Juhannushan on mitä parhaimmin valittu juhla-ajankohta juhlia Jeesusta Kristusta.
Juhannushan on valon juhla, me saamme kylpeä valossa yötä päivää täällä pohjoisessa maassa. Jeesus on ihmiskunnan pimeyteen tullut valo. Kuoleman ja pimeyden maahan tuli valo, odotettu Messias,Jeesus, joka antaa elämän.
Juhannuksena suomalaiset sankoin joukoin pyrkivät veden ääreen.
Jeesus on myös vesi:
"Minä olen elävän veden lähde, joka juo minusta ei koskaan janoa".
Johanneksen nimipäivää vietetään juhannuksen seutuvilla, joka muistuttaa hyvin, mihin tehtävään Johannes Kastaja, Jumalan lähettämänä oli kutsuttu, todistamaan valkeudesta, Jeesuksesta.
Juhannus voi siis kaikin tavoin muistuttaa meitä monin vertauskuvallisin ja konkreettisin asioin Jeesuksesta, kirkkaimmaista valosta, joka tuli maailman pimeyteen, jotta jokainen löytäisi tien Pyhän Jumalan luo.
Johannes 1
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Juhannushan on valon juhla, me saamme kylpeä valossa yötä päivää täällä pohjoisessa maassa. Jeesus on ihmiskunnan pimeyteen tullut valo. Kuoleman ja pimeyden maahan tuli valo, odotettu Messias,Jeesus, joka antaa elämän.
Juhannuksena suomalaiset sankoin joukoin pyrkivät veden ääreen.
Jeesus on myös vesi:
"Minä olen elävän veden lähde, joka juo minusta ei koskaan janoa".
Johanneksen nimipäivää vietetään juhannuksen seutuvilla, joka muistuttaa hyvin, mihin tehtävään Johannes Kastaja, Jumalan lähettämänä oli kutsuttu, todistamaan valkeudesta, Jeesuksesta.
Juhannus voi siis kaikin tavoin muistuttaa meitä monin vertauskuvallisin ja konkreettisin asioin Jeesuksesta, kirkkaimmaista valosta, joka tuli maailman pimeyteen, jotta jokainen löytäisi tien Pyhän Jumalan luo.
Johannes 1
Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.
Hän oli alussa Jumalan tykönä.
Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.
Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.
Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.
Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.
Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.
Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siunausta sinulle, herramme Jeesus todella vaikuttaa sinussa. Ihana teksti :)
Juhannus on valon juhja. Jeesus on ihmisten valo.
juhannus on keskikesän juhla, jolla ei ole mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa.
Juhannus on vuoden valoisimman ajan juhla, jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. Suomessa se on myös Suomen lipun päivä ja virallinen liputuspäivä.
Juhannus on Suomessa keskikesän ja yöttömän yön juhla. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena. Nykyisin juhannus on Suomessa suuri kansanjuhla.
Kesäpäivän seisaukseen, mittumaariin (ruotsin midsommar = keskikesä), on Pohjoismaissa liitetty samanlaisia menoja kuin jouluun. Kesäpäivän seisauksen aikaan aurinko on voimakkaimmillaan. Uskomuksen mukaan juhannuksena myös taika tehoaa vahvimmin, erityisesti näin on laita juhannusyönä. Juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti, oli käytössä.
Nykyisiinkin suomalaisiin juhannusperinteisiin kuuluvat juhannuskoivut ja -kukat sekä Ruotsissa ja Suomen ruotsinkielisillä alueilla lehvin ja kukin koristellut juhannussalot. Juhannuksena on tapana polttaa juhannuskokkoja, suuria rovioita näkyvillä paikoilla, varsinkin rannoilla tai aukealla. Juhannustulilla auringolle on annettu lisävoimaa, mutta niillä arvellaan karkotetun myös pahoja henkiä.
Juhannuksen perinteinen paikka on 24. kesäkuuta. Esimerkiksi Norjassa, Virossa ja Latviassa juhannus on vieläkin perinteisellä paikallaan. Suomessa juhannusta on vietetty vuodesta 1955 alkaen välille 20. kesäkuuta - 26. kesäkuuta sattuvana lauantaina. Sama käytäntö on myös Ruotsissa.
Vanhoja juhannusperinteitä vaalitaan vuosittain etenkin Helsingin Seurasaaressa järjestettävissä perinteisissä juhannusjuhlissa.
Juhannuksen alkuperäisiä nimiä olivat muun muassa vakkajuhla ja Ukon juhla. Muihin Pohjoismaihin liittyen Suomessakin on puhuttu mittumaarista (ruotsin midsommar = keskikesä), Sana juhannus juontuu Johannes Kastajasta.
Ortodoksisessa Etelä-Karjalassa juhannusta kutsuttiin Ukon juhlaksi vielä 1800-luvulla. Se järjestettiin Ukko ylijumalan kunniaksi, ja sitä vietettiin kokoontumalla vesistön ääreen eväiden ja erityisesti tilaisuutta varten pannun oluen kanssa. Ukon kunniaksi juotiin olutmalja, "Ukon malja".
Juhannus on ollut myös tärkeä hedelmällisyysjuhla. Ilmeisesti juhannusta on vietetty niin ihmisten, kuin peltojen ja karjankin hedelmällisyyden lisäämiseksi. Juhannuksena on ollut suotuisa aika hedelmälliselle yhdynnälle. Varsinkin germaanikansojen juhannuksenviettoon kuuluva juhannussalko on ilmeisesti ollut hedelmällisyyssymboli ja kuvannut siitintä.lähde? Toinen juhannussalon merkitys on voinut olla maailmanpylväs.
Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia taikoja.[3] Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat.[4] Taioilla on pyritty takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi.[3][4]
Enteiden katsomiselle juhannuspäivä oli suotuisa. Sillon katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. [3][4]Kaikenlaiset mystiset tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Silloin mm. aaveet vaelsivat ja keskiyöllä kaivovesi muuttui viinaksi. [3]
Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin "pesässä", eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea, ja päivät alkavat jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Meluaminen, juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös suuria tulia, juhannuskokkoja polttamalla. Myös vuoden lyhimpiä päiviä talvipäivänseisauksen aikana kutsuttiin pesäpäiviksi. Auringolla voi siis tulkita olleen kaksi pesää, joiden välillä vuodenkierto tapahtui.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juhannus