Eli osaako kukaan sanoa miten nopeasti vainaja maatuu? Olin äitienpäivänä istuttamassa ruusupensasta äitini haudalle joka kuoli 1.6kk. sitten ja istuttaessani pensasta sieltä mullasta tuli "kynsi".. siis saattaa tosiaan olla että kuvittelin,mutta ihan kynneltä se näytti. väriltään oli harmaa ja rikkikin se oli. pelästyin tietty ja lapiolla sen äkkiä työnsin multiin takaisin. sanokaa nyt että se oli vaan joku muu..??onko kokemuksia?? taidan olla vaan höperö..:(
vainajan kynnet??
minä äitin tytär..
2210619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
sen verran syvälle,ja ei kynnet arkun läpi tule.
mutta ajattelinkin jos vaikka arkku olisi jo alkanut maatua ja jotkut ötökät tai madot tai murkut olis niitä kynsiä tuonut maan pinnan suuntaan.eli sitä mietin kauanko kestää se maatuminen?
eräs tuttuni oli haudankaivajana..hän kertoi että kun kyse hautausmaasta..samaan paikkaan on saatettu joskus aikoinaan haudata muita ihmisiä..eli löytyi luita jne.Oliko se 50v kun hautaa saa pitää..sitten sen saa antaa hautapaikaksi jollekkin muulle..
Voi toivotaan ettet nyt pelkoja saanut..kyllä joku ötökkä on saattanut raahatakkin sen pinnalle kuka tietää.
jos tuon ajan kuluessa vainajan kynsi olisi jo maanpinnalla!Isäni kuolemasta on jo yli kuusi vuotta aikaa,mutta viime kesänä,kun olimme istuttamassa kukkia sisareni kanssa hänen haudalleen,mullasta "pullahti"yhtäkkiä toukka,joka oli lihava,valkoinen ja sillä oli musta pää!Mikä tämä oli?
Ruumismatohan se oli, anteeksi nyt vaan suorasukaisuuteni. Nimenomaan niitä löytyy vainajista, ihan luonnollista. Maasta sinä olet tullut ja maaksi...Mutta maassahan on monenlaista eläjää muutenkin.
Tuo kynsi-juttu on aivan naurettava arkkujen kannet ruuvataan kiinni ei sieltä ötökät pääse kuljettelee mitään(tämähän on arkun tarkoituskin) Ruumiin maatuminen kestää 10-20 vuotta maaperästä riippuen.
Onkohan aloittaja sama joka keväällä kirjoitteli ettei uskalla mennä haudalle, kun pelkää että siellä haisee mätä? Suosittelisin tälläsien pohtijoille keskustelua psykiatrin kanssa. Kaikki ei välttämättä ole kohdallaan.
se sulla sit oli;RUUMISMATO!Jos olet niin tietäväinen ettei ötökät pääse kuljettelemaan arkusta mitään 20 vuoteen,niin mitähän se tämä RUUMISMATO seikkaili siellä.Taisit keksiä koko jutun!!!Jospa olikin ihan vaan perhosen toukka-luulenpa niin!!!
Kaivapa luontokirjasi esille, tai kysy hoitohenkilökunnalta, poliisilta, haudankaivajalta tai hautaustoimistosta. Kyllä se on ihan yleisessä tiedossa. Se on riisinjyvän kokoinen aavistuksen kellertävä, mustapäinen toukka. Jos löydät kuolleen ihmisen/eläimen joka on ollut pidemmän aikaa kuolleena, se on täynnä näitä otuksia...Nämä otukset eivät kuljeta mitään ne syövät!
Onko ihminen etääntynyt luonnosta näin paljon? kirjoitukseni kuullostaa kauhealta, mutta se on totta. Itse haluan itseni tuhkattavan, koska en voi sietää ajatusta, että madot nakertavat minut.
vaan tuon ison turpansa kiinni. Palsta on nimenomaan ihmisille tarkoitettu jotka tarvitsevat saada apua, tukea ja vastauksia kaikenlaisiin kysymyksiin jota esiintyy AIDON surun kohdatessa. Koska Voi Voi, tällaista näköjään koskaan ei ole kokenut, kehdottaisin siirtymään palstalle joka ehkä olisi sinun aaltopituudellasi enemmän, jos sellaista nyt löytyykään, entä täällä rassaat ja vittuilet ihmisille.
Höpöjäkö pitäisi kirjoittaa, valehdella päin naamaa et sulla olisi hyvä olo? Nimenomaa annan vastauksia kysymyksiin. Jos esim. joku pelkää mennä rakkaansa haudalle pelätessään jos sieltä vaikka mädän haju tulisi tai toinen puhuu kynsistä jotka pulpahtelee roudan mukana pinnalle, niin eikö ole asiallista kertoa et ne on mahdottomuuksia? Jokainen voi tehdä vaikka pienen kotitestin jollei minua usko: Seuraavan kerran kun leikkaat kynsiäsi, pistäpä kynsi esim. kukkapurkkiin ja katsopa vuoden päästä löytyykö. Toimii samoin kun komposti, jos se teille sanoo mitään...
Vittuilusta vielä, mitäköhän olen vittuillut...Jos tarkoitat neuvomistani psykiatrille se oli vilpittömän totta. Ammatti-ihmisen näkökanta tollasien pohtijalle voisi valottaa paljon.
Niin ja mitä tekemistä aidolla surulla on biologian kanssa? En ole vähätellyt kenenkään surua. Olen minä menettänyt monta rakastani ja heitä surrut, mutta en elä satumaailmassa, etteikö he muuttuisi maaksi jälleen. Onko järkyttävää kuulla totuus?
riisinjyvän kokoinen-ainakin 3cm pitkä tää toukka oli!Perhostoukkana sitä kyllä pitäisin!!!
eivät kuljeta mitään,ne syövät".-no hittojako se 3cm;n toukka seikkaili siinä pintamullassa-minuako se oli syömään tulossa???
Ei varmaa sitten sellanen ollu. Ei tarvi suuttuu, jos vastaa kysymykseen. Kuvaus sopi mustapäisenä ja vaaleana vaan niin hyvin (ja ruumismato syö kaikkea lahoamassa olevaa). Perhostoukat eivät elä maan sisässä, tietääkseni, kasvien lehdissä yms viihtyvät ravintonsa ääressä. Mutta niinkuin sanoin maassa elää monenlaista vipeltäjää.
Aurinkoisia kesäpäiviä ja pliis älkää ajatelko kauheita kun käytte siellä haudoilla, heillä on kaikki nyt hyvin...
mittää suuttuna-ihmettelinpä vain muuten.Mie tiällä "korvessa"elelen ja luonto-immeisenä kaikkee tarkkaan kahtelen.Kyllä mie tiiän,miltä ruatotoukka näyttää,mut ei se hauttuumuan elävä siltä näyttännä,jotta ois "RUUMIITA" nauttinna-mut miehän oon vain tiältä mualta,en mie nyt niistä kaikista toukista tiiä...
jokaisella meistä joka surun on kohdannut ei voi olla sama realistinen tapa suuntautua asioihin niin kuin sinä. Sanon sen suoraan että kun minun rakkaani, ainoa läheinen ihminen, minut jätti, varmaan että järki lähti mukana vähäksi aikaan. Se suru on ollut niin sanoinkuvaamaton että ehkä se oli järkeni tapa suojata minua etten lopullisesti sekoisi. Ajattelisin että tämän mukana myös syntyy kysymyksiä jotka näköjään joittenkin mielestä ovat hulluuttelua. Jos sinä olet kohdannut surun, suritko samallalailla kaikki omaisesi? Jos täällä palstalla olet hiemankaan lukennut niin olet varmaan huomannut että kohtaloita niinkuin surijoita on erilaisia. Oletko sinä katkeroitunut koska että voi ymmärtää toista, joka surussansa kysyy asiaa joka ei soinnut sinun korvissasi niinkuin pitää?
En ole katkeroitunut, enkä tarkoittanut loukata ketään, kauhulla vain seuraan. Kuolemasta on tullut vaan joillekin niin kaukainen ja "saastainen" asia. Ennen se oli luonnollinen osa elämää. Synnyttiin ja kuoltiin kotona eikä ajateltu tollaisia. Tätä palstaa seuratessa keskustellaan kuinka pääkalloilla pelattaisiin jalista, arkut täytetään jääpaloilla, mätä haisee maan läpi ja nämä kynnet pulpahtelee pintaan, muutamia mainitakseni. Minusta nämä on outoja, eikä mitään tekemistä realiteetin kanssa. Mielestäni on myös luonnolista jos vanha hauta avataan, siellä voi olla joitain (paksumpia) luurangon osia, niikuin jotkut ovat täällä asiallisesti kertoneet ja luonnollisesti siihen suhtautuneet.
Onko vaikeaa jos toinen kehoittaa keskustelemaan ammattiauttajan kanssa? Jos jonkun palasen maasta löytää, mikä saa ajattelemaan heti että se on vainajan kynsi (joka hetkessä vielä maatuu)? Tämän voisi ammattilainen selvittää ja samalla voisit muutenkin purkaa surun tuomaa taakkaasi.
Läheisieni menetyksistä; olen kyllä surrut monella eri tapaa, ollut sokissa ja kokenut sen myös vapautuksena tuskista. Mutten ole koskaan ajatellut haudoilla käydessäni että haiseeko tai nouseeko jotain pintaan. Vaikkakin mummoni sanoi että hänet pitää tuhkata, ettei hän painaisi papan päällä...Voimia sinulle ja pidä huolta myös itsestäsi!
nyt keväällä kohtasin sen todellisen surun joka laittoi kaikki minulta sekaisin, niin elämän kuin psyykkisen ajatusmaailmani. On ollut mitä ihmeellisimpiä ajatuksia, en käestä sitä, ja itseänsä jopa olen inhonnut justiin näitten ajatuksien takia. On täällä palstalla minunkin mielestäni aika paljonkin puheenaiheita jotka menevät vähän liiallisuuksiin ja jotka puolihullu kuten meikäläinenkin, ymmärtää olevan vain jonkun raasun kirjotelmia, kun ei muutakaan elämässä tekemistä näköjään ole. Kuolema ei minulle ole ikinä ollut mikään saasteinen asia, olen itsekin hoitoalalla, mutta kun se kohtautuu omalle kohdalle sitä rupeaa ajattelemaan asioita eri lailla, näin kävi minulle. Toivon myös sinullekkin jatkossa jaksamista.
Haluaisin jotenkin auttaa sinua, mutten tiedä miten...Ei itseänsä saa inhota tuollaisten ajatuksien takia ne on ehkä mielestäni outoja, mutta mikä saa sinut ajattelemaan niitä? Olisiko sinulla ystävää jolle kertoa näistä ajatuksistasi. Puhu, puhu ja puhu, älä anna noiden ajatusten viedä sinua mukanaan. Rakkaallasi on nyt kaikki hyvin, hän ei varmastikaan haluaisi sinun pilaavan elämääsi piinaavilla ajatuksilla.
minua sydänjuuriani myöten. Itkin kun luin. Minulle tuntematon ihminen haluaa ojentaa lohduttavan kätensä vaikka niin sinuun ensin olin äkäinen. Olet vahva ihminen, mutta en itsekkään ole se ettenkö voi anteeksi pyytää. En ple tämän viestiketjun aloittaja mutta yksi mainetsimisista asioista on ollut minun alkuperäisiä ajatuksia. En tiedä mistä tuli mutta kuten kirjoitin aiemmin, järki lähti tilapäisesti. Nyt ehkä rupean laskeutumaan vähän, mutta tie on ollut järkyttävä. Saan itkukohtauksia tänäänkin mutta nyt on myös, kuten ehkä huomaat, viha pulpahtanut enemmän esille. Aluksi en pystynyt suuttumaan ollenkaan, oli mikä oli. Olen yksin, joitakin ystäviä on, mutta kaikille en halua puhua. Valitettavasti yksinäisyyteni on osittain itsevalittu. Olen myös käynyt ammatilaisella puhelemassa, mutta hän on nyt kesälomilla. Kiitos sinulle lohduttavista sanoista, olet oikeassa, rakkaallani on hyvä olla ja hän ei haluasi minun kituvan. Kaikkea hyvää sinulle.
Sellanen tuli mieleen et turilaan toukat elelee maassa ja varsinkin mullassa. Noin 3cm pitkä valkoinen mustapäinen aika ällön näköinen toukka. Lähinnä haitallinen kasveille. Ulkonäkönsä puolesta haitallinen myös sen esiin kaivajalle...
isäni haudattiin 6 kk sitten.Maatuminen on yksilöllistä, riippuu myös haudan paikasta ja olosuhteista.Tiedän tapauksen,jossa vainaja kaivettiin ylös 30 vuoden jälkeen, kun kävi ilmi, että hänet olikin murhattu vaikka toisin oli luultu (asian todistamista varten).Vainajan poika halusi nähdä isänsä, koska oli syntynyt vasta isänsä kuoleman jälkeen, eikä kukaan tiennyt mitä arkusta löytyisi.Hänen isänsä kasvonpiirteetkin olivat selvästi tallella ja ruumis ehjä.Maan pinnalla ruumis maatuu nopeasti mutta haudassa hidastuu kuusinkertaiseksi, kuulin sen poliisilta.Eli ei kai se kovin nopeaa ole.Sen sijaan kyllä haudoista nousee ihan mitä osia vain, koska ne ovat vanhoja paikkoja useinkin, äitini löysi isäni hautapaikalta roudan pinnalle tuomat lonkkaluun,nivelen ja jonkin luun kappaleen ja niissä oli luuydinkin tallella.Eivätkä ne olleet tietenkään vielä isän vaan jonkun aiemman vainajan.Järkyttävintä oli, että äitini vei ne hautausmaan roskikseen, itse olisin haudannut ne uudelleen.Eli ihan varmasti olet oikean kynnen nähnyt mutta se ei ole läheisesi vaan jonkun aiemman vainajan.Sieltä saattaa nousta muutakin, varsinkin talven jälkeen, kun maa routii.
Olimme isoäitini hautajaisissa. Hän haudattiin samaan hautaan miehensä kanssa joka oli kuollut 22v aikaisemmin.
Olessamme kokoontuneena haudan ympärille, enoni huomasi pienen luun töröttävän kasassa joka oli kaivettu ylös haudasta kuoppaa tehdessä.
Hän painoi sen piiloon , lähinnä siksi että mukana oli lapsia.
Minua ei tapaus hätkäyttänyt, luulen että melko normaalia hautausmaalla.
Jos kyseessä on hauta johon on haudattu vuosikymmenten saatossa monta ihmistä (useimpiin hautoihin on) niin silloin kun sukulaisesi hautaa kaivettiin, maakerrokset saattoivat mennä sekaisin ja saattoi nousta ylemmäksi jonkun aikaisemmin haudatun vainajan jäännöksiä. Myöhemmin haudatusta omaisesi ruumiista ne eivät ole. Teit ihan oikein kun laitoit multaa päälle. Älä murehdi asiaa suotta. Kaikkea hyvää sulle.