Geneettinen kansanmurha tarkoittaa aktiivista dysgeniikkaa - evolutionaarisesti suotuisien geenien ja geeniyhdistelmien kantajien tuhoamista evolutionaarisesti epäsuotuisien kustannuksella.
Dialektisiin ideologioihin kuuluu olennaisena osana lahjakkuuden vastustaminen, ihmisten reifikaatio (esineellistäminen), heidän yksilöllisyytensä ja yksilöllisten ominaisuuksiensa kiistäminen ja heidän näkemisensä yksinomaan viiteryhmänsä jäseninä. Koska dialektiset ideologiat pohjaavat väkivallalle, valtataistelulle ja terrorille, dialektisiin ideologioihin kuuluu olennaisena osana vihollisten tuhoaminen - ei pelkästään sosiaalisella, vaan aivan fyysisellä, tasolla.
Koska vihollisten tuhoaminen on olennainen osa dialektisia ideologioita, tuhoaminen luonnollisesti ulotetaan myös vihollisten perheenjäseniin ja muihin viiteryhmiin (käärmeenmunista syntyy käärmeitä, sanotaan). Tuhoamalla vihollisten perheenjäsenet ja sukulaiset pyritään estämään vihollista enää uusiutumasta.
Koska dialektisten ideologioiden vihollinen on aina se kansanryhmä, joka on kulloinenkin vallanpitäjä, ja koska varsinkin meritokratioissa valtaan päästään omilla ansioilla tai henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, dialektisten ideologioiden viholliskuva kohdistuu poikkeuksetta kyvykkäiden yksilöiden muodostamia ryhmiä vastaan. Yhteiskunnallisessa kilpailussa nimenomaan kyvykkäimmät, ahkerimmat, lahjakkaimmat ja pätevimmät nousevat väistämättä huipulle - ja siihen vaaditaan hyvää geneettistä perimää.
Kun yhdistetään dialektisiin ideologioihin kiinteänä osana kuuluva murhan- ja verenhimo, viha yhteiskunnan parhaimmistoa vastaan ja se tosiseikka, että dialektisten ideologioiden kannattajapohja löytyy aina yhteiskunnan alimmista, heikoimmista kerroksista, tuloksena on se, että dialektiset ideologiat pyrkivät geneettiseen kansanmurhaan - yhteiskunnan geneettisesti parhaimman aineiston hävittämiseen ja sen korvaamiseen geneettisesti heikommalla aineistolla. Tämä on tapahtunut kaikkialla, missä dialektinen ideologia on päässyt valtaan.
Kun geneettisesti parhain aines on tuhottu, on helppoa nähdä, että geneettisesti heikoin aines pariutuu keskenään ja saa geenipoolinsa mukaisia jälkeläisiä. Koska keskiarvoliukumalaki pätee, geneettisen kansanmurhan jäljiltä tulokset ovat selkeät:
1) Huippuyksilöitä ja lahjakkuuksia ei enää esiinny
2) Kansakunnan keskimääräinen älykkyystaso laskee monella yksiköllä
3) Myös kaikkein vähälahjaisimpien osuus väestöstä pienenee, sillä tapahtuu liukuma kohti keskiarvoa
Keskinkertaisuuksien pariutuminen keskenään sekä keskinkertaisuuksien pariutuminen vähälahjaisten kanssa tuottaa keskinkertaisuuksia. Geneettisen kansanmurhan jälkeen kansakunnan on turhaa enää kuvitella voivansa nousta millään yhteiskunnallisella osa-alueella suurvallaksi tai taloudellisesti vahvaksi - sensijaan tällainen kansa sopii erinomaisesti helposti hallittavaksi massaksi, savupiipputeollisuuteen tai maatyöläisiksi, siis suorittavan työn tekijöiksi.
Kun mietitään historian kulkua ja lähihistoriaa, seurauksena on niissä maissa, joissa on harjoitettu dialektisia ideologioita, juuri tuo geneettinen kansanmurha sekä geenipoolin kaventuminen. Ne maat, joissa puolestaan on noudatettu evolutiivisia järjestelmiä tai ideologioita (kuten liberalismia, kapitalismia jne, jotka perustuvat evolutiiviselle metodille dialektisen sijaan) puolestaan ovat nousseet maailman talouden, teknologian, vaikutusvallan ja älyllisen johtajuuden huipulle.
Ei ole väärin kutsua dialektisia ideologioita lahjakkuudenvastustamiseksi ja dialektisten ideologioiden kannattajia lahjakkuudenvastustajiksi, sillä kysehän on juuri siitä: pyrkimyksestä tasapäistää kansa, tehdä siitä helposti hallittava ja monoliittinen harmaa massa sekä poistaa kaikki uhat vallanpitäjille. Tämä lahjakkuudenvastustamisen käytäntö on hyvin vanhaa perua, sen tunsi jo Rooman kuningas Tarqvinius Superbus, mutta lahjakkuudenvastustaminen on ollut todella merkittävä ilmiö vasta 20. vuosisadalla - ja seuraukset ovat kaikkien nähtävissä tultaessa 21. vuosisadalle.
Dialektisiin ideologioihin kuuluu olennaisena osana lahjakkuuden vastustaminen, ihmisten reifikaatio (esineellistäminen), heidän yksilöllisyytensä ja yksilöllisten ominaisuuksiensa kiistäminen ja heidän näkemisensä yksinomaan viiteryhmänsä jäseninä. Koska dialektiset ideologiat pohjaavat väkivallalle, valtataistelulle ja terrorille, dialektisiin ideologioihin kuuluu olennaisena osana vihollisten tuhoaminen - ei pelkästään sosiaalisella, vaan aivan fyysisellä, tasolla.
Koska vihollisten tuhoaminen on olennainen osa dialektisia ideologioita, tuhoaminen luonnollisesti ulotetaan myös vihollisten perheenjäseniin ja muihin viiteryhmiin (käärmeenmunista syntyy käärmeitä, sanotaan). Tuhoamalla vihollisten perheenjäsenet ja sukulaiset pyritään estämään vihollista enää uusiutumasta.
Koska dialektisten ideologioiden vihollinen on aina se kansanryhmä, joka on kulloinenkin vallanpitäjä, ja koska varsinkin meritokratioissa valtaan päästään omilla ansioilla tai henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, dialektisten ideologioiden viholliskuva kohdistuu poikkeuksetta kyvykkäiden yksilöiden muodostamia ryhmiä vastaan. Yhteiskunnallisessa kilpailussa nimenomaan kyvykkäimmät, ahkerimmat, lahjakkaimmat ja pätevimmät nousevat väistämättä huipulle - ja siihen vaaditaan hyvää geneettistä perimää.
Kun yhdistetään dialektisiin ideologioihin kiinteänä osana kuuluva murhan- ja verenhimo, viha yhteiskunnan parhaimmistoa vastaan ja se tosiseikka, että dialektisten ideologioiden kannattajapohja löytyy aina yhteiskunnan alimmista, heikoimmista kerroksista, tuloksena on se, että dialektiset ideologiat pyrkivät geneettiseen kansanmurhaan - yhteiskunnan geneettisesti parhaimman aineiston hävittämiseen ja sen korvaamiseen geneettisesti heikommalla aineistolla. Tämä on tapahtunut kaikkialla, missä dialektinen ideologia on päässyt valtaan.
Kun geneettisesti parhain aines on tuhottu, on helppoa nähdä, että geneettisesti heikoin aines pariutuu keskenään ja saa geenipoolinsa mukaisia jälkeläisiä. Koska keskiarvoliukumalaki pätee, geneettisen kansanmurhan jäljiltä tulokset ovat selkeät:
1) Huippuyksilöitä ja lahjakkuuksia ei enää esiinny
2) Kansakunnan keskimääräinen älykkyystaso laskee monella yksiköllä
3) Myös kaikkein vähälahjaisimpien osuus väestöstä pienenee, sillä tapahtuu liukuma kohti keskiarvoa
Keskinkertaisuuksien pariutuminen keskenään sekä keskinkertaisuuksien pariutuminen vähälahjaisten kanssa tuottaa keskinkertaisuuksia. Geneettisen kansanmurhan jälkeen kansakunnan on turhaa enää kuvitella voivansa nousta millään yhteiskunnallisella osa-alueella suurvallaksi tai taloudellisesti vahvaksi - sensijaan tällainen kansa sopii erinomaisesti helposti hallittavaksi massaksi, savupiipputeollisuuteen tai maatyöläisiksi, siis suorittavan työn tekijöiksi.
Kun mietitään historian kulkua ja lähihistoriaa, seurauksena on niissä maissa, joissa on harjoitettu dialektisia ideologioita, juuri tuo geneettinen kansanmurha sekä geenipoolin kaventuminen. Ne maat, joissa puolestaan on noudatettu evolutiivisia järjestelmiä tai ideologioita (kuten liberalismia, kapitalismia jne, jotka perustuvat evolutiiviselle metodille dialektisen sijaan) puolestaan ovat nousseet maailman talouden, teknologian, vaikutusvallan ja älyllisen johtajuuden huipulle.
Ei ole väärin kutsua dialektisia ideologioita lahjakkuudenvastustamiseksi ja dialektisten ideologioiden kannattajia lahjakkuudenvastustajiksi, sillä kysehän on juuri siitä: pyrkimyksestä tasapäistää kansa, tehdä siitä helposti hallittava ja monoliittinen harmaa massa sekä poistaa kaikki uhat vallanpitäjille. Tämä lahjakkuudenvastustamisen käytäntö on hyvin vanhaa perua, sen tunsi jo Rooman kuningas Tarqvinius Superbus, mutta lahjakkuudenvastustaminen on ollut todella merkittävä ilmiö vasta 20. vuosisadalla - ja seuraukset ovat kaikkien nähtävissä tultaessa 21. vuosisadalle.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kukas se taas keksikään termin reifikaatio?
Geneettinen kansanmurha.Tältä suomi säästyi.
"NKVD surmasi suuren osan puolalaista älymystöä, mm. nelisen tuhatta korkea-arvoista upseeria, professoreita, kirjailijoita, lentäjiä, pappeja, lakimiehiä, insinöörejä, opettajia, toimittajia. Tavoitteena oli eliminoida toisten ihmisten johtamiseen kykenevä kansanosa. Pidätetyistä vain professori Stanislaw Swianiewicz noukittiin pois juuri ennen kuolemaan vievään bussiin astumista."
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=954&author=10
Geneettinen kansanmurha,tältä Suomi säästyi.
"NKVD surmasi suuren osan puolalaista älymystöä, mm. nelisen tuhatta korkea-arvoista upseeria, professoreita, kirjailijoita, lentäjiä, pappeja, lakimiehiä, insinöörejä, opettajia, toimittajia. Tavoitteena oli eliminoida toisten ihmisten johtamiseen kykenevä kansanosa. Pidätetyistä vain professori Stanislaw Swianiewicz noukittiin pois juuri ennen kuolemaan vievään bussiin astumista"
http://www.prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=954&author=10
Unohtuiko ilta- vai aamulääke ottamatta? Ota nyt äkkiä molemmat.
Natseilla oli kyllä tarkoituksena ihan parantaa rotua tuhoamalla evolutiivisesti heikko aines ja kannustamalla evolutiivisesti vahvan aineksen lisääntymistä.
"Koska dialektisten ideologioiden vihollinen on aina se kansanryhmä, joka on kulloinenkin vallanpitäjä, ja koska varsinkin meritokratioissa valtaan päästään omilla ansioilla tai henkilökohtaisilla ominaisuuksilla, dialektisten ideologioiden viholliskuva kohdistuu poikkeuksetta kyvykkäiden yksilöiden muodostamia ryhmiä vastaan. Yhteiskunnallisessa kilpailussa nimenomaan kyvykkäimmät, ahkerimmat, lahjakkaimmat ja pätevimmät nousevat väistämättä huipulle - ja siihen vaaditaan hyvää geneettistä perimää."
No miksi sitten dialogisen ideologian kannattajat ovat menestyneet yhteiskunnallisessa kilpailussa eli saaneet valtaa ja päässeet tuhoamaan eliittiä? Hehän ovat niitä vähiten lahjakkaita. Tässähän on selvä looginen ristiriita!
Koska dialektisten ideologioiden kannattajat ovat aina olleet häikäilemättömän innokkaita käyttämään fyysistä väkivaltaa oman asiansa ajamiseen. Lahjakkaat ihmiset puolestaan vieroksuvat väkivallan käyttöä.
Samaan hengenvetoon voi kysyä, että ovatko tyypilliset gangsterit, prätkäjengit, natural born killerit ja muut mafiosot yhteiskunnan parhaimmistoa, koska hekin ovat hanakoita käyttämään väkivaltaa oman asiansa ajamiseen, vai kuuluvatko he sinne pohjasakkaan.
Mitä oletat että tapahtuu sellaisessa valtiossa, jota johtavat pesunkestävät gangsterit?
Onhan siellä USA:ssa esimerkiksi tuo Los Angelesin superälykkäiden Mensa-yhdistys, joka tosissaan esitti että sosiaaliongelmat pitää ratkaista eliminoimalla köyhät ihmiset.
No ehkä niillä oli siihen jokin huomaamaton ja vähemmän verinen väkivallan keino. Kai huippuälykäs nyt sellaisen kehittää. Varsinkin jos vieroksuu väkivallan käyttöä.
Kyllä nyt tulee Neuvostoliitto mieleen, ja toisena esimerkkinä Putinin Venäälä?
Ei ole muita yhtä hyviä 'huonoja esimerkkejä'?
Saksa oli toki Hitelerin aikana melkoinen hallinnollinen kaaos, mutta siellä pystyttiin silti eräällä indikaattorialueella täysin päinvastaisiin tuloksiin, kuin neukkulassa:
Saksan teknologiset saavutukset olivat vertailukelpoisia "demokratioiden" kanssa, ja ylivoimaisesti "kilpailevaa firmaa" elikkä toista viiksidiktaattorin valtakuntaa edellä.
Esmes Hugo Schmeisserin pakko-oleskelu Ishnevskin asetehtailla v.1946-52 vaikuttaa yhä tämän mainion tappoväline-kombinaatin hyvään laatuun ja suunnitteluun.
"Rynkky" elikkä konepistoolin ja sotilaskiväärin ominaisuudet täyttävä astalo saatiin ensimmäistä kertaa tuotantovalmiiksi ja kenttäkelpoiseksi erään venäläisen suunnittelijan toimesta jo ennen toista nuijasotaa, mutta silti neukkulan täytyi turvautua udmurtti-kersantti Mihail Kalashnikovin ja saksalaisen pakkotyöläis-ryhmän suunnitelmiin 40-luvun lopulla.
NL ei koskaan päässyt eroon riippuvuudestaan ulkomailta varasteuista suunnitelmista etc., sillä innovaatiokammoisessa sosialismissa kukaan ei uskaltanut olla aloitteellinen ja luova.
Siellä sun Erezt Israelissakin käytettiin Galil-kehittelyyn H.Schmeisserin työtä, -kierrätettynä Ishnevskin ja Rautpohjan (Jyväskylän) kautta. Toki heimoveljemme Kalashnikov sai aikaan muutakin kuin kalavaleita, sillä hänellä oli v.1947 kehitteillä ihan oma vieteritoiminen konepistooli, joka tosin ei päässyt tuotantoon.
Sturmgevähr-44:n ja AK-47:n ulkonäön samankaltaisuus hämmästyttää niitä jotka eivät ole ymmärtäneet verrata Schmeisserin ihmevehjettä sodanjälkeisiin läntisiin (Hmmm.... -ei omenat kauas puusta jne. ...), mutta sisuskalut on AK-47:aa varten ajateltu uusix. On ihan makuasia, onko se Mihailin vai Hugon työtä. Kumpikin ansaitsee aplodit 1900-luvun loppupuolen pahamaisimman ammuskeluvälineen isyydestä.
Mutta asiaan. Miksipä, oi Shegez, kaksi diktatuuria erosi toisistaan innovatiivisuus-kysymyksessä näin radikaalisti?
Onko niin että bolshevismi tuhoaa lahjakkaat ja menestyvät, natsismi taas vainoaa "huonoa ainesta" (mihin heillä ei ollut mitään moraalista oikeutta)??
Saksan ongelma oli siinä, että juutalainen älymystö joko tuhottiin täysin tai ajettiin maanpakoon, ja arjalaisesta älymystöstä ne, jotka uskalsivat olla toista mieltä virallisesti kanonisoidun linjan kanssa, kuten taiteilijat, säveltäjät jne, vaiennettiin tai lähetettiin keskitysleirille.
Oikeastaan ainoa nerous, mikä Kolmannessa valtakunnassa sallittiin, oli teknologinen - tilanne oli Neuvostoliitossa tältäosin vielä surkeampi, sillä Lenin vihasi intellektuelleja: hänelle intellektuellit olivat "kansakunnan paskaa", kuten hän eräässä tekstissään Gorkille totesi. Sekä Saksa että Neuvostoliitto vainosivat lahjakkuuksia ja ylistivät keskinkertaisuutta, mutta Saksassa sentään luonnontieteellis-teknologinen lahjakkuus oli toivottua. Neuvostoliitossa puolestaan kaikkein tunnetuin insinööri oli se kuuluisa Reguspatoff.
Mitään suurta taiteessa, kirjallisuudessa, runoudessa, musiikissa tai arkkitehtuurissa ei kumpikaan dialektinen diktatuuri kyennyt tuottamaan.
Analyysisi oli pääpiirteissään oikea, muutamin täsmennyksin. Natsismissa eugeniikka oli kanonisoitu osa ideologiaa - mutta tuo eugeniikka johtaa väistämättä samaan tilanteeseen kuin kommunismille tunnusomainen lahjakkuudenvastustaminen. Eugeniikka, joka tähtää huonojen ominaisuuksien karsimiseen, merkitsee kyllä sitä, että kansakunnan keskimääräinen kelpoisuustaso nousee, mutta keskiarvohakeutumisen laki myös merkitsee sitä, että huippujen määrä harvinaistuu. Paradoksaalisesti sekä eugeniikka että lahjakkuudenvastustaminen johtavat samaan tulokseen: yhteiskunnan tasapäistymiseen ja ääripäiden harvenemiseen. Ne vajaamieliset, tylsä-älyiset ja monivammaiset ovat se hinta, jonka joudumme maksamaan siitä, että meillä on huippuja.
Kun mietin omaa sukuani, niin on julkinen salaisuus, että sekä juutalaisilla että suomalaisilla on hyvin suppea geenipooli ja molemmilla on oma tautiperintönsä. Sekä suomalaisilla että juutalaisilla on valtava määrä sairauksia, joita kenelläkään muilla ei ole kuin lähinnä mutaatioiden kautta. Se, että juutalaisten piiristä on noussut valtava määrä lahjakkuuksia, on kompensoitunut myös sillä, että juutalaisten keskuudessa on valtava määrä perinnöllisiä sairauksia. Tilanne on sama myös Euroopan aateliston keskuudessa: valtava määrä huippuja - ja valtava määrä tylsämielisiä ääliöitä. Jokainen koiraihminen tietää, että rakit ovat keskimäärin paljon terveempiä kuin rotukoirat.
Kaupan päälle vielä luovat ihmiset ovat yleensä äärimmäisen vaikeita, kurittomia, anarkistisia ja mihinkään hierarkiaan suostumattomia ihmisiä. He usein aivan avoimesti kiistävät viralliset totuudet ja vallanpitäjät, uskonnot, ideologiat ja aatteet. Vaikka Natsi-Saksassa hyvä insinööri saikin olla teknisesti lahjakas, hän ei saanut olla samanlainen nörtti kuin USA:ssa - ja tämä omalta osaltaan olikin syy, miksi teknologian kehityksen pääpaino siirtyi Saksasta USA:han toisen maailmansodan jälkeen. Siellä oli ajattelemisen ja olemisen vapaus.
Sekä natsismi että kommunismi tuhoavat huiput - joko aivan suoraan lahjakkuudenvastustamisen kautta tai sitten eugeenisesti keskiarvohakeutumisen lain kautta. Molemmat tuottavat keskinkertaisuuksia, harmaata massaa - ja nykyaikainen jälkiteollinen osaamisyhteiskunta puolestaan kysyy niiden huippujen perään.
miksi en ole Mensan jäsen, vaikka ÄO siihen kyllä riittäisikin???
Kysytkö syytä jonka ilmoitat Mensaan liittymättömyydellesi? Syytä johon ehkä itsekin uskot? Vai todellista syytä, sellaisena kuin esim. psykoanalyytikko sen määrittelisi?
ei ole tapana vastata.
Mutta syy on olemassa, ja se on että se vaikutelma, minkä minä olen saanut Mensasta ja mensalaisita on, että kyse on elämästä vieraantuneiden nörttien sisäänpäinlämpiävästä keskinäisen kehumisen ja selkäänpuukotuksen kerhosta, jota leimaa valtava älykkyys mutta hyvin alhainen viisaus. Eli koen kyseisen yhteisön ja sen edustaman ajatusmaailman itselleni hyvin vieraaksi.
Minä näkisin sinut kylläkin sellaisena tapauksena jolla on vaikeuksia kohdata itsensä.
No, en minäkään tunne mitään vetoa Mensaan. Olen kuitenkin psykoanalyysini läpikäynyt.