En tiedä, mihin uskon. Silti tunnen srta tarvetta saattaa sanoiksi kiitokseni, että jokin halusi suojella nuorimmaistani tänään. Olisi voinut sattua todella vakavasti. Kannan tästä syyllisyyttä lopun elämäni ja kauhukuvat palaavat mieleeni vähän väliä, että mitä jos... Ehkä enkelit olivat matkassa. Olen silti ikuisesti kiitollinen, että rakas tyttäreni voi hyvin.
Halusin vain tämän pukea sanoiksi. En tiedä oliko tämä oikea paikka, mutta mieli keveni ainakin hieman.
Suojelkoon se jokin myös teitä!
Halusin vain tämän pukea sanoiksi. En tiedä oliko tämä oikea paikka, mutta mieli keveni ainakin hieman.
Suojelkoon se jokin myös teitä!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei kahden tytön äiti!
Minulla oli joskus pitkään vähän samanlainen tunne:
Tiesin, että joku suojelee ja varjelee, vaikka
en vielä tiennyt kuka. Myöhemmin vasta tutustuin
siihen suureen auttajaani. Sitä samaa auttajaa
kiitän nyt sinun kanssasi siitä, että Hän ojensi
auttavan kätensä, ja pelasti nuorimmaisen tyttäresi.
Kiitollista mieltä on purettu eräässä, siitä
auttajasta kertovassa kirjassa esim. näin:
"Jumala on minun pelastajani. Minä luotan häneen,
en pelkää, sillä Herra on minun väkeni ja voimani,
hän pelasti minut."
"Hän säästi silmäni kyyneliltä,
ei antanut jalkani astua harhaan."
"Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän,
minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan."
"Kiitä Herraa, minun sieluni,
äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt"
- älä unohda! Niin. Voin vain suositella, että
tutustu Häneen!
- Hänellä on paljon muutakin hyvää annettavaa sinulle :)
- Tutustua voi lisää vaikkapa lukemalla
Johanneksen evankeliumia.
Siunausta sinulle ja tytöillesi!
Kivaa kesää!