Elikkäs nyt on saatu psykiatrilta "vapaamuotoinen" lausunto inttistä vapauttumasita varten.
http://img103.imagevenue.com/img.php?image=26171_vapaa222_123_685lo.JPG
Mun mielestäni tuo on vähän liian vapaamuotoinen, mahtaakohan muuttaa palveluskelpoisuusluokkaa mihinkään, ja kuinka kauan ton lähettämisestä mahtaa mennä päätöksen saamiseen?
http://img103.imagevenue.com/img.php?image=26171_vapaa222_123_685lo.JPG
Mun mielestäni tuo on vähän liian vapaamuotoinen, mahtaakohan muuttaa palveluskelpoisuusluokkaa mihinkään, ja kuinka kauan ton lähettämisestä mahtaa mennä päätöksen saamiseen?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuollaisia ne lomakkeet ovat. Sotilasviranomaiset eivät pysty astumaan psykiatrin lausunnon päälle.
Jos he hylkäävät, siitä voi edelleen valittaa. En ota kantaa. Eikö ollut yhtään psykologista testiä?
Minä uskoisin kuitenkin, että psykiatrin sana on psykiatrin sana ja siihen uskotaan. Armeijan tyypeissä harva on sen tason koulutusta käynyt, eikä heistä ole arvioimaan diagnooseja.
Jos joudut palvelukseen, niin voit keskeyttää. Kyllähän sieltä aina pois pääsee. Ja sulla on nyt lausunto takana ja se on intin tyyppien tiedossa.
Kuka tahansa koulukiusattu voisi saada tuollaisen paperin.
Olisin varmaankin itse saanut hankittua vapautuksen melko samanlaisilla perusteilla. En silti käyttänyt sitä tietä.
Katsoin, että kiusaajani olisivat saaneet vielä kerran voiton, jos olisin jäänyt menemättä armeijaan.
Jos jokin varusmiestoverini olisi kiusannut minua samaan tapaan, kuin koulukiusaajat, olisi RK62 poistanut ongelman.
Ongelmia ei esiintynyt, eikä kukaan kuollut.
Tottakai jos minä olisin HALUNNUT inttiin, en ollisi lausuntoa hommannut, vaan mennyt sinne A-luokassa, mutta kun en halunnut ;)
Ja ei ketään pakoteta ottamaan vapautusta, oma päätös se aina on.
"Tottakai jos minä olisin HALUNNUT inttiin, en ollisi lausuntoa hommannut, vaan mennyt sinne A-luokassa"
Niin, mahdollisesti olisit mennyt jonkun vuosien takaisen kutsuntatarkastuksen perusteella A-miehenä, mutta et olisi kestänyt armeijassa kuin 1-2 vuorokautta, koska sinulla on esittämäsi lausunnon (jonka erikoislääkäri on kunniansa ja omantuntonsa kautta allekirjoittanut) perusteella vakavia psyykkisiä häiriöitä ja sairauksia, olet sen verran mielenvikainen, että et olisi kestänyt välttämättä edes ensimmäistä yötä olla palveluksessa.
"Ja ei ketään pakoteta ottamaan vapautusta, oma päätös se aina on."
Kyllä varmaan pakotetaan, tai ei sitä vapautusta kukaan mitenkään "ota" vaan se on MÄÄRÄYS palveluskelpoisuusluokasta. Ei sinne mielenvikaisia oteta, ja eriasteiset psyykkiset ongelmat tulevat kyllä hyvin esiin palveluksessa. Ja sitten vielä ihmetellään, että miksi työnantajat pitävät eräänä valintaperusteena armeijan käymistä työhön tekijöitä valitessaan: ottamalla armeijan kunnialla käyneen voi varmistua kohtalaisen hyvin, että valittavalla ei ole vakavia henkisiä ongelmia tai hankalia fyysisiä sairauksia, jos sen sijaan on vapautettu, niin on oletettavaa, että joko ei kestä fyysistä rasitusta, edes välttämättä istumista kunnolla, kun jo selkä kipeytyy ja pitää päästä sairaslomalle tai sitten on mielenterveyspotilas, joka ei kestä paineita, kykene olemaan ihmisten kanssa tekemisissä on yleisesti ahdistunut tai masentunut tai muulla lailla mielenvikainen ja ei kykene olemaan töissä, vaan pitää päästä sairaslomalle jne. Kannattaako firmaan palkata tällaista jos vaihtoehtona on mieleltään terve, armeijan käynyt mies?
Kyllä sadat muutkin vähän ujot pojat on intissä pärjännyt, miksen siis minäkin olisi? Laitettiinhan minut sentään A-luokkaan.
Ja mitä tohon lausuntoon tulee, niin suoraan sanottuna puhuin täyttä paskaa, todellisuus on se että alussa vähän ujo tuntemattomien kanssa, eli liioittelin reilusti.
Ja kyllä se vapautus otetaan, SAADAKSENI sen joutusin olemaan tekemisissä kuuden lääkärin kanssa, eli se ei ole määräys, tein paljon työtä sen eteen, ja edelleenkään, ketään ei väkipakolla vapauteta, senkun esittää tavallista, niin pääsee A-luokkaan, kuten itse tiedän.
Tai meinaatko että olin silloin kaksi vuotta sitten täysi A-mies, ja kahdessa vuodessa tuli mukaan lapsuudesta asti mukana olleet oireet ;)
No tokihan sä oot katelliinen kun oot ite ollut valtion orjana, samalla jokin muu on ollut esim. töissä.
Ja kyllä, moni "ottaa" mielellään vapautuksen, koska se on taludellisin vaihtoehto, ja vapautukseen on papereiden mukaan OIKEA syy joka estää intin käymisen, toisin kuin sivareilla, heillä ei ole oikeaa syytä kieltäytä intistä.
Ja jos joskus työnantaja intistä kyselee, näytän tuntolevyäni, ja totean "käyty on"
"ja edelleenkään, ketään ei väkipakolla vapauteta" Kyllä ainakin meidän yksiköstä vapautettiin yksi mies väkisin. Mies oli tullut a-miehenä armeijaan, mutta ei ollut kun n.kuukauden kun joutui psykiatrille vastoin tahtoaan ja sen jälkeen vapautettiin vasten tahtoaan. Olisi halunnut jäädä a-mieheksi ja kun kuuli että joutuu pois yritti vielä anoa b-mieheksi. Mutta ei saanut jäädä.
Jos intissä sekoilee, niin voidaan panna vankilaan tai vapauttaa, mutta ei siis ennen inttiä, koska se tosiaan vaatii monta lääkärikäyntiä, anelua jne jne.
Kyllä mä sen uskon et intistä voidaan väkisin vapauttaa, jos tosiaan pelleilee liikaa, mutta siis ennen inttiä A-miheksi pääsee ihan vaan olemalla normaali lääkärintarkastuksissa
Toisaalta armeija yhteiskunnasta syrjäyttävänä laitoksena on nykyaikana väärin ja rikkoo ihmisoikeuksia.
Ei tarvitse katsoa pitkälle menneisyyteen, kun jo sivarin käyminen saattoi olla merkittävä tekijä miehen työuran kannalta.
Kukaan ei puhu miesten epätasa-arvosta, mutta naisten palkkaeroista kyllä puhutaan.
Armeija tarvitaan, mutta ei tällaista vanhanaikaista syrjintää.
Jos se on syrjintää, että työntekijää valitessa pyritään valitsemaan yksilö, jolla on jonkinlaisia osoituksia selviämisestään ja kyvyistään toimia, eli näyttönä voi olla armeijan käyminen esimerkiksi, niin sitten kaikki se, että henkilöitä valitaan jotenkin muuten kuin satunnaisesti arpomalla, on syrjintää. Jos joku valitaan yliopistoon pääsykokeiden perusteella, ja jotain toista taas ei valita, niin shän on syrjintää, katsotaan henkilön ominaisuuksia ja verrataan niitä ja soveltuvampi valitaan, vaikka eihän se toisen hakijan vika tai oma syy ole mitenkään, että ei vain ole yhtä hyvin pärjäävä ja sopiva kuin toinen valituksi tullut. Tai jos Finnair hakee lentäjiensä koulutukseen porukkaa, niin sielläkin syrjitään sitten osaa hakijoista vaikka minkälaisilla perusteilla. Tai jos VR hakee junan kuljettajiki koulutettavia, syrjintää, ellei valita arpomalla hakijoiden keskuudesta porukkaa. Tai jos hakee ammattikouluun, niin katsotaan peruskoulun päättötodistusta, syrjimistä, jotkuthan ovat luonnostaan parempia joissakin aineissa kuin jotkut muut, ihmisillä on erilaisia ominaisuuksia ja kykyjä ja lahjoja ja terveyskin vaihtelee. Jos työnantaja käyttää siis armeijan käymistä eräänä hyvänä erotteluperusteena, niin ymmärrän sen itse kyllä erittäin hyvin: jos mies on palvellut A-miehenä normaalisti aseen kanssa, niin siis armeija on katsonut, että miehellä ei ole sellaisia psyykkisiä ongelmia, että hänelle ei voitaisi käsiin antaa ladattua asetta, lisäksi miehen fyysinen terveys on melko hyvä, käynyt ainakin 3 eri lääkärintarkastusta armeijaan liittyen ja jos suurempia vikoja olisi niin ei olisi A-mies, lisäksi mies armeijan suorittamalla on osoittanut kykenevänsä toimimaan ryhmässäryhmän jäsenenä johdettuna yhteisen päämäärän saavuttamiseksi, ja jos on ollut itse johtajana, niin on kyennyt toimimaan sekä joukon jäsenenä ottaen itse ohjeita ja määräyksiä vastaan, soveltaen niitä tarvittaessa ja lisäksi antamaan määräyksiä ja käkyjä ja johtamaan ryhmää tai joukkuetta saavuttamaan päämäärä ollen itse mukana päämäärän saavuttamiseen tähtäävissä toimissa osallistuen, johtaen ja ollen johdettavana. Siis pystyvä ja kykenvä henkilö, terve, kestää psyykkistä ja fyysistä painetta normaalisti ja psyykkinen terveys ja luonne ja luotettavuus on sitä luokkaa että henkilölle on katsottu voitavan antaa ladattu ase käteen ja opettaa ampumaan sillä ilman että tilanteessa olisi vaaraa. Siis mielestäni järkevä ja ennen kaikkea nopea ja helppo "itsestään selvä" juttu valitessa suuresta joukosta henkilöitä, muiden valintakriteereiden ohessa, ilman että kyseessä on syrjintä. Sitten toki voitaneen jo alkaa puhua syrjinästä, jos ei-sotilaallisen työhön valittavan henkilön hakemiskelpoisuuden edellytyksenä on armeijan käyminen, siis että sivari ei saisi ylipäätään edes hakea koko hommaan tai että saisi hakea mutta tehtävään valinnan ehdottomana edellytyksenä olisi armeijan käyminen. Nythän saa hakea ja voidaan tulla valituksi, mutta armeija antaa käytännössä lisäetua valintaa varten, jos työnantaja haluaa tätä helppoa ja ilmaista valintatietoa hakijan ominaiuuksista hyödyntää. Eikö?
Älä viitsi valehdella, olet mielenvikainen ja psyykkisesti sairas, mutta asia ahdistaa sinua ainakin jossakin määrin, koska nyt sitten koet tarpeelliseksi tulla elvistelemään sivareille, että "enpäs käynyt sivaria, koska olen psyykkisesti sairas, ja psykiatri suosittanut vapauttamista", siis yrität löytää positiivisia puolia mielenvikaisuudestasi, ja ainoa minkä keksit oli tuo vapautus palveluksesta. Hurraa. Et vielä ehkä ole tullut ajatelleeksi, että vapauttamisesi kuitenkin kertoo rivin välistä sinusta paljon, kaverit, sukulaiset, työnantajat tietävät että sinussa on sen verta vakavasti jotakin vialla joko fyysisesti tai psyykkisesti, että sinua ei kelpuutettu armeijaankaan. Ja sitten kun fyysisiä vikoja ei tule mieleen, esim. saat ajokortin yms. ja kykenet elelemään melko normaalisti, niin ihmiset kyllä osaavat itse ajatella, että sinulla on "päässä vikaa". Kaikki eivät vain puhu ääneen mitä ajattelevat, tai ainakaan keskustelun kohteena olevalle henkilölle itselleen suoraan...
"edelleenkään, ketään ei väkipakolla vapauteta, senkun esittää tavallista, niin pääsee A-luokkaan, kuten itse tiedän. "
Niin pääsee, kutsuntatarkastuksessa ja joskus harvoin vielä saapumistarkastuksessa. Mutta se "tavallisen esittäminen" menee noissa mutaman minuutin nopeissa seulatarkatuksissa vielä läpi, mutta henkisesti sairaat eivät kestä olla plveluksessa eivätkä suoriudu siitä, kantahenkilökunta ja jopa alijohtajatkin koko ajan valvovat koulutettavien käyttäytymistä, se on heidän velvollisuutensakin palvelusturvallisuuden nimissä, ei henkisesti häiriintyneille aleta antaa rynnäkkökiväärejä ja sinkoja ammuttavaksi tai käsikranaattia heitettäväksi koulutuksissa ja harjoituksissa. Ei mielenvikainen kykene armeijan alokasajan kaltaisissa olosuhteissa "näyttelemään" tervettä, vaan "hajoaa" henkisesti yleensä ensimmäisen 1-2 viikon kuluessa, jolloin mies hakeutuu aina tavalla tai toisella varuskuntasairaalaan lääkärin puheille, joko omasta aloitteestaan, tai sitten kantahenkilökuntaan kuuluva henkilö toimittaa miehen varuskuntasairaalaan arvioon antaen paperilla esitiedot miehen käytöksestä mukaan lääkärin käytettäväksi. Sitten vaikka mies haluaisi olla A-miehenä, jos lääkäri toteaa riittävän hankalan persoonallisuushäiriön, mielialahäiriön tai ahdistuneisuushäiriön, niin mies laitetaan C- tai D- luokkaan, lievemmissä tapauksissa, joissa voidaan siviilissä mielenterveyspalvelujen hoidolla olettaa olevan riittävää vaikutusta, esim. 2-3 vuodeksi E-luokkaan ja määrätään uudelleen lääkärin tarkastettavaksi siten ja katsotaan onko luokka A, B, vai C/D=vapautus. E on lykkäys siis määräajaksi terveydellisestä syystä ja uusi arvio jos/kun paraneminen on tapahtunut.
"Ja mitä tohon lausuntoon tulee, niin suoraan sanottuna puhuin täyttä paskaa, todellisuus on se että alussa vähän ujo tuntemattomien kanssa, eli liioittelin reilusti. "
Ei hoitosuhteessa psykiatrian erikoislääkärin kanssa valehtelulla ja liioittelulla saada sellaista lausuntoa kuin vain itseään huvittaa. Psykiatri arvioi psyykkisen tilasi OSITTAIN itsesi kertoman perusteella, mutta pääosin arvioimalla henkisen tilasi muiden tekijöiden avulla, erilaisilla testeillä, haastattelemalla, perehtymällä potilaskertomuksiisi aina lastenneuvolasta tai oikeastaan synnytyssairaalasta asti, historiastasi löytyy varmasti jotakin mikä on psyykeeseesi vaikuttanut, hapenpute synntyksessä, vanhempien avioero ollessasi lapsi, kaltoinkohtelua tai muusta syystä aiheutunutta turvattomuuden tunnetta, käyntejä lääkärissä erinäisten fyysisten somatisoitujen oireiden perusteella, vaikka todellisuudessa käyntin taustalla on olut jotakin aivan muuta kuin kipeä vatsa jne jne jne. Esim. tuo paniikkihäiriömäinen oireilu, että ahdistut ja saat kohtauksittaisen ahdistusoireen suuressa ihmisjoukossa, on ahdistuneisuushäiriö, jonka tasutalla on usein erinäisiä hylkäämisen, turvattomuuden tai muiden vastaavien kokemuksia lapsuudessa esim. 1-2v. iässä. Paniikkihäiriö-oireilusi kanssa et kykenisi menemään armeijassa edes ruokailuun suureen halliin, missä on satoja tuntemattomia ihmisiä samaan aikaan ja kiirettä, hälyä jne jne.
Jos psykiatrilta saisi ihan sellaisen lausunnon kuin haluaa pelkästään liioittelemalla ja valehtelemalla, niin eiköhän aika moni työhönsä leipääntynyt perusduunari hankkisi siten vaikkapa 35-vuotiaana itsensä lausunnolla sairaseläkkeelle psyykkisistä syistä: saisi melkoisesti suuremman "taloudellisen edun" kuin sinä jättämällä 6kk palvelusta väliin: voittaisi eläkkeen, joka olisi melkein työstä saatavan palkan suuruinen (kun ottaa verotuksen huomioon) 30 vuodeksi, jos eläkeikä olisi 65 vuotta! Siis äkkiä laskennallisesti jopa puoli miljoonaa euroa saisi ilmaiseksi seuraavien muutaman kymmenen vuoden kuluessa, kun vain jauhaisi lääkärille paskaa! Uskomatonta, että tätä mahdollisuutta ei käytä kukaan! Silti OIKEASTI mieleltään tarpeeksi sairaat saavat tuon lausunnon ja pääsevät vaikkapa 35-vuotiaana eli 30 vuotta ennen oikeaa eläkeikäänsä sairaseläkkeelle, psykiatrin tekemällä lausunnolla siitä että henkilöllä on vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, joista ei ole oletettavaa että paranee ikinä hyvin. Toki tässä tapauksessa mielisairaus on vakavampaa laatua kuin sinun mielenterveysongelmasi, koska noilla sinun sairauksilla kelpaa kyllä erinäisiin siviilityötehtäviin ja noista voidaan osittan henkilö parantaakin, mutta armeijan ase kädessä sinua ei oteta, etkä joudu, koska oletttavasti pelkkä ruokailu armeijassa olisi sinulle ylivoimaista. Mutta siis esim. skitsofreniaa sairastava henkilö ei pääse armeijaan vaikka haluaisi (tiedän tapauksiakinm samaten tiedän hankalia Aspergerin oireyhtymää sairastavia, jotka olisivat halunneet armeijaan, mutta joita sinne ei kelpuutettu), ja skitsofreenikko pääsee eläkkeellekin jo 20-vuotiaana mahdollisesti. Ajattels mikä taloudellinen voitto ja etu, lienee niin suuri, että eivät viitsi asiasta edes tulla sivareille huutelemaan, että paitsi armeijan vältäminen, niin vielä sairaseläke tuli, oi onnea!
Voivoi, jos sua ottaa noin koville se et joku on päässyt helpommalla, ja osaa puhua paskaa, ei voi mitään ;)
Sulla tosin taitaa olla milenvika ihan oikesti, kun noinpaljon suutut siitä kun joku puhuu paskaa lääkärille.
Ja mikä hauskinta, mun vapautus ei ole pois keneltäkään, ei oikeasti sairailta tms.
Ja kuukausi ennen psykiatrin lausuntoa, olin tavallisessa tarkastuksessa, siellä tuli B-luokitus, joten kerro miten helvetissä mun tilanteeni on voinut romahtaa normaalista panikkiihäiriöisee hulluun kahdessa viikossa, ja kaksi vuotta sitten olin täysin terve A ;)
En jaksanut edes lukea.
Sen mitä jaksoin rivienvälistä lukea, niin olen erimieltä kanssasi.
On väärin, että armeijankäyminen voi jossain tapauksissa määrittää miehen työuran kehityksen.
Nykyaikana se on muihin maihin verrattuna aika outoa. Suomessa on voimassa yhdenvertaisuuslaki, joka kieltää syrjinnän. Tietenkin työhönotossa otetaan huomioon yksilön ominaisuudet.
Armeija ei sinällään tee kestään pätevää mihinkään, vaikka miten hanakasti haluaisit sitä todistella. Työhaastattelussa ei ole edes sopivaa kysyä armeijasta. Oli aika jolloin työpaikkailmoituksiin sai laittaa vaatimuksen sotilasarvosta. Se aika on ohi. Sellainen työnantaja joka niin tekee saa aika nopeasti arvostelua ja jopa sakkoja osakseen.
Se, että armeijaa pidetään niin arvossaan voi aiheuttaa syrjintää ja työttömyyttä ja edelleen menoja koko yhteiskunnalle.
Eihän naisillakaan ole yhteiskunnasta syrjäyttävää laitosta, joka vaikuttaisi työuraan. Miksi se oikeuttaisi sivareiden ja vapautettujen syrjinnän?
Huolet pois. Kyllä tuolla paperilla vapautus tulee.
Siinä on siiten seisoo. Kai sitten näytät tuon paperin aikanaan hakiessasi työtä, ettei työnantaja palkkaa sinua tehtäviin jossa koet mainittuja haittoja.
Oireet oli 99% liioiteltuja, ja eipä noita tietenkään työntantajille näytetä noita lappuja, ne pysyy visusti omassa mapissa ;)
Kerrotkos sitten työhaastattelussa että lintsasit armeijan valehtelemalla olemattomista oireista?
Etpä tietenkään. Ja työnantaja ei sitten tiedä minkälaisen luikurin palvelukseensa ottaa. Vaan voipi erehtyä ottamaan valehtelevan ja moraaliltaan epämääräisen tyypin töihin. Ja vot, saa siinä samassa nipun vaikeuksia.
Ei ole ihme että armeijan käymättömiä tyyppejä eivät työnantajat arvosta.
Noi on taas noita vanhanaikaisia mielipiteitä. Onhan se totta että miehelle pitäisi armeijan olla automaattisesti kunniakysymys. Sitä se ei kaikille ole. Valitettavasti ihmiset ajattelevat asioista eritavalla. Ja se on täysin sallittua. Työhaastatteluissa ei saa laillisesti paljoa armeijasta kysyä. Sotilaspassin kysyminen on sopimatonta.
...taitaa kysyä ensimmäisenä potilaaltaan:
onko intti käyty?
"Vaan voipi erehtyä ottamaan valehtelevan ja moraaliltaan epämääräisen tyypin töihin"
Miten voi valehdella, jos ei saa edes kysyä sitä mistä työhakija voisi valehdella?
"Ei ole ihme että armeijan käymättömiä tyyppejä eivät työnantajat arvosta."
Miten tämä nyt taas liittyi mihinkään? Sivarit, naiset, jehovat, c-luokituksen saaneet eivät suorita asepalvelusta. Miksi asepalveluksen suorittaminen olisi kriteeri työhönotolle, jos se ei liity työhön mitenkään?
Työnantaja arvostaa työntekijää jolla on hyvä moraali TYÖHÖN, joka voi olla sellaisellakin henkilöllä, joka ei ole suorittanut asepalvelustaan.
Kyllähän tuon intin käymisen saa selvitettyä haastattelussa suoraan kysymättäkin. Esimerkiksi kysymällä minkälaisia kokemuksia on aiemmin elämässä tullut johtamistilantista joko joukon johtajana tai johdettavana olemisesta. Jos kaverilla ei tule intti moisesta kysymyksestä mieleen, niin joko intti ei ole käytynä tai muuten ei ole asiat kohdallaan. Jos haastateltava ottaa intin puheeksi voinee asiasta tehdä jatkokysymyksiä palveluspaikan ja muiden kokemusten osalta. Kaiken kaikkiaan alkuperäisen viestin kirjoittajan asenne vastuunvälttelyn suhteen on aika kyseenalainen.
-"Vaan voipi erehtyä ottamaan valehtelevan ja moraaliltaan epämääräisen tyypin töihin"-
"Miten voi valehdella, jos ei saa edes kysyä sitä mistä työhakija voisi valehdella?"
Eihän missään väitettykään että työnhakija on valehdellut työhaastattelussa. Mutta valehtelija ko. tyyppi on siitä huolimatta. Opettele lukemaan se mikä kirjoitetaan eikä sitä mitä haluaisit lauseessa lukevan.
Työnantajat eivät arvosta armeijan käyneitä. Ja vaikka itse (jos olisin työnantaja) en ehkä välittäisi siitä onko armeija käyty vai ei, mutta aloittajan tapaisia valehtelijoita en missään tapauksessa ottaisi töihin. Jos on pokkaa valehdella itselleen vapautus, niin kyllä on pokkaa valehdella työnantajallekin milloin mistäkin. Löyhä moraali on löyhä moraali, ja se tulee kyllä esille työelämässäkin.
Jos vuosittain jotkut hakevat vapautuksen armeijasta, niin se ei ole ongelma. On täysin inhimillistä, että se ei kaikille sovi.
Intti ei ole mikään miehenmitta. Kaikki lähtee omasta itsestään. Intti voi yhtähyvin tuhota hyvän alun.
Työnantaja voi kyllä kysyä, ettei tule enää kutsua sinne. Se siitä. Nykyajan yrityksia johdetaan aivan eritapaan kuin armeijassa tehdään. Toisaalta jos hakija on täysin sopiva työhön ja saanut sellaisen koulutuksen, niin mikään ei ole esteenä vaikkei olisi suorittanut inttiä. Eihän se ole este naisillakaan. Yhdenvertaisuuslaki on tehnyt syrjinnän laittomaksi. Kiitos EU. Syrjintäähän toki aina on, ei yksi laki sitä pois sulje. Siitä huolimatta siitä joutuu oikeudelliseen vastuuseen, ja siinä pitää aika paljon olla varpaillaan työnantajan. Huono imago on yritykselle aina pahasta.
Minä en itse ymmärrä näitä kaiken maailman kiihkoilijoita. Saahan niitä olla mielipiteitä toki. Mutta miksi pitäisi tehdä oman mielensä vastaisesti, jos se kerta on niin vaikeaa...
Minusta tuntuu että siellä on nyt oikeasti vain joku autolinjan amissetä joka on pimppi kipeenä kun jollakin toisella oli sen verran enemmän järkeä että sai intin vältettyä... ;D
Katsos kun töistä saa palkkaa, ja palkalla saa kaikkea kivaa. Jos valehtelee työhaastattelussa, niin saa työpaikan ja sitä palkkaa. Jos taas valehtelee sitten työssä ollessaan niin silloin voipi palkka lähteä pois. Ei siis ole järkevää ajatella että työn saadakseen valehteleva henkilö olisi "valheellinen" myös työntekijänä, koska tilanne on siinä vaiheessa täysin erilainen, ja henkilöllä on paljon enemmän menetettävää.
työsuhde on jatkunut jo vuosia. Ja minä stressaan töissä koska olen ns. ylisuorittaja. Eikä siitä luonteenpiirteestä pääse eroon vaikka välillä tuntuu oma terveys olevan uhattuna. Ja vaikka kuinka muut sanovat ettei joukkueenjohtajan tarvi ottaa pataljoonan murheita (armeijavertaus sopinee tänne). Raha ei minua motivoi sikäli, että saman palkan saisin vähemmälläkin.
Moraalittomuus ja epärehellisyys ovat ihan samanlaisia luonteenpiirteitä kuin ylisuorittaminenkin. Niitä ei rahalla poisteta.
Raha on keskimäärin aika huonosti motivoiva tekijä, jos puhutaan davallisen dallaajan yksittäisistä palkankorotuksita ja hyvänmiehenlisistä. Sen vaikutus on varsin lyhytaikainen verrattuna muihin tekijöihin työpaikalla. Ja moraalittoman se saa väheksymään ja mitätöimään muiden saavutuksia jotta oma osuus näyttäisi paremmalta.
http://www.geocities.com/jurri.geo/misc/imp/
Jos tuosta lausunnosta pitää edes puolet paikkaansa, voin kuvailla olotilan helvetilliseksi. Itselläni on ollut sanasta sanaan kuvailtuna tämä kaikki, ja sitä kesti kymmenkunta vuotta.
Mistä kaikki sai alkunsa, en täysin tiedosta sitä vielä itsekään. Miettimiselle on aikaa. Pääasia että nyt viimeisen pari vuotta on helpottanut.
Eipä tuo sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen puolustusmekanismina kytkeytyvä pakoreaktio taida olla mitään tavatonta: veikkaisin että oirehtivia löytyy reilusti tästä maasta. Kaikki eivät sitä tiedosta, kieltävät ongelman ja yrittävät turruttaa pahaa oloaan muilla keinoilla.
Yläasteen 7. luokalta asti jatkunut kiusaaminen vei 17-vuotiaana elämän umpikujaan. Oma yrittämisen halu tavalla tai toisella mahdollisti sen että en jäänyt kotiin makaamaan. Lukio tuli käytyä, ja opintoja jatkettua sen jälkeen seitsemän vuotta, maisterintutkintoon saakka. Mm. opiskeluaikana melko voimakkaasti kuoreensa sulkeutuneena.
Samantapaisia lääkärinlausuntoja tuli lähetettyä sotilasläänin esikuntaan. On sanomattakin ymmärrettävää, että vakavia palovammoja saanutta ei saa viedä saunaan löylyihin ja vihdottavaksi. En tiedä miten olisi käynyt, jos armeijaan olisin mennyt, sitä on turha enää 30-vuotiaana miettiä. Joka tapauksessa koin sen itselleni tuohon elämäntilanteeseen sopimattomaksi. Miettiessäni pahinta mahdollista vaihtoehtoa, keskenkasvuisia "ikätovereitani" jälleen kohdatessani ja hankaluuksien uudelleen alkamisen, ei jäänyt jäljelle monta vaihtoehtoa.
Suomalaisten yritysten johto oli 60-70 -luvuilla pitkälti entisten sotilasjohtajien käsissä, seuraava sukupolvi sai tuta tämän yrityskulttuurin nahoissaan ja on omaksunut sen. Ja nyt loistetaan otsikoissa, jonka mukaan lapset ja nuoret voivat pahoin, työpaikoilla on sosiaalisia ongelmia, työssäjaksaminen on ongelma ihmisille, alkoholinkulutus lisääntyy jne.
Ajat muuttuvat, ja kellon vieteri täytyy muistaa aika ajoin vetää uudelleen.
Ihminen maksaa työstä ja toimeentulostaan kohtuuttoman hinnan, jos on valmis sen eteen uhraamaan mielenterveytensä.
Kätevälle ja osaavalle löytyy aina vaihtoehtoja, ja tiet ovat auki.
"Ja minä stressaan töissä koska olen ns. ylisuorittaja. Eikä siitä luonteenpiirteestä pääse eroon vaikka välillä tuntuu oma terveys olevan uhattuna. Ja vaikka kuinka muut sanovat ettei joukkueenjohtajan tarvi ottaa pataljoonan murheita (armeijavertaus sopinee tänne)."
Jossain työpaikoissa tuollaisella "ylisuorittamisen" luonteenpiirteellä varustetusta kaverista saatetaan hankkiutua eroon tavalla tai toisella; esim. jos vaikkapa jossain raksalla komennuksella olevassa alihankintafirmassa tehdään työtä tuntipalkalla rauhalliseen tahtiin ja sinä tulet sinne esittelemään 300% ylisuorittajan työpanostasi, niin sinä viet siinä samalla kahdelta kaverilta palkat. Että ei tuo sinunkaan luonteenvikasi/asenteesi mikään työnantajan unelma välttämättä ole.
"Raha ei minua motivoi sikäli, että saman palkan saisin vähemmälläkin."
Jos et ole töissä rahan takia, vaan jonkun tunteellisen/henkisen/aatteellisen syyn vuoksi, niin sitten sinulla on joko a) helvetin tyhjä elämä ja harmaan ankea mielenlaatu, tai b) tosi nasta työpaikka.
"Moraalittomuus ja epärehellisyys ovat ihan samanlaisia luonteenpiirteitä kuin ylisuorittaminenkin. Niitä ei rahalla poisteta."
Moraaliton ja epärehellinenkin ihminen saattaa kuitenkin tajuta, ja todennäköisesti tajuaakin, että ne tavoitteet joihin hän pyrkii (esim. raha) eivät ole saavutettavissa mikäli hän tuhoaa edellytykset niihin, eli esim. hankkii potkut toimimalla työtehtävässään epärehellisesti.
Sitäpaitsi, moraalikin on suhteellinen käsite. Sinä todennäköisesti voit esim. syödä lihaa niin paljon kuin huvittaa ilman että koet tekeväsi mitään suurta vääryyttä, mutta jonkun aatteellisesti vannoutuneen kasvissyöjän (ja ei, en ole itse kasvissyöjä) silmissä olisit silti moraaliton paskiainen. Sama pätee asevelvollisuudesta laistamiseen - sinulle se saattaa olla kauhistus, mutta moni ihminen kokee koko asevelvollisuusjärjestelmän (ja myös asevelvollisuuslainsäädännön - kun kumminkin joku olisi alkanut taas parkua sitä "mutku se on laissa määrätty"-itkua jos en tuota sano) epäoikeudenmukaisena ja siten katsoo että sen järjestelmän huijaaminen ei ole mitenkään moraalisesti tuomittavaa, vaan kenties jopa toivottavaa.
"Esimerkiksi kysymällä minkälaisia kokemuksia on aiemmin elämässä tullut johtamistilantista joko joukon johtajana tai johdettavana olemisesta."
Elämässä on monia tilanteita, missä yksilö on joko johtavassa asemassa tai johdettavana, esimerkiksi jo koulussa ja erilaisiassa järjestöissä. Rukin käyneet luultavasti kertovat edellisen kaltaisessa kysymyksessä kokemuksistaan, mutta edes kaikki intin käyneet eivät inttiä ota esille. Syitä on monia, kuten se miten itse kokee intin ja joukossa olemisen. Juuri herrastetoiminta antaan usein parempaa kokemusta kyseiseen kysymykseen. Tästä ei siis voi suoraan päätellä mitään.
Tietysti työnantaja voi useilla johdattelevilla kysymyksillä yrittää selvittää onko intti käyty, esimerkiksi: "mitä teit kun olit 19?", mutta tämän kaltaiset kysymykset hipovat laillisuuden rajaa, (mm. henkilökohtainen elämä ei kuulu työnantajalle). Itse harkitsisin kaksi kertaa menisinkö työhön, jossa työnantaja fanaattisesti haluaa tietää jotakin, mikä ei varsinaisesti edes liity työhön, sivuuttaen työn kannalta tärkeämpiä kysymyksiä ja kyseisen kysymyksen kysyminen on jopa laitonta.
"Eihän missään väitettykään että työnhakija on valehdellut työhaastattelussa. Mutta valehtelija ko. tyyppi on siitä huolimatta. Opettele lukemaan se mikä kirjoitetaan eikä sitä mitä haluaisit lauseessa lukevan."
No sama pätee myös toisinpäin.
"mutta aloittajan tapaisia valehtelijoita en missään tapauksessa ottaisi töihin. Jos on pokkaa valehdella itselleen vapautus, niin kyllä on pokkaa valehdella työnantajallekin milloin mistäkin."
Asevelvollisuus on itsessään jo moraalinen kysymys, toki keinoja joita sen oikeisemiseksi käytetään, tulisi siistiä mahdollisuuksien mukaan.
Työ on vapaaehtoista, johon itse hakeudutaan, sen suorituksesta saa palkkion. Itsepuolustukseen pakottaminen taas on moraalitonta.
Toki psykiatrille valahteleminen vaatii pokkaa, moni ei siihenkään pysty, aloittajakin vain lähinnä liioitteluun. Monet kuuluisuudet, urheilijat, näyttelijät, muusikot, yms. harrastavat tätä. En tiedä huolisinko heitä töihin, ilman heidän lahjojaan. Ehkä se riippuu persoonasta, se tehtävä on selvittää työhaastattelussa millainen tapaus on kyseessä.
Paikkaansa pitää noin kaksi prosenttia, eli olen aluksi vähän ujo uusien/tuntemattomien tyyppien kanssa, toki jos mua ei olisi uhkailtu tulemaan inssiin vankilan uhalla, en olisi joutunut tota tekemään
esim. linnassa istuvien psykopaattien moraali on aivan yhtä hyväkuin vaikapa äiti Teresalla oli?
Tai vaikkapa pedofiilien moraali.
Selityksesi on juuri sellainen minkälaisen antaa huonon/epämääräisen moraalin omaava henkilö. Sellaista kun ei voi millään muuten puolustella.
On se hienoa että jotkut kusettavat tekaistuilla oireilla lääkäreitä. Itseäni ei paljoa huvittanut tuon lapun lukeminen kun huomasin että siinä on paljon sellaisia ongelmia joiden kanssa olen itse taistellut vuosia sillä erolla että mun kohdalla nuo pitävät paikkaansa.
Eihän mikään armeijan lääkäri voi näkemättä kumota YLIMMÄN psykiatrian lääkärin lausuntoa, ei millään...
Eli äkkiä postiin, ja odottelemaan koska päätös tulee postista takas