Suomen kristikunnassa on viimeisten kymmenen vuoden ajan esiintynyt uskomattoman laajalle levinnyttä uuden herätyksen odotusta. Pian tulevasta suuresta herätyksestä on puhuttu paljon niin kirkollisissa kuin vapaakirkollisissakin piireissä.
Tunnelma on nyt ollut samanlainen kuin 150 vuotta sitten suomalaisen kansallistunnon heräämisen alla; jotain suurta on tulossa, jotain, mikä murtaa kaikki padot ja vyöryy kaiken valtaavana yli maan.
Moni on odottanut liikoja torontolaisuudelta ja nokialaisuudelta, niistä ei ole tullut kaivattua suurta synnintunnon herättäjää. Jotain on siis yhä ilmassa, odottaen toteutumistaan.
Kerroin teille aiemmin itsestäni. Sitä en vain sanonut, että minulla on vahva tunne siitä, että juuri minut on kutsuttu herätyksen airueksi. Olen ollut uskossa 21 vuotta, mutta samalla olen kuitenkin saastainen, alkoholin himon piinaama. Muun muassa sen. Sen ja monen muunkin syntini haluaisin todella, todella, hylätä. Haluaisin puhdistautua ja löytää uuden itsekurin.
Jumala yllätti Nokian pastorin Markku Koiviston kutsumalla hänen syöpäsairautensa poistamisen välikappaleeksi tuntemattoman miehen toiselta puolen maapalloa, Australiasta. Se vakuutti Koiviston Jumalan mahdista niin, että hän alkoi saarnaata uudella tavalla. Loppu on legendaa.
Jotain tuon kaltaista ihmetekoa olen odottanut omalle kohdalleni. Olen odottanut, että joku minulle tuntematon, Jumalan herättämä mies, tulisi ovelleni kertoen Jumalan tahdon minun suhteeni. Olen passivoitunut kotiini ilman yhteyttä seurakuntaan, sillä olen pettynyt. Siksi olen odottanut Jumalan toimivan jonkun ihmisen kautta saadakseni syntini anteeksi, voidakseni ripittäytyä ja puhdistautua Kristuksen veressä.
Olen odottanut ihmettä herättämään uskoni uuteen kasvuun, jotta voisin palvella Jumalan pellolla Hänen koko armollaan, sillä minulla on kutsumus: herätyksen alkaja. Sisäinen vakuuttuneisuus vaatii minua koko ajan kertomaan evankeliumia muille (uskon sen olevan Jumalan hiljaisen äänen), mutten tässä kunnossani uskalla. Samalla tuntuu, etten voisi enää vaieta.
Oikea herätys ei ole hurmioitumista eikä kontrollin menettämistä. Sellainen on sielullista. Oikea herätys on aina ja kaikkialla historiassa ollut itkua, sielun tuskaa, synnintuntoa, pahuuden painon tajuamista. Lakia ja sitä seurannutta evankeliumia. Siitä on armon sanoma lähtenyt luomaan uutta kasvua. Suomen kirkkohistoria kertoo tämän selvästi, samoin vaikkapa Englannin.
Miten janoaisinkaan saada toimia Jumalan aseena suuren suomalaisen itkuherätyksen julistajana!
Miten kaipaankaan saada huutaa julki Raamatun pyhän totuuden kuin Johannes Kastaja! Miten haluaisinkaan saada nähdä uuspakanallisen kansamme palaavan isänmaansa ikiaikojen Jumalan väkevän käden alle!
Se vain ei kohdallani ole toteutunut... KUKA PUHDISTAISI MINUT? Ei synninpäästöä kirjaimina näytöruudulla, ei anteeksiannon sanomaa mykyin, persoonattomin sanoin, vaan henkilökohtainen kohtaaminen, joka herättäisi minut eloon! En voi, minulla ei ole oikeutta, vaatia Jumalalta tiettyä, ihmeenomaista toimintatapaa - mutta miten muuten minä voisin tässä tilassani vakuuttua ja saada voiman?
Tunnelma on nyt ollut samanlainen kuin 150 vuotta sitten suomalaisen kansallistunnon heräämisen alla; jotain suurta on tulossa, jotain, mikä murtaa kaikki padot ja vyöryy kaiken valtaavana yli maan.
Moni on odottanut liikoja torontolaisuudelta ja nokialaisuudelta, niistä ei ole tullut kaivattua suurta synnintunnon herättäjää. Jotain on siis yhä ilmassa, odottaen toteutumistaan.
Kerroin teille aiemmin itsestäni. Sitä en vain sanonut, että minulla on vahva tunne siitä, että juuri minut on kutsuttu herätyksen airueksi. Olen ollut uskossa 21 vuotta, mutta samalla olen kuitenkin saastainen, alkoholin himon piinaama. Muun muassa sen. Sen ja monen muunkin syntini haluaisin todella, todella, hylätä. Haluaisin puhdistautua ja löytää uuden itsekurin.
Jumala yllätti Nokian pastorin Markku Koiviston kutsumalla hänen syöpäsairautensa poistamisen välikappaleeksi tuntemattoman miehen toiselta puolen maapalloa, Australiasta. Se vakuutti Koiviston Jumalan mahdista niin, että hän alkoi saarnaata uudella tavalla. Loppu on legendaa.
Jotain tuon kaltaista ihmetekoa olen odottanut omalle kohdalleni. Olen odottanut, että joku minulle tuntematon, Jumalan herättämä mies, tulisi ovelleni kertoen Jumalan tahdon minun suhteeni. Olen passivoitunut kotiini ilman yhteyttä seurakuntaan, sillä olen pettynyt. Siksi olen odottanut Jumalan toimivan jonkun ihmisen kautta saadakseni syntini anteeksi, voidakseni ripittäytyä ja puhdistautua Kristuksen veressä.
Olen odottanut ihmettä herättämään uskoni uuteen kasvuun, jotta voisin palvella Jumalan pellolla Hänen koko armollaan, sillä minulla on kutsumus: herätyksen alkaja. Sisäinen vakuuttuneisuus vaatii minua koko ajan kertomaan evankeliumia muille (uskon sen olevan Jumalan hiljaisen äänen), mutten tässä kunnossani uskalla. Samalla tuntuu, etten voisi enää vaieta.
Oikea herätys ei ole hurmioitumista eikä kontrollin menettämistä. Sellainen on sielullista. Oikea herätys on aina ja kaikkialla historiassa ollut itkua, sielun tuskaa, synnintuntoa, pahuuden painon tajuamista. Lakia ja sitä seurannutta evankeliumia. Siitä on armon sanoma lähtenyt luomaan uutta kasvua. Suomen kirkkohistoria kertoo tämän selvästi, samoin vaikkapa Englannin.
Miten janoaisinkaan saada toimia Jumalan aseena suuren suomalaisen itkuherätyksen julistajana!
Miten kaipaankaan saada huutaa julki Raamatun pyhän totuuden kuin Johannes Kastaja! Miten haluaisinkaan saada nähdä uuspakanallisen kansamme palaavan isänmaansa ikiaikojen Jumalan väkevän käden alle!
Se vain ei kohdallani ole toteutunut... KUKA PUHDISTAISI MINUT? Ei synninpäästöä kirjaimina näytöruudulla, ei anteeksiannon sanomaa mykyin, persoonattomin sanoin, vaan henkilökohtainen kohtaaminen, joka herättäisi minut eloon! En voi, minulla ei ole oikeutta, vaatia Jumalalta tiettyä, ihmeenomaista toimintatapaa - mutta miten muuten minä voisin tässä tilassani vakuuttua ja saada voiman?
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.srk-oulu.net/sivu10.htm
Etsi lähin yhdyshenkilö,soita tai ota muuten yhteyttä,voithan mennä seuroihinkin.
Jumala voi kyllä käyttää herätykseen yhtäkin ihmistä. Se tarkoittaa kuitenkin antautumista Jumalalle ehdoitta. Ei mitään puolinaista uskonelämää, vaan sitä, että Jumala on etusijalla kaikessa mitä teemme.
Me saamme anoa Jumalalta kokonaisia kansakuntia, mutta meidän uhrimme on silloin täydellinen kuoleminen omalle lihalle ja sen pyynnoille. Meidän tulee silloin vaeltaa niin lähellä kaikkivaltiasta Jumalaa, että voimme kuulla hänen sydämensä lyönnit.
Ennen suuren herätyksen alkua Gallneukircenissä Martin Boos vietti tunteja ja päiviä, usein öitäkin esirukouksen yksinäisessä tuskassa. Senjälkeen saarnatessaan, sanansa olivat kuin tuli ja liekki ja ihmisten sydämet kuin ruoho, johon tuli tarttui.
Jos motiivimme on omassa kunniassamme, siinä että MINÄ haluaisin olla SUURI JULISTAJA ja HERÄTYKSEN ALKAJA, niin motiivi on väärä. Jumala ei jaa kunniaansa, se kuuluu yksin hänelle.
Jos sinulla on taustalla anteeksiantamattomuutta, pettymystä seurakuntaasi jne, niin mene ja selvitä ne sotkut. Aloita pienin askelin, ole kuuliainen Jumalalle. Jos olet vähässä uskollinen, voi Hän laittaa sinut paljon haltijaksi. Uskotko, että alkoholi jää sinulta pois, koska kun Jumalan poika tekee vapaaksi, ihminen on todellisesti vapaa.
Kun lähestymme Jumalaa, hän lähestyy meitä. Hänellä on todellinen Isän sydän. Hän haluaa lapsilleen hyvää ja hän haluaa, että saamme olla osallisia hänen töissään. Mutta samalla on muistettava, että hinta voi olla kova. Ei voida tehdä kompromisseja maailman ja omien mielitekojemme kanssa. On oltava kuuliainen hänelle.
Sana sanoo, etsikää ensin Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muukin meille annetaan.
Moi!
Minäkin olen monet kerrat rukoillut herätystä Suomeeen, voi kumpa ihmiset heräisivät ja tajuaisivat ja oppisivat luottamaan Jeesukseen vapahtajanaan. Jatketaan rukousta ja siunausta sinullekin!
On ainostaan meidän itäbalttialaistemme ja vaaleitten Vapahtaja!Te ette saa kajoita muihin kansoihin(2Moos20:17)!Minä nyt teille julistan sen Herramme Jeesuksen nimeen jota te ette vielä tunne!
Puhut jostakin muusta, mutta et kristinuskonnosta, kun sanoit niistä vaaleista jotain omituisia juttuja...? Mistähän...?
Tää uus klaani on niitä,jotka näköjään pitää vaan yhtä ja ainutta ihmisrotua arvossaan
" me vaaleat ja itäbalttilaiset",
ei tota kannata tosissaan ottaa.
Ja vetoohan se johonki mooseksen kirjaan.
Kyllä se uskota puhuu, mutta tosi sekavia.
"Jeesus on ainoastaan vaaleaihoisten ja balttilaisten vapahtaja."
Tässä nimenomaan puhutaanki!Siinä missä tuo balto-iisrael on jonkinlainen kirkkomme olevinaan,niin me taas olemme sen aktiivisempi klaani ja tuosta ITB miliisistä emme niin valitettavasti kovinkaan paljoa tiedetä.Vaikuttais kuitenkin että me oltais kun kopioidut USA:ssa olevista liikkeistä.Ensinnäkin tuo balto-iisrael on lähes samaa kuin anglo-iisraelismikin ja toiseksi me itse olemme lähes samaa kuin KuKluxKlaanikin.Siitä kolmannesta ei sitten ehkä ois ihmekkään jos se vaikka vastais esim Montaanan liikettä.Me emme siis höpöttele mistään anglosakseista vaan itäbalttialaisista koska ainakin omasta mielestämme se on enemmän asiallisempaa.Me emme myöskään käytä sitä yksinkertaista ristiä veripisaransa kanssa vaan meillä sen sijaan on omamme poikkipuinen risti käytössä aina!
Joudutte vastaavaan tilaan;"Ja he käyvät ulos katselemaan niiden miesten(Huom:Myös naistenkin!) ruumiita,jotka ovat luopuneet minusta;Sillä heidän matonsa ei kuole,eikä heidän tulensa sammu,ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle."Jes66:24.Koska te ette usko niin ei myöskään ole armo teidänkään päällänne oleva kuten Johannes Kastajakin sen teistä todisti(Mat3:7-10).Juutalaisten kaltaisiako te sitten tahdotte olla vai mitä sitten?Mutta me oikeauskoiset saamme elää ikuisina kuolemattomina jumalina(Joh10:34,Ps82:6)!Haa,haa,kuulkaa sillä me taidammekin riemuita,nauraa ja sylkeä teidän päällenne viimeksi!Niin kun ette kerta halua uskoa Jeesukseen omiinkaan sanoihinkaan(Mar9:48-49)!
Muuttua voit vain itse, ja vain omasta tahdostasi. Sinun vain pitää lopettaa ryypiskely, ja mennä alkoholisteille tarkoitettuun kerhoon. Elämässä on joskus vaikeuksia, mutta ne on voitettavissa, kun vain aloittaa sen taistelun jostakin. Kun kerran jossakin sinun sydämessäsi on usko, niin sinulla on jo jotain. Koska jos alkoholi vaivaa sinua, eikä usko ole ennen sitä, mieti tarkkaan tärkeysjärjestys. Mitä haluat elämältäsi?