Suomalaistenkin joukossa on ollut muutamia tunnettuja henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet useisiin henkirikoksiin. Kaksi nousee ehkä kuitenkin ylitse muiden, jos mittarina käytetään surmattujen lukumäärää. Toisen avellaan surmanneen yhteensä 18 ihmistä ja toisenkin kontolle henkirikoksia lienee kertynyt vähintään 10 tapausta, mahdollisesti jopa paljon enemmänkin.
Tunnetuin murhamiehistämme on puukkojunkkariajan Matti Heikinpoika Haapoja, kotoisin Ylistarosta. Hänet myös tuomittiin joistakin tapoista, hän pakeni useamman kerran Kakolasta ja oli myös pakkotyöleirillä Siperiassa sovittamassa rikoksiaan. Haapojan motiivit rikoksiin lähtivät mitä ilmeisemmin suurista menestymispaineista ja näyttöhaluista. Kun hän ei kyennyt saavuttamaan kuuluisuutta ja menestystä laillisin keinoin, hän ryhtyi hankkimaan niitä muiden puukkojunkkarien tavoin rikoksilla ja luomalla itsestään pelottavan suurrikollisen kuvaa. Murhamiehenä Haapoja ylittää aikalaisten Ali- ja Ylihärmästä kotoisin olleiden Antti Isotalon ja Antti Rannanjärven saavutukset. Haapojan luuranko on ollut esillä aiemmin museoissa.
Toinen mittavaan surmamäärään yltänyt mies on hänkin kotoisin Pohjanmaalta, Kauhavalta. Kalervo Kuudes Veikko Sippola osallistui aktiivisesti punaisten puhdistuksiin sisällissodan päätyttyä. Hän kunnostautui myös sisällissodassa ja oli sitten myöhemmin mukana heimosodissa, missä koki melkoisia nöyryytyksiä.
Sippola osallistui omalla tavallaan aktiivisesti yhteiskunnallisiin asioihin, mikä nosti hänet suhteellisen merkittäviin asemiin. Sippola oli poikkeus siinä suhteessa, että hänet myös haastettiin oikeuteen vastaamaan teoistaan toisin kuin valtaosa valkoisten puhdistusoperaatioihin osallistuneista. Myös valkoisella puolella katsottiin, että Sippola meni puhdistustoimissaan liian pitkälle ja hänet erotettiin mm. Kärkölän suojeluskunnan päällikkyydestä. Sippolan yksi murhakumppani tuomittiin kuitenkin sotaylioikeuden päätöksellä kahdesti elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.
Sippola onnistui välttämään tuomion pakenemalla ensin heimosotiin ja sitten Yhdysvaltoihin, mistä edelleen Kanadaan. Sippolan olot Amerikan puolella eivät olleet häävit, kun sekä viraomaiset että paikalliset suomalaiset katsoivat häntä vinoon. Kymmenvuotisen pakoreissun jälkeen Sippola palasi Suomeen, missä hän joutui jälleen syytetyksi murhistaan, mutta sai vapauttavan tuomion. Tämä lukuisiin henkirikoksiin syyllistynyt mies ei siis saanut ainoatakaan tuomiota teoistaan, mikä kertoo oiekuslaitoksen silloisesta alennustilasta, vaikka hän tappoi epähuomiossa mm. yhden henkilön, jolla ei ollut luultavasti mitään tekemistä punaisten kanssa. Sippola oli myös ilmeisesti sadistinen murhamies, sillä hän pahoinpiteli ja rääkkäsi monasti ennen kuin päästi hengen kohteeltaan. Tapettavia Sippola etsi aktiivisesti mm. metsistä.
Tunnetuin murhamiehistämme on puukkojunkkariajan Matti Heikinpoika Haapoja, kotoisin Ylistarosta. Hänet myös tuomittiin joistakin tapoista, hän pakeni useamman kerran Kakolasta ja oli myös pakkotyöleirillä Siperiassa sovittamassa rikoksiaan. Haapojan motiivit rikoksiin lähtivät mitä ilmeisemmin suurista menestymispaineista ja näyttöhaluista. Kun hän ei kyennyt saavuttamaan kuuluisuutta ja menestystä laillisin keinoin, hän ryhtyi hankkimaan niitä muiden puukkojunkkarien tavoin rikoksilla ja luomalla itsestään pelottavan suurrikollisen kuvaa. Murhamiehenä Haapoja ylittää aikalaisten Ali- ja Ylihärmästä kotoisin olleiden Antti Isotalon ja Antti Rannanjärven saavutukset. Haapojan luuranko on ollut esillä aiemmin museoissa.
Toinen mittavaan surmamäärään yltänyt mies on hänkin kotoisin Pohjanmaalta, Kauhavalta. Kalervo Kuudes Veikko Sippola osallistui aktiivisesti punaisten puhdistuksiin sisällissodan päätyttyä. Hän kunnostautui myös sisällissodassa ja oli sitten myöhemmin mukana heimosodissa, missä koki melkoisia nöyryytyksiä.
Sippola osallistui omalla tavallaan aktiivisesti yhteiskunnallisiin asioihin, mikä nosti hänet suhteellisen merkittäviin asemiin. Sippola oli poikkeus siinä suhteessa, että hänet myös haastettiin oikeuteen vastaamaan teoistaan toisin kuin valtaosa valkoisten puhdistusoperaatioihin osallistuneista. Myös valkoisella puolella katsottiin, että Sippola meni puhdistustoimissaan liian pitkälle ja hänet erotettiin mm. Kärkölän suojeluskunnan päällikkyydestä. Sippolan yksi murhakumppani tuomittiin kuitenkin sotaylioikeuden päätöksellä kahdesti elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen.
Sippola onnistui välttämään tuomion pakenemalla ensin heimosotiin ja sitten Yhdysvaltoihin, mistä edelleen Kanadaan. Sippolan olot Amerikan puolella eivät olleet häävit, kun sekä viraomaiset että paikalliset suomalaiset katsoivat häntä vinoon. Kymmenvuotisen pakoreissun jälkeen Sippola palasi Suomeen, missä hän joutui jälleen syytetyksi murhistaan, mutta sai vapauttavan tuomion. Tämä lukuisiin henkirikoksiin syyllistynyt mies ei siis saanut ainoatakaan tuomiota teoistaan, mikä kertoo oiekuslaitoksen silloisesta alennustilasta, vaikka hän tappoi epähuomiossa mm. yhden henkilön, jolla ei ollut luultavasti mitään tekemistä punaisten kanssa. Sippola oli myös ilmeisesti sadistinen murhamies, sillä hän pahoinpiteli ja rääkkäsi monasti ennen kuin päästi hengen kohteeltaan. Tapettavia Sippola etsi aktiivisesti mm. metsistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielipidepankki taitaa olla nyt erikoistunut valkoisen terrorin esilletuomisen.
Hyvä että erikoistuu. Täällä on jo ihan tarpeeksi näitä oikeistolaisia puupäitä huutamassa staliinia ja polpottia harva se päivä.
Matti Haapoja ei liittynyt mitenkään mihinkään valkoiseen terroriin. Hänen taustansa on Pohjanmaan puukkojunkkarikaudessa ja Haapoja ehti kuolla jo ennen sisällisodan alkamista.
Kalervo Kuudes Veikko Sippola on sen sijaan valkoisen terrorin tunnetuin lipunkantaja. Ihmisiä surmattiin näissä sisällissodan jälkeisissä puhdistuksissa satamäärin, joten kyllähän se on Suomen historian kannalta merkittävä asia. SDP:n huomattavan suuren poliittisen kannatuksen takana oli tämä valkoinen terrori. Vasemmistolehdistö pyrki monin tavoin pitämään asiaa esillä.
Kun asia on historiallisesti merkittävä, se kaiketi ansaitsee tulla silloin myös esille. Nämä surmathan pyrittiin hyvin pitkään kiistämään vaikenemalla asiasta ikään kuin sitä ei olisi tapahtunut.
Asia on ajankohtainen nykyaikaakin ajatellen. Rinnasteinen esimerkki ihmisten "puhdistuksista" saatiin mm. entisen Jugoslavian tapahtumista. Serbiassa näitä sotarikollisia edelleen piilotellaan. Siellä on samantapainen mentalitetti kuin oli valkoisen Suomen voiton jälkeiseen Suomen puhdistuksissa.
Valkoisen terrorin yhteiskunnallinen vaikutus oli suuri. Se jakoi kansaa pitkäksi ajaksi kahtia. Vielä sotien jälkeisinä vuosina 1940-luvulla heräteltiin henkiin mahdollisuutta haastaa tappoihin syylliset oikeuteen ja maksaa uhreille korvauksia. Tämä SKDL:sten piirissä syntynyt ajatus ei kuitenkaan saanut enää tulta takapuolensa alle, kun demarit eivät asialle oikein syttyneet.
Demarithan olivat jo heti sisällissodan jälkeen omaksuneet Väinö Tannerin näkemyksen, jonka mukaan kapinaan ryhtyminen oli suuri virhe. Sen sijaan kommunistit suhatuivat kysymykseen siten, että kapina oli vain väliaikaisesti onnistuttu tukahduttamaan ja asia hoidettaisiin tilaisuuden tullen pätökseen. Demaien politiikka perustui kansan eheyttämiseen, kun taas kommunistit halusivat vallankumousta ja oikeutta. 1950-luvulta lähtien voi sanoa, että sisällisodan traumat alkoivat ratkaisevasti helpottaa. Siihen tarvittiin siis sisällissodan käyneen sukupolven maahanpano ennen kansan eheytymistä.
"Murhamiehenä Haapoja ylittää aikalaisten Ali- ja Ylihärmästä kotoisin olleiden Antti Isotalon ja Antti Rannanjärven saavutukset."
Toinen tuomittu taposta ja toinen osallisuudesta tappoon. Eihän nämä herrat mitään murhamiehiä olleet. Pohjalaisia aikansa mestarikoplaajia kyllä.
Murhamiehinä Haapoja, T Pasanen, M Muranen, ym ylittää kyllä selkeästi nämä kaksi pohjalaista kansallissankaria, joista eka kuoli huutolaispojan puukkoon ja toinen koki luonnollisen lähdön ikämiehenä.
Asiasta lisää kommunistihistorioitsijanakin tunnetun Heikki Ylikankaan kirjassa Härmän häjyt ja Kauhavan herra.
Monimurhaajia sen "parhaasta" päästä edustaa Rummin Jussi. Siinä jää Haapojat ja kumppanit selkeästi hopealle. Katso googlelta lisää.
Simo Häyhä? Ei varsinaisesti murhaaja mutta on tappanut enemmän kuin nuo :D
Johannes Fromm (Rummin-Jussi), Hjalmari Saari (Saaren-Jallu) ja Kalervo Kuudes Veikko Sippola tappoivat yhdessä ja erikseen joidenkin arvioiden mukaan noin 70 ihmistä. Kyllä Haapoja aika lähelle heidän saavutustaan pääsee. Pohjanmaan Antit olivat kyllä pikkutekijöitä tässä mielessä edellä mainittuihin verrattuna kuten sanot.
Tarkka-ampuja Simö Häyhä tappoi sodassa vain vihollisia. Häntä ei voi pitää murhamiehenä samassa merkityksessä kuin edellä lueteltuja. Häyhä lienee tappanut yli 500 venäläistä.