Miten tapahtuu käytännössä siirtyminen Moskovan patriarkaattiin? En ole venäläinen, mutta nykymeno hirvittää sen verran, että muukaan ei auta. Uuden (piispan?)kirkon valmistuminen Itä-Helsinkiin vaikuttaa päätökseeni. Yksi rakentaa kirkon, toinen ostaa kulttuurikeskuksen! Minä en sitä kulttuurikeskusta tarvitse.
patriarkaatin vaihto käytännössä
Äitikirkko
482932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
kummempaa ole kuin käyt juttelemassa sen MP:n papin kanssa. Kyllä se siitä sitten selviää. Itse olen pohtinut samoista syistä tuota vaihtoa, mutta koen sen huonommaksi kuin pysymisen omassa kirkossa koittaen saada ääntäni kuuluviin..
Olisin itsekin kiinnostunut kuulemaan joltain asiasta käytännön kokemusta omaavalta, miten patriarkaatista toiseen siirtyminen oikein tapahtuu, vaikka en kuitenkaan henkilökohtaisesti usko päätyväni sellaiseen ratkaisuun kuin sellaisessa tapauksessa, että Suomen kirkon kanonin asema kyseenalaistetaan muiden paikalliskirkkojen toimesta. Viihdyn hyvin venäläisten kirkkojen palveluksissa, ja jos ei ole vähään aikaan tullut käytyä, alkaa tuntea deprivaatiota... :) Ja vaikka Venäjän kirkossa kieltämättä on monia hyviä puolia Suomen kirkkoon verrattuna, patriarkaatin vaihto tuntuu kuitenkin vähän liian dramaattiselta ratkaisulta nykyisessä tilanteessa. Ja toisaalta Suomen kirkossa on myös hyviä puolia Venäjän kirkkoon verrattuna.
Olettaisin kuitenkin, ettei siinä se ihmeellisempiä juttuja tarvita kuin, että otetaan yhteyttä paikalliseen Moskovan patriarkaatin pappiin ja kerrotaan toiveistaan liittyä kyseiseen seurakuntaan. Sen jälkeen sitten ilmoitetaan vain entisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon, että nyt voitaisiin poistaa jäsenrekisteristä ja Moskovan pappi voinee toimittaa tiedon oman seurakuntansa rekistereihin uudesta jäsenestä.
Ensimmäinen askel on erota ortodoksista seurakunnasta ja liittyä väestörekisteriin, eikä eron syytäkään tarvitse kenellekään ilmoittaa. Sitten sovit vain Moskovan patriarkaatin seurakunnan kanssa (kumman vain, kumpi kiinnostaa) asiasta ja liityt heidän jäsenekseen. Huom. koko ajan ollaan kuitenkin väestörekisterissä, ja yksityisen Moskovan partriarkaatin seurakunnan jäsenyys tarkoittaa sitten sitä, että kirkollisveron asemesta sinne maksetaan vuosittain sovittu summa jäsenmaksua. Rikkaana suomalaisena saat varmasti maksaa vähän enemmän kuin köyhä maahanmuuttaja.
Jos olet kielitaidoton, on ihan turha odottaa, että he alkaisivat sinun takiasi toimittaa mitään palvelusta suomeksi. Tietenkin kielitaidottomana on hyvä olla, sillä silloin ei myöskään mikään tiedotus osu korviin eikä tarvitse olla huolissaan maailmanmenosta.
Voit tietenkin kuulla suomalaisista tiedotusvälineistä mahdollisia Moskovan patriarkaatin hyvin jyrkkiä kannanottoja, jotka on annettu poliittisista syistä Venäjän kansan moraalia kohottamaan, mutta sinä olet onnellinen luullessasi niiden olevan vain kanonisesti oikeita.
Voit vielä huomata muutakin. Jyrkistä kannanotoista huolimatta saatat kohdata samat juuri jyrkästi kielletyt asiat käytännössä ja hyvin avoimesti vielä, ilman mitään peittely-yrityksiäkään. Alat sitten oppia, että mentaliteettierot ovat tehneet sinulle ns. tepposet. Sinä olet ajatellut tiukan moralistisesti (ehkäpä jopa protestanttisen sinisilmäisesti) ja siellä on taas ollut vähän hällä väliä -meininki.
Tule sitten viiden vuoden kuluttua kertomaan, miten ihanaa kaikkia on siellä ollut. Ehkä sinut on toivotettu lämpimästi tervetulleeksi, etkä kärsi yksinäisyydestäkään. Muista matkustella paljon Venäjällä ja elä sikäläistä jumalanpalveluselämää ja tutki luostareita. Kyllä sinusta vähitellen tulee uusi ihminen, jonka silmät ovat auenneet.
Mutta sehän on vain hyvä asia.
Sellainen tietynlainen "hällä väliä" taitaa olla ominaista aidolle ortodoksisuudelle, koska ortodoksisuus ei ole samalla tavalla legalistinen kuin protestanttisuus. Sen sijaan pahoin pelkään, että on protestanttisen legalistisen ajattelun lieveilmiöitä, jos aletaan vaatia Kirkon ihanteiden lieventämistä sillä verukkeella, että pappi X, munkki Y tai maallikko Z ei kykene niitä saavuttamaan.
vaativan, asioihin pitää osata vain suhtautua, eihän kukaan ole mihinkään ihanteisiin yltänyt - Kristus ainoastaan on synnitön.
Nyt viime päivinä on julkusuudessa ollut tietoja Kainuun alueen nuorten itsemurhista. Kun korostetaan liian ankarasti ihanteita, se saattaa luoda suvaitsemattoman ilmapiirin ja ajaa erityisesti nuoria ihmisiä itsetuhoon inhimillisesti ajatellen aivan mitättömien asioiden takia. Kristillisten ihanteiden tarkoitus on johdattaa hyvään, eikä tuhota elämää ja aiheuttaa lisää ahdistusta ja tuskaa.
kuuluu vahvasti taikausko; meidän kirkossamme on suuri joukko hyvin taikauskoisia naisia, jotka manipuloivat toisiaan toisia vastaan, kun jollakin on "paha silmä" ja "hän noituu"! Et myöskään pääse ehtoolliselle käymättä samana aamuna synnintunnustuksella juuri ennen ehtoollista (ettet "ehdi" tehdä syntiä ennen ehtoollista)! Ja todella, kaikki on kirkkoslaavia (jota edes venäläiset itse eivät välttämättä ymmärrä) tai venäjäksi. Mekkosi saa olla hihaton ja kaula-aukko napaan asti auki mutta muista pistää huivi päähän, ilman sitä et ole mitään. Mitä korkeammat korot kengissäsi, sitä parempi, kopisevat kivasti kirkon lattialla ja yleensähän nämä naiset istuvat, joten ei huolta korkeista koroista seisomisenkaan kannalta.
Olisi vielä paljon muutakin Moskovan kirkossa käyvien tavoista - vaikka voihan olla, että he käyttäytyvät noin vain meidän jumalanpalveluksissamme. Tapaan kuuluu myös kovaääninen rupattelu heti kun ehtoollista aletaan toimittaa, usein vielä selkä alttariin päin. Sitäpaitsi, et ole heidän silmissään edes kristitty vaan pakana, kun et ole alkuperäinen "venäläinen ortodoksi", joka on ainoa oikea!
Tässä muutamia käyttäytymismaleja, joita olen vuosien varrella nähnyt venäläisten noudattavan kirkoissa.
Älä sitten paru, kun olo alkaa tuntua tukalalta.
muutakin. Edellämainittua en ole huomannut omassa kirkossani. Sen sijaan suomalaiset pulisevat ja hälisevät heti ehtoollisen jälkeen. Venäläiset naiset pukeutuvat kauniisti. Ei kaikkien tarvitse näyttää "perunakuopasta nousseilta körteiltä."
Turun kirkossahan tämäkin ongelma on ratkennut kätevästi: siellä kun ei käy juuri kukaan enää!Ei venäläisiä, eikä suomalaisia!
Muutama kommentti ylläolevaan liittyen:
1.Synnintunnustuksella tulee Venäjän kirkossa käydä joko edellisenä iltana tai samana aamuna ennen ehtoolliseen osallistumista. Itse asiassa enemmän suositellaan käymistä edellisenä iltana kuin samana aamuna. Ja ihan tarkkaan ottaen tuo käytäntö, jossa käydään joka kerta synnintunnustuksella ennen ehtoollista, ei ole ihan ehdoton myöskään Venäjän kirkossa, koska on olemassa myös seurakuntia, joissa kaikilta ei edellytetä synnintunnustuksella käymistä ennen jokaista ehtoollista.
2.Pukeutumisen osalta on luonnollisesti eroja suomalaisten ja venäläisten naisten pukeutumisessa yleensä, mikä taas helposti heijastuu myös kirkkopukeutumiseen. Moskovassa kirkkoon kyllä pyrkii sisään vaikka millaisissa asuissa olevia, ja osa pääsee sisäänkin asti, mutta olen omin silmin nähnyt hihattomassa kirkkoon tulevan nuoren naisen käännytetyn pois ovelta, joten yllä väitetty ei ihan pidä paikkansa. Ongelma ratkesi sillä, että kyseisen naisen äiti uhrasi huivinsa, joka laitettiin tyttären hartioille, ja äiti meni sitten kirkkoon ilman huivia ja tytär hartiat äidin huivilla peitettynä. Mutta jos nyt unohdetaan Moskova ja verrataan vaikkapa Helsingin "suomalaisia" ja "moskovalaisia" kirkkoja, niin keskimäärin kyllä "moskovalaisissa" kirkoissa käyvät pukeutuvat selvästi peittävämmin vaattein kuin "suomalaisissa" kirkoissa käyvät.
3.Helsingin "moskovalaisissa" kirkoissa kieli on kyllä pääsääntöisesti slaavi, mutta kuulemani mukaan Pokrovan seurakunnassa on kerran kuussa liturgia suomeksi. Itse en ole käynyt, mutta olen kerran puhunut yhden kanssa, joka oli käynyt. Ja viime syksynä joku kertoi (muistaakseni ortodoksi.netissä) huhuja, että tänä vuonna olisi tarkoitus aloittaa laajempaa suomenkielistä toimintaa.
Arvoisa kirjoittaja ei tainnut viime sunnuntaina osallistua Turussa liturgiaan, kun ei nähnyt kirkkokansaa. Oli venäläisiä ja muita, eräs suomalainen liitettiin kirkkoon jne. Oli komea kuorokin. Et sillai...
Olis ihan kiva, kun pysyttäis sentään kohtuudella totuudessa, vaikka kuinka jurppii...
Viimeksi kun kävin siellä oli seitsemän ihmistä. Yksi pikkuinen täti kierteli supisemassa vähän jokaisen kanssa ja häiritsi koko ajan.
Minä en Turussa käy kuin joskus ja nyt en käy enää ollenkaan. On muita kiireitä nääs.
Rauman seurakuntahuoneessa oli enemmänkin väkeä. Kaipasivat erästä miellyttävää kirkkoherraa, joka osaa olla ihmisten kanssa luonnikkaast!
Olin viime sunnuntain liturgiassa, en vigiliassa lauantaina, jolloin oli ollut vähän väkeä.
Turun kirkossa käy väkeä, joka sekin on ihme, niin paljon kuin siitä puhutaan vaikeiden tapahtumien jälkeen soopaa täällä netissä, suomi24-ortodoksisuuspalstalla. Että kristittyinä itseään pitävät voivat parjata omaa väkeä, sitä joka uskollisesti yrittää korjata, parantaa, auttaa, on kummallista.
Käsitelkää omaa suruanne, joka sinänsä on ymmärrettävää, vähän aikuisemmalla tavalla.
Ketään ei ole erotettu kivan luonteen takia, tai sen takia, että hän olisi huono ihminen. Syyt ovat aivan muut, ja se pitäisi edellisen viestin kirjoittajankin käsittää. Itse asiassa, luulen, että hyvin käsittääkin, mutta ei pääse omasta pettymyksestään yli.
Patriarkaatin erottamiseen? Nythän on potkuviikot meneillään!
Mitä ihmettä sinä vaahtoat! En tuntenut patriarkaatin johtajaa!
Katsoin kommenttini aiheelliseksi vain siksi, että jotkut palaavat aina Turun asioihin, parjaamismielessä, ja halusin oikaista valheellista viestintää.
Mutta jatkakoot siis patriarkaateistanne ne, joille asia nyt on tärkeä.
Turussa joka tapauksessa käy venäläisiä, myös ehtoollisella, ja sitä ennen katumuksen sakramentissa.
sen huomaa kun lukee tätä palstaa.
Sinunkin olisi parempi tutkia vähän ortodoksista kulttuuria sen sijaan, että kuuntelet ja luet kaikenlaisia juoruja ja näytät imevän kaiken liikkeellä olevan epämääräisen "tiedon" varsin ennakkoluulottomasti ja tosikkomaisesti.
Ei tulisi mieleenikään vaihtaa Moskovan kirkkoon näitten täällä (ja muuallakin ) liikkuvien kaikenlaisten juttujen takia. Kirkko pysyy ennallaan, ihmiset voivat muuttua - niinkuin sinäkin!
Tämä virke kertoo paljon: "Minä en sitä kulttuurikeskusta tarvitse." Varsinkin sen ensimmäinen sana.
Mistä moinen kulttuurikeskuksen vastustus? Miksi siitä on noussut joidenkin ortodoksien keskuudessa valtaisa poru? Entä kuinka moni vastustaa keskusta vain vastustamisen vuoksi? Kuinka moni on edes käynyt tutustumassa siihen?
Käydä tutustumassa keskuksen toimintaan, niin voi sitten paremmin kommentoida. On kuulemma luonnonkauniilla paikalla, mutta rakennukset ei niin kauniita.
Mitä tulee patriarkaatin vaihtoon, usein vanha sanonta: "Ei se vaimo vaihtamalla parane." pitää paikkansa. Minä ainakin aion jäädä omaan kirkkooni, muuttua itse ja siten muuttaa kirkkoa.
Jos koko ortodoksinen maailma erottaisi Suomen Ort. kirkon ehtoollisyhteydestään, sitten pitäisi harkita vaihtoa.
ovat tarpeellisia, että erotumme barbaareista. Luulen että vastustus johtuu ennakkoluuloista ja asenteista. Monille sana KULTTUURI on edelleenkin elitistinen.
Helsingin metropoliitan tehtävänä ei ole rakentaa kirkkoja Helsingin seurakuntaan, mutta seurakunta on viime aikoina rakentanut paljon - miksi et tiedä niistä asioista mitään.
Porvooseen rakennettiin kirkko muistaakseni 80-luvulla, pian myös Tikkurilaan ja Tapiolaan, Läyliäisten leirikeskuksen kirkko kunnostettiin, taisi Klaukkalaankin valmistua oma pieni kirkko. Viimeksi on Helsingin seurakunta saanut valmiiksi kirkkotilan Mellunmäessä metron varrelta, ja siellä on myös varauduttu palvelemaan venäläisiä omalla äidinkielellään. Siellä sinäkin voit hyvin käydä ottamassa asioista selvää.
Ortodoksinen kulttuurikeskuskin on varmasti tarpeen ja sinne on sijoitettu muitakin palveluja, jotka luontevasti kuuluvat yhteen.
Sitä paitsi Itä-Helsingin Moskovan patriarkaatin kirkon rakennuslupa ei taida olla vielä edes varma.
Voihan tietenkin olla niinkin, että et ole venäläinen etkä edes ortodoksi, mutta muuten vain haluat täällä soppaa hämmentää. Aina löytyy paljon kiivasmielisiä provosoitujia.
En ole huomannut mitään kummallista "menoa" ja käyn sentään joka la ja su kirkossa ja teen lisäksi viikolla vp-työtä. Ihan rauhallista, hommat hoituu ja väki lisääntyy kirkossa, liitetään lähes joka vknloppu ja muuttoväkeäkin tulee, kasteita ja avioliittoja, synnintunnustuksella käydään useammin kuin ennen, ehtoolliselle pitkät jonot jne jne. Mikä siinä on vikana sinun mielestäsi? Jotkut juorut ja pahat puheet ilmeisesti. Kirkossa on eläviä ihmisiä, jotka ovat erilaisia, mutta sinä taidat olla niitä, jotka hämmentävät asioita pienistä syistä ja jos joku ei ole sinun mielesi mukaan uhkaat erolla. Tervemenoa, mutta muuta sitten Moskovaan asti, tai edes Pietariin, siellä ne oikeat venäläiset kirkot ovat, eivät täällä Suomen puolella!
Tuskinpa se pointti tuossa oli se venäläisyys. Luulisin että hänelle venäläisyys paremminkin saattaisi olla ongelma, koska erikseen korosti, ettei ole venäläinen. Sitä paitsi vaikka Venäjällä kirkot ehkä ovat vieläkin venäläisempiä kuin Suomessa sijaitsevat "moskovalaiset" kirkot, niin eivät ne Suomessa sijaitsevatkaan juuri sen vähemmän venäläisiä ole. Suurin osa kirkkokansasta on kuitenkin Venäjällä syntyneitä, joten varsinaisia pikkuvenäjiä niistä kirkoista kehittyy kuin itsestään.
Mutta kirjoituksesi alkuosassa oli kyllä ihan järkeä. Jos ihminen keskittyy vain käymään kirkossa, eikä lue lehtiä ja keskustelupalstoja, ja välttelee vielä kirkkokahvejakin, niin tuskinpa sitä mitä niin kauhean ihmeellistä "nykymenoa" huomaa. Ehkäpä parempi niin...
ihan selvä merkki ihmeellisestä "nykymenosta" ovat huonot asenteet, jotka ovat nähdäkseni tuleet vaikutteina protestanteilta --- pappeja lyödään kuin vierasta sikaa eikä ymmärretä, että he tarvitsevat tukea ja rakkautta vaikeassa ja raskaassa tehtävässään, maallikot ovat opillisista asioista viisaampia kuin piispat ja vaativat uhkailujen kera parannuksia, maallikoiden käsitykset ja oikut pitäisi saattaa voimaan välittömästi,
huikein esimerkki "nykymenosta" ovat lestadiolaistyyppiset tuomion julistajat, jotka kääntävät osoittavan sormensa milloin minnekin ja julistavat syntisten paikan olevan kadotuksessa, vain heillä itsellään on protestanttinen uskonvarmuus, joten he voivat tehdä mitä vaan ja pelastuvat aivan varmasti.
Tällaista ei ollut vielä neljännesvuosisata sitten havaittavissa missään. Voisiko joku kertoa, mistä nämä huonot asenteet ovat peräisin. Eiväthän ne mitenkään ortodoksisuuteen kuulu.
Tuolla lailla pilkkaat protestantteja ja lestadiolaisia..
Jos piispat ei opeta kuka sitten?
Mikä vika siinä on että edes joku yrittää kertoa mitä kirkko opettaakin, vaikkakin ilman opetusvirkaa ja muodollista pätevyyttä?
Jos vaikkapa 3000 jäsenen seurakunnasta aktiivisia on noin 100, ja niistäkin osa on luterilaisuudesta kääntyneitä,ja loppua ei kirkon elämä kiinnosta juurikaan, mitä oikein odotat?
Monet piispat ja papit on luterilaisiksi kastettuja..
Sitä paitsi iso osa kriittisistä äänistä tulee syntymäortodokseilta.
Ei täällä ole uskon tai pelastuksen varmuutta julistavia ääniä kuultu.
Huonot asenteet ja ilmapiiri on työpaikoillakin usein johdosta kiinni. Jos pomo tietää asiansa, porukka pysyy ruodussa ja osaa itsekin hoitaa satunnaiset pullikoijat. Mutta kun kissa on poissa, hiiret alkavat juhlimaan. Toiset enemmän toiset vähemmän..
Ja kyllä aina on niin ollut että huonon piispan hihoja ja muita ei kirkkokansa sido...
Paimenen tehtävä on paimentaa, ei katsella vierestä. Opettajan tehtävä opettaa, ei katsella vierestä. Kaitsijan tehtävä on kaitsea, ei katsella vierestä.
Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan.
Sitäpaitsi tämä on ihan pelle palsta kun täällä ei ole seriffiä. Jo oisi toisen oloista..
seurakunnassa opit sitten sinäkin ensin miettimään ja vasta sitten esittämään arvostelusi, en usko että siellä ollaan vielä totuttu minkäänlaiseen halventavaan käytökseen papistoa ja prelaatteja kohtaan. Suuri kirkko on hierarkinen ja varmaan arvaat, että ne pienet marginaalit, joita Suomen kirkossa tuottavat sinulle suuria henkilökohtaisia ongelmia, ovat Venäjän kirkossa lähes 3000-kertaisia, mahdollisesti suurempiakin sillä jo Neuvostoliiton aika on jättänyt omat merkkinsä. Pystytkö selviämään siitä?
virhe ,sillä kirjoittaja ei puhunut patriarkaatin vaihtamisesta mitään. Ja samalla tavalla sitä arvostellaan niin sitä kuin tätäkin kirkkoa täällä netissä, ilman sen kummempia miettimisia. Haloo!
ensin kehotat vaihtamaan patriarkaattia, sitten vyörytät syitä miksi niin ei kannata tehdä...
Päättäisit jo!
Isä Johannes (Karhusaari) toteaa viimeisimmässä Aamun Koitossa: "Liian helposti vetäydytään auktoriteettien suojaan ja turvaudutaan toisten mielipiteisiin rohkenematta muodostaa omaa mielipidettä. Liian paljon puhutaan traditiosta, kanoneista ja vedotaan Raamattuun tietämättä, edes tuntematta asioista mitään. Valitettavasti suomalaiseen ortodoksiaan on alkanut pesiytyä fundamentalismia, antiekumeenisuutta ja Venäjän kirkon kritiikitöntä ihailua."
Karhusaari itse ihailee kaikkea sitä mikä tulee Kreikasta ja kritisoi kaikkea sitä mikä tulee Venäjänltä.
...myös, mitä siinä edellä luki?
isä-Johanneksesta saisi ottaa oppia jokainen meistä.
Hän onkin sivistynyt ja lämmin sydäminen.
Kymmenisen vuotta sitten esikoiseni totesi kriparin jälkeen: "Karhuvaari on rautaa." Olen samaa mieltä.
Hänellä on kokemusta Kreikasta ja on uskaltanut esittää myös kritiikkiä sieltä.
"kritisoi kaikkea sitä mikä tulee Venäjänltä" - ei pidä paikkaansa.
Viisas ihminen osaa pitää myös suunsa kiinni...
Esim avoliittoihin, eroamisiin, rekisteröityihin parisuhteisiin jne. olisi aika saada jokin virallinen kommentti vaikka piispoilta, niin loppuisi iäbikuinen jauhaminen.
Mitä isä Johannes ehdotti ratkaisuksi tai kertoiko mistä postauksesssasi lainaamasi asiat johtuvat???
"Ei kirkko ole vastausautomaatti. Ihmisen aikuisuuteen kuuluu tiedon hankkiminen ja vastuunkantaminen."
Lisäksi isä Johannes pitää valitettavana, että liian monissa seurakunnissa on tarpeetonta riitelyä ja kissanhännänvetoa. Hän näkee syynä papiston vallanhalun tai tehtäviin kypsymättömyyden.
Ja:
"Toivottavasti uusi laki ortodoksisesta kirkosta ja kirkkojärjestys tuovat uusia tuulia seurakuntien tulehtuneisiin hallintokuvioihin."
Ja vielä:
"Teologien jatkokoulutukseen ja ns. ortodoksiseen seminaariin tulisi kiinnittää vakavaa huomiota."
Esipaimenet eivät voi jokaiseen pinnalle nousseesseen asiaan ottaa kantaa, onhan kirkko elänyt ensimmäiseltä vuosituhanneltaan nykyaikaan oppiaan mitenkään muuttamatta, joten se pitää nähdä hyvin yleispätevänä.
Jos olet kiinnostunut lukemaan, voit löytää esim. KP arkkipiispa Paavalin ja KP Nikean metropoliitta Johanneksen kirjoja, joissa käsitelleään hyvin monia esittämistäsi asioista. Kukaan esipaimenista ei tule sinulle henkilökohtaisesti asioita selvittämään, kuten eivät minullekaan.
arkkipiispa paavalin ja nikean johanneksen teoksia ei ole kaiken kansan ulottuvilla. Onko liikaa pyydetty, jos joku nyk. piispoista kirjottaisi kirkon kannan vaikka kiistellyistä sateenkaariseura/yhteysliike-teemoista? Loppuisi riitely, kun kirkon muuttumattomasta kannasta aiheeseen tuntuu olevan syvä epätietoisuus, joka rikkoo yhtenäisyyttä. Vaikka näkisimme pian anglikaanien mallisia rek parisuhdepiispoja/pappeja, kaikki tietäisivät sen olevan kirkon opetuksen mukaista. Mikään muu aihe mahd. naispappeutta lukuunottamatta ei jaa uskovia kahtia, koska kaikesta muusta tiedämme kirkon kannan.
Jos et em. suurten kustantamoiden julkaisemia kirjoja pysty löytämään, et löydä mitään muutakaan kirjallisuutta.
Eiköhän sinun pitäisi ensimmäisenä selvittää omat ongelmasi omaan seksuaalisuuteesi ennen kuin alat projisoida niitä kirkon opetukseen. Taidat kuvitella turhia, tai sitten sinun pitää tosiaan muuttaa sinne anglikaaniseen kirkkoon.
Opiskele nyt ensin itsekin jotain, älä vaadi vaikutusmahdollisuutta opillisiin kysymyksiin sen perusteella, että et itse mitään ymmärrä.
Tämähän on muuttunut aivan mahdottomaksi, mistä ihmeestä kaikki tämä kummallisuus kumpuaa?
ei tee edes mieli vastata, mutta koitan kuitenkin.. Minä en projisoi mitään, olempa vain seurannut Aamun Koitossa vellonutta keskustelua aiheesta. Minä sanoin senkin etten itse tarvitse vastauksia ja saan kyllä kirjallisuutta käsiini. S24:ssa, www.ortodoksi.net:ssä ja Aamun koitossa mm. keskustelijoina tuntuu olevan aika paljonkin niitä jotka eivät em. kirjoista ole vastauksia löytäneet. Rakentavampaa sinun taholtasi olisi vaikka osoittaa teos ja sivu, josta kirkon kanta tulee ilmi, kuin vihjailla epämäärääisesti. Kai se on sinulle liian vaikeaa, kuten kirjoituksesi osoittaa.
Olen aina ajatellut, että perusteokset ovat ortodoksien tiedossa, mutta niin ei taida olevankaan. Jos haluat tietää asian ihan sivun tarkkuudella, se viittaa jo aika huolestuttavaan ilmiöön - samalla tavalla kuin Raamattua luetaan protestanttisissa liikeissä jakeita yksittäisinä tulkiten, myös ortodoksisuutta halutaan lukea joidenkin fanaatikkojen käsityksen mukaan vain sitaatteina mitään mistään oikeasti ymmärtämättä.
Kehotan edelleenkin opiskelemaan. Ortodoksisuus on lähellä elämää ja inhimillinen elämä on monimutkaista, sitä pitää itsekin ymmärtää, ei vain muistella ulkoa opittuja ohjeita.
Luepa ensin seuraavat kirjat ja mieti niiden sisältöä tarkasti. Kirjastosta voit ne löytää, kirjakaupoista ne ovat jo loppuneet.
Arkkipiispa Paavali, Miten uskomme. Ortodoksinen paimenkirje. WSOY 1978.
Arkkipiispa Paavali, Uskon pidot. WSOY 1986.
Metropoliitta Johannes, Lähimmäiset. Ajatuksia elämän hyveistä, ihmissuhteista, perheestä ja perinteistä. Ajatus kirjat 2002.
Minusta hän ei vaatinut vaikutusmahdollisuutta, vaan selkeää vastausta. Itsehän sanoit, ettei kirkkonne kanta ole muuttunut apostolien ajoilta. Vilkaise Yhteys-liikkeen sivuja, minusta se ajaa papistonkin oikeutta rekisteröityyn ja julkiseen saman sukupuolen parisuhteeseen, kirkkonne edustajien allekirjoittamana. Episkopaalit ja Anglikaanit ovat vain pidemmällä asiassa, eikä teidänkään kirkkonne voi julkihomopiispoilta välttyä, koska se olisi anti-ekumeenista ja suvaitsematonta, täysin vastoin lakeja ja yleistä mielipidettä.
Ortodoksinen pappi on vain yhden naisen mies, eikä hänen toimensa jatku, jos hän ajautuu avioeroon tai hairahtuu aviorikokseen. Älä huolehdi liikaa toisen kirkkokunnan sisäisistä asioista.
Jos pappi on naimaton, hänen on määrä elää selibaatissa tai olla munkki. Olisi liian rohkeaa mennä olettamaan mitään hänen sukupuolielämästään, miksi sinä sitäkään ajattelet? Minulle ainakaan ei ole koskaan edes juolahtanut mieleenkään kenenkään pappimme sukupuolielämä.
Selibaatin pitää päteä kaikissa olosuhteissa, samalla tavalla kuin maallikon avioliiton uskollisuuskin.
En ole samaa mieltä kanssasi, mutta viisaampi sinua siinä, että en lähde kirjoittamaan asiasta enempää. Tämä palsta ei ole tietääkseni sitä varten.
tämän tästä juolahtanut mieleen kaikenlaista. Honoseksuaalia ymmärtää vain toinen homoseksuaali. Ja onhan se niinkin että homoksi voi sanoa toista vain mukana ollut. Annetaan heidän olla jo rauhassa, niin pappien, piispojen ja muidenkin.
Kaikkein sivistymätöntä on osoittaa mieltään papille kirkossa!
kenenkään sukupuolielämästä. Mistä sellaista keksitkin?
Kirjoituksessa puhuttiin rekisteröidystä parisuhteesta ja papiston osoittamasta tuesta sille kirkkonne puitteissa. Miten se liittyy sukupuolielämään?
Voihan homoseksuelli pappi elää selibaatissa puolisonsa kanssa, eikö niin? Yhteysliike ja sateenkaariseura kuitenkin ajavat julkihomoseksuellina/lesbolaisena kirkon työntekijänä elämistä normaalina ja hyväksyttävänä kirkossanne? Ja hyvä niin, onkin jo aika tarkistaa asenteita siltä osin.
Miten homoseksuelli ja parisuhteensa rekisteröinyt muka eroaa heteroseksuellin ja avioliitossa olevan papin asemasta? Ei mitenkään. Ja tämän ovat ymmärtäneet kirkkonne papitkin tukiessaan Yhteysliikkeen manifestoa.
T: asiahan ei minulle kuulu, mutta..aihe on kiinnostava, nykyaika vs. ikiaika...
ortodoksisen kirkon asiat, kun omissanne (luterilaisuudessa?) on niin paljon epämääräistä ja sekavaa meneillään, koko liikehän on suistumassa pois kristilliseltä tieltä.
Jos joku seurakunnan jäsen on rekisteröinyt parisuhteensa, eikö siitä pitäisi olla iloisia sillä hän on löytänyt vakituisen elämänkumppanin. Kirkon pitää aina olla mukana kaikissa ihmisen elämänvaiheissa. Moni saa siunauksen uudelle autolleen tai polkupyörälleen, miksi ei sitten voisi saada parisuhteelleenkin elämänkumppaninsa kanssa. Tuskin hän siinä suhteessa mitään "haureutta" harrastaa.
En usko, että selibaatissa elävä pappi voi olla rekisteröidyssä parisuhteessa, eikä hän voi olla avoliitossakaan. Kyllä asia näin on. Ja tosiaan myös avioliitossa olevan papiston jäsenen pappeus loppuu, jos hän päätyy avioeroon tai sitten esim. paljastuu aviollinen uskottomuus ja hän saa esim. aviottoman lapsen. Näin vain asia on.
Mutta seurakuntalaisen tuskin kannattaa näitä papiston asioita koko ajan miettiä, jos ei sitten ole jotain omaa ongelmaakin omassa seksuaalisuudessa.
rakkautta papeille, jotka poikkeavat normista. Oma seksuaalisuuteni on ihan kunnossa, kiitos huolenpidostasi.
sekaisin, jos sinä puhut luterilaisesta pappeudesta ja minä kristinopin mukaisesta pappeudesta. Luterilainen pappeus ja ortodoksisen kirkon pappeus ovat aivan eri asioita. Jälkimmäistä säädellään alkuperäisen kirkon kaanoneilla, ensimmäistä taas luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen päätöksillä, jotka voivat muuttua vaikka millä huutoäänestyksellä.
Ortodoksisen kirkon pappeuteen liittyvät säännöt pysyvät samoina kunnes mahdollisesti seuraava pyhä kirkolliskokous kokoontuu niitä muuttamaan. Se ei ole aivan lähiaikojen asia kuitenkaan, sillä edellinen kokoushan pidettiin vasta vuonna 787, eli ihan heti ei uuteen synodiin ole tarvetta, ei niitä sentään joka vuosituhat pidetä.
ortodoksit Yhteys-liikkeessä eivät kannata missään nimessä homoavioliittoja papistolle tai edes kirkon työntekijöille. Tällainen ei sisälly ortodoksiseen perinteeseen eikä Kirkon kanoneihin
seksuaaliselle tasavertaisuudelle maallikkoihin päin. Hyvä sekin.