ATLANTIN JULISTUS

ATLANTIN JULISTUS

1. No territorial gains were to be sought by the United States or the United Kingdom.

2. Territorial adjustments must be in accord with wishes of the peoples concerned.

3. All peoples had a right to self-determination.

4. Trade barrier were to be lowered.

5. There was to be global economic cooperation and advancement of social welfare.

6. Freedom from want and fear was to be enforced.

7. There was to be freedom of the seas.

8. Disarmament of aggressor nations and postwar common disarmament was to be done.

Churchill ei ollut kovin innokas allekirjoittamaan ko. sopimusta ensinnäkin, koska USA ei vielä ollut suostunut sotkeutumaan sotaan ja koska Englannilla oli suuria siirtomaita, kuten Intia, joista se ei olisi halunnut sodan jälkeen luopua. Setä Samilla oli kuitenkin kiristysruuvina lupaus sotilaallisesta avusta. Nk. Lend and lease -laki takasi lähes rajattoman sotatarvike-, ravinto- ja polttoaineavun Englannille.

Samanaikaisesti Stalin oli pettynyt ystäväänsä Hitleriin, jonka kanssa hän oli tehnyt Moskovassa elokuussa 1939 sotilassopimuksen, mutta jonka Hitler rikkoi 22.06.1941 hyökkäämällä Venäjälle.

Stalinkin alkoi vilkuilla Amerikan suuntaan. Hitlerin tykkien ollessa jo Kremlin porteilla, lensi Englannin ulkoministeri Moskovaan ja tiedusteli yhdessä Amerikan suurlähettilään Averell Harrimanin kanssa Stalinilta Kremlin kellarissa, olisiko tämä halukas tekemään sotilassopimuksen nyt vaihteeksi Amerikan ja Englannin kanssa. Stalin oli tietenkin nyt tästäkin sopimuksesta innostunut, mutta kun avun ehtona pyydettiin Stalinin allekirjoitusta Atlantin julistuksen alle, hän perääntyi.

Nyt ei tarjottu Hitlerin tapaan vastalahjana Puolaa, Baltian maita ja Suomea, vaan sotilaallista apua Lend and lease -lain muodossa. Tällöin alkoivat Stalinin aivot taas raksuttaa. Kuinka ollakaan, hän valtuutti parin viikon päästä lähettiläs Maxim Litvinovin allekirjoittamaan Neuvostoliiton puolesta Atlantin julistuksen yhdessä lähes 30 muun maan edustajan kanssa Washingtonissa. Tämä sopimus oli sitten pohjana YK:n peruskirjalle, joka allekirjoitettiin huhtikuussa 1945 San Franciscossa, USA:ssa.

Stalin vielä vahvisti antamansa sitoumuksen Teheranin kokouksessa (28.11-01.12.1943), missä hän loppulounaalla 01.12.1943 presidentti Rooseveltin ja pääministeri Churchillin kanssa puhui mm. Suomesta.

Suomi tuli puheenaiheeksi, kun presidentti Roosevelt kysyi lounaan jälkeen “kahvipöydässä” kumppaneiltaan: ”Mitä tehdään Suomelle?” Käydyssä keskustelussa (ks. Winston S. Churchill, The Second World War, part 5, “The Closing Ring”, H. Mifflin Company, Boston, 1951) sanoi Stalin mm.: “En välitä Viipurista” (”Nothing doing about Vyborg”) , mutta oli kovin kiinnostunut saamaan Suomelta sotakorvauksia ja ehdotti, että hän saisi miehittää alueen Suomesta, jos Suomi ei suostu maksamaan niitä. Mutta jos Suomi maksaa, Venäjä poistuu vuoden sisällä miehittämiltään alueilta (”Stalin proposed to occupy a region of Finland if the Finns did not pay, but if they pay, the Russians would withdraw within a year”).

Kun toivottavasti nyt olemme päässeet eroon suomettuneisuuden kahleista, olisi jo aika sellainen, että valtiojohtomme ryhdistäytyisi ja ehdottaisi Venäjälle avointa ja rehellisiä keskustelua toisen maailmansodan jälkimainingeissa miehitettyjen alueiden palauttamisesta Suomelle niiden velvoitteiden mukaan, joita Venäjä on itse sitoutunut noudattamaan allekirjoittamalla Atlantin julistuksen.

Jos ja kun presidentti Putin sitoutuu palauttamaan miehitetyt suomalaisalueet, voisi Suomi vastavuoroisesti esimerkiksi lupautua ehdottamaan hänelle Nobelin rauhanpalkintoa.

Summary

About sixty years ago on January 1st, 1942 the United States, United Kingdom, Soviet Union and about 30 other countries signed the Atlantic Charter in Washington. This agreement was the idea of President Franklin D. Roosevelt. According to it no territorial gains were to be sought by the United States or the United Kingdom.

At the Teheran meeting in 1943, Stalin expressed that he is not interested about Vyborg, the capital of Finnish Karelia. Furthermore he proposed, to occupy a region of Finland if the Finns did not pay, but if they pay, the Russians would withdraw within a year. However, today about sixty years later, large Finnish territories in the eastern part of the country are still occupied by Russia.

Although about 430,000 Finns had in the year 1944 to leave their homes in these occupied territories (Karelia, including city Vyborg, Salla, Kuusamo, Pechenga, the only ice-free harbor of Finland and several large islands).

The Finnish government has not so far made any official claims on these territories. This is due to so called finnlandisierung–phenomena. The Finnish politicians are pretending to be ignorant due to their fear of their big neighbor and they dare not to express any demands to the Russians, in spite the fact that they attacked Finland in November 1939 (first the Winter War 1939-40 and thereafter the Continuation War 1941-44) after the Molotov-Ribbentrop Pact.

However, more than two million Finnish citizens insist that official negotiations should finally be initiated concerning the return of the occupied territories.