Terve terve.
Viime aikoina suhteellisen ahkerasti ateismi palstaa seuranneena olen huomannut yleisen negatiivisen asennoitumisen uskontoja ja uskovaisia kohtaan. Olen myös itsekkin ärsyyntymyksessäni ottanut vahvasti kantaa uskonnottomuuden mukaisen elämän katsomuksen puolesta… näin hienosti ilmaistuna.
Olen elämäni aikana tutustunut muutamaan henkilöön jotka luokittelevat itsensä uskovaiseksi eikä näiden henkilöiden maailmankatsomus paista läpi muuten kuin henkisiin asioihin keskustelemaan siirryttäessä. Pakko kuitenkin myöntää että pari käännytys yritys kokemusta Jeesuksen nimessä on tehty. Käännytys on alkanut kun olen kysellyt heidän suhteestaan uskontoon, raamattuun, seksiin, ryyppäämiseen jne. En kanna heille kaunaa siitä.
Miksi sitten olen antikristillinen?
Se mitä koen Kristillisyyttä ja muuta hihhulointia kohtaan ei ole vihaa vaan vastenmielisyyttä. Suurinpana yökötyksenä pidän kirkkoa tai ehkäpä sitä tekopyhyyttä miten uskovainen voi sulkea silmänsä ja tavallaan valikoida sitä sun tätä juttua mikä heidän uskontoonsa kuuluu perusteellisesti. Ehkäpä joku ymmärtää mitä tarkoitan sokeudella uskonnossa. Kuitenkin kristillinen arvomaailma ei ole minua varten.
Haluaisin pitää suhteita yllä myös uskovaisiin koska samoissa vesissä ollaan. Samoissa vesissä siksi että minullakin on pari “yliluonnolliseksi” lueteltavaa kokemusta. Sen takia en osaa päättää olenko ateisti vai mikä lie? Suurin vakaumukseni on kuitenkin se että avaruudesta meitä seuraavat humanoidit. Tämä ei ole välttämättä ristiriidassa ateismin kanssa. Erittäin ärsyttävää on kuitenkin uskovaisten asenne humanoideja kohtaan. He pitävät humanoideja saatanan kätyreinä ja paholaisina… olkoon sitten niin.
Ateistit arvostaisivat varmasti kirjoitustani enemmän jos se olisi objektiivinen ja tieteellinen mutta sitä se ei ole. Tämä oli vaan tämmöinen avautuminen jonka pointtia en välttämättä ymmärrä itsekkään. Ehkäpä pointti on se että pohdin vain suhdettani ateismiin. Uskovaisille rähjääminen on kuitenkin ihan kivaa hommaa.
En usko persoonalliseen jumalaan joten voin pitää itseäni ateistina ja nukkua yöni rauhassa.
Viime aikoina suhteellisen ahkerasti ateismi palstaa seuranneena olen huomannut yleisen negatiivisen asennoitumisen uskontoja ja uskovaisia kohtaan. Olen myös itsekkin ärsyyntymyksessäni ottanut vahvasti kantaa uskonnottomuuden mukaisen elämän katsomuksen puolesta… näin hienosti ilmaistuna.
Olen elämäni aikana tutustunut muutamaan henkilöön jotka luokittelevat itsensä uskovaiseksi eikä näiden henkilöiden maailmankatsomus paista läpi muuten kuin henkisiin asioihin keskustelemaan siirryttäessä. Pakko kuitenkin myöntää että pari käännytys yritys kokemusta Jeesuksen nimessä on tehty. Käännytys on alkanut kun olen kysellyt heidän suhteestaan uskontoon, raamattuun, seksiin, ryyppäämiseen jne. En kanna heille kaunaa siitä.
Miksi sitten olen antikristillinen?
Se mitä koen Kristillisyyttä ja muuta hihhulointia kohtaan ei ole vihaa vaan vastenmielisyyttä. Suurinpana yökötyksenä pidän kirkkoa tai ehkäpä sitä tekopyhyyttä miten uskovainen voi sulkea silmänsä ja tavallaan valikoida sitä sun tätä juttua mikä heidän uskontoonsa kuuluu perusteellisesti. Ehkäpä joku ymmärtää mitä tarkoitan sokeudella uskonnossa. Kuitenkin kristillinen arvomaailma ei ole minua varten.
Haluaisin pitää suhteita yllä myös uskovaisiin koska samoissa vesissä ollaan. Samoissa vesissä siksi että minullakin on pari “yliluonnolliseksi” lueteltavaa kokemusta. Sen takia en osaa päättää olenko ateisti vai mikä lie? Suurin vakaumukseni on kuitenkin se että avaruudesta meitä seuraavat humanoidit. Tämä ei ole välttämättä ristiriidassa ateismin kanssa. Erittäin ärsyttävää on kuitenkin uskovaisten asenne humanoideja kohtaan. He pitävät humanoideja saatanan kätyreinä ja paholaisina… olkoon sitten niin.
Ateistit arvostaisivat varmasti kirjoitustani enemmän jos se olisi objektiivinen ja tieteellinen mutta sitä se ei ole. Tämä oli vaan tämmöinen avautuminen jonka pointtia en välttämättä ymmärrä itsekkään. Ehkäpä pointti on se että pohdin vain suhdettani ateismiin. Uskovaisille rähjääminen on kuitenkin ihan kivaa hommaa.
En usko persoonalliseen jumalaan joten voin pitää itseäni ateistina ja nukkua yöni rauhassa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Urantia-kirja näyttää olevan linkki-suosikkiesi joukossa. Mitä mieltä olet kirjan sisällöstä?
Mielenkiintoinen kirja mutta silti vain ihmisten kirjoittama. En ole ruudulta jaksanut pahemmin lukea mutta mielenkiintoinen kerta kaikkiaan.
Olen vähän enemmän tuon teosofian puolella. Mutta siinäkin vain mielenkiinnosta. Kaikenlainen New Age kiinnostaa mutta tuntuu että sillä ei ole enää mitään annettavaa minulle. Sen verran olen hihhuli että olen vakuuttunut humanoideista ja humanoidi juttuihin liittyy vahvasti okkultistisia näkemyksiä.
Jos olet "teosofian puolella", niin silloin et voi olla materialistisen maailmankatsomuksen omaava ateisti (en tiedä oletko).
Teosofiseen maailmankuvaan kuuluvat keskeisinä käsitteinä henkiset hierarkiat, jumaluudet, henkiolennot, sielu yms.
...näkökulmasta - ja muustakin näkökulmasta:
http://www.aikainviisaus.net/keskustelu/index.php?board=1.0
mielenkiinnosta. Lopetankin hienon itseanalyysini tähän.
Huomasin kun tein psykologian laitoksen testin että en ole 100% materialistinen ateisti. Jätän vähän varaa sille toisellekkin todellisuudelle jota ateistit niin kovasti vastustavat. En kuitenkaan kallistu kristittyjen puolelle tässäkään asiassa.
Ei ole hierarkiaa, jonka voisi määritellä henkiseksi, tai sellainen ei olisi keskeinen missään.
Jumaluudet, henkiolennot ja sielu voivat kontekstista irrotettuina merkitä mitä tahansa käsitettä. Jos teosofiseen maailmankuvaan voi kuulua mitä tahansa käsityksiä niistä, voisi siihen aivan yhtä hyvin kuulua ateismia ja materialismia näiden eri muodoissa. Ja kuuluu. On aina kuulunut.
"Haluaisin pitää suhteita yllä myös uskovaisiin koska samoissa vesissä ollaan"
Mitäs äijä ? Olis melkein grillauksen paikka tässävälissä. Kabanossin juustopippuri-makkaraa vois testata :)
Kyllä se mulle sopii mutta ei sitten sanaakaan UFO:ista, uskonnosta tai ateismista. Taitaa aiheuttaa vaan turhaa eripuraa ihmisten kesken.
persoonalliseen Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.
- minä totisesti uskon Jumalaan ja nukun yöni erittäin suuressa rauhassa! Synnit pois ja vanhurskaus, rauha ja ilo vallitsee siskunnnassa. Se on lepoa se!
Asialliseen aloitukseen tunkeutuu aina joku epävarma uskovainen huutamaan epävarmasta uskostaan huutomerkein...yleensä myös isoin kirjaimin.
Et sinä lepää, vapiset kauhuissasi paremminkin.
"Haluaisin pitää suhteita yllä myös uskovaisiin"
Niin minäkin. Olen mm. suostunut kolmanneksi kummiksi, eikä minua häiritse se, että etunimen sijaan minua puhutellaan ko. perheessä kummina, joka on ymmärtääkseni kristillinen käsite. Minulla on myös tuttava, joka kertoo näkevänsä enkeleitä, ja tekee sivubisneksenä jotain henkiparantamista. Enpä ole vielä päättänyt, miten asiaan suhtaudun. Ihminen on kuitenkin ihan OK. Yksi vanha kamu rummuttelee samaanirummulla ja parantelee myös käsillä. Erään ev.lut. uskovaisen mummon luona käyn auttamassa kissanhoitoasioissa. Yksi vanha ystäväni, jolla on yleensä jalat nilkkoja myöten maan sisässä, sanoi yhtäkkiä hölmön näköisenä, että avaruusalus on laskeutunut kaupunkiin, ja minun pitäisi tulla todistajaksi. Parin minuutin päästä hän ei muistanut tapauksesta enää mitään. Tiedä häntä mikä juttu sekin oli, mutta eihän minun tarvitse kaikkea tietää ja määritellä.
Uskoville tuttavilleni olen sanonut, etten ole kristitty, eikä se ole yhtään haitannut. Jehovantodistajatuttava ei voi olla käännyttämättä, joten pitäydyn poissa hänen reiteiltään. Hellareita tuttavapiirissäni ei ole.