Istuskelen tässä kiikkustuolissa ja muistelen edesmennyttä Viljo-miestäni. Siinä se oli kovan luokan sonni antamaan kyytiä muorille. Siinä tuvan perustukset rytisivät kun Viljo puski tulemaan. Aijjai niitä aikoja..
Martta-kerho kokoontuu
muori II
7181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oi niitä aikoja...
Viljo oli kova sonni joo, se kävi meilläkin aina välillä ja lystiä piisas ;)
*lykkii lissee vaahtia kiikkustuoliin*
Jouduin aika paljon kärsimään Viljo-vainaan poissaoloista kun oli kylällä kierroksella. Siitähän se Viljon liikanimikin, siitossonni. Niinä iltoina joutui turvautumaan vanhaan kunnon kynttilään. Piti vain varoa ettei kynttilän päässä ollut liekkiä. Siinäpä ois muoria viety kuin pässiä narussa alapää liekeissä. Siinä olisi ollut kylän raitilla ihmettelemistä kun muori punaisena kiljuu ja käryää kirmatessaan liekkejä karkuun.
Sitä honklausta ja häsäpläiskäystä!
heeh-heeh-heeh, jo lirahti
ja itku simmust tirahti
Ol se Viljo eri sonni
monen muorin ilo, onni
Taisi olla Mikkelistä
päättelin sen kikk***
Viljo-vainaasta on muodostunut legenda meidän muorien kesken. Mikkelistähän hän oli, kikkelistähän sen näki.
Joskus kaipaan niin sitä kun olin jo pehkuissa ja Viljo saapui eroottisesti vaappuen punaiset polvisukat makuuhuoneen ovelle sanoen: "Nyt kuule muoriseni, Viljon tekee mieli. Roplaa ihtes märäksi sillä aikaa kun käyn paskalla"
Se sai minut todella kuumaksi.
oli se, oli hurrja pässi mieheksi ja niin mahottoman romanttinen jottah. Ja miten se tuoksu aina niin miehiselle...
Nyt alako tuntua siltä, että pittää panna maaseuvun tulevaisuuteen ilimotus, jotta muarit hakkee vilijua
maa enään päällänsä kantaa samanlaista siitossonnia kuin Viljo-vainaa oli..? Vieläköhän sitä näin vanhoilla päivillä jaksaisi ottaa vastaan sellaista rynkytystä kuin silloin aikoinaan..