Kieltämättä joltain lakiasiantuntijalta voisi selvittää, mitkä ovat toimenpiteet sellaisen varusmiehen suhteen, joka suostuu varusmiespalvelukseen mutta kieltäytyy sotilasvalasta.
Käytännössähän asia menee niin, että massatilaisuudessa, joka valatilaisuus on, ei kukaan läheltä seuraa liikkuvatko yhden varusmiehen huulet mukana, kun muut vannovat valaa. Asia paljastuisi vasta jos kaikki päättäisivät olla valan aikana hiljaa rivissä.
Mutta jos varta vasten ottaa varuskunnan esimiehiin yhteyttä jo hyvissä ajoin ennen ja ilmoittaa, ettei tule sotilasvalaa vannomaan - en tiedä mitkä ovat ratkaisumahdollisuudet.
-Jääkö ikuiseksi alokkaaksi?
-Katsotaanko asia läpi sormien?
-Yritetäänkö uhkailemalla saada mieli muuttumaan?
-Kotiutetaanko "sopeutumattomana"?
Armeijanhan suorittaa joka vuosi myös eriasteisia uskovaisia ihmisiä. Raamattu suhtautuu valojen vannomiseen kielteisesti:
33 "Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut'. 34 Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, 35 älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. 36 Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. 37 Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta. "
(Matt.5:33-37)
"Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkääkä mitään muutakaan valaa; vaan 'on' olkoon teillä 'on', ja 'ei olkoon teillä 'ei', ettette joutuisi tuomion alle." (Jaak.5:12)
Monelleko armeijan suorittaneelle uskovaiselle nämä kohdat ovat muodostuneet kompastuskiviksi? Ihmettelisin, jos Suomen armeijan historiassa ei asia olisi kertaakaan noussut esiin.
Ehkä joku sotilaspappi voisi viran puolesta vastata? Hän on varmaan itselleen selvittänyt ristiriidan parhain päin?
Käytännössähän asia menee niin, että massatilaisuudessa, joka valatilaisuus on, ei kukaan läheltä seuraa liikkuvatko yhden varusmiehen huulet mukana, kun muut vannovat valaa. Asia paljastuisi vasta jos kaikki päättäisivät olla valan aikana hiljaa rivissä.
Mutta jos varta vasten ottaa varuskunnan esimiehiin yhteyttä jo hyvissä ajoin ennen ja ilmoittaa, ettei tule sotilasvalaa vannomaan - en tiedä mitkä ovat ratkaisumahdollisuudet.
-Jääkö ikuiseksi alokkaaksi?
-Katsotaanko asia läpi sormien?
-Yritetäänkö uhkailemalla saada mieli muuttumaan?
-Kotiutetaanko "sopeutumattomana"?
Armeijanhan suorittaa joka vuosi myös eriasteisia uskovaisia ihmisiä. Raamattu suhtautuu valojen vannomiseen kielteisesti:
33 "Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut'. 34 Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, 35 älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. 36 Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi. 37 Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta. "
(Matt.5:33-37)
"Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkääkä mitään muutakaan valaa; vaan 'on' olkoon teillä 'on', ja 'ei olkoon teillä 'ei', ettette joutuisi tuomion alle." (Jaak.5:12)
Monelleko armeijan suorittaneelle uskovaiselle nämä kohdat ovat muodostuneet kompastuskiviksi? Ihmettelisin, jos Suomen armeijan historiassa ei asia olisi kertaakaan noussut esiin.
Ehkä joku sotilaspappi voisi viran puolesta vastata? Hän on varmaan itselleen selvittänyt ristiriidan parhain päin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksikään aito ja oikea uskoinen kristitty ei vanno ollenkaan valoja, eikä myöskään opettele sotimaan/tappamaan elollisia olentoja. Monet kristityt myöskin ovat syömättä nisäkkäiden ja lintujen sekä matelijoiden lihaa, ynnä muiden maalla ja merissä elävien olentojen lihaa. Mutta sitten on monia uskovaisia jotka tekevät mitä vaan mieleen sattuu juolahtamaan, ja tuossa joukossa on myös monia uskottomia ja Jumalan kieltäjiä. Papithan puolestaan edustavat aina jotakin instituutiota/organisaatiota, joten he vastaavat juuri siten, jotenka ed. mainittujen yhteisöjen säännöt sanelee.
Lainopillinen kokemukseni on tosin kertynyt huonommalla puolella leivatonta poytaa,mutta suoritaessani asevelvollisuuttani meit neuvottiin seuraavasti.
Jos ei halua vannoa valaa,voi jattaa ne kaksi sormea nostamatta,kyseessa on sitten vain juhlallinen vakuutus.