Näin vanhana sitä alkaa muistelemaan menneitä aikoja. Aika kultaa menneisyyttä. Kai näin on minullekin käymässä.
Kommunisti isäni palattua Neuvostoliitosta v. 1944 syksyllä olin lapsenmielisesti toki hyvilläni isän paluusta. Kukapa ei, oli isä sitten millainen tahansa - melkeen.
Isä pääsi heti töihin sisäministeri Leinon johtamaan Poliisiin. 2 vuotta kiertokoulua käyneenä hän ei osannut kirjoittaa eikä lukea, mutta eipä osanneet muutakan Leinon poliisit.
Samoihin aikoihin perustettiin meille luokkatietoisille (en tark. koululuokkia, enkä hevosen luokkia) ihka omia leirejä, jotka eivät tosin olleet niitä leirejä joista iskä kertoi olevan Siperiassa tuhmia ihmisiä varten, vaan Pioneerilerejä.
Vasten tahtoani minutkin sinne iskä vei. Kuri oli kovaa, mutta ruokaa sentään riitti. Retkeilimme ja pidimme hauskaa, kuten 5-13 vuotiaat pojanklopit yleensäkin.
Pänttäsimme päähämme 4-6 tuntia erään Marxin teorioita, josta muodostuikin lopulta meille uskonto. Luokkamme seinällä oleva kuva muistutti lapsenmieleen hyvin paljon äidin kertomasta Jumalasta, jonka näin aikuisena ymmärsin kuvanneen Marxia.
Nuoreen ja avoimeen mieleeni saatiin istutettua kaikki se mitä luokkatietoinen proletaari tarvitsikin siinä iässä tietää. Saimme jopa mitaleita, mutta emme niinpaljon mitä myöhemmin näin Moskovassa paraatissa kulkeneilla työnsankareilla, iskurityöläisillä, stahanovilaisilla tai muuten puolueelle uskollisilla kaadereilla oli rinnuksissaan.
Kävin kossina Moskovassa useita kertoja setäni Taiston kanssa, jonka sukunimeä en tässä mainitse.
Sitten tuli aika lähteä muuttamaan koko maapallo kommunistiseksi, ja teinkin 2 toivioretkeä Kuubaan, missä autoimme kommunisti-tovereitamme mm. sokeriruo'on keräämisessä.
Kotiin tultuani pääsinkin sitten Sirola opistoon.
Sinne oli valittu vain kaikkein uskollisimpien puoluejäsenten lapsia, johon isäni kautta itsekin kuuluin.
Kuri opistossa oli kova, ja emme olleet 3 vuoteen missään yhteydessä muuhun maailmaan, edes vanhempiimme.
Opiskelimme jatkuvasti Marxismi-Leninismiä, melkein 5 tuntia päivässä, kunnes osasimme ukoa koko Marxin ja Leninin tuotannon. Myöskin Jung oli opetusohjelmassa, mutta vähäisemmässä määrin.
Olimme tietekin jo kaikki ateisteja, mutta saimme rukoilla ja palvoa sentään jotakin, ja se oli Pyhä kommunistinen kolminaisuus; Marx, Lenin ja Stalin.
Sirola opistossa oli hyvätkin puolensa, sillä tapasin siellä erään Tavrjan (nimi muutettu, koska hän on nyt eräässä korkeassa virassa) johon rakastuin tulisesti huolimatta hänen "ärrä" viastaan. Kuitenkin eräs Erki T (nimi muutettu edell. mainitsemistani syistä) vei rakastettuni, sillä hänellä oli mummonsa kautta paremmat suositukset, kuin itselläni.
Aika vieri, ja pääsin Taisto sedän kautta töihin erääseen lehteen, jota painettiin silloin offset-k-painamo Kursiivissa Kotkassa.
Aika kului lehden kolumnistina rattoisasti, sillä meidän tarvitsi vain haukkua USA:ta ja kopioida Leonid Brezhnevin puheet lehteen.
Palkan maksaja oli jokin tuntematon ystävä ja toveri Tehtaankadulta. Siellä tutustuin myöskin erääseen Mikeen (nimi muutettu) joka osoittautui myöskin homoksi, ja siitä saakka olemme olleet kuin normaali aviopari.
Tässäpä tätä näin alkuun, mutta jos te lukijat haluatte tietää elämäntarinastani enänpi, niin voin kirjoittaa siitä tulevaisuudessakin.
T: Teidän Urheilu_Tietäjänne ja puolisoni Mike
Kommunisti isäni palattua Neuvostoliitosta v. 1944 syksyllä olin lapsenmielisesti toki hyvilläni isän paluusta. Kukapa ei, oli isä sitten millainen tahansa - melkeen.
Isä pääsi heti töihin sisäministeri Leinon johtamaan Poliisiin. 2 vuotta kiertokoulua käyneenä hän ei osannut kirjoittaa eikä lukea, mutta eipä osanneet muutakan Leinon poliisit.
Samoihin aikoihin perustettiin meille luokkatietoisille (en tark. koululuokkia, enkä hevosen luokkia) ihka omia leirejä, jotka eivät tosin olleet niitä leirejä joista iskä kertoi olevan Siperiassa tuhmia ihmisiä varten, vaan Pioneerilerejä.
Vasten tahtoani minutkin sinne iskä vei. Kuri oli kovaa, mutta ruokaa sentään riitti. Retkeilimme ja pidimme hauskaa, kuten 5-13 vuotiaat pojanklopit yleensäkin.
Pänttäsimme päähämme 4-6 tuntia erään Marxin teorioita, josta muodostuikin lopulta meille uskonto. Luokkamme seinällä oleva kuva muistutti lapsenmieleen hyvin paljon äidin kertomasta Jumalasta, jonka näin aikuisena ymmärsin kuvanneen Marxia.
Nuoreen ja avoimeen mieleeni saatiin istutettua kaikki se mitä luokkatietoinen proletaari tarvitsikin siinä iässä tietää. Saimme jopa mitaleita, mutta emme niinpaljon mitä myöhemmin näin Moskovassa paraatissa kulkeneilla työnsankareilla, iskurityöläisillä, stahanovilaisilla tai muuten puolueelle uskollisilla kaadereilla oli rinnuksissaan.
Kävin kossina Moskovassa useita kertoja setäni Taiston kanssa, jonka sukunimeä en tässä mainitse.
Sitten tuli aika lähteä muuttamaan koko maapallo kommunistiseksi, ja teinkin 2 toivioretkeä Kuubaan, missä autoimme kommunisti-tovereitamme mm. sokeriruo'on keräämisessä.
Kotiin tultuani pääsinkin sitten Sirola opistoon.
Sinne oli valittu vain kaikkein uskollisimpien puoluejäsenten lapsia, johon isäni kautta itsekin kuuluin.
Kuri opistossa oli kova, ja emme olleet 3 vuoteen missään yhteydessä muuhun maailmaan, edes vanhempiimme.
Opiskelimme jatkuvasti Marxismi-Leninismiä, melkein 5 tuntia päivässä, kunnes osasimme ukoa koko Marxin ja Leninin tuotannon. Myöskin Jung oli opetusohjelmassa, mutta vähäisemmässä määrin.
Olimme tietekin jo kaikki ateisteja, mutta saimme rukoilla ja palvoa sentään jotakin, ja se oli Pyhä kommunistinen kolminaisuus; Marx, Lenin ja Stalin.
Sirola opistossa oli hyvätkin puolensa, sillä tapasin siellä erään Tavrjan (nimi muutettu, koska hän on nyt eräässä korkeassa virassa) johon rakastuin tulisesti huolimatta hänen "ärrä" viastaan. Kuitenkin eräs Erki T (nimi muutettu edell. mainitsemistani syistä) vei rakastettuni, sillä hänellä oli mummonsa kautta paremmat suositukset, kuin itselläni.
Aika vieri, ja pääsin Taisto sedän kautta töihin erääseen lehteen, jota painettiin silloin offset-k-painamo Kursiivissa Kotkassa.
Aika kului lehden kolumnistina rattoisasti, sillä meidän tarvitsi vain haukkua USA:ta ja kopioida Leonid Brezhnevin puheet lehteen.
Palkan maksaja oli jokin tuntematon ystävä ja toveri Tehtaankadulta. Siellä tutustuin myöskin erääseen Mikeen (nimi muutettu) joka osoittautui myöskin homoksi, ja siitä saakka olemme olleet kuin normaali aviopari.
Tässäpä tätä näin alkuun, mutta jos te lukijat haluatte tietää elämäntarinastani enänpi, niin voin kirjoittaa siitä tulevaisuudessakin.
T: Teidän Urheilu_Tietäjänne ja puolisoni Mike
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ensimmäisessä liittokokouksessa hyväksyttiin kymmenen pioneerien ohjetta
1 Pioneerin sanaan voi aina luottaa.
2 Ole vaatimaton, mutta tarmokas.
3 Opiskele aina ja kaikkialla.
4 Älä masennu vaikeuksien ja vastusten edessä.
5 Ole kohtelias, avulias ja kurinalainen.
6 Älä pelkää vastuuta.
7 Tutustu tovereittesi mielipiteisiin, sillä pioneeri ei ainoastaan opeta, vaan myös oppii tovereiltaan.
8 Seuraa yhteiskunnallista elämää ja toimi kansan etujen puolesta.
9 Suojele ja rakasta järjestöäsi.
10 Säilytä järjestösi maine tahrattomana ja ole sille uskollinen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_demokratian_pioneerien_liitto
Ettäs jaksatte.
Melko hauskasti kirjoitettu juttu :)
Koin elähdyttävänä tuon kehityskertomuksen ,,,
Mainiota!
Sirola-opistosta, tuosta valtionapua nauttineesta oppilaitoksesta on perin niukalti omakohtaista tietoa. Kerro toki lisää siitä, mitä muita aineita siellä oli, keitä toimi opettajina (Tuure Lehèn, Armas Äikiä?), millaiset olosuhteet olivat muuten ja mitä oppilaat puuhailivat vapaa-aikanaan.
Nyt, kun Sirola-opiston tilat taas ovat hiukan toisenlaisessa käytössä.