Mielessä pyöri (syytä en osaa sanoa miksi) kaksi henkilöä. Jeesus ja Buddha.
Jeesus oli yhteisönsä odotettu Hallitsija.
Ennalta ennustettu ja ennustuksen toteuttaja.
Tuleva valtakunnan hallitsija, mutta jossain vaiheessa kävikin niin että hän julistautui kaikkeuden hallitsijaksi. Niin fyysisen maailman kuin henkisen maailman.
Kuoli sitten asiansa puolesta marttyyri kuoleman.
Buddha sitten taas luopui asemastaan tulevana hallitsijana, olihan hän jo sellaisessa asemassa että tulevaisuus on valmiiksi saneltu, mutta hän päätti luopua asemastaan koska koki olevansa yhdenveroinen toisten ihmisten kanssa.
Niin Jeesus kuin Buddhakin ilmeisesti koki tämän?
Buddha lisäksi loi särön hindujen monijumalaisuuteen julkaisemalla ettei jumalia ole ja kaikenlainen toivo ns. paremmasta on vain egoistisen minän luomaa harhaa.
Jeesus koki harhan totuutena ja antautui asian vietäväksi. Hän näki ja tiesi ettei tule elämään ja että aatteensa puolesta on uhrauduttava mutta jättikö Jeesus jälkeensä syyllisyydentunteissa kieriskeleviä syyllisyydentunnoissaan kieriskeleviä ihmisiä? Jotakin siihen suuntaan...
Pelastut vain jos uskot tarinani todeksi.
No Buddha käyttäytyi myös uhrautuvaisesti, luopui luksus asemastaan ja kiinnitti huomionsa ihmisten.. jokaisen poikkeukseta kokemaan kärsimykseen. Tietenkin mukaillen sen ajan käsitystä maailmankaikkeudesta. Ihminenhän heille syntyi aina uudelleen ja uudelleen. Elämä oli kärsimys josta oli pyrittävä vapautumaan. Arki oli pelkistettyä kärsimistä.
Buddhalle lienee ollut selviä se että nuo jumalia ja kuvia palvovat antautuivat suureen erehdykseen joka tuotti enemmän kärsimystä ja pettymyksiä.
No kenet lisäisi tähän jatkoksi? Länsimaiselle ihmiselle on tuttua Jeesuksen kärsimykset, niistähän jaksetaan tokuttaa kaiken aikaa. Uhri luo syyllisyyden tunnetta ja saa osakseen suurta sääliä.
Buddha on tavallaan 'sankari' joka kaiken kärsimyksen oivallettuaan parantui, oivalsi totuuden ja on nyt sitten ikuisesti esimerkkinä uskovilleen.
Molemmat olivat aikansa hallitsijoita, joten heidän kokemuksensa eivät olleet normaaleja, siksi väritettyjä ja täynnä urotekoja ja ihmeitä.
Molemmat julistivat oppejaan, eivät kirjoittaneet mitään itse ylös... elivät ennustuksensa mukaan.
Listaan voisi lisätä filosofisia ajattelijoita, mutta harva heistä nousi 'taivaaseen' hallitsijaksi. Kaikkeuden hallitsijoiksi , joihin ylsivät tarinoiden sankarit muinaisessa kreikassa ja ties kuinka monissa kansantaruissa on omansa.
Muslimeilla on oma sankarinsa ja ihmeensä...
Jutun ydin on tämä:Otetaanko koskaan lainkaan täysin huomioon millaista tällaisen ns. jumal ihmisen elämä on? Ihmeitä täynnä? Kärsimystä? Ja kysyttiinkö koskaan pieneltä Jeesus pojalta että sinun tulee kärsiä ja kitua kuoliaaksi uskontomme puolesta?
Lisäksi sinun nimessä tapetaan monia, ...
Buddha:sta voisi sanoa ettei varmaan ole mukava ajatus päätyä patsaassa kuvatuksi ja palvonnan kohteeksi, etenkään kun juttu värittyy sitä mukaa kun todellin Buddha , ihminen sanojen takana on kuopattu kauan sitten.
Kuka sanoin Buddhalle että sinun tulee tehdä ihmetekoja? Olla kansalle se viisaus jota siltä puuttuu?
Rasittavaa. Mutta ihmiset tarvitsevat ja tarvitsivat idoleja levittääkseen oppejaan sukupolvilta toiselle ja värvätäkseen lisää mietiskelijöitä tutkimaan universumia joka löytyy sisältämme.
No kaiken tämän voimme nykytiedon avulla kuitata huuhaaksi.
Jeesus oli yhteisönsä odotettu Hallitsija.
Ennalta ennustettu ja ennustuksen toteuttaja.
Tuleva valtakunnan hallitsija, mutta jossain vaiheessa kävikin niin että hän julistautui kaikkeuden hallitsijaksi. Niin fyysisen maailman kuin henkisen maailman.
Kuoli sitten asiansa puolesta marttyyri kuoleman.
Buddha sitten taas luopui asemastaan tulevana hallitsijana, olihan hän jo sellaisessa asemassa että tulevaisuus on valmiiksi saneltu, mutta hän päätti luopua asemastaan koska koki olevansa yhdenveroinen toisten ihmisten kanssa.
Niin Jeesus kuin Buddhakin ilmeisesti koki tämän?
Buddha lisäksi loi särön hindujen monijumalaisuuteen julkaisemalla ettei jumalia ole ja kaikenlainen toivo ns. paremmasta on vain egoistisen minän luomaa harhaa.
Jeesus koki harhan totuutena ja antautui asian vietäväksi. Hän näki ja tiesi ettei tule elämään ja että aatteensa puolesta on uhrauduttava mutta jättikö Jeesus jälkeensä syyllisyydentunteissa kieriskeleviä syyllisyydentunnoissaan kieriskeleviä ihmisiä? Jotakin siihen suuntaan...
Pelastut vain jos uskot tarinani todeksi.
No Buddha käyttäytyi myös uhrautuvaisesti, luopui luksus asemastaan ja kiinnitti huomionsa ihmisten.. jokaisen poikkeukseta kokemaan kärsimykseen. Tietenkin mukaillen sen ajan käsitystä maailmankaikkeudesta. Ihminenhän heille syntyi aina uudelleen ja uudelleen. Elämä oli kärsimys josta oli pyrittävä vapautumaan. Arki oli pelkistettyä kärsimistä.
Buddhalle lienee ollut selviä se että nuo jumalia ja kuvia palvovat antautuivat suureen erehdykseen joka tuotti enemmän kärsimystä ja pettymyksiä.
No kenet lisäisi tähän jatkoksi? Länsimaiselle ihmiselle on tuttua Jeesuksen kärsimykset, niistähän jaksetaan tokuttaa kaiken aikaa. Uhri luo syyllisyyden tunnetta ja saa osakseen suurta sääliä.
Buddha on tavallaan 'sankari' joka kaiken kärsimyksen oivallettuaan parantui, oivalsi totuuden ja on nyt sitten ikuisesti esimerkkinä uskovilleen.
Molemmat olivat aikansa hallitsijoita, joten heidän kokemuksensa eivät olleet normaaleja, siksi väritettyjä ja täynnä urotekoja ja ihmeitä.
Molemmat julistivat oppejaan, eivät kirjoittaneet mitään itse ylös... elivät ennustuksensa mukaan.
Listaan voisi lisätä filosofisia ajattelijoita, mutta harva heistä nousi 'taivaaseen' hallitsijaksi. Kaikkeuden hallitsijoiksi , joihin ylsivät tarinoiden sankarit muinaisessa kreikassa ja ties kuinka monissa kansantaruissa on omansa.
Muslimeilla on oma sankarinsa ja ihmeensä...
Jutun ydin on tämä:Otetaanko koskaan lainkaan täysin huomioon millaista tällaisen ns. jumal ihmisen elämä on? Ihmeitä täynnä? Kärsimystä? Ja kysyttiinkö koskaan pieneltä Jeesus pojalta että sinun tulee kärsiä ja kitua kuoliaaksi uskontomme puolesta?
Lisäksi sinun nimessä tapetaan monia, ...
Buddha:sta voisi sanoa ettei varmaan ole mukava ajatus päätyä patsaassa kuvatuksi ja palvonnan kohteeksi, etenkään kun juttu värittyy sitä mukaa kun todellin Buddha , ihminen sanojen takana on kuopattu kauan sitten.
Kuka sanoin Buddhalle että sinun tulee tehdä ihmetekoja? Olla kansalle se viisaus jota siltä puuttuu?
Rasittavaa. Mutta ihmiset tarvitsevat ja tarvitsivat idoleja levittääkseen oppejaan sukupolvilta toiselle ja värvätäkseen lisää mietiskelijöitä tutkimaan universumia joka löytyy sisältämme.
No kaiken tämän voimme nykytiedon avulla kuitata huuhaaksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hallitsijaksi pyrkinyt, vaan ainoastaan vaan pyrki saamaan ihmiset ymmärtämään heitä itseään. opetti ihmisille heistä itsestään, heidän mielestään ja sen tepposista, näin moni ihminen oivalsi, miten typeriä tekoja he voivatkin tehdä uskoessaan tekevänsä oikein. näin kävi silloinkin kun tappoivat tämän, vain sen tähden kun tämä puheet "loukkasi" heidän ajatuksiaan miten "jumala" on ja muut asiat. he siis tappoivat ajatusten tähden, ei minkään todellisuudessa olevan tähden.
tajusivat kai jälkeenpäin, ettei tämä mitään pahaa tarkoittanut missään mielessä, vaan he itse vaikkeivat tajunneet, vaan menivät ja toimivat mielensä reaktioisssa.
ihmiset joita hallitaan, ovat kadottaneet itsensä.
ihmiset joiden mieli pulputtaa ja pärisee ovat kadottaneet itsensä, ja luovuttaneet kontrollin itsestään ajatuksilleen, joka ei ole "he itse" vaan vain mieli.
Aiempaan lisäten
... mietin miksi Buddha patsaita piti räjäytellä maan tasalle?
Alkoiko täydellinen henkimaailmoja hallitseva mr. perfect käydä ahdistavaksi?
Kuten joku edesmenneen kansoja verisesti hallinneen diktaattorin patsas?
Lisätäkseni soppaan pippuria, laitan likoon Adolf Hitlerin. Adolf on aikansa ikoni. Symboli sille samanlaiselle hallinnalle johon ylsivät nämä Jeesus ja Buddha. Lukien tuon ajan kirjoituksia ihmisten kokemuksista, Adolf oli olemassa jopa unissa, pelottavana, määräävänä ...
Faaraoille pystytettiin pyramidi. Jokainen tietää että moisia juttuja ei rakenneta hetkessä ja sen rakentaminen on vaatinut melkoisen määrän ihmishenkiä, jotka samalla uhrattiin kuolleelle hallitsijalle. Kuvitteelliselle Jumalolennolle jälleen kerran.
Jos tähän sanoisin vain sen että...
vapautuminen uskonnoista, uskonnosta vaatii lisäksi hiukan idolienkin tutkimista.
Miksi idoleja on ja kuka niitä tarvitsee ja minkälaisiin tarkoitusperiin ne on suunniteltu?
Onko ihmisen tehtävä päätyä edustajaksi maailmankaikkeutta ns. hallitsevaan juttuun?
Lisäksi sellaiseen huuhaa uskomukseen jolla markkinoidaan satuja aikuisille ja koristellaan se uhrautuneen verellä ja aatoksilla.
Nousta ikoniksi, kuten Jeesuksen kidutettu hahmo kirkossa?
Ihmiset pystyttävät patsaan. Muistomerkkejä.
Muistomerkkien varjossa on ikävä vaeltaa, jos kaikkialla on erilaisia ihanteita ja niiden tyrkyttäjiä. Pitäkää taivaanne.
Molemmat, niin Jeesus kuin Buddhakin, luultavasti oivalsivat jotain syvällistä ihmisenä olemisesta. Jotain sellaista, jota uskonto heidän ympäristössään ei ollut oivaltanut, tai ei osannut ainakaan ihmisille opettaa. Jotain sellaista, jonka he kokivat tekevän ihmisenä olemisesta vähemmän kärsimystä sisältävää.
Kumpikin, luultavasti myötätunnosta muita ihmisiä kohtaan, halusi auttaa muita oivaltamaan saman. Kuvittelisin, että tuossa tilanteessa he punnitsivat muiden onnen mahdollisia omia kärsimyksiään merkityksellisemmäksi asiaksi.
Molemmat siis opettivat asiasta kiinnostuneita ihmisiä, yrittivät auttaa heitä ymmärtämään mitä olivat itse oivaltaneet. On kuitenkin kyseenalaista, ymmärrettiinkö heidän sanomaansa, saatikka osattiinko se kirjata jälkipolville oikein.
Vaikka kumpikaan ei itse kirjoittanut mitään, Buddhan opetusten väitetään käsittääkseni olevan kirjattuja niiden ihmisten toimesta joille hän ne antoi, eli voisi olettaa, että ne ovat säilyneet jälkipolville ainakin suunnilleen niin kuin ne annettiin. Jeesuksen opetuksen osalta taas joudumme tyytymään myöhemmin (ja sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät Jeesusta olleet tavanneet) kirjattuun tietoon, joka lisäksi valtaosin on selittävää, eikä toteavaa. (Siis "Jeesus sanoi" osuus on vähäistä, ja "Tätä Jeesus tarkoitti", tyyliin Paavali, vaikka kuinka). Kuinka uskottavaa on, että ihminen, joka ei koskaan Jeesusta edes tavannut, osaisi selittää Jeesuksen opetuksen oikein, niin kuin Jeesus sen tarkoitti?
"Jutun ydin on tämä:Otetaanko koskaan lainkaan täysin huomioon millaista tällaisen ns. jumal ihmisen elämä on? Ihmeitä täynnä? Kärsimystä? Ja kysyttiinkö koskaan pieneltä Jeesus pojalta että sinun tulee kärsiä ja kitua kuoliaaksi uskontomme puolesta?"
Vaikea ottaa huomioon tuota todellista elämää, kun tietomme siitä on niin vähäistä. Molemmien elämistä kertovat tarinat ovat värittyneitä legendoja. Luultavaa minusta kuitenkin on, että kumpikin punnitsi mahdolliset kärsimyksensä opetuksen antamisen arvoisiksi.
"Lisäksi sinun nimessä tapetaan monia, ..."
Pätee Jeesukseen, ei välttämättä Buddhaan.
"No kaiken tämän voimme nykytiedon avulla kuitata huuhaaksi."
Jep, kaikki ihmeet, mystiikat, jälkikäteen rakennetut oppirakennelmat, voimme kuitata huuhaaksi. Noiden kahden ihmisen halu opettaa muita oli kuitenkin varmastikin todellinen. Sitä, mitä he todella oivalsivat, ja miksi pitivät sitä niin tärkeänä, että halusivat sitä opettaa, voimme vain arvailla.
Mielenkiintoista pohdiskelua täällä...
Nähdäkseni kirjaimellinen uskominen on huuhaata, mutta jos lähdetään jonkin todellisen oivaltamisesta ihmismielessä, molemmat olivat todella perimmäisten kysymysten äärellä. Siddhartha (Buddha) tarinan mukaan näki kerjäläisen, sairaan ja hautajaissaaton ja oppi, että kurjuus, kärsimys ja kuolema ovat todellisia. Nämä ajatukset herättivät hänessä mietiskelyn, joka vei hänet ensin erämaahn paastoamaan ja sitten julistamaan uskoaan. Jeesuskin paastosi erämaassa.
Jokainen ihminen kohtaa joskus elämässään nämä samat asiat; kurjuuden, kärsimyksen ja kuoleman todellisuuden. Jokainen hakee niihin vastausta omalla tavallaan. Mikään kiveen hakattu, kirjaimellinen uskonto ei ole henkilökohtainen vastaus saati joihinkin oppeihin uskominen kirjaimellisesti. Henkilökohtaisiin vastauksiin en pane vastaan. Joku löytää totuutensa Jeesuksesta, joku Buddhasta, joku jostakin muusta.
Kun vain ihmiset tajuaisivat senkin, että nämä yksityiset vastaukset eivät ole siirrettävissä, kaupattavissa eikä pakotettavissa.
kirjoitus. Vaihtelua palstalla. Kiitos siitä:)
kirjoitus...
joo teit oikean päätelmän lopussa .
buddha opppeineen joutaa sairaiden henkilökulttien hautuumaalle .
Saatanahan on todellisuudessa luomakunnan herra kun suurin osa maapallon väestöstä ei syystä tai toisesta palvo Jumalaa ja Jeesusta.
Tätä ei käy kenenkään kiistäminen. Ei edes minun ateistin kun mitä ilmeisemmin olen tietämättäni Saatanan leivissä :) Näinhän kristityt oikeasti ajattelevat.
Todellakin, kaiken voimme nykytiedon valossa kuitata huuhaaksi. Mikseivät kristityt tiedemiehet kehitä vaikka jotain mittaria millä Jumalan läsnäolo olisi todistetavissa. Sitten minäkin ehkä käännyn uskoonne.
minkä muotoinen, näköinen, kokoinen ja makuinen se onkaan? Miten sen leivissä voi olla?