Olipa kerran lauma maakarhuja, jotka päättivät ilmaston lämpenemisen takia muuttaa pohjoisnavalle asumaan. Pohjoisessa lauma kuitenkin törmäsi vakavaan ongelmaan: tummanruskean turkkinsa takia karhujen oli vaikea pyydystää hylkeitä ruuakseen. Hylkeet kun huomasivat karhut valkoisen lumen seasta jo satojen metrien päästä, ja tajusivat puikkia ajoissa pakoon. Karhut yrittivät päivätolkulla metsästää hylkeitä, mutta tuloksitta.
Viimein lauman ollessa jo nääntymisen partaalla, Kalle niminen karhu onnistui saamaan hylkeen käpäliinsä. Lauma herkutteli antoisasti ja muut karhut Kiittelivät kallea.
Tiedättekö kretterit mikä oli Kalle karhun salaisuus? Kerron teille. Hänellä oli geenimutaation ansiosta astetta vaaleampi turkki kuin muilla lauman yksilöillä. Näin Kallella oli hieman paremmat mahdollisuudet saada saalista.
Kallea juhlittiin viikon kestäneillä kekkereillä. Kalle jopa nimitettiin saalistustaitonsa takia lauman pääsiittäjäksi, ja näin kallen vaalean turkin geenit siirtyivät jälkipolville. Lopulta parin miljoonan vuoden jälkeen kaikki kyseisen lauman kaikki karhut olivat vitivalkoisia kuin lumi ja saalista riitti. Heistä oli tullut luonnonvalinnan avulla jääkarhuja.
Sen pituinen se.
Viimein lauman ollessa jo nääntymisen partaalla, Kalle niminen karhu onnistui saamaan hylkeen käpäliinsä. Lauma herkutteli antoisasti ja muut karhut Kiittelivät kallea.
Tiedättekö kretterit mikä oli Kalle karhun salaisuus? Kerron teille. Hänellä oli geenimutaation ansiosta astetta vaaleampi turkki kuin muilla lauman yksilöillä. Näin Kallella oli hieman paremmat mahdollisuudet saada saalista.
Kallea juhlittiin viikon kestäneillä kekkereillä. Kalle jopa nimitettiin saalistustaitonsa takia lauman pääsiittäjäksi, ja näin kallen vaalean turkin geenit siirtyivät jälkipolville. Lopulta parin miljoonan vuoden jälkeen kaikki kyseisen lauman kaikki karhut olivat vitivalkoisia kuin lumi ja saalista riitti. Heistä oli tullut luonnonvalinnan avulla jääkarhuja.
Sen pituinen se.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kalle kyllästyi pääsiittäjän toimeensa ja halusi hieman vaihtelua arkiseen punnerrukseensa. Kalle tilasi meno-paluu piljetin Seatleen, Kanadan pohjoisessa sijaitsevaan kaupunkiin. Kalle onnistui saamaan vähän eksoottisempaa tummempaa kaunotarta Seatlen takametsissä ja seuraavana keväänä tummalle neitoselle syntyi poikanen.
Kalle oli kuitenkin ottanut suunnan takaisin lumikentille. Tumma karhuneitonen sai kuin saikin kasvatettua poikasensa Pikku-Kallen aikuisikään, mutta hieman poikanen oli varomaton ja sai kuin saikin kuulan perseeseensä. Se otti kuin ottikin niin kipeää että Pikku-Kalle oikaisi heti koipensa. Pikku-Kallen tarinasta jäi satoja kuvia sekä dna-jäljet jotka kiistattomasti osoittavat Kalle-isän harharetkien olleen kristillisten normien mukaan vähintäänkin arveluttavia.
Jatko-osa oli tämän pituinen.
Jonain päivänä löytyy ehkä uusia Pikku-Kallejuttuja
http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/4766217.stm
Karhuja....
Silti hyvä ystäväni karhu on edelleen karhu :)
Se ei muutu koskaan toiseksi lajiksi.
Ymmärrätkö ??
Aina samat värimuunnokset todisteena evoluutio-sadusta.
voi voi...
luokitellaan useiksi eri lajeiksi. Esim. isopanda on kaikkien lajimääritelmien mukaan eri lajia kuin harmaakarhu tai ruskeakarhu. Sillä on esim. paitsi erilainen väritys ja anatomia myös ruokavalio verrattuna muihin karhuihin.
Vai oletko sinäkin niitä kreationisteja, jotka väittävät, että uusi laji ei ole uusi laji? Jos olet, niin pidätkö itseäsi rehellisenä?
"Silti hyvä ystäväni karhu on edelleen karhu :)"
Te aivottomat kretterit esitätte tämän saman vammaisen argumentin evoluutiota vastaan kerta toisen jälkeen:"Koirat tuottavat koiria, mutta koira ei koskaan tuota apinoita. Lajiutuminen on siis mahdotonta."
Eli te myönnätte, että esim. koirat ovat kyllä kehittyneet samasta kantamuodosta nykyiseen kirjoonsa. Ongelmanne onkin siinä, etä ne ovat kaikki kehityksestä huolimatta koiria, eikä yksikään koira ole kehittynyt vaikkapa karhuksi.
Tiedän että on mahdotonta selittää suhteellisuudesta mitään käsittävälle kretterille tätä, mutta koitan silti:
Filosofiassa on tämä käsite nimeltä sisäinen malli. Sinulla sisäinen malli vaikkapa hammasharjasta. Jos laitat hammasharjan kuumalle hellan levylle, se alkaa sulamaan. Kun hammasharja hiljalleen sulaa, se ei jossain pisteessä enään täytä sinun sisäistä mallia hammasharjasta, vaan se on vain kasa sulanutta muovia. Kyseessä ei siis enään ole hammasharja, sinusta, vaikka sulanut muovi joskus muodosti hammasharjan.
Mitä tämä sitten tarkoittaa evoluution kannalta? No tietenkin sitä, että evoluutio ei noudata sinun subjektiivisia sisäisiä malleja siitä minkälainen on koira, karhu tai vaikkapa apina. Jos kykenet myöntämään, että karhun turkin väri voi muuttua (ja moni muukin asia koska jääkarhu on kovin erilainen kuin maakarhu), mikset samalla voi myöntää, että kun on käytössä tarpeeksi aikaa, kala voi muuttua ihmiseksi?
Ei evoluutio rajoitu vain karvoituksen väreihin, vaan kaikkiin mahdollisiin ominaisuuksiin, mistä eliöt koostuvat.