Onnistuuko suhde, jossa toinen uskoo, toinen ei usko. Ateisti ei "nakkele" omia mielipiteitään, eikä uskova yritä käännyttää.
Entäs "elämänarvot"...
Pelottaa.
Entäs "elämänarvot"...
Pelottaa.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
alkaa jossakin vaiheessa pitää uskovaista osapuolta tyhjäpäisenä.
niinkin kallista suhdetta, kuin avioliittoa sillä, että uskaltaisin ottaa uskomattoman puolison. Eri herätysliikkeestä puoliso voisi olla, muttei ateisti! Arvopohja puuttuu ja kun eka lapsi syntyy, tulee kiistaa lapsen kristillisestä kasvatuksesta.
Jos tarkkoja olemme, niin Jumala on ateistinen - Hän ei usko, hän tietää. Sielujen valtakunnassa ei ole yhtään uskovaista, kaikki ovat ateisteja ja tietävät. Jeesus ei oe uskovainen, hän oli ateisti ja hän tietää. Miksi sinä et tiedä ja kuka on opettanut tietämättömyyttä?
" Vääräuskoinen, noita, vääränvärinen, alempiarvoinen, alempiarvoinen rotu (johon myös naiset lasketaan), pakana ja ateisti " - kaikki kristinuskon käyttämiä herjoja joista suurin osa on käytetty tekosyinä ja myöhemmin selityksinä joukkomurhille.
" Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle ".
"Onnistuuko suhde, jossa toinen uskoo, toinen ei usko. Ateisti ei "nakkele" omia mielipiteitään, eikä uskova yritä käännyttää."
Vaikea tietenkin on henkilöitä tuntematta sanoa paljon mitään. Voihan se onnistuakin, mutta luulisin silti, että suurempi todennäköisyys on, ettei onnistu. Niin paljon parin arvomaailmat poikkeavat toisistaan.
Tunnen aika hyvin parin, jossa mies liittyi kirkkoon kuulemma lähinnä tulevan vaimonsa mieliksi vähän ennen häitä, että tämä saisi toivomansa sukuhäät. Alku näytti vielä aika hyvältä, mutta ajan myötä mies alkoi yhä enemmän ja enemmän arvostella kielteisesti vaimonsa kirkkoon kuuluvia sukulaisia ja varsinkin anoppiaan. Siinä sai vaimoparka sitten itkeä monet itkut ja yrittää pitää välejä kunnossa. Vielä enenmmän vaimo sai itkeä miehen syrjähyppyjen vuoksi, joita tämä ei edes katunut. Lopulta tuli ero, ja ilmeisesti oli hyvä niin, sillä niin paljon ainakin tuon parin arvomaailmat poikkesivat toisistaan.
Kuten sanottu, niin voihan tuo suhde joskus onnistuakin, mutta silloin on kyse todella poikkeuksellisen avarakatseisista ja ymmärtäväisistä henkilöistä. Itse en lähtisi kokeilemaan kepillä jäätä.
ainakin mun kohdallani. Uskon "omassa rauhassani" enkä ole tuputtanut omia mielipiteitäni miehelleni - sama päinvastoin. En ole kiihkouskossa itsekään, mutta uskon, toisin kuin mieheni. Hyvin on mennyt, kohta 4 vuotta samassa suhteessa.
sulle "us_kova nainen"
onko teillä lapsia? Kuinka niiden kristillinen kasvatus onnistuu, jos esim. isä ei tule ollenkaan kirkkoon? Olen törmännyt semmoiseenkin, että lapsi on otettu pois kirkon-kerhosta, kun toinen vanhempi ei ole kestänyt niitä lapsen kysymyksiä ja lauluja kotona.