyinen virallinen toimintatapa vaatii piispojen kehoittaa jäseniä puhumaan poliiseille"
Mutta tälläkin hetkellä LDS-kirkko on oikeudessa puolustaen valintaansa _olla ilmoittamatta_, vaikka virallinen toimintatapa niin sanoo. Kerrassaan mielenkiintoinen tapaus, eikö sinunkin mielestäsi?
"valintaansa _olla ilmoittamatta_" vaan oikeutta pitää rippisalaisuuksia, niin että valtio ei saisi niin vain määrätä kilokaupalla näitä tietoja.
"The church has argued that the material is protected under the First Amendment and confidentiality laws between a church and a penitent."
LDS-kirkko ei kieltäydy kertomasta poliiseille, vaikka ovoi löytää yksityistapahtumia jossa piispa tai vaarnajohtaja on toiminun väärin.
Kirkko kieltäytyy antamasta henkilökohtaista tietoa jäsenistämme kilokaupalla, ja maan laki (Constitution) tukee meitä tässä. Saa nähdä miten oikeudenkäynnit menee. Siksi sanoin että kyseessä oli kaksi eri asiaa. Tämä oikeudenkäyti juttu ei ole sitä mitä sinä väität. "LDS-kirkko" ei suojele, vaan päinvastoin erottaa ja ilmoittaa näitä rikollisia viranomaisille, yleisesti puhuen. Mene itse vaikka juttelemaan lähellä olevan piispan kanssa tästä asiasta. Tulee varmasti selväksi kuinka vakava asia tämä on veljille Salt Lake Cityssä.
V.Mayfield
Eli niin, kirkko kieltäytyy ilmoittamasta poliisille henkilöistä jotka tunnustavat hyväksikäyttävänsä lapsia vaikka työskentelevät lapsien kanssa. Siitäpä koko hommassa on kyse. Älä viitsi yrittää vääntää sitä tarkoittamaan mitään muuta.
"Kirkko kieltäytyy antamasta henkilökohtaista tietoa jäsenistämme kilokaupalla, ja maan laki (Constitution) tukee meitä tässä."
Kirkko kieltäytyy antamasta tietoa jäsenistä JOTKA OVAT HYVÄKSIKÄYTTÄNEET LAPSIA JA RIKKONEET LAKIA (vaikka laki velvoittaa ilmiantamaan nämä!), ilmeisesti mainettaan puolustaakseen. Perustuslain ensimmäiseen lisäykseen vetoaminen toimii siksi, koska vetoomusoikeudenkäynnissä voi koko oikeudenkäynnin mitätöidä ja tuomarin vaihtaa, jos kanteen nostajilla on epäilystä että tuomio johtuu uskonnollisista syistä.
Koska kyse on perustuslain tulkinnasta (joka EI tuo kirkkonne kantaa vain siitä syystä että siihen on vedottu. Tuo lisäys kieltää valtioita estämästä uskonnon toimintaa tai tuottamasta sille haittaa muihin uskontoihin nähden. Jos tuo vetoomus on sillä pohjalla, että "jos paljastuisi että meillä on paljon pedofiilejä joita suojelemme, saattaisimme menettää jäseniä ja näinollen muut uskonnot hyötyisivät", ollaan menty kaiken järjen tuolle puolen), voidaan valitusoikeuteen mennä, ja valitusoikeudessa voidaan aina vaatia uusi käsittely. Tämä siis niin kauan kuin rahaa riittää, ja mitä luulet, löytyykö LDS-kirkolta sitä?
Tuonkin oikeudenkäynnin jälkeen on ollut useita tapauksia jossa on otettu lasten pariin töihin rekisteröity seksuaalirikollinen (ja laki velvoittaa kertomaan tästäkin vanhemille!), mutta mitään tietoa ei eteenpäin näistä asioista ole annettu. Voit pistää virallisia lausuntoja ja piispojen huolestuneita lausuntoja vaikka kuinka paljon, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että kirkkosi on tällähetkellä loputomassa oikeustaistelussa sen puolesta, ettei tarvitsisi antaa tietoa lasten hyväksikäyttäjistä. Kyseessä ei ole "henkilökohtaista tietoa kilokaupalla" vaan tunnustukset henkilöiltä, jotka ovat lapsia hyväksikäyttäneet, että lapsia voitaisiin suojella paremmin.
Minusta on jokseenkin huvittavaa, että vetoat ensin osavaltioiden lakeihin, ja se osoitetaan vääräksi. Sitten vetoat perustuslakiin, jota käyetään vain apukeinona jatkuvaan oikeusprosessiin jonka aikana ei tarvitse tietoja antaa kenestäkään, ymmärtämättä miten tuo kyseinen oikeusprosessi toimii. Lopulta sanot vain "kyllä piispat kertoo että huolissaan ollaan!" ja "jännä nähdä miten käy!"
Lasten hyväksikäytön salailulla mahdollistaminen ei ole "saa nähdä miten menee", ellei omaa uskomattoman kieroutunutta moraalia.
Onko tästä kaikesta pääteltävä, että sinun mielestäsi on täysin hyväksyttävää salata tapahtuneet lasten hyväksikäytöt ja estää oikeuden tapahtuminen, kunhan vain sillä on kirkon johdon siunaus?
näillä palstoilla näkee kirjoituksia jotka menevät täysin yli ymmärryksen. Sinun oli sellainen. Ei ole kyse kostosta jos uhri pelastetaan ja hänet asetetaan etusijalle, varsinkin jos on kyse lapsesta, ei silloin voi miettiä tekijän oikeuksia vaan lapsen suojelua. Totta kai tekijääkin pitää hoitaa, mutta miten hoito toteutuu jos tekijä ei edes joudu vastuuseen teostaan?
En voi käsittää miten perhe-elämä voisi olla onnellista hyväksikäytön jälkeen niin että tekijä jäisi perheeseen- voisiko hyväksikäytetty lapsi koskaan enää tuntea itseään turvatuksi?
"Tuli hipelöityä hieman liikaa"?? Lasta EI hipelöidä ollenkaan, normaali hellyys on asia erikseen jokainen vastuullinen vanhempi ymmärtää eron, joka ei ymmärrä, sen parempi mitä kauemmas kenenkään lapsesta hänet siirretään.
Kirjoituksesi oli kaiken kaikkeaan pöyristyttävä, toivon että olit provo vaikka sellaisenaankin todella pohjanoteeraus.
on hieman eri asia. Ripissä on kysymyksessä asia jossa ripin vastaanottaja on asianosaisen syntien tunnustamisen yhteydessä saanut tietoja, mahdollisista myös rikoksen tunnusmerkistön täyttävistä asioista.
Rippisalaisuus on sinänsä ehdoton, muutoinhan sillä ei olisi merkitystä. Länsimaisen oikeuskäytännön mukaan euroopassa syytetty ei yleensäkään voi todistaa itseään vastaan. Asianosaisen tunnustus ei yksin riitä tuomion langettamiseen.
Muulla tavoin tietoon tulleen rikoksen salaamiseen kirkolla ei ole perusteita. Törkeistä, kuten henkeen tai siveyteen liittyvissä rikoksissa kirkolla on muiden oikeudellisten henkilöiden tapaan jopa velvollisuus ilmiantoon. Muunlainen menettely voidaan tietyissä rikoksissa katsoa yksinään rangaistavaksi rikoksen salaamiseksi.
Palstalla on toisaalla käsitelty rikosta jonka salaaminen on selkeästi lainvastainen tapaus.
Aameeriikassa on tullut esiin muutama katolisten pappien tai papiksi opiskelevien pedofiilitapaus joiden salaamisen kirkko on sittemmin tuominnut, vaikka on aluksi pappejaan lojaliteetin varjolla suojellut tietoja salaamalla. Pedofiili tapaukset ovat uskonnollisissa yhteisöissä valitettavan yleisiä. Tällaisten rikosten salaamisesta saattaa niistä tietävä joutua oikeudelliseen vastuuseen myös Suomessa ja länsimaissa yleensä. Pelkkä kuulopuhe (juoru) ei kuitenkaa välttämättä ole tällaista vastuuseen johtavaa tietoa.
Turust
"Etkö tiedä että yli 90% hoitoa saaneista eivät KOSKAAN toista tekoan."
Ainakin Suomessa ns. "pikkupillurikollisilta" voitiin viranomaispäätöksellä poistaa kivekset aina 60 luvun lopulle asti. Myös homous saattoi aiheuttaa kyseisen toimenpiteen toimeenpanon, esimerkiksi vankilan johtokunnan päätöksellä, ilman varsinaista tuomioistuin käsittelyä.
Mainitun ajankohdan jälkeen tilastoluvut ovat voimakkaasti muuttuneet hoitotoimenpiteiden muuttuessa. Aikuiselle toimitettu kastrointi on hitaasti sukupuoliseen halukkuuteen vaikuttava toimenpide. Tämän vuoksi kastroidun eristystä jatkettiin toimenpiteen jälkeen. Noin 10 % kuohituista on kuitenkin hyvin saattanut uusia rikoksensa. Peniksen poistoa ei Suomessa liene toteutettu rikoksen estämistarkoituksessa.
Turust
vakava asia. Ev. lut. kirkossa siihen suhtaudutaan tällä tavoin:
"Rippisalaisuus
Rippisalaisuus kuuluu rippiin, jossa ripittäytyvä tunnustaa syntinsä ja saa synninpäästön ripin vastaanottajalta. Ripittäytymisen voi ottaa vastaan pappi, lehtori, diakoniatyöntekijä tai joku seurakunnan jäsen. Rippisalaisuus eli ehdoton vaitiolovelvollisuus ripissä esille tulleista asioista velvoittaa jokaista ripin vastaanottajaa.
Yksityinen sielunhoito ja rippi kuuluvat papin erityisiin tehtäviin. Kirkkolaissa on säädetty papin rippisalaisuudesta seuraavasti: ”Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut” (KL 5 luku 2 § 1 mom.). Pappi ei siis saa paljastaa edes sitä, kuka hänelle on ripittäytynyt. Vaikka pappia kuulusteltaisiin todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoitotilanteessa on hänelle uskottu."
Mormonikirkossa suhtaudutaan samaan tapaan piispalle tehtyihin tunnustuksiin.
mormonien puheille kuinka totellaan maan lakeja aamen. eli sinä olet sitä mieltä, että on täysin hyväksyttävää sallia lasten hyväksikäyttö ja sen jatkuminen, kunhan siitä ei koidu huonoa mainosta, ja piispan ei tarvitse joutua epämiellyttävään asemaan.
moraali, mitä se oli? ainiin, sitä että kahvia ei saa juoda. aamen!
jotka tiedän, niin katolisissa kuin protestanttisissakin, tunnetaan rippisalaisuus, jota ei voi rikkoa edes kuulusteluissa eikä oikeudenkäynneissä.
Miksi juuri mormonikirkko on otettu näin ankaran arvostelun kohteeksi?
Huonot mainokset ja kahvinjuonnit eivät nähdäkseni liity mitenkään tähän.
Minusta lasten hyväksikäyttö ei ole hyväksyttävää, enkä ymmärrä, miksi sellaista väität.
....
"Mormonikirkossa suhtaudutaan samaan tapaan piispalle tehtyihin tunnustuksiin."
Olen ymmärtänyt, että piispalle väärän tekonsa tunnustanelle voidaan antaa kirkon sisäinen rangaistus, esimerkiksi määräaikainen erottaminen seurakunnasta.
Ev.lut. käsityksen mukaa yksin Jumala voi antaa synnit anteeksi.
Ylösnoussut Jeesus antoi seurakunnalle suuren vallan. "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut". (Joh.20:23)
Tätä valtaa seurakunta käyttää. Se tapahtuu yksityisessä ripissä, mutta myös messun alussa.
Synninpäästössä seurakunta kuulee saman Kristuksen äänen kuin kerran halvaantunut mies: "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi". (Matt.9:2)
Siis "annetaan anteeksi" ei niin että ripin vastaanottajalla olisi valtuuksia anteeksi antoon.
Synninpäästön yhteydessä liturgi tekee ristinmerkin.
Jeesus Kristus on ristinkuolemansa kautta sovittanut synnin ja tuonut anteeksiannon.
Siksi seurakunta voi julistaa synnit anteeksi. Ev.lut. kirkossa ripin vastaanottaja ei välttämättä julista syntejä anteeksi annetuiksi. Selkeänä poikkeuksena on mm. lestadiolainen kirkon herätysliike.
Turust
Eli hieman saa hipelöidä, ei se haittaa. Jos tahtoo raiskaajan vastuuseen on saastainen murhaaja ja tunteeton hirviö. Lasten hyväksikäyttäjien piilottelu on ok kunhan rahaa riittää hommaan. "No mutta niin muutki ei voi syyttää!". Ei saa raiskaajan perhettä rikkoa rankaisemalla lapsen hyväksikäytöstä, sitä sattuu. "Velvollisuus on kertoa mutta vaikka sitä ei tehdä oikeasti niin siellä se lukee käsikirjassa eli kaikki on hyvin". "Ei voi kirkkoa syyttää siitä että kirkko tahtoo salata maineen menettämisen pelossa raiskaustapaukset". Raiskaajille pitää antaa anteeksi heti, sama se lapsille.
Eli mormonien puolelta tulee vain hyväksyntää lasten hyväksikäytöllekin kunhan vain johtajat sen hyväksyvät käytöksellään. Tämä selvä.