Tekstimme (Lk. 14:16-24) kertoo suurista illallisista, jonne eräs mies oli kutsunut monia henkilöitä (j.16).
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
Kolmas taas asetti vaimon etusijalle.
Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.
Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan.
Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.
Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21, kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
Köyhien on helpompi rakastaa Herraa ja ottaa Herran kutsu vastaan,koska heillä ei ole mammona esteenä (Mark. 10:17-27).
Jeesus kutsuu siis jokaista uskontielle, mutta otammeko vastaan kutsun.
Lainaan Katekismustamme:
”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen."
--
1. Ah, miksi taivaan valtakunnan
niin moni hylkää tahallaan
ja jatkaa turhuutensa unta
ja tyytyy tähän maailmaan?
On tärkeämpää kaikki muu,
Jumala aina unohtuu.
3. Vaan moni meistä torjuu kutsun,
se hukkuu huoliin, tehtäviin,
sai yksi ostaa uuden pellon,
on toinen mennyt naimisiin.
On meillä kiire yhtenään,
me emme jouda lähtemään.
(Virsi 413:1,3)
Kun palvelijat menivät kutsumaan näitä henkilöitä, estelivät nämä kuka mistäkin syystä.
Kuka oli ostanut pellon, jota nyt piti mennä katsomaan.
Toinen kutsutuista oli ostanut viisi härkää ja niitä oli nyt mentävä koettelemaan.
Kolmas taas asetti vaimon etusijalle.
Sinänsä kaikki tärkeitä asioita.
Kukaan kutsutuista ei siis arvostanut juhlaa, vaan heillä oli jotain muuta tärkeämpää tekemistä; oli muita kiireitä.
Eikö tämä ole niin tuttua meille jokaiselle tämänkin päivän ihmisille: kiire, kiire joka paikkaan.
Emme ehdi pysähtyä ajattelemaan, mikä elämässämme on loppujen lopuksi tärkeintä.
Suurten illallisten isäntä suuttui kovasti (j. 21, kun sai kuulla, että ”omat” kieltäytyivät tulemasta illallisille.
Niinpä hän lähettää palvelijat kutsumaan kaupungin kaduilta ja kujilta köyhät, raajarikot, sokeat ja rammat ja tuomaan sisälle juhliin.
Köyhien on helpompi rakastaa Herraa ja ottaa Herran kutsu vastaan,koska heillä ei ole mammona esteenä (Mark. 10:17-27).
Jeesus kutsuu siis jokaista uskontielle, mutta otammeko vastaan kutsun.
Lainaan Katekismustamme:
”Elämämme kallein asia on Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen."
--
1. Ah, miksi taivaan valtakunnan
niin moni hylkää tahallaan
ja jatkaa turhuutensa unta
ja tyytyy tähän maailmaan?
On tärkeämpää kaikki muu,
Jumala aina unohtuu.
3. Vaan moni meistä torjuu kutsun,
se hukkuu huoliin, tehtäviin,
sai yksi ostaa uuden pellon,
on toinen mennyt naimisiin.
On meillä kiire yhtenään,
me emme jouda lähtemään.
(Virsi 413:1,3)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Toden totta Mitä tähän muutakaan voisi enää lisätä....
Tämän vertauksen suurista illallisista Jeesus osoittaa lainoppineille ja fariseuksille (j.3), kun hän on aterioitsemassa erään fariseusten johtomiehen talossa.
Oli sapatti eli lepopäivä.
Lepopäivähän on juuri tarkoitettu virkistymistä, hiljentymistä, rukousta ja Jumalan sanan tutkistelua varten.
Kolmas käsky kehoittaa meitä: ”Muista pyhittää lepopäivä”.
Ja mitä se on: ”Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme halveksi saarnaa ja jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme”. (Katekismus).
Suurelle illallisille kutsutut laiminlöivät siis tämän Jumalan antaman käskyn.
Miten niin tuttua tänäänkin. Suurinakin juhlapyhinä saattaa ostoskeskukset olla tupaten täynnä ihmisiä , mutta kirkot ja rukoushuoneet ammottavat tyhjyyttään.
Tänään kirkosta tullessani huomasin, että kirkon läheisyydessä pidettiin markkinoita. Sinne riitti väkeä, mutta kirkkoon ei.
Herää todellakin kysymys: Mikä ihmisille on tärkeintä elämässä?
---
5. Jos liian myöhään kolkutatte,
ei ovi enää aukea.
Te itkette ja vaikeroitte,
vaan itkua ei kuunnella.
On monet häihin kutsutut,
vaan harvat ovat valitut.
(Virsi 413:5)
"On monet häihin kutsutut,
vaan harvat ovat valitut".
--
'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'. (17).
Meille lausutaan nämä sanat ennen ehtoollispöytään käymistä.
Katekismus: ”Ehtoollisella saamme läheisen yhteyden Kristukseen ja toisiin uskoviin. Ilo ja kiitollisuus täyttää sydämemme, niin että uudelleen annamme itsemme Herrallemme.
Me tunnustamme Kristusta, ja meissä elpyy toivo, että kerran saamme Kristuksen uskollisten kanssa nauttia suurta ehtoollista taivaassa”.
”Autuaat ne, jotka ovat kutsutut Karitsan hääaterialle” (Ilm. 19:9).
hylkääminen johtaa ihmisen onnettomaan elämään jo täällä ja ikuisen onnen se estää iäksi.
Ajatellaanpa vaikka heitä, jotka tekevät huorin, eli pettävät puolisoitaan. Se voi saada heidän lihansa hetkeksi hurmioon, mutta kohta jo alkaakin niitto ja se saattaa olla niin raskas, että se vie heiltä kaiken.
Uskovaiset eivät petä puolisoitaan ja siksi heidän elämänsä on siltäkin osin turvassa.
"...se saattaa olla niin raskas, että se vie heiltä kaiken".
---
Ehkäpä sen jälkeen Jumalan kutsukin kelpaa.
Joskus Jumalan on otettava meiltä omaisuus, työ tai läheinen ihminen pois, ennen kuin nöyrrymme ottamaan kutsun vastaan.
"Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne..." (Hebr. 3:15).
Kristinuskolla on jumalana herra saatana joten Jumalan ja Jeesuksenkin kutsu olis tarpeellinen mutta kristinusko ei osaa sitä kutsua ole ottanut vastaan, sen todistaa 1700 vuoden ajan historia kristinuskosta, Jeesuksen seuraajien murhaajnakin.
Herra saatanaa edelleenkin jumalanaan palveleva kristinusko on harhauttaja omalla historialleen väitteeni todeksi osoittaen.
Kauniita sanoja: lupauksia osaatte saatanaa salakavalasti puolustellen esittää mutta ettepä edes väärennetyn raamatun tuella ole tähän mennessä vastannut selvään rehelliseen kysymykseen:
Kenen puolella kristinusko on Jeesuksen seuraajienkin murhaajana ollut?
Älä tapa käsky on aina ollut voimassa Jumalan ja Jeesuksen tahtona.
Matt. 12:30 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani
kokoa, se hajottaa.
Isän tahdon noudattamista on älä tapa käskyn noudattaminenkin!
Tekikö kristinuskon taivaallisen isän tahdon mukaan kun todennäköisesti on murhannut, murhauttanut ja tukenut murhaajia jonka seurauksina on satoja miljoonia ihmisiä murhattu?
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21-23)
Ellet väärennetyn raamatun UT:llä kaikkia näitä murhia saa Jumalan ja Jeesuksen tahdoksi niin
tiedämme herrasi!
Tässä ei ole taktiikkasi tyylistä kieroilua vaan selvyys johon sinun tulee vastata Valtakunnan kaikkien heidän silmien alla joita olet täällä saatanallisuuden taktiikallasi päähän potkinut.