"Uskonnollisen kokemuksen aivoituksia ohimolohkoissa
Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit
alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.
"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen
perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon. "
Helsingin Sanomat
[email protected]
Aivojen ohimolohkon erot voivat selittää uskonnollisten kokemusten syvyyttä ja eroja eri ihmisillä. Rohkean tulkinnan uskonnollisten kokemusten alkusyistä esittää BBC:n Horizon-tiededokumentti God on the Brain, Jumala aivoissa.
Ohjelma esitettiin Britanniassa valtakunnan verkossa torstaina.
Hyvin kiihkeästi uskonnollisten ihmisten aivot saattavat olla jo syntymästä erilaiset kuin muilla ihmisillä. Uskonnon vahvaksi kokeminen ei siis johtuisikaan ihan vapaasta tahdosta tai vastauksena ilmoitukseen ylhäältä.
Jotkut neurologit
alkoivat pohtia asiaa, kun eräät epileptikot kokivat hyvin ristiriitaisesti uskonnollisuutta. Epilepsiapotilas Rudi Affolter on esimerkiksi piintynyt ateisti.
Siitä huolimatta hän koki 43-vuotiaana vahvan uskonnollisen näyn, jossa hän oli ei enempää eikä vähempää kuin itse helvetissä.
"Olin hyvin masentunut ajatuksesta, että joudun viettämään siellä lopun ikääni."
Brittiläinen tavallinen
perheenäiti, mutta epileptikko Gwen Tighe puolestaan luuli synnyttäneensä Jeesuksen. Hän nimitti aviomiestään Joosefiksi ja itseään Mariaksi.
Professori V. S. Ramarchandran Kalifornian osavaltion yliopistosta San Diegosta uskoo, että tietyt aivojen osat vaikuttavat tällaisiin uskonnollisiin kokemuksiin.
Hurmoksen tai kokemuksen voimaa voi mitata iholta tai kuvata aivojen osien aktivoitumista. Jotkut aivotutkijat uskovat, että monet historian uskonnollisesti vahvat henkilöt, kuten Paavali tai karismaattiset lahkojohtajat voisivat kuulua samaan joukkoon. "
Helsingin Sanomat
[email protected]
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo oli hyvä juttu. Ikävää, ettei suomen TV:ssä näe tuota samaista juttua.
Mutta tuossa mitä kirjoitit saattaa olla vinha perä....
eikun miettimään...
ei erillisessä ns. taivaissa. Kun ns. todellisuuskin on pelkkä aivojen tulkinta todellisuudesta, ovat aivot vastuussa myös maailmankuvastamme. Kummallinen tietoisuutta luova limaklöntti, jossa asustaa mm. meemien mielipuolinen kansa.
Meemit eli opitut tavat ja mallit taistelevat aivoissa rajallisesta elintilasta, kuten geenit taistelevat biosfäärissä tilastaan. Mm. jumalameemit ovat olleet vahvoilla ihmisen hieman aiemmissa kehitysvaiheissa, ja ne meemit ovat muokanneet myös fyysisesti tuota harmaata limaklönttiä. Seuraukset ovat kammottavia.
Ihminen muokkaantuu koko ajan, hitaasti tosin, mutta siinä on sen kaikki voima ja toivo vielä kenties jostain paremmasta huomisesta. Pieni se toivo on, mutta on kuitenkin.
Ei tämä mielestäni ole mitään erityisen rohkeaa väittämää, vaan olemassa olevien tosiasioiden tunnustamista, ihmisen omanapa/jumalankuva/maakeskeisyys ajattelu on alkanut viime vuosisatoina hitaasti häviämään, ja tämä muutos jatkuu. Jatkukoot, ja kokeillaan vielä jotain jotakin muuta mallia olemisemme ...tutukseen.
Kun muutos on tarpeeksi pitkällä, ihminen ehkä vasta sitten tajuaa olevansa vain osa luontoa, ja sen jälkeen ihminen alkaa sitä luontoa kunnioittamaan, eli alkaa kunnioittamaan itseään. Eli toivottavasti alkaa, ja vaikka ei alkaisikaan, ei ole iso vahinko, onko sittenkin.
Jumala ei ole yliluonnollinen toimija, vaan ihmisolennon emergentti ominaisuus ?
http://www.tsv.fi/ttapaht/021/parikka021.htm
Sanaleikkejä mm. jumalista:
http://afot.net/afottek.htm
Jatkomietteitä:
Väsäileekö tulevaisuuden keinoäly itseeensä uskonnollissävytteisiä kuvia luojastaan, ja saako se sellaisesta wonderfiboja tai extremsäväreitä ?
Tuleeko ihmisestä sen tekoälyn jumala joka sitten leikkii sillä kissaa ja hiirtä ?
Emmekö olekin pieniä jumalia, koko ajan, kun luomme, pelkästä luomisen ilosta, aivojen metkuja.
Pitäisikö aivoja alkaa veistelemään esim. geenikirveillä, meemimuutokset kun ovat niin turkasen hitaita, ja kuitenkin elintilat kapenee kapenemistaan, geeneillä ja meemeillä, onko nyt jo myöhäistä alkaa veistellä ?
Kuka osaa sitä klönttiä veistellä, no ei tietysti kukaan, sen tekee vain oikea tieto mailmasta, ja paskanjauhamisen lopettaminen, vastuun ottaminen itselleen, eikä sen sysääminen ylijumalille.
Muutos on alkanut, sou what?!
Aivojen toiminnalla ja toimintojen aktiviteettien struktuureilla voidaan hyvin selittää myös kaikki muut ns. ulkomaailman ilmiöt. Mitään todellista todellisuuttahan ei siihen tarvita.
Ihmisellä on siis evoluution tuloksena fyysiset aivorakenteet jotka mahdollistavat uskonnollisten ja Jumala -käsitteiden prosessointia, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Mielenkiintoista, hmm... tästähän Raamatussakin ilmeisesti puhutaan...
Onko esim. näkökyky fyysisenä aivorakenteena kenties myös kehittynyt prosessoimaan jotain olematonta?
"Onko esim. näkökyky fyysisenä aivorakenteena kenties myös kehittynyt prosessoimaan jotain olematonta?"
Kysytään lisää kun otit puheeksi:
Ovatko aivot keksineet itse asiassa aivan kaiken, tyhjästä nyhjässy ? Mitä se on, onko ?
Havaitsijan maailman täytyy havaitsijan itsensä luoda havaitakseen mitään.
No todellakin, jos ei olisi havaitsijaa, ei olisi maailmaakaan, koska silloin ei voisi olla sitä havaisijaa. Hetkinen, eihän se näin mennyt..., menikö ?
Onko maailmankuva jonkinasteen mittakaavakysymys ? Olemmeko vain mielikuvituksemme orjia ? Mitkä me ? Kuka kysyy ? Miksi ? Kopi Kopi, kolkuttavalle ei saa avata. Gebardia.
Puuttuuko meiltä isokin läjä ajatuksellisia, (itse luotuja) "silmiä" ? Näkeekö niillä yhtään paremmin, mihin näkee, mitä sitten tapahtuu jos ei näekkään, tai jos hahmottaakin vain jonkun valtavan peräaukon suun ? Sisäpuolelta.
Asumme jääkarhun persieessä ?
Ovatko tieteen monenmoiset apusilmät auttaneet maailmamme hahmottamisessa, sinänsä ? Miksi niitä sitten käytetään ? Onko USKOntosilmillä vielä jotain annettavaa tutkimuksiin ?
Onko etsimämme todellisuus kuin a`la pallon pinta, ei keskikohtaa, ei reunaa, ja sitä voi kiertää saapumatta mihinkään ? Voiko ? Olemmeko luoneet ison PALLON. Jota emme jaksa nostaa.
Nou badi nous se noit, mää meen ny kaffel rauhottuma ja pohtima. Menenkö todella ? Kuka ?
Heh heh...
Uusia kuvia tosta naapurista: http://mars.jpl.nasa.gov/odyssey/gallery/latestimages/index.html
"Luonnon persoonat uivat tieteeseen
Eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö
"Ihmiskunta on historiansa merkittävimmän identiteettikriisin edessä", väittää ranskalainen filosofi ja etologi Dominique Lestel.
"Eläinten käyttäytymisen tutkimuksessa etologiassa on meneillään vallankumous, jonka laajuutta ei vielä ole oivallettu."
Tieteellisiä uskomuksia ravisteleva filosofi on kognitiivisten tieteiden professori Ecole normale supérieure -korkeakoulussa. Hän julkaisi hiljattain polemiikkia herättäneen esseen "Les origines animales de la culture" kulttuurin eläimellisestä alkuperästä.
Lestelin mielestä Aristoteleelta peritty kahtiajako ihmisen ja eläinten välillä perustuu harhaluuloihin.
Nykyinen etologia
on osoittanut, etteivät eläimet olekaan valistusajan filosofin René Descartesin kuvaamia aikaan ja paikkaan sidottuja, refleksien ohjaamia eloonjäämiskoneita. Nyt eläinkin voi olla tietävä, haluava ja laskelmoiva yksilö, joka yltää tietoiseen elämään.
"Usko siihen, että ihmisen ja eläimen välillä on selkeä raja-aita, on turmiollinen. Se johtaa oletukseen, että on olemassa jonkinlainen kognitiivinen puuttuva rengas ja laadullinen hyppy ylempään olomuotoon", Lestel sanoo.
"Ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa - joka määrittelee itsensä joukolla eroja muihin eläimiin verrattuna."
Lestelin mukaan
ihmisen moraalisuuden perustana olevat tunteet ja kognitiiviset kyvyt olivat olemassa ennen kuin lajimme ilmestyi maapallolle.
Vastaavasti myös kulttuurin juuret ulottuvat kauas evoluution historiaan.
Mikäli kulttuuri määritellään opitun käyttäytymisen välittymiseksi sukupolvelta toiselle, varsin moni karvainen toverimme omaa kultturellin ulottuvuuden. Ihmisapinoiden lisäksi useat lintulajit ja valaseläimet ovat osoittautuneet monivivahteisiksi olennoiksi.
Ne turvautuvat monenlaisiin työkaluihin alasimista ja pistimistä alkaen.
Nuorten eläinten oppiminen perustuu jäljittelyyn. Jopa aktiivisesta opetuksesta löytyy esimerkkejä simpansseilta ja miekkavalailta.
Monilla linnuilla esiintyy paikallisia murteita. Ja valaiden merenalaiset sinfoniat eivät ole vielä paljastaneet läheskään kaikkia salojaan tutkijoille.
Kulttuuria ei voi
kuitenkaan syntyä ilman itsestään tietoista, ympäristön ja henkilökohtaisen historian muovaamaa persoonaa. Lestelistä joidenkin eläinlajien edesottamukset osoittavat selkeästi, että ne ovat "yksilöityneitä lajeja".
"Simpanssien sivistys tuli entistä uskottavammaksi, kun tutkijat havaitsivat, ettei niiden keskuudesta löytynyt yhtään universaalia käyttäytymisrakennetta", Lestel selittää.
Pelkästään siitä, kuinka simpanssi käyttäytyy ja millaisia työkaluja se valmistaa, etologit pystyvät päättelemään, miltä alueelta se on kotoisin.
"Norsunluurannikolla sijaitsevassa Taï-metsässä on 200-500 vuotta vanhoja simpanssien 'pajoja'. Apinat ovat jättäneet jälkeensä satoja kiviliuskoja, kun ne ovat rikkoneet pähkinöitä alkeellisilla työkaluillaan. Arkeologit ovat löytäneet vastaavia liuskoja noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten eläneen kivikauden ihmisen jätöksistä," Lestel toteaa.
Karvaiset serkkumme osaavat ilmeisesti turvautua myös metatyökaluun (työkalua parantava työkalu), mitä on pidetty mahdollisena ainoastaan Homo-suvun jäsenille. Apinakulttuuri kannustaa tarkastelemaan ihmisen esihistoriaa uudesta näkökulmasta.
Nuori tieteenala
etologia hakee tieteellistä vakuuttavuutta.
Monet eläinten parissa työskentelevät tutkijat mieltävät yhä tutkimuksensa kohteen jonkinlaisiksi edistyneiksi roboteiksi. Ärsyke-vastaus-kaavioihin ympätyn eläinobjektin käyttäytyminen pysyy silloin pakostakin alkeellisella tasolla.
Perinteisessä etologiassa myös anekdootit ovat pannassa. Nämä harvat sattumat antavat kuitenkin lisäpotkua mielen uusien ulottuvuuksien ennakkoluulottomalle kartoittamiselle. Kun norsu yrittää pelastaa useaan otteeseen liejuun juuttuneen virtahevon poikasen tämän emon hyökkäyksista huolimatta, taustalla on mitä ilmeisimmin monentasoisia henkisiä toimintoja hallitseva persoona.
Vastaavia tarinoita on kuitenkin turha hakea tieteellisistä julkaisuista, Lestel huomauttaa.
Empiirisesti rikas
mutta käsitteellisesti köyhä eläintutkimus on vielä lastenkengissään. Karvaisen mielen tutkiminen vaatii käsitteellistä vallankumousta: jos eläinten kognitiiviset kyvyt ovat ihmiseen verrattuna vastaavanlaisessa jatkumossa kuin fyysiset ominaisuudet, etologia tulee liittää osaksi sosiaalitieteitä.
Lisäksi karvaisten persoonien esiinmarssi edellyttää turvautumista uuteen tieteenlajiin: eläinetnologiaan.
"Itsestään tietoisen elämän yllättävä monimuotoisuus aiheuttaa neljännen kolhun ihmisen narsismiin Kopernikuksen, Darwinin ja Freudin jälkeen . . . Monien tutkijoiden on vaikea niellä nöyryytystä!"
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja asuu Ranskassa.
ANNELI AIRAKSINEN
[email protected] "
...
tökkii?
pätkii?