Alempana tällä palstalla kyseltiin "hyväntekeväisyys rahojen" riittävyydestä...
Lainaus:
"Kirkon hyväntekeväisyys?
Nimellisapua? 22.6.2007 klo 11.07
Ev-lut lahko käyttää keskimäärin 1,8 euroa per jäsen vuodessa hyväntekeväisyyteen. Mielestäni tämä ei ole tarpeeksi. Entä sinun mielestäsi?"
Laitoin nyt tämän aloituksen, tuota edellisen kirjoittajan aihettakin osin sivuten...
Eikö kaikki vääränmotiivin "hyväntekeväisyys" tavallaan ole pelkästään vain sitä "nimellisapua"... entä jos nämä kirkonkin "hyväntekeväisyys" rahat ovat vain omakultaista sydämenpesua puhtaaksi, itse itsensä pesemistä... sitä mikä ei Jumalalle ole mieleistä...
Miksi unohdetaan se, mikä todella on tärkeää ja mikä on sitä todellista hyväntekeväisyyttä... ei se ole mikään rahassa mitattava määre, ei rahalla osteta lähimmäisen rakkautta.
Helposti ihmiset unohtavat sen mikä todellisuudessa on tärkeää... ja se on sydämenasenne, sydämentila...
"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Mitä tahtoisit itsellesi tehtävän, tee se muille. Ei auta vaikka kuinka hurskaasti luulisi elävän, vaikka sinne "hyväntekeväisyyteen" kaikki rahasi laittaisit, jos sydämesimotiivit olisivat väärät... jos sydän on jäätä ja kiveä, ei auta ei, vaikka koko omaisuutesi jakaisit nälkää näkeville.
Uskossa on rakkaus Jumalaa kohtaan... ja siitä rakkaudesta, jonka Jumala on saanut meissä synnyttää, siitä virtana kumpuaa se lähimmäisen rakkauskin... se ei tule omista voimistamme, se tulee Elämän lähteestä. Kukaan ei pääse itse itsessään täydelliseksi rakkaudessa, vain Jeesus meissä voi sen synnyttää.
Lähimmäisen rakkaus ei vaadi rahallisia summia, se on jokapäiväistä, arjessa vierelläkulkijana olemista, todellista välittämistä...
Lainaus:
"Kirkon hyväntekeväisyys?
Nimellisapua? 22.6.2007 klo 11.07
Ev-lut lahko käyttää keskimäärin 1,8 euroa per jäsen vuodessa hyväntekeväisyyteen. Mielestäni tämä ei ole tarpeeksi. Entä sinun mielestäsi?"
Laitoin nyt tämän aloituksen, tuota edellisen kirjoittajan aihettakin osin sivuten...
Eikö kaikki vääränmotiivin "hyväntekeväisyys" tavallaan ole pelkästään vain sitä "nimellisapua"... entä jos nämä kirkonkin "hyväntekeväisyys" rahat ovat vain omakultaista sydämenpesua puhtaaksi, itse itsensä pesemistä... sitä mikä ei Jumalalle ole mieleistä...
Miksi unohdetaan se, mikä todella on tärkeää ja mikä on sitä todellista hyväntekeväisyyttä... ei se ole mikään rahassa mitattava määre, ei rahalla osteta lähimmäisen rakkautta.
Helposti ihmiset unohtavat sen mikä todellisuudessa on tärkeää... ja se on sydämenasenne, sydämentila...
"Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"
Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.
Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.
Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.
Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Mitä tahtoisit itsellesi tehtävän, tee se muille. Ei auta vaikka kuinka hurskaasti luulisi elävän, vaikka sinne "hyväntekeväisyyteen" kaikki rahasi laittaisit, jos sydämesimotiivit olisivat väärät... jos sydän on jäätä ja kiveä, ei auta ei, vaikka koko omaisuutesi jakaisit nälkää näkeville.
Uskossa on rakkaus Jumalaa kohtaan... ja siitä rakkaudesta, jonka Jumala on saanut meissä synnyttää, siitä virtana kumpuaa se lähimmäisen rakkauskin... se ei tule omista voimistamme, se tulee Elämän lähteestä. Kukaan ei pääse itse itsessään täydelliseksi rakkaudessa, vain Jeesus meissä voi sen synnyttää.
Lähimmäisen rakkaus ei vaadi rahallisia summia, se on jokapäiväistä, arjessa vierelläkulkijana olemista, todellista välittämistä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nykyään asioita on helppo mitata rahalla. Rakkaus kuuluu näemmä myös näihin mitattaviin.
Jos maailman hyvinvointi olisi rahasta kiinni, niin se asia olisi aika helposti ratkaistavissa kansainvälisesti. Itsekkyyttä on vähän hankalampi kitkeä edes omalla kohdalla. Luopukaa omasta toisen hyväksi - se ei ole aina rahamääre vaan vaikka edes aikaa, kuuntelua, auttamista - ilman ajatusta vastalahjasta.