kuoleman jälkeen sielusi nousee ylös ruumiistasi,
et kuule,et näe,et tunne mutta osaat ajatella.
vaellat sielullasi pimeässä, kolme minuuttia on todellisuudessa kolme vuotta vaelluksesi kestää noin parisen tuntia kunnes ensimmäinen tajuntasi tulee jonkun kohdusta,eli uudelleen syntyminen, on todella liukasta vettä on pohjalla joku 2cm ja se tekee olosi vielä liukkaammaksi valoa urottuu vähän läpi ihmettelet missä olet, Olet äitisi mahassa
et kuule,et näe,et tunne mutta osaat ajatella.
vaellat sielullasi pimeässä, kolme minuuttia on todellisuudessa kolme vuotta vaelluksesi kestää noin parisen tuntia kunnes ensimmäinen tajuntasi tulee jonkun kohdusta,eli uudelleen syntyminen, on todella liukasta vettä on pohjalla joku 2cm ja se tekee olosi vielä liukkaammaksi valoa urottuu vähän läpi ihmettelet missä olet, Olet äitisi mahassa
Vastaukset 18
Vanhimmat
Siinä välissä kyllä ehditään käymään kotona, tekemässä loppuraportti, kuuntelemassa viimeinen tuomio ja moikkaamassa vanhoja kavereita - ja päättämässä, että miten tästä sitten jatketaan.
Ehdit ensin, heh.
Niin siis siinä välissä ehtii niin monenmoista, ettemme osaa täällä ollessamme sitä kovin täyteläisesti edes mielessämme kuvitella.
Mutta sen verran on sanottava, että nämä asiat eivät ole kaavamaisen yhtenäisiä. Katsos, mitä 'nuorempi' sielu on, sitä nopeammin se yleensä jälleensyntyy, koska sillä on niin vähän kokemusta vielä fyysisellä tasolla, ja se on jo viettänyt tarpeeksi korkeammalla tasolla, niin se janoaa heti uutta kokemusta eikä sillä olisi paljon tekemistä toisella puolella.
Aivan samoin kuin eläimet syntyvät usein heti seuraavaan saatavilla olevaan kehoon, 'nuoret sielut'kin tekevät samoin.
Sitten kun 'ikää' ja kokemusta karttuu, tuonpuoleisessa (vai pitäisikö sanoa 'tuonpuoleisissa', siellä kun on käsittämätön määrä tasoja ja juttuja) viettämämme aika kasvaa alati.
Sellaisilla yksilöillä, jotka ovat jo inkarnoituneet monen monen monta kertaa, voi olla monta sataakin maapallon vuotta siellä puolen vietettävänä, ennenkuin on jälleen inkarnoiduttava.
Lisäksi mitä valveutuneempi ja 'vanhempi' sielu on, sitä enemmän hänellä on valinnanvaraa uuden elämänsä suunnittelun suhteen. Ja mitä paremmin hän on suoriutunut edellisestä elämästänsä, vaikuttaa myöskin valintoja lisäävästi. Niinpä vanhemmiten voi suunnitella paljon tarkemmin ja leppoisammin ja enemmän etukäteen seuraavan ruumiillistumisensa, ja sitten voi käydä vaikka arcturuksessa kahvilla sillävälin. Tai yleensäkin tutkimassa universumin ihmeitä vaikka kauempaakin.
Mutta siis - tavallaan alkuperäinen kirjoittaja oli oikeassa _JOIDENKIN_ kohdalla.
Loppuraportin ja .. öh.. 'viimeisen tuomion' (? mikäs tämä edes on?), vanhojen kavereiden moikkauksen yms. lisäksi siellä toisella puolella on aika alkupuolella 'puhdistava suihku', eli sellainen, joka ikäänkuin 'pesee traumat pois' .. wash&go! :)
Maaelämä kun aiheuttaa sieluun monenmoista traumaa ja emotionaalista lastia, jolla ei ole enää mitään funktiota astraalipuolella, koska vihdoinkin on vastapainon eli levon ja luomisen ja ilon aika - niin se 'pestään' yleensä pois häiritsemästä.
Lisäksi siellä on kyllä yllin kyllin sitten aikaa (jos on huolehtinut maaelämästään hyvin ja koettanut parhaansa ja ollut vilpitön ja jo sen verran 'vanha') esimerkiksi oman talon rakentamiselle ja elelemiselle, laiskottelulle, muistelulle, kokeiluille, luomiselle, matkustelulle, jne jne ..
Siellä voi esimerkiksi vajota 'henkilökohtaisen autuuden tilaan', niinkuin monet tekevät, koska se on vain niin ihana tila. Toiset välttelevät ja viivyttävät tällaista kokemusta uteliaisuudesta, ja koska haluavat nähdä ja kokea kaikenlaista muutakin. Monille se riittää pitkäksi aikaa.
Jotkut harvat jopa käyskentelevät 'kahden maailman välillä', eli vierailevat täällä fyysisen maailman puolella. Tietenkään he eivät vielä pysty ihan materialisoitumaan tänne, mutta voivat kyllä aiheuttaa kaikenlaista häiriötä, jos haluavat. Ja ihailla maisemia ja sensellaista, kunhan kehittävät kyvyn nähdä 'verhon tälle puolen' kunnolla. Jotkut jopa ottavat telepaattista yhteyttä fyysisellä tasolla eläviin ihmisiin (automaattikirjoitus) tai ovat osallisina 'istunnoissa' (seanssi), taikka vaikkapa kujeilevat 'instrumentaalinen transkommunikaatio'-ryhmittymien kustannuksella päästelemällä omituisia ääniä näille nauhoille jne.
Mutta sellainen on ihmisluonto .. mitä vaan voi tehdä, ihminen haluaa sitä kokeilla! Ja mikäs siinä, se on vapaa universumi *grin*
- Vortac
valitettavasti kyllä se noin menee.
et pääse noissa paikoissa käymään koska leijut johonkin suuntaan et voi päättää mihinkä menet
että olen kuollut jo yhden kerran, ja voin tältäosin puhua omakohtaisesta kokemuksestani.
Myöskään yksikään toinen kuolemakokemus ei viittaa sinun teoriasi suuntaan.
;) veisin kukkasia
minut saatiin herätettyä takaisin henkiin ennenkuin hautajaiset olivat ajankohtaiset. Mutta kun vaihdan hiippakuntaa lopullisesti, tuo appelsiineja haudalleni.
toi sun teorias on järkeen käyvä.mutta jos se menis noin niin silloinhan voit löytää fysiikan lakien mukaan esimerkiksi kuolleen tuttusi eli täysin saman luonteen piirteen omaavan mutta on tietysti eri ruumiissa. jos olet nyt 20 niin ehkä 50 vuotiaana se vois jossain syntyä
Luuletko, ettei tällaista ole koskaan tapahtunut? Sehän on hyvin arkipäiväinen ilmiö.
Ongelma on tietty siinä, että aikaa menee niin tavattoman paljon. Vastasyntyneeltä on vähän hankala kysellä vielä mitään ja sen persoonallisuuden piirteitä on vaikea ottaa selville.
Kun ihminen sitten lopulta kasvaa aikuiseksi asti, voi oma muistisi olla jo liian hämärtynyt ottaaksesi asiasta selvää, voit olla itse jo lähtenyt täältä, ja lisäksi on otettava huomioon, että tämä kuollut syntynyt tuttusi ei välttämättä muista sinua tai mitään muutakaan edellisestä ruumiillistumastaan, ja kaikenkukkuraksi hänellä on todennäköisesti erilainen persoonallisuus uudessa ruumiillistumassaan käytössä (jotta hän voi oppia eri läksyt kuin viime elämässä).
Eli jos hän oli äksyilevä kiukkupussi edellisessä, tässä hän voi olla pitkäjänteinen kuin lammas. Jos hän oli alkoholisti, hän voi nyt olla raittiusihminen. Ja niin edelleen ..
Eli tunnistaminen voi olla silti hyvin vaikeaa. Mutta tästä kaikesta huolimatta ehdottamasi ON mahdollista, ja sitä on tapahtunut, ja tapahtuu.
- Vortac
p.s. Tutki huviksesi Shanti Devin tapaus. Siinä yksi hyvä esimerkki. (hän syntyi about samantien uudestaan, ja hän MUISTI paljon asioita)
Mistä te näitä keksitte? Kyllä mielikuvitus laukkaa vauhdilla=)
että pysyttelet näillä palstoilla? Taidat olla aika utelias, mutta egosi ei vain myönnä sitä. :-)
Luin ton kertomuksen ja löysin sattumalta paljon asioita netistä että kun kuolee niin sielu nousee ylös ruumiista. Mä voisin kyllä uskoa tohon
Lue myös saunatontuista, niistäkin löytyy paljon tarinoita ja niihinkin voi ruveta uskomaan
http://www.teosofia.net/muut/kun_kuolee.htm
hindulaisten mukaan kun ihminen kuolee sielu etsii itselleen uuden ruumiin, johon se syntyy.
hindulaisethan ne täällä ihan kaiken tietääkin!
Karkeasti ajateltuna tietenkin "etsimme" uuden kehon. Lainausmerkeissä, että emme oikeasti etsi vaan valitsemme ne hyvinkin tarkasti tiettyjen normien mukaan. TÄhän liittyy sekä ennaltasunnittelu, että karmamme. Varmaan joudumme myös ottamaan paljonkin muita sieluja huomioon mikä varmasti rajoittaa vapaata tahtoamme, jota en todellakaan pidä absoluuttisena!
Mitä siitäkin tulisi jos kaikilla 6 miljardilla olisi absoluuttisen vapaa tahto tehdä ihan mitä huvittaa? Kuten huomaamme ihmiset tekevät kaikkialla yhteistyötä keskenään toisensa huomioiden, ehkä muutamaa kahjoa anarkistia lukuunottamatta! Sitä en tarkoita, etteikö ihmiset voisi paremminkin ottaa muita huomioon, ainahan on parantamisen varaa!
Kaikki onkin aina niin suhteellista, kuten vaikkaa tämä vapaa tahtommekin!
Jännä juttu mutta yksikään muu kuoleman rajamailla kokemus ei viittaa tuommoiseen..miksiköhän?
Ja missä vaiheessa käydään näiden sielujen tekijän luona jos sieltä ruumiista todellakin sielu nousee?
Jos tutkisit hivenen tarkemmin, et väittäisi moista potaskaa.
Kun juuri on aina todettu, KAIKILLA ihmisillä on yhtäpitävät kuolemanrajakokemukset, SEKÄ hypnoosissa regressoidut 'ennen syntymää'-kokemukset!
Riippumatta siitä ovatko he uskovaisia, ja jos ovat, niin mitä uskontokuntaa he kannattavat - vai eivätkö ole, riippumatta siitä mitä he alunperin ajattelivat (ennen kokemustaan) kuolemanjälkeisestä elämästä.. papit, ateistit, duunarit, miehet, naiset, lapset, kätilöt, sotilaat, nunnat, hindut, joogaopettajat, skeptikot, insinöörit .. ovat kaikki kertoneet aivan yhtäpitävistä kokemuksista.
Siksi tämä väitteesi osoittaa vain huonoa tai olematonta, parhaimmillaankin yksisilmäistä ja -puolista suppeaa tutkimusta, tai sitten sokean uskomuksen levittämistä oman heiveröisen psyyken pystyssäpitelemiseksi.
No, minkäs sille voi, että ihmisten psyyke on niin heikkoa tekoa.
- Vortac
Niin .. ei ole mitään 'sielujen TEKIJÄÄ'.
Ehkä lätväytän esimerkin, niin voinet paremmin ymmärtää. Sanotko sinä TEHNEESI vesipisarat, jos otat merestä vettä kastelukannuun ja ripottelet siitä muutamia pisaroita pöydälle?
Kyllä, siinä on erillisiä (tai ainakin sen oloisia) vesipisaroita, mutta et sinä niitä ole TEHNYT. Ne on vain väliaikaisesti erotettu merestä. Ja tavalla tai toisella ne palaavat siihen vielä takaisin.
Jos sitten otat ne vesipisarat siitä pöydältä (no, vaikka pipetillä tms. tai jollain rätillä ja puristat takaisin kannuun), ja viet ne takaisin mereen (siis kaadat kaiken veden pisaralleen takaisin mereen), niin voitko vielä sanoa, että mikä pisara on minkäkin pisaran edessä tai takana? Ylä- tai alapuolella?
Ne ovat sulautuneet takaisin yhtenäiseksi osaksi merta, kuten alunperin olivatkin. Missään vaiheessa niitä ei TEHTY. Ne vain 'erkaannutettiin' väliaikaisesti hurjalle matkalle niille outoon ympäristöön, jonka jälkeen ne tuotiin matkan päätyttyä takaisin kotiin.
- Vortac