Marskia on totuttu pitämään hienona ja strategisesti nerokkaana sotilasjohtajana, etenkin talvi- ja jatkosodan aikoina. Tietysti myös vuosi -18 toi Marskin "kyvyt" tietoisuuteen hyvässä tai pahassa, miltä puolelta asiaa nyt katsookaan.
Kuitenkin tämä on myytti. Marski sai sotilasoppinsa 1800-luvulla ja päivitettynäkin se toimi ehkä vuonna -18, mutta 2. maailmansodassa se oli jo auttamattomasti vanhentunuttta tietoa. Marskin merkitys sotatoimien johdossa oli enää symbolinen, todelliset päätökset teki Marskin ympärille kerääntynyt korkeiden upseereiden klikki, jolla oli käsitys nykyaikaisesta sodasta (mm. Airo).
V. -44 Marski oli jo 77-vuotias vanhus joka horjui kestokykyjensä rajoilla. Tämän, sekä vanhentuneen sotilaskoulutuksen huomioon ottaen Marskista olisi ollut enemmän haittaa jos hän olisi johtanut sotatoimia muuten kuin symbolisesti.
Marskin mainetta tuskin kärsii vaikka tosiasiat myönnettäisiinkin. Olihan Marskilla suuri merkitys kotirintamalle ja miksipä ei osalle rintamamiehiäkin. Mutta vain symbolisesti.
Kuitenkin tämä on myytti. Marski sai sotilasoppinsa 1800-luvulla ja päivitettynäkin se toimi ehkä vuonna -18, mutta 2. maailmansodassa se oli jo auttamattomasti vanhentunuttta tietoa. Marskin merkitys sotatoimien johdossa oli enää symbolinen, todelliset päätökset teki Marskin ympärille kerääntynyt korkeiden upseereiden klikki, jolla oli käsitys nykyaikaisesta sodasta (mm. Airo).
V. -44 Marski oli jo 77-vuotias vanhus joka horjui kestokykyjensä rajoilla. Tämän, sekä vanhentuneen sotilaskoulutuksen huomioon ottaen Marskista olisi ollut enemmän haittaa jos hän olisi johtanut sotatoimia muuten kuin symbolisesti.
Marskin mainetta tuskin kärsii vaikka tosiasiat myönnettäisiinkin. Olihan Marskilla suuri merkitys kotirintamalle ja miksipä ei osalle rintamamiehiäkin. Mutta vain symbolisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tuli syöttää ja söihän se kun etiketti oli kohdallaan.
Yksi Airon suurimmista virheistä oli se, ettei hän uskonut suurhyökkäykseen kesäkuussa 1944, ja jopa kielsi alaisiaan (everstit Nihtilä ja Paasonen) pelottelemasta Mannerheimiä ko. uhalla.
..on myös vähemmälle puheelle jäänyt Mr Mannerheimin vaatimukset esimerkiksi talvisodan alussa jäykemmästä puolustuksesta heti alkuvaiheessa, ennen Mannerheim- linjalle vetäytymistä. Siellähän olisi voinut käydä niin että nyt lähes koskemattomina selviytyneet suojajoukot olisivat saaneet mahdottomia käskyjä pitää näitä toisarvoisia asemia ns. viimeiseen mieheen....?? Jokatapauksessa miehistötappiot olisivat olleet todennäköisesti heti alussa olleet korkeammat.
Oli marski sitä Saksna perhospartaa parempi sodanjohtaja. Taktisestihan hän oli täysin pihalla, mutta suurstrategian ja sotana liittyvän poliittisen pelin mies hallitsi. Ymmärsi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että Barbarossa menee vituiksi, koska saksalaiset eivät hyödyntäneet ukrainalaisten ja venäläisten vihaa mätää neuvostosysteemiä ja terroria vastaan, vaan päänvastoin pyrkivät ylittämään tuon terrorin julmuudessaan.
paremmin esiin niissä ponnisteluissa, joilla hän mm. jo 30-luvulla yritti Puolustusneuvostosta käsin parantaa Suomen puolustusta ja vaikkapa niistä linnoitustöistä, joilla Suomen puolustusta vahvistettiin jo kauan ennen suurhyökkäyksen alkamista. Suomi oli siis varsin hyvin varautunut.
Ja tässä on myös syys siihen, miksi tiedustelutietoihin siitä, että NL valmistelee suurhyökkäystä ei mitenkään sanottavasti reagoitu. Oltiin nimittäin jo vuosia aikaisemmin alettu varautua kyseiseen koitokseen!
Marskin rooli oli hänen ikäiselleen miehelle varsin sopiva. Parempi antaa nuorempien aivojen viimeistellä yksityiskohdat ja itse pitää kiinni siitä, että suuret linjaukset ovat voitokkaita.
..johtajana, eikä pelkästään sotilaallisena johtajana, on kyllä tullut selväksi kaikille. Tuommoinen koitos kuin viime maailmansota oli , jos sen pääsi luistelemaan näinkin "vähin" vanhingoin niinkuin suomalaiset pääsi, niin siitä vaan ihmettelemään keiden ansioita se oli?? Ei ainakaan yhdenkään nykypunikin joka täällä sormet kipeänä ja pää märkänä kirjoittelee ja solvaa suomalaisia suurmiehiä. Mannerhieho oli suuri sotilas, joka osoitti erinomaista populistista silmää myöskin tuolla poliittisella tantereella.
ja vieläpä sotilaskarkuri #1 siinä kuin moni muukin 'törni'.
..sotilasjohdossa tarvittiin miehistä herkkyyttä, ja sitähän saattin koska Marski oli homo.
Hehe!
Terv Punikki-sivari-homo-vegaani...ym.ym.
Sotilaskomentajan ei tarvitse olla ns. luova nero. Sitä varten on taktisesti älykkäitä esikuntaupseereita. Komentajan pitää ymmärtää sodan ja taistelun realiteetit sekä muuttuvan tilanteen vaatimukset. Vielä tärkeämpää on pitää hermot kurissa tiukassa paikassa. Marski ei esim. talvisodan tai kesäkuun -44 oloissa lamautunut vaan jatkoi tiukkaa armeijan ohjaamista. Marski oli myös erittäin kokenut, talvisodan syttyessä mahdollisesti maailman kokenein komentaja.
Tokkopa Mannerheimia on syytä pitää nerona, joten se on kyllä viestissäsi aivan totta. Pari seikkaa sen sijaan kuulostaa korvaani oudolta.
Sanot, että Mannerheim sai sotilasoppinsa 1800-luvulla. Osittain tietysti näin on, mutta hän toimi armeijakunnan komentajana 1. maailmansodassa, jossa tehtävässä kunnostautui. Siis ainakin saksalaisia vastaan hän osasi johtaa suurta sotatoimiyhtymää.
Näiden oppien vanhentuneisuudella ei ole mitään tekemistä sodan johtamisen kanssa talvi- ja jatkosodissa. Näissähän, kuten totesit, Mannerheim ei johtanut sotatoimia. Se ei ylipäällikön tehtävä varsinaisesti olekaan. Itse asiassa sodan johtaminen meni pahiten pieleen silloin, kun Mannerheim joskus pyrki johtamaan liian yksityiskohtaisesti. Airo huomautti siitä Mannerheimille ja asia lienee korjaantunut. Ylipäälliköllä on esikunta sitä varten, että esikunta tekee töitä. Samoin ylipäälliköllä on rintamakomentajat sitä varten, että nämä toteuttavat ylipäällikön esikunnan suunnittelemat operaatiot. Ylipäällikön tehtävänä on valita oikeat miehet oikeille paikoille ja johtaa suuria linjoja. Näissä tehtävissä Mannerheim osoitti, ei neroutta, vaan kaukonäköisyyttä. Virheitä tehtiin, niitä tekevät kaikki sotilasjohtajat, mutta lopputulos ratkaisee tässäkin.
Mannerheimin puutteena oli se, että hänellä ei ollut yleisesikuntakoulutusta, joten Päämajan toiminta ei ainakaan Airon sanojen mukaan ollut minkään yleisesikuntaoppien mukaista. Tehtävänjakokin oli erikoinen, kun operaatioista vastasi päämajoitusmestari eikä yleisesikunnan päällikkö.
Seikka, joka on usein ohitettu ja jonka toit hyvin esille, on se, että Mannerheim todellakin oli sodan loppuvaiheessa yli 75-vuotias hyvin kuluttavaa työtä tekevä mies. Stressi aiheutti Mannerheimille mahahaavan ja muita oireita kuten ihottumaa.
Muistelen, että Päämaja-näytelmässä esitetty kohtaus Paul Linderin kanssa perustuisi tositapahtumiin. Linder pyysi Mannerheimilta yksikköä, rykmenttiä, johdettavakseen, vaikka edes jostakin takaa. Mannerheim vastasi, että heistä kumpikaan ei pystyisi johtamaan rykmenttiä, ei edessä eikä takana. Jos muistini on oikeassa, Mannerheim kyllä hyvin tunnisti omat taitonsa ja niiden rajat.