Lue hyvää opetusta!

Jeesus kohtasi maan päällä vaeltaessaan hyvin erilaisia ihmisiä. Kaikki heidät Hän kohtasi myös hyvin eri tavalla. Hän tunsi kunkin ihmisen perustarpeet ja osasi vastata niihin täydellisesti. Ihmiset ovat erilaisia ja siksi heitä täytyy myös kohdella eri tavalla.

Ihmiset ovat erilaisia ja siksi he myös käyttäytyvät eri tavalla. Me saatamme tulkita ihmisen käytöstä väärin ja tehdä siitä vääriä johtopäätöksiä vain siksi, että emme ymmärrä ihmisten erilaisuutta. Jotta oppisimme kohtaamaan ja myös tulkitsemaan ihmisiä oikein, on syytä tutustua siihen, miten Jeesus toimi eri tyyppisiä ihmisiä kohdatessaan.

"Mutta oli mies, fariseusten joukossa, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi Hänelle: 'Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.'

Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: 'Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.' Nikodeemus sanoi Hänelle: 'Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?' Jeesus vastasi: 'Totisesti, totisesti, minä sanon sinulle: Jos joku ei synny vedestä ja hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.'" Joh. 3:1-5

Jeesus kohtasi totuuden etsijän. Tämän nimi oli Nikodeemus. Hän tuli Jeesuksen luokse yöllä, ei siksi, ettei hän olisi uskaltanut tulla päivällä, vaan koska hän oli juutalainen fariseus. Heillä oli tapana käydä syvällisiä keskusteluja ja väittelyjä öisin. Tavoilleen uskollisena Nikodeemus tuli Jeesuksen luokse esittääkseen Hänelle yhden visaisen kysymyksen, jota hän oli pohtinut varmasti itsekseen pitkään.

Tuona yönä kohtasivat toisensa kaksi sen ajan tärkeätä "teologia". Nikodeemus oli fariseusten joukossa todennäköisesti arvostettu raamatunopettaja ja sen lisäksi vielä hallitusmies - hän kuului niin sanottuun suureen neuvostoon. Jeesus oli, kuten tiedämme, Jumalan poika ja täynnä Pyhää Henkeä. Se oli tärkeä kohtaaminen ja tärkeä keskustelunaihe.

Nikodeemus kertoi oman johtopäätöksensä Jeesuksesta saadakseen kuulla, mitä tämä oikein haluaa sanoa ja kuka Hän todellisuudessa on. Jeesus tiesi Hengessä Nikodeemuksen ongelman ja meni kaunistelematta asian ytimeen - uudestisyntymiseen. Fariseukset uskoivat, että ihminen voi tehdä hyvää, koska hänellä on vapaa tahto. Hän voi olla itsessään kelvollinen Jumalalle. He uskoivat, että ihmisen liha voi jalostua. Jeesus kumosi koko tämän farisealaisen ajattelun ensimmäisen kerran: "Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Tuona yönä Jeesus aloitti tärkeän opetuksen pelastuksesta.

Nikodeemukseen tuo kohtaaminen teki ilmeisesti suuren vaikutuksen. Myöhemmin hän suuren neuvoston kokouksessa asettui ylipappien ja fariseusten hämmästykseksi avoimesti puolustamaan Jeesusta ja sai heidän rivinsä sekaisin. Hän seurasi myös Jeesusta Golgatalle ja oli mukana hautaamassa Häntä ristiinnaulitsemisen jälkeen.

Nikodeemusta on pidetty Raamatun lehdillä esimerkkinä totuuden etsijästä. Tällainen ihminen saattaa kiertää kaikki maailman harhaopit löytääkseen vain vastauksen sisintään vaivaavaan kysymykseen: "Mikä on totuus?" Hän saattaa esittää hyvin suorasukaisesti, joskus tylystikin, omia ajatuksiaan ja kertoa, mitä he ovat löytäneet. Hän ei tee sitä kuitenkaan pahuuttaan. Kun hän saa kertoa omat näkemyksensä, hän on valmis myös kuuntelemaan sinun mielipiteitäsi. Siksi on tärkeää, että emme menetä malttiamme ja antaudu ala-arvoiseen väittelyyn siitä, kumpi meistä on oikeassa, vaan osoitamme kärsivällisesti vastauksia Jumalan sanasta ja annamme Pyhän Hengen tehdä oman työnsä. Totuudenetsijä saattaa esittää hyvin naurettavia tai epäolennaisiakin kysymyksiä, mutta hänelle ne saattavat sillä hetkellä olla tärkeitä, ja siksi meidän tulee ottaa ne vakavasti.

Totuudenetsijä ei ole välttämättä yliopistolla työskentelevä tutkija. Hän saattaa tulla sinua vastaan mitä erilaisimmissa asuissa. Hän on ihminen, jonka sisintä vain polttaa kysymys: "Mikä on totuus?"

Katukokouksemme Helsingin keskustassa Kolmen Sepän patsaalla oli eräänä perjantaina jo loppumassa, kun paikalle sattui muutaman punkkarin hulinoiva joukko. Jengin johtaja, mustaan nastoilla koristeltuun nahkatakkiin sonnustautunut töyhtöpäinen nuori seisoi hievahtamatta lauluryhmämme edessä ja huusi aina välillä äänekkäästi: "Näyttäkää minulle, onko Jumalaa olemassa." Ympärillä parveileva yleisö piti huutoa hauskana pilana ja nauroi äänekkäästi.

Kun lopetimme katutapahtuman ja lähdimme siirtymään Helsingin Vanhaankirkkoon, nuorisojengi lähti laahustamaan perässä. He istuivat aivan kirkon etuosaan johtaja etunenässä ja kommentoivat aina välillä tilaisuuttamme ääneen. Kun kokouksen lopussa pastori Pekka Rainio kutsui kaikkia, jotka halusivat antaa elämänsä Jeesukselle astumaan alttarille, punkkarijengin johtaja lähti liikkeelle ensimmäisenä. Muut jengiläiset seurasivat johtajansa perässä. Agricolan seurakunnan nuorisopastori Pekka Rainio polvistui punkkarijengin johtajan viereen ja ryhtyi rukoilemaan hänen puolestaan. Kesken rukouksen punkkari kääntyi hämmentyneenä Pekan puoleen ja sanoi: "Kuule, mä näin juuri, kuinka Jeesus käveli tuolta alttaritaulun luota mun eteeni."

Olimme pitäneet kaikki tuota hulinoivaa nuorta vain pilkkaajana, joka halusi tulla häiritsemää n tilaisuuttamme. Vain Jumala oli nähnyt hänen sisimpäänsä, kun hän oli huutanut oman kipunsa julki katukokouksessamme tuntia aikaisemmin: "Näyttäkää minulle, onko Jumalaa olemassa." Jumala kuuli tuon tuskaisen huudon ja antoi siihen vastauksen.

Totuuden etsijä voi olla tuskainen nuori punkkarin vaatteissa. Hän voi olla naapurissasi asuva elämäänsä väsynyt vanhus. Hän voi tulla sinua vastaan silloin, kun vähiten sitä odotat. Siksi, ota jokainen lähimmäinen vakavasti, silloinkin kun hän tylysti esittää sinulle omia ajatuksiaan ja kysymyksiään. Et koskaan tiedä, mitä Jumala on tekemässä.

Perjantai Kristukselle -ilta oli juuri alkamassa Helsingin Metodistikirkolla, kun ovelle ilmestyi vihainen nainen. Hänen kanssaan jäi yksi kampanjalaisistamme juttelemaan toivoen saavansa naisen mielen rauhoittumaan ja hänet vielä mukaan kirkkosalissa alkavaan tilaisuuteen. Kaikesta ponnistelusta huolimatta naisen asenteet eivät muuttuneet. Pitkän keskustelun päätteeksi hän lähti tiehensä ja uskovainen ystävämme tunsi epäonnistuneensa perin juurin. Pari kuukautta myöhemmin samassa kirkossa oli jälleen perjantai-illan tapahtumamme alkamassa ja paikalla sama uskollinen katutyöntekijämme. Yhtäkkiä hänen viereensä istuutui ystävällinen nainen ja kysyi: "Etkö muista minua enää? Me väittelimme pari kuukautta sitten tuolla kirkon ovella pitkään. Nyt minä olen tullut uskoon ja päätin tulla viimein mukaan tänne PK-iltaan."

Etsivä ihminen saattaa käyttäytyä hyvin tylysti ja aggressiivisesti. Näin käyttäytyvät usein totuuden etsijät. Älä tulkitse heitä väärin. Älä menetä toivoasi juuri, kun Jumala on tekemässä työtään. Älä antaudu riitelemään rakkaudettomasti heidän kanssaan. Anna Jumalalle mahdollisuus tehdä ihme - pelastaa ihmissielu.

* * * * *

"Ja hän tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. Ja katso, siellä oli mies, nimeltä Sakkeus; ja hän oli publikaanien pää- mies ja oli rikas. Ja hän koetti saada nähdä Jeesusta, kuka Hän oli, mutta ei voinut kansalta, kun oli varreltansa vähäinen. Niin hän juoksi edelle ja nousi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Hänet, sillä Jeesus oli kulkeva siitä ohitse. Ja tultuaan sille paikalle Jeesus katsahti ylös ja sanoi hänelle: 'Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää oleman sinun huoneessasi.' Ja hän tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan." Luuk. 19:1-6

Jeesus kulki Jerikon kaupungin läpi juuri ennen pääsiäistä. Jeriko oli siihen aikaan vauras ja suuri kaupunki, joka tunnettiin erityisesti palmu- ja balsamipuistaan. Juuri tuon balsamimetsän Antonius antoi aikanaan lahjaksi kuningatar Kleopatralle. Herodes Suuri osti sen lopulta takaisin.

Sakkeus on yksi Raamatun mainitsemista publikaaneista. Siksi hän asui Jerikossa, jossa riitti paljon tullattavaa.

Publikaani oli mies, joka oli ostanut Rooman valtakunnalta määräajaksi oikeuden jonkun Rooman provinssin tullaukseen. Roomassa oli sisäisiä tullirajoja, joita hallitsivat veronvuokraajat. He olivat huutokaupassa huutaneet itselleen tullinkanto-oikeuden ja myivät sen osina eteenpäin uusille alivuokraajille. Veronvuokraajat olivat yleensä rikkaita roomalaisia, kun taas alivuokraajat olivat juutalaisia publikaaneja. Ainoa poikkeus juutalaisissa publikaaneissa näyttää olleen Sakkeus. Hän ei ollut vain alivuokraaja, vaan varsinainen porho, itse verovuokraaja - publikaanien päämies.

Publikaanit olivat juutalaisten halveksimia ja vihaamia. He olivat "luopioita", jotka toimivat miehitysvallan palveluksessa ja hyötyivät oman kansansa tullauksesta. Kun puhdasoppisella juutalaisella ei ollut oikeutta edes seurustella pakanoiden kanssa, he olivat lyöttäytyneet yhteistyöhön heidän kanssaan. He olivat häpeäpilkku koko Israelin silmissä. Kaiken lisäksi heillä oli tapana vielä tullata yli oikeuksiensa ja näin epärehellisesti riistää omalta kansaltaan.

Koska Sakkeus ei ollut pelkästään publikaani, vaan itse verovuokraaja, publikaanien päämies, hän oli näistä publikaaneista kaikkein halveksituin ja huonomaineisin. Jerikossa kaikki tunsivat hänet ja vihasivat häntä.

Kun Jeesus kulki Jerikon läpi, Hänestä oli tullut jo suuri kuuluisuus, joka kokosi uteliaita katsojia tienvarret täyteen. Sakkeuskin oli kuullut Jeesuksen tulosta ja halusi välttämättä nähdä hänet. Koska hän oli lyhyt mies, hän ei kyennyt näkemää n Jeesusta kansan takaa ja juoksi sen tähden eteenpäin ja kiipesi metsäviikunapuuhun. Vaikka Jeriko oli palmukaupunki, hän valitsi viikunapuun, jossa oksat ovat alhaalla ja siihen on siksi helppo kiivetä. Metsäviikunapuu oli saanut nimensä siitä, että siinä kasvoi arvottomia hedelmiä. Arvottomassa puussa istui arvoton, kaikkien tuntema ja halveksima mies, jonka Jumala halusi tuona päivänä koko Jerikon hämmästykseksi pelastaa.

Jeesus pysähtyi Sakkeuksen kohdalle ja kutsui häntä: "Sakkeus, tule nopeasti alas!" Satapäisen kansan yllätykseksi tuo Jumalan pojaksi väitetty mies tiesi publikaanien päämiehen istuvan puussa ja tunsi hänet jopa nimeltä. Eikä siinä kaikki. Hän halusi myös aterioida tuon miehen kodissa. Sakkeus meinasi varmasti pudota puusta kuullessaan Jeesuksen sanat. Hän ei ollut koskaan tavannut Jeesusta, eikä parhaassa mielikuvituksessaankaan uskonut Jeesuksen tuntevan häntä nimeltä. Kaiken lisäksi tuo kuuluisa saarnaaja halusi tulla hänen, kaikkien halveksiman ja vihaaman juutalaisen miehen kotiin aterialle. Ja tämän kaiken hän kertoi avoimesti kaikkien kuullen.

Ateriayhteys oli juutalaisessa kulttuurissa suuri huomion osoitus. Se merkitsi syvää sitoutumista ja liittymistä toiseen ihmiseen. Sen jälkeen hänen ystävänsä olivat yhteisiä ja myös viholliset. Tätä tarkoittavat Jeesuksen sanat Ilmestyskirjassa: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani", (Ilm. 3:20).

Jeesuksen suhtautuminen Sakkeukseen oli vallankumouksellista ja tyrmistyttävää. Hän ei vain tervehtinyt syntistä, vaan osoitti häntä kohtaan suurta ystävyyttä ja kunnioitusta. Hän teki sen julkisesti kaiken kansan katsellessa. Hän teki sen miehelle, jonka kaikki tunsivat ja joka oli kaikkein vihatuin juutalainen tuossa kaupungissa. Erityisen raivostuttavaa tuo käyttäytyminen oli fariseuksista, jotka eivät sietäneet näitä luopioita juutalaisia, sillä he olivat hylänneet isiensä uskon ja periaatteet ja liittoutuneet pakanoiden kanssa oman kansansa vahingoksi. Nuo Jeesuksen kuuluisat rakkaudelliset sanat metsäviikunapuun juurella olivat yksi askel sillä tiellä, joka johti lopulta traagiseen päätökseen Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta.

Jeesus ei ajatellut omaa kohtaloaan kohdatessaan Sakkeuksen. Hän ei ajatellut edes ympärillä olevia ihmisiä ja heidän mielipiteitään. Hän ajatteli vain tuota yhtä onnetonta, yksinäistä, kaikkien vihaamaa ja halveksimaa publikaania. Hän rakasti aidosti ja palavasti tuota ihmistä. Hän janosi saada nähdä pelastuksen tulevan tuohonkin kotiin. Siksi hän antoi kaikkensa pelastaakseen Sakkeuksen.

Kun Jeesus kohtasi Sakkeuksen, hän teki sen aivan eri tavalla, kuin kohdatessaan Nikodeemuksen. Se johtui siitä, että Sakkeus oli erilainen ihminen. Kaikki eivät ole totuuden etsijöitä, eikä heille riitä pelkät älylliset vastaukset älyllisiin ongelmiin. Sakkeusta on pidetty ihmisenä, joka tarvitsi "ihmissuhteen" löytääkseen totuuden. Tällaiselle ihmiselle ei ole olennaista se mitä me sanomme, vaan se mitä me olemme, mitä hän näkee meissä. Sakkeus sai kokea konkreettisesti Jumalan armon, rakkauden ja ystävyyden ja se juuri muutti koko hänen kohtalonsa.

Tänäänkin on olemassa ihmisiä, jotka tarvitsevat suhdetta ihmiseen syntisen ystävänä, ennen kuin he uskaltavat ja haluavat lähestyä itse Jeesusta. Se, mitä he näkevät ja kokevat meissä, on kristinuskon sanoma - ei se, mitä me saarnaamme tai puhumme. Heille totuus ei ole jokin "filosofia", vaan totuus on jotain sellaista, joka toimii elämässä ja jolla on merkitystä pienen ihmisen arkitodellisuuteen.

Toimiessani varusmiesaikana Porin prikaatissa sotilaspastorin apulaisena tulin tutuksi parille tuhannelle varusmiehelle innokkaana saarnamiehenä. Kerran istuessani prikaatin sotilaskodissa kahvilla viereeni istahti eräs komppaniani mies yrittäen saada aikaan keskustelua. Olin hieman väsynyt ja omissa ajatuksissani, enkä osoittanut riittävää mielenkiintoa miehen tarinointia kohtaan.

Hetken olimme istuneet vaiti hörppien kahvia, kun mies yhtäkkiä nousi paikaltaan sanoen samalla puoliääneen: "En mä ole kiinnostunut siitä sun Jeesuksestasi." Emme olleet puhuneet mitään koko aikana Jeesuksesta. Se, mitä hän koki minussa, sai hänet päättämään myös asenteistaan Jeesusta kohtaan. Hän pettyi minuun ihmisenä ja samalla hän pettyi koko sanomaani. En saanut häneen sen jälkeen enää mitään kontaktia.

Sakkeuksen tapainen ihminen tarvitsee ystävyyttäsi, läheisyyttäsi. Hänelle eivät riitä pelkät hengelliset vastaukset. Hänelle eivät riitä traktaatit, hengelliset kasetit, kirjat ja videofilmit. Hän tarvitsee ihmistä. Kun jaat elämäsi rehellisesti ja avoimesti hänen kanssaan, saatat olla hänelle suureksi avuksi ilman merkittäviä saarnojakin. Voit jopa elää avoimesti omaa jumalasuhdettasi hänen seurassaan. Häneen tekee vaikutuksen se, mikä toimii ja millä on jotain todellista merkitystä ihmiselle. Hän lukee sinusta evankeliumin sanoman. Tämä ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi esittää jotain supermiestä tai naista vain tehdäksesi toiseen myönteisen vaikutuksen. Hän erottaa kyllä sen, mikä on aitoa. Ja vaikka sinulla olisi suuria huolia ja ongelmiakin, eivät ne ole Jumalan työn esteenä, kun olet vain rehellinen.

Varusmiesaikana minulla oli tapana siunata hyvin huomaamattomasti ruokani yhteisillä aterioilla prikaatin ruokalassa. Ajattelin aina, että tuota pientä toimenpidettä ei kukaan ole edes huomannut. En veisannut virttä tai lukenut ääneen ruokarukousta. Koskaan en kuullut sitä kenenkään kommentoivan. Vuosia myöhemmin eräs samassa komppaniassa ollut mies kuuli mainittavan minun nimeni ja totesi: "Ai, se on se Tapani, joka siunasi aina ruokansa armeijassa. " Tuo mitätön pieni arka ele oli sittenkin huomattu. En tehnyt sitä ihmisille, vaan Jumalalle. Yritin olla aidosti sitä, mitä olin. En aina siinä onnistunut, mutta en antanut sen masentaa. On tärkeätä, että uskallamme olla erilaisia ja näyttää oikeata suuntaa tälle maailmalle. Siksi meidän ei tarvitse hävetä uskoamme, vaan antaa sen näkyä rehellisesti mutta kiihkottomasti. On ihmisiä, jotka lukevat meitä ja tutustuvat meidän kauttamme kristinuskon sisältöön. Me olemme "viides evankeliumi".

* * * * *

"Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? ' Hän sanoi: 'Kuka olet, Herra?' Hän vastasi: 'Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän.' Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä; he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Niin Saulus nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon." Apt. 9:1-8

Jeesus kohtasi jälleen ihmisen, mutta taas hyvin eri tavalla. Hän, joka tuntee ihmisen läpikotaisin, tietää, miten meitä itse kutakin tulee käsitellä. Hän tekee sen taivaallisella viisaudella.

Saulus oli vakaumuksellinen juutalainen ja sellaisena omassa piirissään kuuluisa. Kuka tahansa muu juutalainen olisi voinut kääntyä kristityksi, mutta ei koskaan Saulus. Niin varmasti ajateltiin. Jumalalle ei yksikään ihminen ole kuitenkaan mahdoton tapaus.

Saulus oli läsnä, kun Stefanus kivitettiin. Hän hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Jo nuorena hän oli ollut kiihkeä ja fanaattinen. Häntä voidaan täydellä syyllä pitää yhtenä Uuden Testamentin vakaumuksellisimmista kristinuskon vastustajista. Mutta juuri tuossa fanaattisuudessa piili tuon miehen heikkous.

Väitetään, että vakaumuksellinen ihminen voi muuttua, kun hän kohtaa vakaumuksen, joka on voimakkaampi ja ylevämpi, kuin hänen omansa. Nähdessään nuorena Stefanuksen surmaamisen Saulus oli kohdannut voimakkaampansa. Hän oli valmis tappamaan vakaumuksensa tähden, mutta Stefanus kuoli itse. Tuo muisto ajoi Saulusta takaa. Se sai hänet liikkeelle raivoisaan takaa-ajoon. Viha oli tappion merkki. Siihen Jeesus lopulta tarttui: "Saul, Saul, miksi vainoat minua! "

Vakaumuksellinen ihminen ottaa vakavasti vain sellaisen ihmisen, joka on antautunut asialleen. Hän voi muuttua vain silloin, kun hän kohtaa vakaumuksen, joka on voimakkaampi ja ylevämpi, kuin hänen omansa. Jos hän kohtaa ihmisen, joka ei ole vakaumuksessaan tosissaan, ei hän kunnioita eikä kuuntele tällaista.

Eräs tunnettu suomalainen kommunistijohtaja sanoi kerran: "Jos minä uskoisin kaiken sen, mitä kristityt väittävät, nousisin eduskuntatalon katolle ja julistaisin sieltä." Hän oli ymmärtänyt jotain olennaista. Kristittyjen sanoma Jumalan armosta, kadotuksesta ja iankaikkisesta elämästä on tälle maailmalle niin vallankumouksellinen, että jos se todella on totta, miksi sitä julistetaan vain tyhjille kirkoille. Jos kristityt sanovat uskovansa sen, heidän pitäisi myös elää ja toimia tuon uskonsa mukaisesti. Uskossa ja toiminnassa on olemassa valtava ristiriita.

Kerran luokseni tuli kesken katukokouksemme keski-ikäinen herrasmies. Hän katsoi minua vakavasti silmiin ja sanoi: "En usko sitä, mitä te täällä saarnaatte, mutta minä kunnioitan teitä." Sitten hän jatkoi matkaansa.

Ihmiset ovat erilaisia. Kaikki eivät ole vakaumuksellisia ihmisiä. Mutta heitäkin on olemassa. He tarvitsevat pelastuakseen kristittyjä, jotka ovat tosissaan ja jotka eivät häpeä julkisesti seistä sanomansa takana. He tarvitsevat kristittyjä, jotka ovat valmiita vaikka kuolemaan Kristuksen tähden.

Ihmiset ovat erilaisia ja siksi heitä tulee kohdata eri tavoilla. Ihmiset ovat erilaisia ja siksi heille tulee välittää evankeliumia eri tavoilla. Ihmiset ovat erilaisia. Se totuus meidän tulee sisäistää ja oppia tulkitsemaan heitä oikein, jotta emme menetä toivoamme juuri kun Jumala on tekemässä jotain suurta heidän elämässään.