Tiedätkö milloin tulit uskoon ja miten, jos vain voit niin kerro koko juttu.
Kysymys Terense Hillille?
Jaaajo
19501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tässä jotain siitä..
Uskonasiat kiinnostivat minua jo lapsena. Muistan kerrankin, miten pienenä poikana luin tarkkaan maantien reunalta löytämäni traktaatin. Ajoittain olen kautta elämäni kokenut Jumalan huolenpitoa ja tuntenut, että joku tuolla ylhäällä pitää minusta...
Ala-asteelta on muistona Gideoneilta saatu UT&Psalmit. Sen viimeisillä sivuilla kerrotaan siitä, miten voi tehdä henkilökohtaisen päätöksen ottaa Jeesus vastaan. Päätin tehdä niin 24.5.1980. Myöhemmin rippikoulussakin sanoin konfirmaatiotilaisuudessa aivan tosissani, että tahdon seurata Jeesusta. Olin pienellä paikkakunnalla uskoni kanssa hyvin yksin.
Uskoani horjutti lukioikään tullessani m.m. evoluutio-opetus ja erään ateistifilosofin ajatukset. Nämä teoriat ja älykkäät(?) mielipiteet tekivät minuun vaikutuksen ja aloin vähätellä ja pilkatakin uskonasioita. Jumala pysäytti minut sairastumisen kautta. Lähellä kuolemaa kohtasin Hänet hyvin konkreettisesti. Sain anteeksi ja sain parantua. Sen jälkeen Jumala sai taas jäädä taka-alalle elämässäni.
Tulin Jyväskylään opiskelemaan. Kämppikseni kertoi eräänä päivänä, että hän oli tullut uskoon. Hänelle olivat eräät hengellisissä opiskelijakuvioissa vaikuttaneet kaverit kertoneet evankeliumia kampuksella, ja hän oli ollut silloin heti valmis tekemään ratkaisun.
Tutustuin moniin kristittyihin opiskelijoihin itsekin ja minuun teki vaikutuksen se, mitä he kertoivat omasta elämästään ja uskon löytämisestä. Olin iloinen heidän puolestaan. Itse en ollut uskonratkaisuun valmis. Tuntui, ettei se olisi ollut kohdallani uskoa vaan uskottelua. Pidin mahdollisena, että Jeesus voi todella olla vastaus elämäni suuriin kysymyksiin, että Hän voi ollakin Totuus. (Minua kiinnosti tietää, mikä on totuus, oli se sitten miellyttävä tai ei.) Mutta minulta puuttui sellainen varmuus ja sydämen usko. Jeesuksen tarjous oli erinomainen! Mutta miten voin olla varma, että se on totta? Toistuvasti jouduin ilmoittamaan näille uskoville, etten voi tehdä uskonratkaisua, ainakaan vielä...
Kävin yhdessä missioillassa syksyllä 1989. Kalevi Lehtinen kertoi siitä, miten pelastusvarmuudessa tulee ensin pelastus ja sitten varmuus eikä toisinpäin! Se jäi mieleeni. Epäileväkin ihminen siis voisi tehdä uskonratkaisun. Ja sitten nähdä, mitä siitä seuraa. Alkuvuodesta 1990 tuli sellainen ilta, kun tein ratkaisun ja rukoiltiin yhdessä kämppikseni kanssa. Mikään ei muuttunut yhtäkkiä. Aloimme hänen kanssaan tutkia yhdessä Raamattua ja Raamattu vakuutti minut. Sellainen kirja ei yksinkertaisesti synny pelkästä ihmisten mielikuvituksesta. Pyhä Henki vaikutti Raamatun sanojen mukana sydämeeni uskon, vähitellen. Siitä asti olen uskossa pysynyt.
Oli mielenkiintoista luettavaa, olet kaltaiseni siinä mielessä että minäkin olen tullut uskoon ikäänkuin hidastetusti, vuosien varrella hiljaa kasvaen ja vahvistuen/ omistaen uskon Jumalaan.
Selvää syntymäpäivää minulla ei ole jonka voisin sanoa, että sinä ja sinä päivänä tulin uskoon.
Vaan olen ollut lapsesta asti kiinnostunut Jumalasta, sitten kiinnostuin niinpaljon että menin sanan kuuloon minulle kelpasi helluntaiseurakunnan kokoukset ja olen sieltä oppinut paljon Jumalasta.
Meni kuitenkin vuosia ennenkuin omistin uskonvarmuuden siitä että olen pelastettu, pähkäilin varmaan liikaa järkeni kanssa asioita.
En väheksy myöskään luterilaisia opettajia sielläkin on, olen huomannut hyviä saarnaajia/ pappeja kuten Matti Vuolanne
Kalevi Lehtinen on tosi selväsanainen ja raitis julistaja, hyvä evankelista.
Oletko miettinyt, miksi me uskovat väittelemme kasteasiasta, miksi se on niin tärkeetä meille, kun pelkkä kaste ei kuitenkaan pelasta.
Minäkin väittelin nuorena uskovana siitä ihan raivostumiseen asti, kuka moisesta hyötyy?
Selvää syntymäpäivää minulla ei ole jonka voisin sanoa, että sinä ja sinä päivänä tulin uskoon.
Vaan olen ollut lapsesta asti kiinnostunut Jumalasta, sitten kiinnostuin niin paljon että menin sanan kuuloon minulle kelpasi helluntaiseurakunnan kokoukset ja olen sieltä oppinut paljon Jumalasta.
---------
Tähän uudestisyntymisen "nopeuteen" kyllä liittyy monenlaisia opetuksia, jotka ovat kyseenalaisia tai asia mielletään toisin.
Mitä tiedän, niin moni kertoo miten kokouksessa, jossa rukoiltiin hänen puolestaan hän uudestisyntyi siinä hetkessä.
Taas lähempi tarkastelu ilmentää, miten tämä henkilö on ajatellut,- käsitellyt uskoon liittyviä asioita jo pitkään.Mielestäni yksittäinen tapahtuma on vain pieni osanen uudestisyntymistä.
Uudestisyntyminenhän on mielenuudistus/muutos ja tämäkin on eräänlainen siirtymävaihe,joka monasti otaa aikaa, jolloin asiat selkeentyvät.
Itselläkin uskoon liittyvät asiat "ilmaantuivat" tietoisuuteen kuin tyhjästä ja huomasin miten ne kiinnostivat yhä enemmän, koska niiden kautta sain moniin kysymyksiini loogisen vastauksen.Viimein aloin käymään jo uskovaisten kokouksissakin jne...
Niin, jos ihminen on kasvanut uskovaisen perheen lapsena, niin uudestisynnyttyään aikuisuudessaan hänessä ei erikoisemmin suuremmin ilmenny muutoksia ja hän itsekkään ei välttämättä tiedosta missä vaiheessa hänen sydämmensä uudistui eli uudestisyntyi.
Ainoastaan hänestä tuntuu, miten usko ja Raamattu vain kiinnostaa yhä syvällisemmin ja maailman asiat eivät enää vedä puoleensa.Moni "kirkollinenhan" puhuu miten hän uudistui silloin ja silloin, vaikka kaikki merkit viittaavat uudestisyntymiseen.
No, samahan se ja kaikkein tärkein onkin että ihminen on uudestisyntynyt todellisesti.
------
" Oletko miettinyt, miksi me uskovat väittelemme kasteasiasta, miksi se on niin tärkeetä meille, kun pelkkä kaste ei kuitenkaan pelasta".
...
Joo, itseänikään ei erikoisemmin kiinnosta kasteasia, koska Raamatussa jopa kehoitetaan jättämään Kristuksen opin alkeiden pohtiminen vuositolkulla.Itseäni kiinostaa aina asia/tekijä, johon liitetään uudestisyntyminen ja jos tätä ei ilmenny "väitteessä", niin silloin on hyvä pohtia asiaa.
Esim. Onhan todella paljon Lut. kirkon uudestisyntyneitä jäseniä, jotka omalla suullaan sanovat tulleensa uskoon vasta jälkeen päin ja hekään eivät usko ihmisen tulevan uskoon lapsikasteessa.
Taas on aivan turhaa kinata riittääkö tai vastaako vauvakaste Raamatun ilmoitukesn kastetta.Jos ihminen uskoo sydämmessään sen riittävän , niin on aivan turhaa alkaa mitätöimään toisen uskoa, vaikka moni näkeekin sen eri valossa.
Mukava oli lukea, ja muutkin voisivat kertoa, miten ovat uskon löytäneet.
Miksi kasteesta kinastellaan ja miksi kinastelen itsekin?
Jos Uudessa Testamentissa olisi maininta, että perhekuntien kasteissa kastettiin ihan pienetkin lapset, tai olisi kerrottu, että heitä ei kastettu vaan odotettiin heidän kohdallaan ymmärtävään ikään kasvamista ja omaa ratkaisua, niin sitten ei tarvitsisi väitellä siitä, saako pieniä lapsiakin kastaa vai ei! Asia olisi sanan perusteella selvä. Mutta se ei sitä ole. Joskus tulee mieleen, että Jumala on sallinut asiaan jäävän tulkinnanvaraa koetellakseen, onko keskinäinen rakkaus meille tärkeämpi kuin oikeassa oleminen ja "puoluemieli".
Reagoin erityisesti niihin kirjoituksiin, joissa mielestäni ahdasmielisesti painotetaan, että usko ja kaste on saatava oikeassa järjestyksessä. Raamattu ei sellaista käske. Ymmärrän ja hyväksyn kastekäytännön, jossa odotetaan ymmärtävään ikään kasvamista. Siinä on paljon hyvääkin. Mutta lapsena kasteen saaneelle esitettävää kasteen uusimisvaatimusta en pidä oikeana, enkä sellaisten yksilöiden toimintaa, jotka kulkevat luterilaisten aktiiviuskovien parissa tuputtamassa uskovien kastetta. Eikä tietenkään lapsikasteen pilkkaamistakaan ole mukava lukea.
Liikaa energiaa kasteesta väittelemiseen ei kannata tuhlata. Onhan se nähty, että käsitykset ovat niin erilaisia ja vuoropuhelu ei tahdo johtaa mihinkään.
Lainaan loppuun vähän luterilaisen Esko Kallion mielestäni hyviä ajatuksia: "En tuomitse sinänsä lapsi- enkä aikuiskastetta. Haluan vain osoittaa sen, että Raamatun pohjalta voidaan muodostaa erilaisia kastekäsityksiä. Sen sijaan uudelleen kastetta pidän vääränä ja tarpeettomana. Sitä kyselen, että milloin meidän silmämme avautuvat tunnustamaan tämän tosiasian. enkä usko kristikunnan koskaan pääsevän siihen, että olisi käytössä vain yhdenlainen tapa. Odotan sitä aikaa, milloin kastekysymyksessä kasvetaan toisten käsitysten kunnioittamiseen; se ei tarkoita sitä, että kaikilla pitäisi olla samanlainen käsitys. Kunnioittaminen on sitä, että ketään ei kasteta uudelleen. Vain siltä suunnalta löytyy todellinen yhteys."
Reagoin erityisesti niihin kirjoituksiin, joissa mielestäni ahdasmielisesti painotetaan, että usko ja kaste on saatava oikeassa järjestyksessä. Raamattu ei sellaista käske. Ymmärrän ja hyväksyn kastekäytännön, jossa odotetaan ymmärtävään ikään kasvamista. Siinä on paljon hyvääkin. Mutta lapsena kasteen saaneelle esitettävää kasteen uusimisvaatimusta en pidä oikeana.
------
Niin, näen ihmisen uudestisyntymisen aivan samalla tavalla ja todellisuutena kuin muu ihmisen kehityksen ja kehitysvaiheet.Esim. Miten ihminen oppii puhumaan ja miten laajat tekijät siihen vaikuttaa.Samoin matemaattisten asioiden oivaltamisen tai muun kasvun.
Tästä syystä vauvan on mahdoton uudestisyntyä.Jos vauva voi uudestisyntyä, niin hän mahdollistaisi matemaattisten asioiden oivaltamisen jne....
En halua loukata enkä vähäarvoistaa niitä, jotka uskovat vauvan uudestisyntyvän kasteessa, miútta harmittaa ja pahoin pelkään, etteivät he tiedosta/ymmärrä mitä on ihmisen uudestisyntyminen.Uudestisyntymiseen liittyy erittäin läheisesti Jumalan Sana/Raamatun kuuleminen ja tietoinen ymmärrys mistä on kyse esim. syntisyys käsite jne... Vauvan kehitystaso on kokonaan ulkopuolella tämän hahmottamisen.
Uudestisyntyminen on todellinen ihme ihmisen kehitysvaiheessa.Huomioikaapa miten ihmisen kasvuun sisältyy kehitystä/kehitysvaiheita elämän loppuun asti.Uudestisyntymä totaalisesti muuttaa kehitys suunnan mitä vaiheitä ihmisellä on edessä päin.
Tästä kokonaisuudesta johtuen, en voi mieltää miten Raamatussa olisi kastettu vauvoja/ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä usko Jeesukseen on.Uskon Raamatussa kastettujen ihmisten tietoisesti tienneen mitä on pelastuminen tästä maailman ajasta ja erikoisesti syntisyytensä.
Kuten aiemminkin olen pohtinut, niin ihminen ei pääse "pakoon" Jumalan kutsua olipa hän vauvakastettu tai ei. Elipä hän vaikka "perunakuopassa" tai ihmisten keskuudessa, niin Jumala mahdollistaa kaikkien ihmisten uudestisyntyvän, mitä hän on valinnut.
"Me emme valinneet häntä, vaan hän valitsi meidät".Tämäkin valinta, joka ilmentyy selkeästi Raamatun ohjeistuksesta on ihmeellinen asia, jota kohden sotii vauvakaste.Vauvakasteessahan ihmiset systemaattisesti aiotaan tehdä Jumalan lapseksi.Tähän ei mahdollistu enää Jumalan valinta.
Raamatussahan kerrotaan kuinka seurakuntia perustettiin ja koko perheet kastettiin. Se on varma.
Raamattu ei käsittele ollenkaan sitä ajanjaksoa,jolloin seurakuntiin syntyi uusia lapsia, joten sepitelmäsi vanhempien odottelusta kasteen suhteen on täyttä mielikuvitusta. Päinvastoin kasteella oli aina kova kiire. Kastaminen tapahtui heti paikalla. Jopa keskellä yötä.(vanginvartijan koko perhe)
Ainuttakaan kertomusta ei ole siitä, että lapsille olisi järjestetty pelkkä ihmisen siunaustilaisuus, ei mainita alkuseurakunnan muodostamisistilanteista, kun perheet kastettiin.
Terensen opetus on Raamatun mukaista
Millaisia valmiuksia se ensimmäinen, tavallinen, äidin kohdusta, syntyminen edellyttää syntyvältä lapselta? Tarviiko syntyvä lapsi syntymiseensä jotain kehittynyttä ymmärrystä? Onko syntyminen sen vauvan oma teko ja päätös?
Kun Raamatussa puhutaan myös uudestiSYNTYMISESTÄ, niin pidän sitäkin uuden (hengellisen) ihmisen syntymää samanlaisena Jumalan tekona kuin tavallista (lihallista) syntymää. Miksi sitä muuten kutsuttaisiin sillä nimellä? Jotain uutta siinä syntyy. Sellaista, mitä vanha ihminen ei omilla suorituksilla ja yrittämisillä saa aikaan. Ja se erottaa kristinuskon uskonnoista. Uskonnoissa ihminen muuttuu omalla toiminnalla ja päätöksellä, mutta uskossa Jumala toimii.
Vauvoja voi mielestäni kastaa siksi, että Jumalan ilmoitetaan Raamatussa tahtovan pelastaa kaikki ihmiset. Opetuslapsia käsketään tehdä kastamalla ja opettamalla. Kaste on evankeliumia ja lahjaa.
Ei lapsena saatu kaste ja kirkkoon liittäminen automaattisesti pelasta. Mutta kaste todistaa Jumalan tahdosta pelastaa ihminen. Kaste pelastaa samalla tavalla kuin evankeliumin sana. Sanassa Kristuksesta lahjoitetaan Kristus ja Hänen pelastustyönsä uskolla vastaanotettavaksi. Jos joku ei evankeliumia ota vastaan, ei usko sitä eikä ymmärrä, niin vika ei ole evankeliumissa vaan siinä ettei sitä oteta vastaan. Evankeliumi on tarkoitettu kaikille. Sitä saarnataan "tuhlailevasti" kaikille niillekin, jotka eivät usko. Kaste on evankeliumi pyhän toimituksen muodossa. Siinäkin lahjoitetaan Kristus uskolla vastaanotettavaksi. Se vahvistaa uskoa ja voi saarnatun sanan tapaan synnyttääkin uskoa.
Raamattu on kirjoitettu "että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä."(Joh.20:31)
Sinut on kastettu, että sinä uskoisit, että Jumala tahtoo pelastaa juuri sinut. Saat uskoa.
Kaste on uskoa varten, eikä usko kastetta varten, totesi Luther.
Uskovien kasteessa pahimmassa tapauksessa, kun KASTE ON EHDOLLISTETTU, se aiheuttaa vain turhia epäilyjä. Oliko kasteeni kunnollinen? Olinko silloin oikeassa uskossa? Elikö kastajani synnissä? Olenko riittävän hyvä, että minulla on lupa uskoa, kun olen näin vajavainen? Tarvitsisinko uuden kasteen? j.n.e.
olet ratkaisun tehnyt AIKUISENA etkä luota lapsivaleluun ja luule, että lapsen kastaminen uudestisynnyttää lapsen(ihmisen) ja että lapsi saisi Pyhän Hengen kasteessa, niinkun et sinäkään sitä vauvana saanut, vaan vasta silloin kun olet itse ratkaisun tehnyt(Uudesti syntynyt).
Nyt kun vielä menet Raamatun mukaiselle kasteelle(upotus), niin teet kuten Jumala haluaa!!!
Jumala on jo ennen maailman perustamista valinnut minut Kristuksessa. Ei se alkanut mistään aikuisena tehdystä omasta ratkaisustani.
on valittu, mutta siihen tarvitaan myös sinun tahto.
Jumala kyllä tiesi jo aikojen alussa tahdotko sinä Häntä seurata, mutta ihminen ei sitä tiedä ja siksi siihen tarvitaan myös ihmisen tahto, että pelastuisi. Näin se vaan on.
minkäänlaista uskovienkasteen tuputtamista uskovaisille, Se tuntuu kiihkomieliseltä.
Vapaakirkkon virallinen näkemys tuntuu asialliselta,
kun vapaaseurakuntaan voi uskovainen liittyä, vaikka ei menisikään uskovienkasteelle.
Sanot-
>>>En minäkään kannata minkäänlaista uskovienkasteen tuputtamista uskovaisille, Se tuntuu kiihkomieliseltä>vapaaseurakuntaan voi uskovainen liittyä, vaikka ei menisikään uskovienkasteelle.
kaste kuuluu uskoontuleelle, sanan mukaan.
Mutta en kannata sellaista uskovaisten, vaikkapa luterilaisten kimppuun käymistä, jossa painostetaan ja tuputetaan kastetta, siitä tulee vain ahdistunut olo ja epäilykset heräävät.
On tärkeetä että jokainen ihan itse ymmärtää sanasta miten toimii, eikä mene kasteelle kenenkään painostamana tai houkuttelemana.
Sillä kaikki mikä ei ole uskosta on syntiä!
No vapaakirkkossa sanotaan ainakin meilläpäin että heihin voi liittyä, vaikka ei ainakaan heti mene kasteelle, he ainoastaan odottavat että ottaisi uskovien kasteen, joskus.
>>>kaste kuuluu uskoontuleelle, sanan mukaan.
Mutta en kannata sellaista uskovaisten, vaikkapa luterilaisten kimppuun käymistä, jossa painostetaan ja tuputetaan kastetta, siitä tulee vain ahdistunut olo ja epäilykset heräävät.>On tärkeetä että jokainen ihan itse ymmärtää sanasta miten toimii, eikä mene kasteelle kenenkään painostamana tai houkuttelemana.>No vapaakirkkossa sanotaan ainakin meilläpäin että heihin voi liittyä, vaikka ei ainakaan heti mene kasteelle, he ainoastaan odottavat että ottaisi uskovien kasteen, joskus.
Siunausta!
Joskus nuorena uskontokin jonkin verran kiinnosti. Nyttemmin... en ymmärrä lainkaan mitä ideaa on uskoa johonkin. Elän, ja sitten kuolen. Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Mikä tässä on ongelma?
Tiedän tiedän, helvettiinhän tässä ollaan menossa. Mutta tiedättekö mitä? Ei voisi vähempää kiinnostaa. ;-)
Tarkoitukseni ei ole sen kummemmin provosoida. Minua vain oikeasti kiinnostaa uskomisen ja uskoon tulemisen psykologinen puoli. Itselläni ei ole siitä minkäänlaista kokemusta (ja jos luoja suo, ei tulekaan), enkä oikein pysty edes kuvittelemaan, miltä se tuntuu. Siis millainen naksahdus päässä tapahtuu, että 'tiedätte' että tämä on nyt se eräs ainoa lopullinen totuus versio 4.2???
Siinä olet erikoisen oikeassa miten ihmistä ei kiinnosta yleensä uskonasiat.Mutta ihmeellistä tässä on se, miten ihmisen elämään yks kaks tulee vaihe, että hän löytää itsensä pohtimasta uskoon liittyviä asioita.Esim. Viettää aikaansa ja lukea netistä näitä juttuja.
Itse uskon erittäin vahvasti, ajatellen ihmisen alitajunnan toimintoja, niin Jumala ja kuolemaan liittyvät tekijät on torjuttuja juttuja aikuisuudessa elävällä ihmisellä.Lapsethan taas pystyvät, kehitystasosta johtuen, käsittelemään Jumalaan liittyviä asioita vapautuneesti.
Niin, tietoisuudessa torjuntarektio kuin vaikean kokemuksen muistaminen.Tietänet, miten ihmisen muisti (tieto on alitajunnassa, mutta ei tietoisuudessa) rajaantuu alitajunnassa.Ei määrättyjen "porttien" ollessa lukittuja tieto (mielikuvan synty) ei mahdollistu tulemaan tietoisuuteen käsiteltäväksi.
Ihminen siis alitajuisesti torjuu asian käsittelemisen eli pelkää asian syventymisen kautta paljastavansa itsensä.
Ihmiselle itsensä löytäminen on tänäkin aikana erittäin vaikeaa, vaikka Jeesus lupaa, miten Totuus on tekevä teidät vapaiksi.
Ihmisen käyttäytyminen on erittäin monitahoinen kokonaisuus.Lisäksi huomioiden lihallisen/langenneen ihmisen vaikutuksen tässäkin asiassa eli tämä tekijä selkeästi estää ihmistä ajattelemasta kokonaisvaltaisesti Jumalaan liittyviä asioita.
Saman suuntainen roblematiikka kuin miehen, joka pahoinpitelee vaimoaan, niin hänen on vaikea nähdä itsessään vääryyttä, koska ei voi tunnustaa itselleen kasvamattomuuttaan/heikkouksiaan.Siis kovuudellaan torjuu alitajuiset tekijät.
Minua vain oikeasti kiinnostaa uskomisen ja uskoon tulemisen psykologinen puoli.
-------
Oletko muuten havainnut , mikä liittyy erikoisesti ihmisen käyttäytymiseen, niin mitä muut ihmiset ajattelevat jostain asiasta.
Jopa puolison valinnassa moni ajattelee mitä muut ajattelevat "valinnastani".
Vaatetushan on ihmisen ikuinen ongelmien tuottaja ja tämän muotisuunnittelijat ovat erikoisesti hyödyntäneet.Voisi mieltää, mitä itsenäisempi ihminen on, niin sen vähemmän hän reagoi ympäristön ärsykkeisiin (mielikuviin).Esim. Ihmisen psyykkinen paine on jopa verrannollinen tähän tekijän eli miten paljon ihminen reagoi ympäristöön, siis minäkuvaa muodostaessaan.
Jumalaan uskominen on mielestäni tämän "mitä muut ajattelevat" huipentuma ja uskon tämän tekijän olevan sen suurimman esteen ihmisen uudestisyntymiselle.Raamattuhan kehoittaa ihmistä tutkimaan sydämessään tätäkin tekijää.
Toisaalta tämän esteen selvittäminen avaa taas "portteja" alitajunnassa edetä asiassa.Uskon tähän tekijään viitattavan Raamatussa miten;
-Ihmispelko tekee paulan (=esteen).
- Tai pelkurit eivät peri Jumalan valtakuntaa jne..
---
"Tiedän tiedän, helvettiinhän tässä ollaan menossa. Mutta tiedättekö mitä? Ei voisi vähempää kiinnostaa."
...
Joo, en minäkään ajattele miten Taivaassa olen ja mitä teen tai on se hyvä etten joudu kadotukseen.Rehellisesti on sanottava etten ajattele tätä puolta paljoakaan.
Ajattelen lähes aina, miten johdonmukaisesti asiat on Jumala ilmoittanut ihmiselle Raamatun kautta.Esim. Minun on erittäin helppo uskoa Raamatun ilmoituksiin kun mieltää ihmisen kehityksen.Samoin mitä muutoksia tapahtuu ihmiskunnassamme jne...
Siis usko antaa selkeitä vastauksia arkeen ja ihmisen ongelmallisuuteen.Taas ihmisen ongelmallisuushan ilmentyy kaikkialla ja ihminen yrittää kompensoida tätä asiaa monilla "korvikkeilla".
Niin, uudestisyntyminen on mielenmuutos, joka ilmentyy ihmisessä asioiden näkemisenä toisessa valossa.(Luuk 11:34)
Ja erikoisesti tämä mielenmuutos ilmentyy minätilan muutoksessa eli ihminen muuttaa suhtautumistaan itseään/käyttäytymistään kohtaan.
Aiemmin, ennen uudestisyntymistä, mitä ihminen teki (lihallinen ihminen), niin nyt ne hävettää tai on kielteisiä ajatella(Sydämen muutos/alitajunta) ja mitä nyt taas ajattelee ja tekee, niin ennen tämä olisi ollut hävettävää/kielteistä.
Niin, näiden mielikuvien muuttumisen ja uusien mielikuvien muodostumisen takia ihminen on terveempi mieleltään ja omaksuu paremman ongelmien sietokyvyn.Siis ongelmat eivät häviä itseltään ja ympäristöstä, mutta uudestisyntynyt ihminen reagoi ongelmiin eri tasolla.Ylireagointi aina ongelmittaa ihmisen.