Onko kellekään käynyt niin, että ei sureta läheisen kuolema? Ennemminkin huokaus, että nyt ei enää tarvitse jännittää tämän alkoholistin tempauksia.
Kuolema
- ei surua
1602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jos,hänen poismeno on helpotus näin kuoleman kauttakin tullut ja olet nyt vapaa elä jää suremaan sitä ettet sure! Alkoholistin läheisenä ei minun tarvitse kuvitella mitä järkytyksiä se viina ym. mukanaan tuo pahimmillaan. Olen miettinyt itse samaa, rakastan tuota ihmistä selvinpäin mutta, humalassa kun muuttuu riivatuksi.. kuolema meidät erottakoon.. en sure. Sen näkee sitten, tiedän että, jos vuoroni on ensin kumppani sekoaa.. olen sanonut lähimmille omaisilleni jos näin käy pelastakaa lapset hoiviinne.
Niin mustankipiäkin hän on etten tartte vierelleni kuin hevosen tämäkin riittää tai puhelin! kenen kans puhun? Tunnen olevani häkkilintu, voimia ei ole erota vaikka mieli tekis ja on tullut se vannottua moneen kertaan itselle.. vielä lennän tieheni seotkoon!
Mikäli olotilasi vähänkin viittaa omaani. Ole onnellinen, ei kai se kuolema sinun syysi ollut?
Nyt voit alkaa elämään kun toisen matka on tullut täyteen. Ole hyvä, nyt on sinun vuorosi elää! Tiedän vain näitä tapauksia niin monta kun alkoholisti on kuollut ja "kaikki hyvin" muttei tunnu olevan! Pyydän, mene Al-Anon ryhmään, siellä sinua rakastetaan erityisellä tavalla ja saat tyyneyttä jonka puuttuminen tekee olosi epävarmaksi ja hankalaksi.
Alkoholi on tavallisesti sairastuttanut myös läheiset ja siellä olevat ihmiset kertovat omista kokemuksistaan ja saat huomata ettet ole yksin. Siellä saat omalla vuorollasi kertoa omasta "taakastasi" sekin helpottaa, sen tuntee miten painava kivi sisältä häviää. Haluatko jutella lisää? Vaihdetaan sp-osoteita, anna tripeeliittymän numero johon voin soittaa, autan mielelläni.