tuntuu, ettei tätä kestä!! Kolme kuukautta isä on taistellut syöpää vastaan. Yhden kerran hän sai sytostaatteja ja yhden sädehoidon. Meni niistä tosi huonoon kuntoon. Välillä oli hyvä jakso ja hän pääsi peräti kahdesti käymään kotona. Muutaman tunnin, mutta kuitenkin.
Nyt ei sitten tiedä hetkeä. Heikkenee koko ajan. Miten selvitä? Minä riipun koko ajan toivossa, että isä vielä paranee. Viime yönä näin untakin, että isä oli terve ja parantunut. Yritän kieltää koko kuoleman mahdollisuuden, vaikka järkitasolla osaan odottaa vain sitä.
Miten mennä eteenpäin? Kiitos neuvoistanne ja voimia teille kaikille!
Nyt ei sitten tiedä hetkeä. Heikkenee koko ajan. Miten selvitä? Minä riipun koko ajan toivossa, että isä vielä paranee. Viime yönä näin untakin, että isä oli terve ja parantunut. Yritän kieltää koko kuoleman mahdollisuuden, vaikka järkitasolla osaan odottaa vain sitä.
Miten mennä eteenpäin? Kiitos neuvoistanne ja voimia teille kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja ole kiitollinen siitä, että hän parantuu. Mitä enemmän uskot, sen paremman ilmapiirin luot hänelle. Ajatuksessa on mahtava voima. Älä kuitenkaan tunne syyllisyyttä, jos hänen aikansa tulee lähteä. Kuolema on vain askel seuraavaan vaiheeseen, ja kaikki me sen askelen otamme kerran.
Mielestäni sinun tulisi hyväksyä se tosiasia, että kaikki me olemme täällä vain hetkisen. Eli, oman elämän mittaisen ajan.
Omalla kohdallani lääkäri informoi minua melkein päivittäin potilaan tilasta. Ja kun lähtö sitten lopulta tuli, niin tavallaan olin osannut varautua jo siihen. Asiat oli puhuttu etukäteen ja minä olin saattanut aloittaa luopumisprosessin jo siinä vaiheessa. Helpotti kokonaisvaltaisesti asioiden käsittelyä.
Ja ne unet, joita näin miehestäni hänen kuolemansa jälkeen. Niissä hän eli, ja näytti huomattavasti paremmalta, kuin täältä lähtiessään.
Sinä niitä voimia nyt tarvitset. Tilanne on kamala mutta et ole ainoa, jokainen meistä joskus joutuu saman homman eteen, ennemmin tai myöhemmin..Toivon isällesi ja sinulle sekä perheellesi kaikkea mahdollista hyvää ja hurjasti voimia!
Ajattelin vastata sinulle, kun minunkin isäni sairastui keuhkosyöpään ja sairaus kesti vain 2kk 8 pv kun isäni kuoli.
Nyt on kulunut jo kohta 2v, mutta siltikin asia ja suru on usein mielessä.
Muistan kun kävimme katsomassa isääni sairaalassa, niin ei näytetty isälle pahaa oloa, esitimme että kaikki on hyvin ja jaksoimme miettiä valoisempaan utta tulevaisuutta, olimme ja halusimme olla siinä uskossa, että isä on voittaja.Ehkäpä niin olisikin ollut jos ei olisi tapahtunut sairaalassa rajua kaatumista, isäni löi pään käsienpesualtaaseen kun hän oli tulossa vessasta pois.Hän oli vaan sytostaattihoidossa.Silloin kun hän kaatui niin paineet olivat tosi alhaalla, sairaalasta soitetiin hätäsoitto kotiin, että jos haluaa nähdä vielä kannattaa tulla katsomaan.Minäkin lähdin ja enkä muista ajomatkasta mitään, ajoin vaan 60km,onneksi ei käynyt mitenkään.
Silloin sitten isä enkeli oli hänelle hyvällä päällä eikä päästänyt isää pois.
Kaksikin kertaa tuli kova keukhokuume josta selvitiin.Kolmas keuhkokuume vei sitten isäni.
Kävin katsomassa isääni 2krt joka päivä, vaikka minulla oli välimatkaa 60km.Aamusti lähdin ja illalla tuli taas kotiin.Tuon 2kk8pv aikana isäni oli sairaalassa 50vrk.
Se mua harmittaa, kun en voinut tai ei ollut mahdollista yöpyä isäni huoneessa.Olisin halunut.
Silloin oli pakko oppia siihen, että nyt tällä hetkellä kaikki hyvin ja taas tunnin-parin päästä tilanne on vakavaa.
Voimia sinulle ja jaksa viettää aikaa vielä isäsi kanssa, kun se on mahdollista.
Käyt läpi helvetillistä tilannetta, ei soisi kellekään mutta kaikki tuohon jossain vaiheessa joutuvat... Itse olin pieni kun äiti sairastui syöpään ensimmäisen kerran, se taisteltiin porukassa voitoksi ja elämä jatkui kahta rikkaampana. Lähestyessäni täysi-ikäisyyttä tuo perkeleen vieras tuli uudelleen kylään, tällä kertaa se oli entistä kiukkuisempi. Ensimmäisestä pienenä koetusta koettelemuksesta oli sellainen tunne, että eihän tuo tauti äitiä vie kun ei vienyt ekallakaan kerralla. Olin väärässä...
Neuvoksi sinulle sanoisin, että juttele isäsi kanssa kaikki mahdolliset asiat läpi vielä kun voit, silloin ne eivät ainakaan jää kalvamaan mieltäsi myöhemmin ja jos toisaalta isäsi paranee, on suhteenne läheisempi kuin koskaan aikaisemmin. Muutoinkin käytä kaikki mahdollinen aika isäsi rinnalla, se on aikaa, joka on arvokkaampaa kuin mikään maailmassa, mikäli isäsi sattuukin häviämään taistelun. Voimia sinulle ja isällesi sekä tietenkin muille kanssaeläjille. Taistelkaa porukassa se tauti nurin!
kuljin vuoteesi vierellä joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä puristin kättäsi, silitin tukkaasi ja hyvästelin sinut. Joka ikinen päivä lääkäri sanoi; enää ei kestä kauan.
Sairaalasängyssä sininen peitto, sinulla sininen pyjama, kaikki yhtä sinistä niinkuin sinun silmäsi. Etkä sinä enää minua tuntenut, et tuntenut omaa lihaa ja vertasi.
Kaksi kuukautta,kaksi viikkoa. Niin kauan minulla pala kurkussa, niin kauan vaikea hengittää. Ja niin vaikeaa yrittää ymmärtää, ettet enää koskaan tulisi kotiin.
Yksi vuosi, kuusi kuukautta. Niin vähän on aikaa siitä, kun sinä nukuit pois. Niin vähän aikaa isi, että se koskee niin paljon minuun vieläkin.
Tytär74
Voimia sinulle kohtalosisar-47
Aivan kuin tarinaa myös meidän kohdallemme. Isälle tuli juhannuksena kolme kuukautta aikaa siitä, kun hän sairastui.
Tänään hän nukkui yli tunnin, rauhallisesti, käsi minun kädessäni. Enemmän pitäisi olla isän luona. Paljon enemmän kuin pari tuntia päivässä. Hän ei enää paljon juttele. Ei ole ollut mikään suupaltti koskaan. Nyt vielä vähempi.
Voi tätä elämää. Sinulle lähetän lämpöiset terveiset ja voimia. Olen niin surullinen puolestasi. Toisaalta; isäsi on jossain. Odottaa sinua. Ajattele sitä iloisena asiana ja pidä toivo yllä.
Hei!
Tilaanteesi en osaa sanoa kuin sen, että niin kauan on toivoa kuin on elämää. Vaikka se kuullostaa kliseeltä, niin on se kuitenkin totta.
Omalla kohdallani rakkaan ystäväni kuolema ei ole kuviteltua, vaan valitettavasti totta. 53vee ystäväni menehtyi pari päivää sitten nukkuessaan. Nyt on vain kova ikävä. Nämä surun päivät ovat vasta alussa, mutta täytyy yrittää ainakin hetkittäin muistaa miten paljon kaunista hän toi minun ja monen muun elämään. Eräälle ystävälleni hän oli jo unessa sanonut, että hänellä on kaunis olo. Sitä sopii ainakin minun miettiä...