Lumihanki,poliisi ja viimeinen erhe.
Näin määritteli Eppu Normaali suomalaisen väkivaltarikoksen perusmallin.
Mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeuskaan.
Tämän vanhan tuomarin ohjeen noudattaminen on ollut aina kaikissa olleissa, olevissa ja olemaan tulevissa maailmoissa hyvin vaikeaa, sillä sen sisältö määrittyy aina määrittelijän kokemuksista ja ympäristöstä.
Kun kaveripiirissä on kohtuullistaja niin muodoin oikein, että toisen teoista ei huudella eteenpäin, niin yhteiskunnan näkökulmasta asetelma saattaa johtaa kaverin virheiden ja rikosten suojeluun ja on siten kokonaisuuden kannalta kohtuuton ja väärin.
Ja kun mukaan otetaan vielä ihmisten omat moraalikoodit ja niiden löystyminen, syrjäytyminen ja kostonhimo, niin vaikeaksi menee niin tuomioistuinten kuin pekkahimastenkin filosofinen argumentaatio-anteeksi siis puolusteleva pastanjauhanta.
Saako oikeuden sitten missään tapauksessa ottaa omiin käsiinsä, koska omat kädet ovat usein luotettavampia kuin yhteiskunnan eesaun jalat?
Kriminologit arvelevat, että oman käden oikeus ja kosto ovat vuosittain kymmenien henkirikosten taustalla, motiiviksi on usein kelvannut jopa kaveriin kohdistunut oletettu vääryys, jossa tekijäkin on lähes arvottu.
Oikeutta ovat myös vaatineet niin natsit, fasistit kuin neuvostodiktatuurin perustajatkin ja onhan maailman kuuluisin rikollisjärjestö syntynyt puolustamaan omaa asiaa ”cosa nostraa”.
Maailma on matkalla kohtuullisesti hallittuun kaaokseen ja poliisin tehtävä on kykyjen mukaan hallita ja hillitä kaurapeltoon karkaavaa hallavaa hevosta.
Peitetoiminta nuhruisten kaljabaarien vakioasiakkaiden keskuudessa ei ole Miami Vicea eikä keskimääräisen kili-kali-konnan aivosolu toista ainakaan kännissä löydä.
Näin määritteli Eppu Normaali suomalaisen väkivaltarikoksen perusmallin.
Mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeuskaan.
Tämän vanhan tuomarin ohjeen noudattaminen on ollut aina kaikissa olleissa, olevissa ja olemaan tulevissa maailmoissa hyvin vaikeaa, sillä sen sisältö määrittyy aina määrittelijän kokemuksista ja ympäristöstä.
Kun kaveripiirissä on kohtuullistaja niin muodoin oikein, että toisen teoista ei huudella eteenpäin, niin yhteiskunnan näkökulmasta asetelma saattaa johtaa kaverin virheiden ja rikosten suojeluun ja on siten kokonaisuuden kannalta kohtuuton ja väärin.
Ja kun mukaan otetaan vielä ihmisten omat moraalikoodit ja niiden löystyminen, syrjäytyminen ja kostonhimo, niin vaikeaksi menee niin tuomioistuinten kuin pekkahimastenkin filosofinen argumentaatio-anteeksi siis puolusteleva pastanjauhanta.
Saako oikeuden sitten missään tapauksessa ottaa omiin käsiinsä, koska omat kädet ovat usein luotettavampia kuin yhteiskunnan eesaun jalat?
Kriminologit arvelevat, että oman käden oikeus ja kosto ovat vuosittain kymmenien henkirikosten taustalla, motiiviksi on usein kelvannut jopa kaveriin kohdistunut oletettu vääryys, jossa tekijäkin on lähes arvottu.
Oikeutta ovat myös vaatineet niin natsit, fasistit kuin neuvostodiktatuurin perustajatkin ja onhan maailman kuuluisin rikollisjärjestö syntynyt puolustamaan omaa asiaa ”cosa nostraa”.
Maailma on matkalla kohtuullisesti hallittuun kaaokseen ja poliisin tehtävä on kykyjen mukaan hallita ja hillitä kaurapeltoon karkaavaa hallavaa hevosta.
Peitetoiminta nuhruisten kaljabaarien vakioasiakkaiden keskuudessa ei ole Miami Vicea eikä keskimääräisen kili-kali-konnan aivosolu toista ainakaan kännissä löydä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.