Muistan joskus muinoin lukeneeni uskonnon tunnilla kohdan raamatusta jossa Jeesus kertoi miten uskonto on jokaisen henkilökohtainen, sisäinen asia eikä meidän tulisi suureen ääneen kaduilla rukoilla ja palvoa sillä niin tekevät vain tekopyhät (fariseukset?).
En kuitenkaan muista miten juttu tarkalleen meni joten jos jollekin tulee tuosta ylimalkaisesta kuvauksesta mieleen tarkempi tarinankulku tai jopa missä kohtaa Raamattua tuo oli niin odotan vastausta mielenkiinnolla. Kiitos etukäteen!
En kuitenkaan muista miten juttu tarkalleen meni joten jos jollekin tulee tuosta ylimalkaisesta kuvauksesta mieleen tarkempi tarinankulku tai jopa missä kohtaa Raamattua tuo oli niin odotan vastausta mielenkiinnolla. Kiitos etukäteen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Jumala kuulee salassa rukoillut rukoukset.
Mutta sinun täytyy myös tunnustaa uskosi Jeesukseen suullasi julkisesti:
Matt.10
32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
Kun tunnustat uskoasi julkisesti Jeesukseen, niin uskosi kasvaa ja saat uutta voimaa elämääsi. Kun uskonsanat lähtee suustasi niin Jumala vahvistaa sanat. Sillä oikeat merkit seuraavat oikeaa uskoa ja oikeaa Jumalan sanaa.
Lahkojen väärää uskoa seuraa väärät eksyttävät merkit (kaatamiset, valeparanemiset, vapinat,tärinät, kotkotukset, suhinat ja sihinät ja muut eläinten äänet, karjahtelut jne.)
;-)