..vastauksia. Lähinnä tälle "pistepirkolle".
Lainailen tässä otoksia sieltä täältä..
"Saat toki itse valita ajankohdan ja vanhempasi ja sen, millaiseen elämäntilanteeseen synnyt, mutta Jumala määrää sen, että todella palaat tänne - ja milloin palaat takaisin"
Menehän kertomaan tämä nälissään olevalle somalilapselle, miten yksikään valitsisi kyseisen kohtalon? Uskomattoman paljon taitaa tyhmiä olla tuonpuoleisessa..
" Kaikkein pahinta asiassa on se, että tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa - ikuisuus todella tuntuu ikuisuudelta!"
Mitä helvettiä? - Ikuisuushan on ajan käsite?
Itseäni lähinnä kiehtoo ajatus itsemurhasta. Jos kerran hengen riistettyäni, potkitaan minut takaisin tänne materiaan ,niin saanhan sentään valita lähtökohdat, mihin tänne synnyn. Elämä esim. kuninkaallisen jälkeläisenä tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin tämä nykyinen, suossa, ilman saappaita tarpominen. Ja uskon että väitteeseeni yhtyy aika moni muukin..
Lainailen tässä otoksia sieltä täältä..
"Saat toki itse valita ajankohdan ja vanhempasi ja sen, millaiseen elämäntilanteeseen synnyt, mutta Jumala määrää sen, että todella palaat tänne - ja milloin palaat takaisin"
Menehän kertomaan tämä nälissään olevalle somalilapselle, miten yksikään valitsisi kyseisen kohtalon? Uskomattoman paljon taitaa tyhmiä olla tuonpuoleisessa..
" Kaikkein pahinta asiassa on se, että tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa - ikuisuus todella tuntuu ikuisuudelta!"
Mitä helvettiä? - Ikuisuushan on ajan käsite?
Itseäni lähinnä kiehtoo ajatus itsemurhasta. Jos kerran hengen riistettyäni, potkitaan minut takaisin tänne materiaan ,niin saanhan sentään valita lähtökohdat, mihin tänne synnyn. Elämä esim. kuninkaallisen jälkeläisenä tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin tämä nykyinen, suossa, ilman saappaita tarpominen. Ja uskon että väitteeseeni yhtyy aika moni muukin..
Vastaukset 35
Vanhimmat
"Menehän kertomaan tämä nälissään olevalle somalilapselle, miten yksikään valitsisi kyseisen kohtalon? Uskomattoman paljon taitaa tyhmiä olla tuonpuoleisessa.."
Tämä somalilapsi ei ole mikään somalilapsi siellä toisella puolella vaan aikuinen henki. Juuri tuo nälässä olo on opetus esim koko maailmalle että ihmiset oppisivat näkemään mikä on tärkeintä elämässä. Jos syntyy tänne
kärsimään niin silloin se on erittäin suuri rakkauden osoitus koko maailmalle.
Mutta eihän sitä tietenkään voi mennä kertomaan tälle lapselle.
Argumentum ad nauseam..
haluat.
Argumentum ad nauseam merkitsee argumentointia asian toistamisella, eli jankuttamisella! Miten tässä ketjussa nyt on jankutettu?
mutta ei kai juuri tätä asiaa ole niin paljon jankutettu.
>>"Saat toki itse valita ajankohdan ja vanhempasi ja sen, millaiseen elämäntilanteeseen synnyt, mutta Jumala määrää sen, että todella palaat tänne - ja milloin palaat takaisin"
Menehän kertomaan tämä nälissään olevalle somalilapselle, miten yksikään valitsisi kyseisen kohtalon? Uskomattoman paljon taitaa tyhmiä olla tuonpuoleisessa..>" Kaikkein pahinta asiassa on se, että tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa - ikuisuus todella tuntuu ikuisuudelta!"
Mitä helvettiä? - Ikuisuushan on ajan käsite?>Itseäni lähinnä kiehtoo ajatus itsemurhasta. Jos kerran hengen riistettyäni, potkitaan minut takaisin tänne materiaan ,niin saanhan sentään valita lähtökohdat, mihin tänne synnyn.> Elämä esim. kuninkaallisen jälkeläisenä tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin tämä nykyinen, suossa, ilman saappaita tarpominen.
"Kyllä, minulla todella on pokkaa mennä kertomaan tämä asia nälissään olevalle somalilapselle - että hän todella on täällä vapaaehtoisena ja juuri sellaisena kuin on, ja samaan hengenvetoon uskallan sanoa sille somalialaiselle sotaherralle, jonka syytä se nälänhätä on, että on sinun syysi että tuo lapsi kärsii - sinun tehtäväsi on osoittaa häntä kontaan lähimmäisenrakkautta."
"Siinä, että todella tulee vapaaehtoisena nälkäänäkeväksi somalilapseksi, voi olla paljonkin positiivista. Ensinnäkin se voi olla melko hyvä läpileikkaus siitä, mitä on inhimillinen kärsimys (sen jälkeen "karmapisteet" nousevat kummasti eikä enää tarvitse kokea samanlaista kärsimystä) - ja toiseksi se voi olla melkoinen opetus kaikille, jotka tuon joutuvat todistamaan. Mietitäänpä sitä leukemiaan 14-vuotiaana kuollutta Chloe Jankataa, josta hänen hoitohenkilökuntansa sanoi, että hän on opettanut heitä todella paljon. Miten me voimme osoittaa myötätuntoa tuota lasta kohtaan ja auttaa häntä - ja ottaa opiksemme hänen kärsimyksistään?"
Tässä nyt häiritsee pari asiaa..
Ajatus siitä että olen tullut tänne vapaaehtoisesti (paikasta jossa on pelkkää rakkautta), tuntuu jo sinänsä käsittämättömältä, mutta ajatus siitä, että joku tulee tänne vapaaehtoisesti kärsimään, tuntuu vieläkin mahdottomammalta. Eli kun olemme kärsineet tarpeeksi, pääsemme tuonpuoleiseen "lepäilemään" ja (mikäli "karmakuppi" ei ole vielä täynnä), palautetaan meidät reboundina tänne lisää kärsimään. Tämä elämähän on siten pelkkää kärsimystä.
Vai pystymmekö jotenkin hyvillä teoillamme kenties pienentämään tuota tuonpuoleisen "karmakuppia"?
Lähtökohtaisesti olisi siis valittava tuo somalilapsen kohtalo, jotta paluu "kotiin" olisi mahdollisimman nopea. Ei meinaan heti tule mieleen
missä tuo kuppi nopeammin täyttyisi -)
Itse en ole kirjoista vielä löytänyt maailmankatsomukselleni määritelmää, mutta ehkä kuvaukset naturalisti ja negatiivinen ateisti sopivat parhaiten. Pidän suunnattomasti todennäköisyyksien laskemisesta, josta muuten myös saan pienen elantoni. Kirjoituksiesi ja näiden "NDERF"- sivujen kautta on kyllä ollut pakko panna pari prosenttia lisää "kuoleman jälkeiselle elämälle", joten "kiitoksia" siitä.-)
Suunnilleen noin asiat todella ovat - olet oikeilla jäljillä.
Sen jälkeen kun itse kuolin ja jouduin palaamaan tänne murheen alhoon, olin pitkään suisidiaalinen ja haudoin itsemurhaa - minulla oli hirveä morkkis siitä, että todella _muistin_ kuka olin, ja mistä olin tullut, ja kaipasin kotiin!
Että pitää ihmisen lapsen olla hullu että on tullut tänne, ajattelin silloin useampaan kuin yhteen kertaan.
Kärsimys sellaisenaan ei ole itsetarkoitus, vaan lähinnä sivutuote. Koska olemme kaikki yhtä ja samaa valtavaa substanssia, kaiken, mitä teemme toisillemme, teemme itsellemme, ja "karma" sekä "syntivelka" ovat pitkälle sama asia: seurausta teoistamme. Karma todella voidaan käsittää "syntivelkana" - se on kuin tekojemme tili, joka voi olla plussalla tai miinuksella, ja joka sitten tulee sovittaa, ellemme saa ja anna sitä anteeksi.
Eli kun palaamme kotiin, loppuraportissamme eli viimeisellä tuomiolla sitten tsekataan, mikä on tämän tilin saldo, ja sitten mietitään, mitä asialle pitää tehdä.
Me todellakin pystymme "lyhentämään tiliä" teoillamme, mutta varmin tapa päästä siitä eroon on pyytää anteeksiantamusta - ja antaa itsekin toisillemme (ja itsellemme) anteeksi.
Ja mitä tuon Mustan Saaran tapaukseen tulee (nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt, miten suloinen tuo vanha pyhäkoululaulu on, ja miten totta sen sanat ovat), niin mielestäni olet oikeassa - jos pitää kärsiä ja lyhentää tiliä, niin parempi lyhyt kertarutina kuin sitten ainainen kitinä, sillä "taivahass' ei oo kuolon vaaraa, ei kyyneleitä, ei yötäkään".
Kun kysyin tätä aiemmin, et vastannut suoraan. Se, minkälainen ihminen on, määräytyy enemmän tai vähemmän ympäristötekijöistä, geeneistä ja sinun teoriasi mukaan sielusta. Miksi kukaan siis haluaisi syntyä elämään, jonka ympäristö tekee sinusta lähes poikkeuksetta 'pahan', sellaisen jonka karmatili menee vääjäämättä pakkaselle?
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Geenit ja ympäristötekijät vaikuttavat asiaan, ja totesin myös, että karmamme määrää ne reunaehdot, millä tulemme tänne.
Mutta totesin myös, että geenit ja ympäristö voivat olla kohtalo mutta eivät vääjäämättömyys, Meillä on vapaa tahto, ja voimme itse muuttaa elämämme suuntaa. Sanotaanhan, että ahkeruus kovankin onnen voittaa, ja se on totta.
On myös muistettava, että Jumalalla on tolkkua, ja Hän kyllä tietää, mihin olet menossa ja mitä joudut kohtaamaan. Samalla voidaan todeta, että mitä isompi haaste, sitä isompi on myös palaute siinä onnistumisesta.
Miksi kukaan haluaisi syntyä elämään, jossa ympäristö tekee sinusta poikkeuksetta pahan? Ehkä sen vuoksi, että itsellä on sovittamatonta karmaa - tai siksi, että aina ojn mahdollisuus selvitä ja lopputulema selviämisestä on myös sen mukainen. Mitä isompi haaste, sitä isompi myös saanto.
Jos uskoo että on karman sääntöjen/lakien alainen, niin silloin myös on. Ei ole olemassa mitään sääntöjä tai lakeja, jotka määräisivät. Ei kukaan/mikään jumala tai mikään muukaan tee niitä sääntöjä vaan me itse kuvittelemme ne ja olemme niiden alaisia koska uskomme niihin, vaikka todellisuudessa emme ole.
Jos kuvittelemme että meidän täytyy elää useita elämiä oppiaksemme tai kasvaaksemme henkisesti, niin se johtuu vain siitä koska, että koska uskomme sen, se myös tapahtuu. Miten voi kasvaa henkisesti ja elää elämiä historian eri aikakausina, kun aikaa ei edes ole? Itse luomme todellisuuden (tai oikeastaan illuusion, jonka kuvittelemme todellisuudeksi) ja itse kuvittelemme sen säännöt, ei mikään muu.
Ei mitään rajoja oikeasti ole, kuten eri uskonnot/new age-ideologiat uskottelevat, vaan olemme ehdollistaneet itsemme uskomaan niin ja rajoitamme sillä lailla itseämme ilman että olemme tietoisia siitä.
Juu eihän maailmassa mitään järkee olekaan, kunhan ollaan ehdollistettu itemme kuvittelemaan tän järjenkin!
Oikeesti on vaan kaaosta ja anarkiaa!
Punkki ei ole kuollut! jeejee...
Niin kauan kun olemme materiassa, niin kauan meitä myös sitovat materian luonnonlait.
Karman laki ei ole mitään muuta kuin syyn ja seurauksen laki. Jos on olemassa syy, sille on olemassa seuraus ja seuraukselle löytyy aina syynsä.
Tuo, mitä esität, pätee vasta sen jälkeen, kun jätämme tämän materian taaksemme.
Olen lueskellut kuolemanrajakokemuksista sitten Moodyn kirjan ilmestymisen. Olet ensimmäinen suomalainen, jonka olen kohdannut vastaamasta kokemukseensa liittyviin kysymyksiin. Se on hienoa, koska näin sekularismin aikana ihmiset tarvitset muutakin kuin vain kansanrunoja.
Olen yrittänyt muodostaa arvomaailmani ja vakaumukseni siihen, miten kuolemanrajalla käyneet opettavat. Yksiselitteistä karman mallia ei ole. Mutta onko oikein yleistää, että teko, jonka summa on suurempi hyvä useammalle ihmiselle on parempi kuin pienemmän joukon hyvä? Toki tuollainen kärjistäminen toimii harvoin ja onneksi dilemmoja, joissa toinen joukko oikeasti kärsii päätöksestä, on vähän. Toinen mittarini on ollut se, että käyn läpi ihmisiä joiden elämään olen vaikuttanut tavalla tai toisella, ja yritän arvioida oliko minun vaikutukseni myönteinen. Jos se oli myönteinen, olen toiminut oikein.
Moraalidilemmat ovat aina ongelmia, joihin ei ole oikeita ratkaisuja! Tiedän, miten vaikeita tuollaiset kysymykset ovat., eikä niihin yleensä voi saada mitään loogisia ratkaisuja.
Tällöin on vain toimittava omantunnon mukaan ja siten, kuin omatunto sanelee - ja rukoilla sitten jälkeenpäin, että päätös oli oikea. Taas on muistettava se, että anteeksiantamus käy rankimmankin karman yli.
Mielestäni olet aivan oikeilla jäljillä. Moraalia ei voi perustaa järkeen eikä tosiasioihin (naturalistinen virhepäätelmä), vaan sen tulee aina pohjautua tunteille.
"Mielestäni olet aivan oikeilla jäljillä. Moraalia ei voi perustaa järkeen eikä tosiasioihin (naturalistinen virhepäätelmä), vaan sen tulee aina pohjautua tunteille."
Tähän on pakko ottaa kantaa.
Jos minä perustaisin moraalini tunteille, olisin jo aikaa sitten käväissyt rajan takana, ja moraalini mukaan (tunteisiin perustuen) olisi moni muukin. Eli nyt en käsitä tuota argumenttia "naturalistinen virhepäätelmä".
"Saat toki itse valita ajankohdan ja vanhempasi ja sen, millaiseen elämäntilanteeseen synnyt, mutta Jumala määrää sen, että todella palaat tänne - ja milloin palaat takaisin"
Menehän kertomaan tämä nälissään olevalle somalilapselle, miten yksikään valitsisi kyseisen kohtalon? Uskomattoman paljon taitaa tyhmiä olla tuonpuoleisessa..
V: Yleensä nuo afrikkalaiset ihmiset ovat ns. "nuoria sieluja", joiden elämä koostuu todellakin lähinnä selviämisestä (hengissä selviämisestä), fyysisistä haasteista ja "primitiivisen tason ongelmista".
Ns. "vanhemmat sielut" kamppailevat yleensä enempi mielenterveydellisten ongelmien kanssa, kuten suhde itseensä ja muihin ihmisiin. Ts. ruokaa löytyy yleensä jääkaapista, mutta saatetaan olla syvästi masentuneita/ahdistuneita, jne...
" Kaikkein pahinta asiassa on se, että tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa - ikuisuus todella tuntuu ikuisuudelta!"
Mitä helvettiä? - Ikuisuushan on ajan käsite?
"Ikuisuus" on oikeastaan NYT-hetki...enkä välttämättä käyttäisi edes sanaa "ikuisuus". Henkimaailmassa eletään hetkessä, eikä "venailla tulevaa" eikä "jahkata menneitä".:)
Itseäni lähinnä kiehtoo ajatus itsemurhasta. Jos kerran hengen riistettyäni, potkitaan minut takaisin tänne materiaan ,niin saanhan sentään valita lähtökohdat, mihin tänne synnyn. Elämä esim. kuninkaallisen jälkeläisenä tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin tämä nykyinen, suossa, ilman saappaita tarpominen. Ja uskon että väitteeseeni yhtyy aika moni muukin..
"Itse asiassa sovit jo paljon asioita ennen tänne syntymääsi henkioppaittesi kanssa. Nyt olet "autuaasti" unohtanut kaiken, koska jos muistaisit liikaa, et voisi elää sekuntiakaan maan päällä.
Kun kuolet (fyysisesti), silmäsi aukevat (siis henkiset silmäsi;)) ja muistat ja tajuat, mitä tulit luvanneeksi ennen maapallolle lähtemistäsi.
...valitettavasti riitä tuolle tasolle.
Kukaan sinua tänne materiaan takaisin potki...
ei sem ustana henkenä helvetissä vaelteleminen
ainakaan minua kiinnosta.
Mieti tavoitteitasi!
Ajatuksieni mukaan "Helvettiä" ei ole olemassa, tai
ainakin todennäköisyys sille on äärettömän pieni. Eli se ei minua saa ainakaan täällä pysymään.
Ajatuksemme täällä voivat olla ihan mitä vain, mutta ne eivät muovaa tuonpuoleista todellisuutta. En minä sinuna ainakaan ottaisi sitä riskiä, että helvetti kuitenkin on olemassa,
en varsinkaan sen jälkeen, kun sen ainokaisen kerran, kun kävin rajan takana (hengitys sydämen toiminta poikki), törmäsin siellä kuuluisan tunnelin toisessa päässä Jeesukseen ja Hänen sunnattomaan rakkauteensa. Eli jos
Jeesuksen rakkaus on tosi, niin miten lie helvetin kanssa sitten...
(Tosiasiassa olen joutunut yhdessä opetuksen vaiheessa ihan kyllikseni käymään läpi Jumalan
opetusta näkyjen maailassa siitä, millaisia ovat
ihmissuhteet helvetissä, jossa on vain vihaa, halveksuntaa, petosta, ei mitään luottamusta, rakkautta, toisen kunnioittamista. Se on niin karua, että hirvittää, ei ole pätkääkään halua
riskeerata noilla alueilla)
>>Menehän kertomaan tämä nälissään olevalle somalilapselle, miten yksikään valitsisi kyseisen kohtalon? Uskomattoman paljon taitaa tyhmiä olla tuonpuoleisessa.. > Itseäni lähinnä kiehtoo ajatus itsemurhasta. Jos kerran hengen riistettyäni, potkitaan minut takaisin tänne materiaan ,niin saanhan sentään valita lähtökohdat, mihin tänne synnyn. Elämä esim. kuninkaallisen jälkeläisenä tuntuu paljon mielekkäämmältä kuin tämä nykyinen, suossa, ilman saappaita tarpominen. Ja uskon että väitteeseeni yhtyy aika moni muukin..
Mielestäni tuo tulevan elämän suunnittelu on enemmän vanhempien sielujen hommaa. Tai siis kokonaisvaltaisempaa.
Aikakäsite taas mielestäni on sidoksissa värähtelytasoihin, eli tasoon jossa henki on, jolloin aika on nopeampaa mitä korkeammalla tasolla ollaan. Lopulta se on niin nopeaa että sen voi ajatella lakkaavan olemasta.
Jos tappaa itsensä, kerää siinä taas karmaa itselleen ja joutuu kokemaan aiheuttamansa kärsimykset sen lisäksi, että joutuu vielä suorittamaan kesken jääneet kärsimykset ennemmin tai myöhemmin jossain muodossa.
"Mielestäni tuo tulevan elämän suunnittelu on enemmän vanhempien sielujen hommaa. Tai siis kokonaisvaltaisempaa."
Mikä on vanhempi sielu? Onko se sielu jonka "karmakuppi" alkaa tämänpuoleisessa olemaan jo täysi, ja jonka "kaunis kuolema" korjaa kohta jo vehreämmille niityille?
"Jos tappaa itsensä, kerää siinä taas karmaa itselleen ja joutuu kokemaan aiheuttamansa kärsimykset sen lisäksi, että joutuu vielä suorittamaan kesken jääneet kärsimykset ennemmin tai myöhemmin jossain muodossa."
Tässä lähinnä pistää silmään tuo "aiheuttamansa kärsimykset".
Kenelle minä aiheutan kärsimystä päättäessä päiväni? Sukuni "niitettiin" tuonpuoleiseen jo ollessani pieni, joten tuskin heille ainakaan.
Elän korvessa, poissa katulamppujen paahteelta ja kontaktini ulkomaailmaan rajoittuu pariin kauppakäyntiin viikossa, eli tuskin se kauppatätikään tulee minua kaipaamaan, joten siinäkään en synnytä kärsimystä kenellekään.
Ja jos tuonpuoleisessa 'havaitsen', että perkele, minuthan passitetaan tänne takaisin, niin valitsen ehdottomasti tuon aiemmin mainitsemani somalilapsen kohtalon, jotta se "karmakuppi" täyttyisi kertarutinalla.
Vanhempi sielu on sielu jolla on enemmän kokemuksia kuin nuoremmalla sielulla. Mielestäni sielun iästä puhuttaesta kyse ei suoranaisesti ole ajallisesta iästä vaan ennemminkin ikä kuvastaa kuinka kokenut sielu on. Jossain vaiheessa sielu alkaa olemaan sitten niin rupsahtanut vanha kääpä ettei ole enää mitään tarvetta syntyä maapallolle - ainakaan karmallisista syistä.
Niin siis sieluhan elää erillisyysyydessä irroitettuna siitä isommasta kokonaisuudesta (isosta sielusta jota Jumalaksi kutsutaan vaikka Jumalahan oikeastaan on kaikkeus oman tulkintani mukaan) ja lopulta taas palaa sinne. Maapallon kokemuksineen voisi ajatella olevan vain yksi etappi sielun kehityksessä.
"Kenelle minä aiheutan kärsimystä päättäessä päiväni?"
Et välttämättä kenellekkään muulle kuin itsellesi. Opinnot jatkuvat sitten myöhemmin. Käsittääkseni henkilö joka päästää itsensä päiviltä ennenaikaisesti opettelee myös kunnioittamaan elämää.
"Ja jos tuonpuoleisessa 'havaitsen', että perkele, minuthan passitetaan tänne takaisin, niin valitsen ehdottomasti tuon aiemmin mainitsemani somalilapsen kohtalon, jotta se "karmakuppi" täyttyisi kertarutinalla."
Jos sinulla on jo nyt itsetuhoisia ajatuksia, niin sehän johtuu ilmeisesti kärmisestä. Täytä enemmin se karmakuppi jo tässä elämässä. Hienoa kuitenkin että olet alkanut pohtimaan näitä asioita. Jos tuntuu että asut eristyksissä, niin oletko ajatellut muuttaa ihmisten ilmoille?
>>Kenelle minä aiheutan kärsimystä päättäessä päiväni? Sukuni "niitettiin" tuonpuoleiseen jo ollessani pieni, joten tuskin heille ainakaan.
Elän korvessa, poissa katulamppujen paahteelta ja kontaktini ulkomaailmaan rajoittuu pariin kauppakäyntiin viikossa, eli tuskin se kauppatätikään tulee minua kaipaamaan, joten siinäkään en synnytä kärsimystä kenellekään.> Ja jos tuonpuoleisessa 'havaitsen', että perkele, minuthan passitetaan tänne takaisin, niin valitsen ehdottomasti tuon aiemmin mainitsemani somalilapsen kohtalon, jotta se "karmakuppi" täyttyisi kertarutinalla.
Meinaan tämä:
#Ja jos tuonpuoleisessa 'havaitsen', että perkele, minuthan passitetaan tänne takaisin, niin valitsen ehdottomasti tuon aiemmin mainitsemani somalilapsen kohtalon, jotta se "karmakuppi" täyttyisi kertarutinalla.#
Että tulee haukattua liian iso pala kerralla. Ensin puhkutaan intoa, mutta kun ei muistetakkaan miksi ollaan siinä tilanteessa, eikä ollakaan vielä muutenkaan valmiita kestämään liian paljon kerralla, saattaa taas lannistua.
Valitsemme tietysti aina ne olosuhteet jotka sopivat kehitykseemme. Toiset peräti valitsevat tulla uskovaisiksi. Kokemus sekin.
suhtaudu suopeasti kaikkiin tapaamiisi ihmisiin.
valinnut sellaisen elämän nyt jossa minun on opittava antamaan anteeksi noille kristityille kaikki mitä he ovat tehneet minulle entisissä elämissäni (esim silloin kun elin kataarina). Vaikka juuri nyt tuntuu että pitäisi vain antaa takaisin samalla mitalla. :-)
"Vanhempi sielu on sielu jolla on enemmän kokemuksia kuin nuoremmalla sielulla. Mielestäni sielun iästä puhuttaesta kyse ei suoranaisesti ole ajallisesta iästä vaan ennemminkin ikä kuvastaa kuinka kokenut sielu on. Jossain vaiheessa sielu alkaa olemaan sitten niin rupsahtanut vanha kääpä ettei ole enää mitään tarvetta syntyä maapallolle - ainakaan karmallisista syistä."
Tämähän väite on ihmeellinen. Voiko ihminen (elävä olio), mitenkään tiedostaa missä karman vaiheessa mennään? Itse olen risat 30, joten en voi olla mitenkään varma, missä vaiheessa karmani on? Eli olen täällä vain tietämättä siitä, kuinkahan paljon karmaani mahtaa olla sovitettavana...ei kuullosta mielekkäältä, vaan pikemminkin arpapeliltä.
"Jos sinulla on jo nyt itsetuhoisia ajatuksia, niin sehän johtuu ilmeisesti kärmisestä."
"kärmisestä"- Mitähän kyseinen termi mahtaa tarkoittaa?
"Hienoa kuitenkin että olet alkanut pohtimaan näitä asioita. Jos tuntuu että asut eristyksissä, niin oletko ajatellut muuttaa ihmisten ilmoille?"
Uskaltaisin väittää että kyseisten asioden pohtiminen vain lisää "itsetuhoisuutta", ja palavaa halua nähdä 'rajan taakse'.
Asun pitkälti täällä omasta tahdostani, vapaana yhteiskunnallisista auktoriteeteistä ja siten omana itsenäni, LUONNON armoilla.
Jotenkin tuntuu että olet saavuttanut henkisyydessä jonkun murkkuiän ja haluat ravistella henkisyyden auktoriteettejä. Hyvä niin!
"Tämähän väite on ihmeellinen. Voiko ihminen (elävä olio), mitenkään tiedostaa missä karman vaiheessa mennään?"
Voihan sitä oman henkisen pisteensä tiedostaa jos on sellaisia kykyjä. Eikä tässä väitteessä nyt sinänsä ole sen ihmeempää kuin ala-asteelta siirtyminen yläasteelle. Mitäs siellä ala-asteella nyt ikuisuutta viettämään jos asiat on kerran opittu ellei sitten välttämättä halua jättää itseään luokalle esim. lintsaamalla.
""kärmisestä"- Mitähän kyseinen termi mahtaa tarkoittaa? "
:D No ohhoh.. kärsimisestä piti sanoa senkin höppänä.. Lukihäiriö..:D:D
"Uskaltaisin väittää että kyseisten asioden pohtiminen vain lisää "itsetuhoisuutta", ja palavaa halua nähdä 'rajan taakse'."
Niinpä niin. Minusta taas tuntuu että tuo on omaa kapinointiasi. Mietippä asiaa vähän.
Jos haluat rajan taakse niin voisit harjoitella vaikkapa OBEa; sitä lähemmäksi tuskin elävänä pääset ;).
"Asun pitkälti täällä omasta tahdostani, vapaana yhteiskunnallisista auktoriteeteistä ja siten omana itsenäni, LUONNON armoilla."
Jep, no tuntui vain että kerrot jotenkin katkeraan sävyyn, ikäänkuin marttyyrinä ettei kukaan sinua kaipaisi.. Hyvä jos kaik on ok.
Itse en kuitenkaan pidä sielunsuunnitelman täsmällistä noudattamista minään itsestäänselvyytenä, vaan siihen vaikuttavat monetkin tekijät. Aina ei hommat mene silti kuten on suunnitellut. Taakka painaa.
on monimutkaisempaa kuin sitä voi kuvailla sanoilla.