Synti on sielun siaraus. Jos tämä sairaus saa vapaasti kehittyä, niin se tuottaa kuoleman. Juopa Jumalan ja ihmisen välillä suurenee, ja ihminen tuntee omassatunnossaan olevansa jumalan vihan alainen, mutta tuntee myös samalla itse vihaa ja vastenmielisyyttä Jumalaa vastaan. Tämän ristiriidan kautta hänen olentonsa turmeltuu. Omatunto tylsyy, tahto orjistuu himojen palvelukseen ja itse Jumala katoaa yhä enemmän hänen näköpiiristään. Tässä kehityksessä vallitsee järkähtämätön sääntö.
>> Mitä ihminen kylvää sitä hän myöskin niittää, jos lihallansa kylvää, se lihassansa turmeluksen niittää>> (Gal. 6: 7,8). Tämä kehitys saattaa jo ajallisuudessa mennä niin pitkälle, että ihmistä voi sanoa hengellisesti kuolleeksi, ettei ole enää mitään yhteyttä Jumalan kanssa. Ja tämä tila voi ruummiilisen kuoleman kautta muuttua ikuiseksi kuolemaksi.
>> Mitä ihminen kylvää sitä hän myöskin niittää, jos lihallansa kylvää, se lihassansa turmeluksen niittää>> (Gal. 6: 7,8). Tämä kehitys saattaa jo ajallisuudessa mennä niin pitkälle, että ihmistä voi sanoa hengellisesti kuolleeksi, ettei ole enää mitään yhteyttä Jumalan kanssa. Ja tämä tila voi ruummiilisen kuoleman kautta muuttua ikuiseksi kuolemaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaikki olemme syntiä tehneet.
on ennen kaikkea kuoleman /pelko/. "Synti" on pelkoa; pelko on "synti", sillä kaikki "synti" kumpuaa pelosta. Kaikki pelko kumpuaa rajallisuudesta ja kaikki kärsimys kumpuaa rajallisuuden arvon yliarvioimisesta, lue: ulkoisten olosuhteiden arvon yliarvioimisesta.
Kaikki todellinen Rakkaus kumpuaa rajattomuudesta. Todellinen Rakkaus ei kuitenkaan ole myötätuntoa, empatiaa, hellyyttä, sääliä... - tämä kaikki pohjaa rajallisuuteen. Rakkaus ei elä puutteen harhassa; se ei ymmärrä puutetta, se näkee kaikessa täydellisyyden ja siinä piilee sen todellinen parantava voima. Siinä piilee "Jumalan" voima.
Todellisuudessa "syntiä" ei edes ole, sillä mikään rajallinen ei edusta perimältään Todellisuutta. "Synti" on toimintaa, joka perustuu rajalliseen havainnointiin. Se perustuu rajallisen ajatuksen, tiedon ja kokemuksen yhteistyöhön. Siksipä ainoa toiminta, mikä ei ole "syntiä" on toimintaa ilman ajatusta, ajatuksen takaista "olemista".
Pääset "synnistä" vain, kun unohdat menneisyyden, tulevaisuuden ja elät täsmällisesti nykyhetkessä. Kun juurrut tähän sisäisen Olemisen tilaan, joka rajattomuutensa vuoksi on yhtä kuin Todellisuus, huomaat oman kuolemattomuutesi.
Näin on kuolema "voitettu", toisin sanoen on voitettu harha siitä, että kuolemaa Todellisuudessa olisi olemassakaan. On voitettu "synti".
Tervehdys ystäväiseni!
Tämänkaltaiseen kirjoitukseen ei voi sanoa muuta kuin jo Lars Levi Lestadius aikanaan on sanonut,
järjeltä pitää niskat taitettaman nurin, sillä järki on peto joka vie ihmisraukan kadotukseen asti, viisaudellaan.!!
Terhakat terveiset sinullekin :)
Äly on kaksiteräinen miekka. Lars-poika oli siis puoleksi oikeassa ;)
Printtaappa seuraava, tai lue heti:
http://www.sunpoint.net/~kolbjan/tassa_ja_nyt.htm
Kaikkihan me kuollaan. Joten mitäs siinä vaahtoat? Toiset kuolevat sairauteen ja jotkut jossakin onnettomuudessa. Mutta yhtä lailla kuolemme kaikki. Joten mitä älyttömyyksiä sinä vaahtoat?