Tänään tuli työpaikalla puheeksi erilaiset pienryhmäuskonnot ja sitten sen innoittamana tulin oikein nettiin katsomaan mitä sanotaan yhdestä tälläisestä ryhmästä. Luin suomi24:n sivuilla viime vuonna keskustellusta jutusta seuraavan linkin takaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000013345304
Tiedän hyvin paljon kyseisestä ryhmästä ja totesin, että nuo jutut huijaavat melko paljon asiasta. Antaa melko mustan kuvan kyseisestä ryhmästä. En kuitenkaan pidä mitään puolustuspuheenvuoroa, koska minä itse olen ateisti ja ikäänkuin olen kyseisen uskonlahkon uhri, jonka vuoksi valitsin tämän otsikon. En kuitenkaan varsinaisesti kerro uhrin tarinaa vaan ihmettelen kyseistä ryhmää ja vähän korjaan asioita, jotka uskonto on pimentänyt ja antanut ulkopuolisten ymmärtää asia väärin.
Tietääkseni seuraava lause on väärin hatakan gradusta. "Lasarus-veljet eivät käytä lääkkeitä, eivätkä käy lääkärissä". He käyttävät ainakin antipioottilääkkeitä.
No se siitä. Hetki sitten kuuntelin nauhalta joskus 1990-luvun alussa radiossa olleen pätkän, että siinä olleelle toimittajalle oltiin sanottu, että kyseisen uskonnon edustajien mielestä jopa matot ja verhot ovat synti. Se ei pidä paikkaansa, vaikka moni aivan käsittämätön asia onkin kyseisen lahkon mielestä syntiä.
No niin. Sitten asiaan, jota itse asiassa aijoin kertoa. Pitänee kuitenkin aivan aluksi huomauttaa, että minun mielestäni jokainen saa uskoa mihin uskoo ja olen iloinen jos joku saa sillä tavalla sielulleen rauhan. Se on tietysti hieno asia. Mutta uskon nimellä ei saa alistaa ihmisiä eikä varsinkaan väärin käyttää valtaa. Seuraava asia ihmetyttää ja on minusta hyvin väärin. Lahkon johtajan kodissa on suuren oleskeluhuoneen seinillä täynnä kaikenlaisia tekstejä Raamatusta ja erilaisia kiitostauluja. Yksi seinä täyttyy juuri tälläisilla kiitostauluilla. Olen lukenut ne sataan kertaan. Yhdessä lukee jotain tähän tapaan: "kiitos Jumalalle, että Suomessa on vielä oikeus käydä kotikoulua. Kiitos Jumalalle, että meillä on vielä mahdollisuus vapaasti julistaa sinun ilosanomaasi..." He kiittävät Jumalaa siitä, että he vapaasti saavat uskoa mihin uskovat. Kuitenkin he opettavat suorastaan pakkosyötöllä lapsille, että Jumala sitä ja Jumala tätä ja jos ette tee niinkuin me julistamme, joudutte kadotukseen. He sanovat pienestä pitäen viattomalle lapselle, että tee näin ja näin ja älä tee näin ja näin. Ja jos teette kuin me ollaan kielletty niin Jumala rankaisee teitä julmalla tavalla. He pelottelevat lapsia niin että lapsen on aivan mahdoton erota seurakunnasta! He kiittävät Jumalaa, että heillä on vapaa valita oma uskonto ja silti he epäävät tämän mahdollisuuden lapsiltaan. En voi käsittää tätä!
Lisäksi yhteisöön kuuluu ns. vapaa liittyminen. Vapaako? Se ei todellakaan ole vapaa ainakaan heidän omille lapsilleen! He eivät kasta lapsiaan, vaan heidän uskonnossaan on ns. liittyminen, kun lapsi on noin viisitoista vuotias. Kun lapsi täyttää kolmetoista, häntä ruvetaan painostamaan: "joko liityt, joko liityt". Ei ehkä suoraan näillä sanoilla, mutta lapselle ei lopulta jää muuta vaihtoehtoa.
Millä tavoin kyseisen uskonnon perheen lapset pakkosyötetään?
1)SENSUURI: kaikilla mahdollisilla konsteilla lapselta evätään ulkopuolinen tieto: ei anneta lapselle mahdollisuutta tavata seurakunnan ulkopuolisia ihmisiä, tiedonvälitys evätään (ei televisiota, ei internettiä ja lehdistäkin leikataan pois kohdat, joista lapsi voisi "saastua")
2)HÄVÄISTYSRANGAISTUS: lapsille asetetaan odotukset, jotka heidän tulisi täyttää. Esimerkiksi jos lapsi ei liity uskontoon kun on siinä iässä, tai arvostelee uskonnon sääntöjä, hänet asetetaan huonommalle jalustalle: toisille lapsille kerrotaan että tämä on tehnyt sitä ja tätä pahaa ja siksi hänen pitää esim. tehdä töitä enemmän kuin muiden tai hän joutuu erityiskontrollin alle. Häntä rangaistaan avoimesti, niin että muut pelkäävät tehdä samoin. 3)YKSITYISYYDEN JA VAPAUDEN ESTO (SANANVAPAUDEN ESTO): lähestulkoon kaikki mitä lapsi päästää suustaan kerrotaan uskonnon johtajalle. Jos joku on johtajasta väärin, lapsi saa ankaran häväistysrangaistuksen.
4)ULKOPUOLISEN ELÄMÄN PELOTTELU:ulkopuolisesta elämästä annetaan lapselle niin pelottava kuva, että lapsi ei uskalla ajatellakaa uskonnosta eroamista
5)TOTUUDEN PEITTÄMINEN: lapselle ei kerrota totuutta. Esimerkiksi ei kerrota, miten oma tili avataan tai miten kouluihin haetaan tai miten hoidetaan vuokranmaksu.
YHTEENVETO: kyseisessä uskonnossa hyväksyn kaiken muun paitsi lapsen kasvatusperiaatteen. Se on vallan väärinkäyttöä ja jos Jumala on oikeasti olemassa, se ei voisi pitää tuota oikeana toimintana.
Se on minun mielipiteeni. Minulla itselläni meni vuosia, että selvisin siitä sokista, mikä tuosta uskonnosta eroaminen aiheutti.
En tiedä muita tällaisia uskontoja, mutta kyllä niitä varmasti on. Luotarielämäkin jollakin tavoin voi olla tätä. Luin Kirjan Uskolla alistetut ja siinä ei eronnut mikään muu minun kokemukseeni kuin se, että kirjan päähenkilö oli vapaasti saanut päättää liittymisestään ilman minkäänlaisia painostuksia. Eikä siinä puhuttu mitään lasten kasvatuksesta.
En halua antaa huonoa kuvaa kyseisestä uskonnosta, mutta asioista on puhuttava niiden oikealla markityksellä. Vihaan valhetta ja tiedon peittelyä.
Ja jos tämä nyt menisi kyseisen uskonnon korviin, niin lainaten Petrin matka Myyrmanniin -kirjan kirjoittajan ajatusta: Tarkoitatte varmasti hyvää lapsillenne, mutta menetelmänne on väärä.
t. rikkakasvi
Vallan väärinkäyttöä uskonnoissa
9
985
Vastaukset
- simpukka986
Voit olla ihan oikeassa. Tunnet kyseisen uskonnon ilmeisesti paremmin kuin minä, joka törmäsin uskontoon armeijassa jossa eräs tupakaverini kuului kyseiseen uskontoon. Hän vaikutti hyvin tasapainoiselta tyypiltä. Muutenkin hieman Säkylässä aikaa viettäneenä ja ilmeisesti suht lähellä ns. pääpaikkaa. Ainakin tämän tupakaverin perhe vaikuttaa suht normaalilta ainakin ulkoisesti mitä olen heitä nähnyt. Vaikuttavat hyvin urheilullisilta ja ahkerilta ainakin ulkoisesti. Vaikka en tietenkään sano etteivätkö he kärsisi sisäisesti, kun en paremmin tiedä. Mutta ainakin siinä tapauksessa pitävät hyvin julkisivusta huolta. Eivätkä ainakaan tuputa uskontoaan kuten jotkin ns. lahkot. Siinä mielessä liittyminen on siis vapaata. Ja tuohon lasten pakko liittymiseen. Kyllähän minäkin kuulun ev.lut kirkkoon koska vanhempani siihen kuuluivat syntymässäni. Tässä uskonnossa sentään annetaan ihmisen kasvaa ja kehittyä ja ajatella omilla aivoillaan haluaako silloin aikanaan liittyä uskontoon. Ja samaa tuputusta muutkin saavat kokea. Ilmeisesti kotikoulun käyneenä et ehkä tiedä miten laitoskoulussa asioita hoidetaan mutta sielläkin luetaan eräästä mahtavasta tyypistä joka joskus 2000 vuotta sitten teki kaikkia ihmeitä ja ruokarukous luettiin ainakin ala-asteen ajan ja muutenkin uskonto oli hyvin vankasti esillä. Joten uskoisin meiningin olevan suht samaa. Ja silti kirkosta erotaan enemmän kuin koskaan. Ihmiselle on luotu nuo aivot jotta voi miettiä mitä haluaa. Ja näemmä sinä ainakin olet ajatellut ja lähtenyt lätkimään ja tuskin sinua kovin paljon estettiin. Ja suht maaseudulta se alue vaikuttaa joten minä vähän epäilen että kovin paljon Jumalalle jäi aikaa kuitenkaan.
Siinä noin alkuun vähän vuodatusta. Minusta siis vaikuttaa, että käytät uskontoa vain tekosyynä omalle kiukuttelullesi. Tai ehkä mahdollisesti vanhempasi ovat olleet huonoja ihmisiä ja kasvattaneet sinut väärin mutta se tuskin johtuu uskonnosta. Ihminen on kuitenkin yksilö ja samat kasvatusmetodit eivät sovi kaikille. Uskoisin siis että et vain sopeutunut vanhempiesi kasvatus metodeihin ja haluat jotenkin syyttää uskontoa. Ehkä tuota pitäisi kutua jonkinlaiseksi teiniangstiksi. Haluat vain tapella yhteiskuntaa vastaan ja olla kaikin keinon erilainen kuin muut. Jos äiti ja isä uskoo Jumalaan niin minä en ainakaan usko ja vihaan koko uskontoakin. Ja tottahan toki ihminen ahdistuu jos lukee kirjoja kuten tuo Petrin matka Myyrmanniin ja veikkaisin että muutkin aiheen kirjat on luettu. Tämäkö on sitä paljon puhuttua sensuuria:D
Minusta ei kannattaisi vetää mitään suuria päätöksiä elämästä 19-vuotiaana. Kasvat tuosta nyt viitisen vuotta niin voit ajatella asioista ihan eri tavalla. Keskustele vaikka vanhempien sisariesi, jos sinulla sellaisia on, kanssa asiasta, mitä he ajattelevat asiasta niin ehkä näet toisenkin puolen. Jos et nyt niin ehkä joskus.
Voin tietty nyt olla ihan hakoteilla taas mutta näitä ajatuksia minulle heräsi tuosta sinun jutustasi. En tosiaan tiedä koko uskonnosta juuri mitään enkä muutenkaan. Pyydän siis anteeksi jos loukkasin pahasti mutta kehotan sinua kuitenkin hieman avartamaan mieltäsi ja näkemään muutkin puolet.
Hauskaa kesän alkuaEi loukannut, oli oikeastaan aika mielenkiintoinenkin teksti. Usein ulkopuoliset, jotka esim etsivät kyseisestä uskonnosta tietoa vaikka netistä, saa hyvin negatiivisen kuvan siitä. Niistä en sitten tiedä mitään, jotka ovat noin tuolla tavalla tutustuneet uskontoon. Ja siis minä en uskontoa varsinaisesti syytä mistään, kirjoitin vain omat näkemykseni uskonnon pimeistä puolista. Hyviä tyyppejä kaikki, jotka tunnen tuosta uskontoryhmästä.
Teinikiukuttelua. Se oli no... aika hyvin sanottu. Osa voikin olla kiukuttelua, myönnän, että olen vieläkin hyvin katkera siitä, että en saanut elää ns. normaalin suomalaisen lapsen elämää, eli käydä koulua tavallisessa koulussa ja niin edelleen.
Tuo kasvatusperiaate. Joo, suurin osa sisaruksistani sanookin, että se oli hyvä tapa ja jos itse saa joskus lapsia, tekee samalla tavalla niille. "Ihminen on kuitenkin yksilö ja samat kasvatusmetodit eivät sovi kaikille." Tuo lauseesi on aivan totta. Ja olen oikein iloinen sisaruksieni puolesta, jotka ovat liittyneet seurakuntaan ja saaneet siitä hyvän mielen itselleen. Hyvin niillä näyttää menevän, kyllä sen voin myöntää. Paljon paremmin kuin minulla.
Mutta mitä minulle olisi käynyt, jos en olisi uskaltanut rikkoa muuria ja lähteä sieltä? En tiedä.
"Ja tottahan toki ihminen ahdistuu jos lukee kirjoja kuten tuo Petrin matka Myyrmanniin ja veikkaisin että muutkin aiheen kirjat on luettu. Tämäkö on sitä paljon puhuttua sensuuria:D" Muutkin aiheen kirjat on luettu. Mutta vasta sen jälkeen kun lähdin uskonnosta: ikimaailmassa kukaan ei olisi antanut minun käsiini tuossa uskonnossa yhtäkään kirjaa Raamattua lukuunottamatta. Siis olin ahdistunut paljon ennen tuota kirjaa: vietin lähes puoli vuotta sairaalassa masennuksen vuoksi puolitoista vuotta sitten ja sain uskonnosta erottuani tuon kirjan käsiini. Ja vaikka olen päässyt uskonnosta eroon en vieläkään voi elää tavallista elämää. Käytän edelleen vahvoja masennuslääkkeitä ja mitä ikinä teen, kohtaan tuon uskonnon:
1.Olen sosiaalisesti edelleen kyvytön: eihän minun koskaan tarvinut kotona esiintyä luokan edessä tai käydä kaupassa tai hoitaa muitakaan kodin ulkopuolisia asioita. En minä edes osannut ajatella sitä ongelmaa, jonka kohtaan kun eroan uskonnosta ja lähden maailmalle.
2.Minulle ei koskaan kerrottu, mitä kaikkia asioita on yksinasuessa hoidettava: pankkitilinavaaminen, vuokran maksu, ruuan hankkiminen, kelan tukien mahdollisuutta...
Enhän minä voi olla kuin katkera. Kaikki olisi paljon helpompaa, kun olisi äiti jolta voisi kysyä asioita, tai kun olisi ollut tavallisessa koulussa ja saanut jatkoopiskelumahdollisuuksista tietoja ym. ym. Vaikka kyllä mä sitäkin vaihtoehtoa olen ajatellut, että on sielläkin varmasti ongelmia. Mutta nyt kun olen 19-vuotias enkä tiedä yhtään mitään mistään, jotka muut ovat taas tiennyt jo hyvin nuoresta pitäen. Joskus tuntuu, että olisi paljon helpompaa kun olisi jäänyt kotiin ja antanut elämän mennä ohitse.
Joskus seitsemäntoista vuotiaana olen kirjoittanut tällaisen kohdan päiväkirjaani heti ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen: "On niin sikahyvä olo. Ensimmäistä kertaa elämässä mä oon tehnyt jotain mun kuolemisen eteen. Mä pystyn siihen. Jonain päivänä mä vielä onnistun siinä. Vähän vielä kun otan turpiini niin olen valmis."
Siinä vähän tuntoja vielä asuessani kotona. Olisinko masentunut ilman uskontoa? Se olisi voinut olla mahdollista, mutta sitä on hyvin vaikea sanoa, koska elämä olisi ollut ihan erilaista. Pärjäsin koulussa, haaveilin juontajan urasta ja jos uskonto olisi päästänyt minut edes 16-vuotiaana jatkamaan opintojani ammattikoulussa tai lukiossa, minulla olisi varmasti ollut muuta ajateltavaa kuin itsensä tappamista. En ole joutunut kiusatuksi kouluissa tai missään sen jälkeen kun lähdin kotoa. Sairaalassa se ensin tuli vastaan, mutta kahden kuukauden päästä olin pahimman kiusaajan parhaimpia kavereita. Siis ainakaa koulumaailmassa ei olisi ollut ongelmia.
mutta kyllä se on niin, että ongelmien esiintyessä on aina helpompi syyttää muita enemmin kuin itseään. Ja jossittelu on kaikista lohduttavin keino.
Ja tuohon, kun sanoit, että itse koit uskonnon melko positiivisena:
Uskonto ei pakota ulkopuolisia eikä tuputa tietoa minusta väärällä tavalla ulkopuolisille, mutta omille lapsilleen ne sitä tekevät. Ainakaan minulta ei koskaan kysytty mitä minä haluaisin. Sanottiin vain, että tämä on tarjolla ja tämän sinä otat. Jos et, niin mene maailmalle.
(Nyt he vissii nauravat siellä, kun onneton linnunpoikanen kokeilee siipiään. No tuo oli jo tosi katkera lause, mutta välillä tuntuu siltä. Aina kun menee huonosti niin ne sanovat, että "tule kotiin niin kaikki on hyvin." Kunpa olisikin sitten kaikki hyvin, mutta sehän ollaan jo nähty, miten siinä kävi.)
Sitten vertaat uskontoa ev.lut-kirkkoon. Sitä sinä et kyllä voi tehdä. Pappi tai kukaan muukaan ei ole sinun tekosiasi vahtimassa ja rankaisemassa. Siis kuka tahansa voi tohon kirkkoon liittyä ilman minkäänlaisia velvotteita. Sinun ei tarvitse kuin maksaa vähän kirkkoveroa ja se on siinä. Mä voisin tehdä joskus jonkun kirjan, missä tämän kyseisen lahkon kaikki säännöt on yhdessä, että mä voisin puhua tästä asiasta jolleki. Helpottais tosi paljon kun joku vois ymmärtää ees pikkuisen muo. Mutta siitä kirjasta tulisi varmaan tosi katkera ja epäselvä, jos mä sen tekisin, koska aihe on edelleen tosi herkkä minulle. Kun ajattelenki koko asiaa ni se saa jotenki mut tuntemaan itseni ikäväksi ja kamalaksi ja hulluksi ihmiseksi. Eli annetaan se tehtävä jollekin muulle.
Mut arvaa miten helpottavaa oli kun lähti maailmalle ja huomasi, että ihmiset siellä kysyivät minulta että mitä MÄ haluan ja mitä MÄ ajattelen ja mitä MÄ teen. Se oli jotenki niin hieno kokemus, että tuli sellainen olo että muo on koko elämän huijattu. Mulle sanottiin lapsena että uskonnon ulkopuolella olevat ihmiset on hirveän pahoja ihmisiä ja niitä ei kiinnosta yhtään, miten mä voin ja niin edelleen. Arvaa kun ihminen on noin viisitoista vuotta luullu että isä ja äiti ei koskaan valehtele ja ne on täydellisiä ja yhtäkkiä mä huomaan että ne on valehdelleet mulle jopa tällaisessa asiassa. Voi sitä tunnetta! Kehen sitä sitten enää uskoo. Koko maailma murtuu ja just sillon ku eniten tarvitsisi ihmistä, johon luottaa. Mulle se ainakin oli hirveä sokki. Ei tullut muuta halua kuin kokeilla kaikkea sitä, mitä äiti on pitänyt pahana ja pelotellut.
Olisiko se mitenkään voinut suojella minua vähän kauniimmalla tavalla? No tiedän, se teki minkä se parhaaksi näki. Minä en tule toistamaan näitä virheitä, mutta ehkä joitakin vielä kauheempia? Sitä ei koskaan tiedä.
Kunpa meilläkin olisi ollut vaan ruokarukoukset ja virsien laulut ja muut hienot rutiinit:D
Joo mutta kivaa kesää sinulleki! meni ilta siinä ku yritti kirjoittaa helpostiymmärrettävää tekstiä, mutta siitä taisi tullakin sekaläjä. Itse sen jotenki vielä ymmärtää ku tietää mitä yritti kirjoittaa mutta toiselle se saattaa olla vähän vaikeampaa. Mutta kiva kun kommentoit. oli kiva lukea jotain tuon sävyistä :D- rikkakasviko minäkin?
Heh,
näyttääpä siltä, että et tosiaan tiedä mitään, mitä eroa on ns. tavallisella evl-uskovaisella ja suljettuun lahkoon kuuluvalla.. - Kirkossakävijä
rikkakasviko minäkin? kirjoitti:
Heh,
näyttääpä siltä, että et tosiaan tiedä mitään, mitä eroa on ns. tavallisella evl-uskovaisella ja suljettuun lahkoon kuuluvalla..Yksi opiskelukaverini lähti siihen Lasarus-porukkaan, samoin yksi työtoverini. Aika surullinen olen heidän puolestaan, sillä he katkaisivat kaikki yhteydet meikäläiseen, joka olen tavallinen evl- kristitty. Lehteä sain luettavaksi. Sen teksti oli tuomitsevaa ja ahdistavaa. Sitäpaitsi Lasarus-veljet ovat sotkeutuneet numerologiaan, mikä pohjautuu pythagoralaiseen sala"tieteeseen", numerologia muka todistaa Raamatun jumalalliseksi! Raitista ei kyseinen hengellisyys tosiaankaan ole.
- SANANSAATTAJA 10
rikkakasvi kirjoitti:
Ei loukannut, oli oikeastaan aika mielenkiintoinenkin teksti. Usein ulkopuoliset, jotka esim etsivät kyseisestä uskonnosta tietoa vaikka netistä, saa hyvin negatiivisen kuvan siitä. Niistä en sitten tiedä mitään, jotka ovat noin tuolla tavalla tutustuneet uskontoon. Ja siis minä en uskontoa varsinaisesti syytä mistään, kirjoitin vain omat näkemykseni uskonnon pimeistä puolista. Hyviä tyyppejä kaikki, jotka tunnen tuosta uskontoryhmästä.
Teinikiukuttelua. Se oli no... aika hyvin sanottu. Osa voikin olla kiukuttelua, myönnän, että olen vieläkin hyvin katkera siitä, että en saanut elää ns. normaalin suomalaisen lapsen elämää, eli käydä koulua tavallisessa koulussa ja niin edelleen.
Tuo kasvatusperiaate. Joo, suurin osa sisaruksistani sanookin, että se oli hyvä tapa ja jos itse saa joskus lapsia, tekee samalla tavalla niille. "Ihminen on kuitenkin yksilö ja samat kasvatusmetodit eivät sovi kaikille." Tuo lauseesi on aivan totta. Ja olen oikein iloinen sisaruksieni puolesta, jotka ovat liittyneet seurakuntaan ja saaneet siitä hyvän mielen itselleen. Hyvin niillä näyttää menevän, kyllä sen voin myöntää. Paljon paremmin kuin minulla.
Mutta mitä minulle olisi käynyt, jos en olisi uskaltanut rikkoa muuria ja lähteä sieltä? En tiedä.
"Ja tottahan toki ihminen ahdistuu jos lukee kirjoja kuten tuo Petrin matka Myyrmanniin ja veikkaisin että muutkin aiheen kirjat on luettu. Tämäkö on sitä paljon puhuttua sensuuria:D" Muutkin aiheen kirjat on luettu. Mutta vasta sen jälkeen kun lähdin uskonnosta: ikimaailmassa kukaan ei olisi antanut minun käsiini tuossa uskonnossa yhtäkään kirjaa Raamattua lukuunottamatta. Siis olin ahdistunut paljon ennen tuota kirjaa: vietin lähes puoli vuotta sairaalassa masennuksen vuoksi puolitoista vuotta sitten ja sain uskonnosta erottuani tuon kirjan käsiini. Ja vaikka olen päässyt uskonnosta eroon en vieläkään voi elää tavallista elämää. Käytän edelleen vahvoja masennuslääkkeitä ja mitä ikinä teen, kohtaan tuon uskonnon:
1.Olen sosiaalisesti edelleen kyvytön: eihän minun koskaan tarvinut kotona esiintyä luokan edessä tai käydä kaupassa tai hoitaa muitakaan kodin ulkopuolisia asioita. En minä edes osannut ajatella sitä ongelmaa, jonka kohtaan kun eroan uskonnosta ja lähden maailmalle.
2.Minulle ei koskaan kerrottu, mitä kaikkia asioita on yksinasuessa hoidettava: pankkitilinavaaminen, vuokran maksu, ruuan hankkiminen, kelan tukien mahdollisuutta...
Enhän minä voi olla kuin katkera. Kaikki olisi paljon helpompaa, kun olisi äiti jolta voisi kysyä asioita, tai kun olisi ollut tavallisessa koulussa ja saanut jatkoopiskelumahdollisuuksista tietoja ym. ym. Vaikka kyllä mä sitäkin vaihtoehtoa olen ajatellut, että on sielläkin varmasti ongelmia. Mutta nyt kun olen 19-vuotias enkä tiedä yhtään mitään mistään, jotka muut ovat taas tiennyt jo hyvin nuoresta pitäen. Joskus tuntuu, että olisi paljon helpompaa kun olisi jäänyt kotiin ja antanut elämän mennä ohitse.
Joskus seitsemäntoista vuotiaana olen kirjoittanut tällaisen kohdan päiväkirjaani heti ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen: "On niin sikahyvä olo. Ensimmäistä kertaa elämässä mä oon tehnyt jotain mun kuolemisen eteen. Mä pystyn siihen. Jonain päivänä mä vielä onnistun siinä. Vähän vielä kun otan turpiini niin olen valmis."
Siinä vähän tuntoja vielä asuessani kotona. Olisinko masentunut ilman uskontoa? Se olisi voinut olla mahdollista, mutta sitä on hyvin vaikea sanoa, koska elämä olisi ollut ihan erilaista. Pärjäsin koulussa, haaveilin juontajan urasta ja jos uskonto olisi päästänyt minut edes 16-vuotiaana jatkamaan opintojani ammattikoulussa tai lukiossa, minulla olisi varmasti ollut muuta ajateltavaa kuin itsensä tappamista. En ole joutunut kiusatuksi kouluissa tai missään sen jälkeen kun lähdin kotoa. Sairaalassa se ensin tuli vastaan, mutta kahden kuukauden päästä olin pahimman kiusaajan parhaimpia kavereita. Siis ainakaa koulumaailmassa ei olisi ollut ongelmia.
mutta kyllä se on niin, että ongelmien esiintyessä on aina helpompi syyttää muita enemmin kuin itseään. Ja jossittelu on kaikista lohduttavin keino.
Ja tuohon, kun sanoit, että itse koit uskonnon melko positiivisena:
Uskonto ei pakota ulkopuolisia eikä tuputa tietoa minusta väärällä tavalla ulkopuolisille, mutta omille lapsilleen ne sitä tekevät. Ainakaan minulta ei koskaan kysytty mitä minä haluaisin. Sanottiin vain, että tämä on tarjolla ja tämän sinä otat. Jos et, niin mene maailmalle.
(Nyt he vissii nauravat siellä, kun onneton linnunpoikanen kokeilee siipiään. No tuo oli jo tosi katkera lause, mutta välillä tuntuu siltä. Aina kun menee huonosti niin ne sanovat, että "tule kotiin niin kaikki on hyvin." Kunpa olisikin sitten kaikki hyvin, mutta sehän ollaan jo nähty, miten siinä kävi.)
Sitten vertaat uskontoa ev.lut-kirkkoon. Sitä sinä et kyllä voi tehdä. Pappi tai kukaan muukaan ei ole sinun tekosiasi vahtimassa ja rankaisemassa. Siis kuka tahansa voi tohon kirkkoon liittyä ilman minkäänlaisia velvotteita. Sinun ei tarvitse kuin maksaa vähän kirkkoveroa ja se on siinä. Mä voisin tehdä joskus jonkun kirjan, missä tämän kyseisen lahkon kaikki säännöt on yhdessä, että mä voisin puhua tästä asiasta jolleki. Helpottais tosi paljon kun joku vois ymmärtää ees pikkuisen muo. Mutta siitä kirjasta tulisi varmaan tosi katkera ja epäselvä, jos mä sen tekisin, koska aihe on edelleen tosi herkkä minulle. Kun ajattelenki koko asiaa ni se saa jotenki mut tuntemaan itseni ikäväksi ja kamalaksi ja hulluksi ihmiseksi. Eli annetaan se tehtävä jollekin muulle.
Mut arvaa miten helpottavaa oli kun lähti maailmalle ja huomasi, että ihmiset siellä kysyivät minulta että mitä MÄ haluan ja mitä MÄ ajattelen ja mitä MÄ teen. Se oli jotenki niin hieno kokemus, että tuli sellainen olo että muo on koko elämän huijattu. Mulle sanottiin lapsena että uskonnon ulkopuolella olevat ihmiset on hirveän pahoja ihmisiä ja niitä ei kiinnosta yhtään, miten mä voin ja niin edelleen. Arvaa kun ihminen on noin viisitoista vuotta luullu että isä ja äiti ei koskaan valehtele ja ne on täydellisiä ja yhtäkkiä mä huomaan että ne on valehdelleet mulle jopa tällaisessa asiassa. Voi sitä tunnetta! Kehen sitä sitten enää uskoo. Koko maailma murtuu ja just sillon ku eniten tarvitsisi ihmistä, johon luottaa. Mulle se ainakin oli hirveä sokki. Ei tullut muuta halua kuin kokeilla kaikkea sitä, mitä äiti on pitänyt pahana ja pelotellut.
Olisiko se mitenkään voinut suojella minua vähän kauniimmalla tavalla? No tiedän, se teki minkä se parhaaksi näki. Minä en tule toistamaan näitä virheitä, mutta ehkä joitakin vielä kauheempia? Sitä ei koskaan tiedä.
Kunpa meilläkin olisi ollut vaan ruokarukoukset ja virsien laulut ja muut hienot rutiinit:D
Joo mutta kivaa kesää sinulleki! meni ilta siinä ku yritti kirjoittaa helpostiymmärrettävää tekstiä, mutta siitä taisi tullakin sekaläjä. Itse sen jotenki vielä ymmärtää ku tietää mitä yritti kirjoittaa mutta toiselle se saattaa olla vähän vaikeampaa. Mutta kiva kun kommentoit. oli kiva lukea jotain tuon sävyistä :DKirjoituksesi kuvaa rehellisesti; millaista on
uskon vääristely ja väärällä tavalla todeksi
eläminen. Ikävä kyllä; et ole yksin moisessa
suossa, kohtalotovereitasi lienee miljoonia.
Ei lienee helppo paikka viimeisellä tuomiolla
niille, jotka tahallaan ovat vääristelleet
uskonelämän, saaden aikaan vaikkapa sitä mitä
olet kokenut.
Todellinen apu tuollaisienkaan kokemusten jälkeen
ei kuitenkaan ole uskon kieltäminen, vaan uskon
ohjaaminen oikeille raiteille. Jeesus on kaikkien
ihmisten suurin ystävä, myös niiden jotka ovat
joutuneet väärän uskonharjoittamisen uhreiksi.
Jeesus vain odottaa, että ihmiset, myös uskon
uhrit, kääntyisivät Hänen puoleensa, hän ei edes
pakota, vaan odottaa ja vetää luoksensa.
Parhaiten Jeesus voi auttaa niitä; jotka vain
suinkin tahtovat kääntyä Hänen puoleensa.
Jeesuksella riittää myötätuntoa uskonuhreja ja
muitakin kärsiviä kohtaan, onhan hän kärsinyt
hirmuisen ristinkuoleman, että heikoinkin ja
avuttominkin, joka häneen turvaa; löytäisi
lopulta ikuisen onnen.
Jumala ei ole tarkoittanut ketään, eikä halunnut
ketään ihmistä ikuiseen kadotukseen, mutta
saatanan villitseminä ihmiset itse tahtovat olla
jumalattomia ja pahoja, eivätkä huoli Jeesusta
ja hänen hyvää tahtoa itselleen, joten he ovat
itse tiensä valinneet.
Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan menee niinkin
pitkälle, että Hän on kateellinen saatanalle
hänen valtapiirissään olevista ihmisistä, koska
halajaa heitä itselleen rakastettaviksi.
- eteenpäin selvinnyt
Olin pienessä srkssa, jossaopetuksesn taustalla oli, että se on se ainoa oikea. Opetusta kuitenkin muutettiin ajan kuluessa niin, että toisetkin kristityt hyväksyttiin. Mutta siinä vaiheessa, kun olin lähtemässä pois ja siirtymässä toiseen srkaan, alkoivat hankaluudet. Srkn johtaja ei ollut ymmärtävinään, että olen menossa srkaan, joka vastaa paremmin hengellisiä tarpeitani ja näkemystäni Raamatusta. Sen sijaan hän nuhtelun nimissä alkoi pelotella minua, että olen menossa kadotukseen vievälle tielle jne. Olin todella järkyttynyt, että miten toinen srk, joka on oikeastaan ymmärtänyt Raamatun sanoman syvemmin kuin hän, voi olla yhtäkkiä väärä. Vähitellen otteet kovenivat ja koko uskoni ja kykyni päättää omasta parhaastani mitätöitiin. Ainoa keino oli lakata yhteydenpito. Oli todella haavoittavaa, kun rakkaat sisaret ja veljet yhtäkkiä tuomitsivat ja olivat ns. huolissaan. Jumalalta sain kuitenkin voiman ja vähävähältä uudessa srkssa luottamukseni ihmisiin on saanut parantua. Olen tietenkin saanut myös paljon vahvistusta eteenpäin. Nyt srk.elämä ja usko on sitä mitä se Raamatussa käsittääkseni on.
Tausta srkn vaihdolleni oli srkn monet Raamatun ohi ja suorastaan sitä vastaan menevät periaatteet. Myös johtaja alkoi vuosien varrella yhä enemmän pakottaa meitä muita alistumaan hänen valtansa alle, koska hän johtaa ja on siis Jumalan edustaja. Varoittava esimerkki miten valta voi mennä päähän. Mutta en halua tuomita, hänellä on suurempi ja vahvempi tuomari vielä edessä. Halusin kertoa lyhyesti kokemukseni rohkaisuksi, jos joku kieriskelee pelossa ja ahdistuksessa uskonsa kanssa. Kun Jumalaa huutaa avuksi, Hän auttaa.- kuvioissa
KAIKISSA seurakunnissa on johtajat. KAIKKI he ovat vallanhimoisia, koska eivät muuten olisi hakeutuneetkaan johtajiksi. Vallan- ja johtamisen halu on ihmiselle ihan tyypillinen ominaisuus. Joillakin se menee sairaudeksi asti. Vrt. politiikka.
Uskokoon kuka mihinkin tahtoo ja tulkoon sillä onnelliseksi, mutta maailmankaukkeuden suuri henki, jota jumalaksi jotkut kutsuvat, ei tarvitse johtajia eikä edes seurakuntia. Hengellisyys on ihmisen sydämessä, jos on ollakseen. Muu on vain vajavaisten, ns. johtajien luomaa rekvisiittaa oman egonsa tukemiseksi ja johtamisviettinsä ylläpitämiseksi. Lopulta, aina jossakin vaiheessa jokaiseen ns. seurakuntaan pesiytyy riittävä määrä johtajia, jotka oman etunsa tähden turmelevat aluksi ehkäpä hyvääkin tarkoittaneen asian. Syntyy hurmosliikkeitä, "ainoita oikeita suuntia," jotka lopulta onneksi kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Ihminen itsessään ja omilla teoillaan toisia ja koko luomakuntaa kohtaan on seurakunta, tie ja totuus. Olipa jumalan nimi mikä tahansa. On vain yksi uskonto, mutta satoja eri versioita ja muunnoksia. Se, joka ei usko mihinkään itseään suurempaan voimaan, on myös uskova. Hän uskoo siihen, että mitään jumalaa ei ole. Tämä on todella yksinkertaista kun sen oivaltaa. Elä ja anna elää. Omatunto on ihmisen ohjenuora.
- kaikkea hyvää
sinulla ei ollut sähköpostia johon voisi kirjoittaa..
Suhteessa äisiisi ja veljiisi ja siskoihisi miksi et ota sellaista suhtautumistapaa käyttöön että elät omaa elämääsi nyt kun pääsit sen kerta aloittamaan. Muut perheenjäsenet näkevät sitten sinun elämästä että sinulla taas menee hyvin ja olet normaalisoitunut. Pidä heihin vähemmän yhteyttä jos se helpottaa tilannetta. Sinun täytyy ppia tulemaan toimeen yksin ja iän myötä se helpottuu..
se on yleensäkin luonnon laki että lapsen täytyy lähteä kotoota, sinun kohdalla se olisi ollut luonnon vastaista jos niin ei olisi käynyt.
katkeroituminen tai alkoholisoituminen on huono ja voit silti ottaa siitä kotiopetuksesta sen hyvän esim raittius ja terveelliset elämäntavat.. mutta uskonto kannattee sivuuttaa jos siitä menee mielenteytesi.. on vanhempien kannalta väärin luulla että kaikista lapsista tulee samanlaisia..mutta siihen et itse pysty vaikuttamaan. en kuitenkaan usko että tule näiltä sivuilta paljoa myötätuntoa löytämään mitä etsit. Muista aina että on olevamassa vaikeampiakin kohtaloita sinun.. sinun täytyy vain tyytyä lähtökohtiisi uuden elämän aloittamisessa!
kaikkea hyvää elämällesi!! - eepusteepus
hei rikkakasvi kaunoinen!
suosittelisin sinulle luettavaksi neale donald walschin trilogian, "keskusteluja jumalan kanssa", ja muut saman kirjailijan kirjat.
usko on ollut minulle aina vapaa valinta, eikä kotona tai koulussa ole tuputettu tai pakotettu uskomaan mitään tiettyä.
minulla on kuitenkin kehittynyt jonkinlainen usko tai luottamus elämään, maailmaan, ihmiseen, kaiken sisimpään, suurimpaan kaikkeuteen. hyvyyteen. en usko mihinkään ulkoiseen suureen voimaan jota pitäisi pelätä. minä olen osa luojaa. kaikkea pyhää olevaa. ei ole mitään mikä ei olisi "jumalaa".
olen saanut näistä kirjoista paljon inspiraatiota ja iloa.
toivottavasti sinäkin saat niistä jotain irti! jos kiinnostaa lukea :)
löytyy usin kirjastoista!
halaus ja hyvyys!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi tutkii murhaa Paltamossa
Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta445299Jos me voitais puhua
Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä243460Jenna meni seksilakkoon
"Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t2992870Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."
Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui582686- 1732365
- 252157
Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.
Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi1271899Vielä kerran.
Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä3661865Vain yksi elämä
Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu881771M nainen tiedätkö mitä
Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti161401