Älkää antako ateismille valtaa, vaikka se hälyttävän kovaa vauhtia on saamassa lisää suosiotaan. Kirkostamme erotaan yhä kiihtyvällä vauhdilla, joka mielestäni on erittäin huolestuttava ilmiö.
Ei sitä ole pakko Jeesukseen uskoa, jos kuuluu kirkkoon. Ei kirkko velvoita uskomaan Jeesukseen.
Jeesukseen saa uskoa omasta tahdostaan. Minä uskon Jeesukseen. Sinun ei tarvitse allekirjoittaa kaikkia raamatun oppeja. Kirkkoon saa kuulua,vaikkei uskoiskaan kaikkeen raamatun kirjoituksiin. Kirkko on ihmisille erittäin tärkeä. Älkäät erotko siitä!
Siunausta kaikille!
Ei sitä ole pakko Jeesukseen uskoa, jos kuuluu kirkkoon. Ei kirkko velvoita uskomaan Jeesukseen.
Jeesukseen saa uskoa omasta tahdostaan. Minä uskon Jeesukseen. Sinun ei tarvitse allekirjoittaa kaikkia raamatun oppeja. Kirkkoon saa kuulua,vaikkei uskoiskaan kaikkeen raamatun kirjoituksiin. Kirkko on ihmisille erittäin tärkeä. Älkäät erotko siitä!
Siunausta kaikille!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko sinulla sitten tulospalkkaus kirkon leivissä kun noin huolissasi olet, ihan vain käytännön kannalta?
Mutta mitä se taas tähän liittyy? Kysympähän vain!
"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat..."
Kuten piispa Heikka, kirkko näyttää olevan realistisesti vain kiinnostunut siitä että se saa rahaa. Kirkko on siis liikeyritys. Monialayritys joka muuttaa tuotantolinjaansa markkinoiden mukaan.
"Ei sitä ole pakko Jeesukseen uskoa, jos kuuluu kirkkoon. Ei kirkko velvoita uskomaan Jeesukseen. "
Joo. Seppo Simola ja piispa Mikko Heikka sanovat samaa. Pääasia on, että kirkko saa rahaa.
Joko olet muuten maksanut SKP:n jäsenmaksun? Miksi et? Saa senkin maksaa vaikkei uskoisikaan kommunismin asiaan.
Miksi en eroaisi kirkosta? Mitä pahaa on ateismissa? Mitä hyötyä on kirkkoon kuulumisessa?
Toistaiseksi olen kirkollisveroni maksanut, vaikka en sille oikein perusteluja ole keksinyt. Miksi siis jatkaisin maksamista, kun uskoa ei kirkon oppiin löydy?
Laitoin jo eroilmoituksen menemään. Mitäpä tuota selvää asiaa vatvomaan.
Aktivoiduin taas aiheeseen, kun menin lukemaan pienen paikallislehden viikon sanan. Siinä joku pappi kirjoitti kuinka ihminen ei voi rakastaa toista ihmistä ellei ensin rakasta jumalaa. Rivien välistä pystyi helposti aistimaan, että tämän papin mielestä ihminen ei ole kunnon ihminen ollenkaan ellei rakasta jumalaa. Tämän tyyppinen uskonnollinen ylenkatsominen saa aikaan ainoastaan pahan olon.
myöskään onnen este. Mitäs tärkeää kirkossa muka on. Pönäkköjä pappeja, valtiolle valtava menoerä ja toistensa kanssa kinastelevia "oikesti" uskovia. Huuhaata!
Minä erosin kirkosta vuonna -82 eli noin 25 vuotta sitten. Mitään en ole eron vuoksi menettänyt tai joutunut katumaan. Varmaankin yksi harvoista päätöksistä koko elämässäni, jota en ole koskaan sekuntiakaan katunut.
ei tarkoita ateismia. Voi hyvä luoja.
Hard core -ateisteja on oikeasti aika vähän, muutama prosentti väestöstä (ok, mutua). Useimmat kirkkoon kuulumattomat uskovat johonkin muuhun humpuukiin, jossa nykyään valinnanvaraa riittää.
"Mitäs tänään syö... eikun uskottaisiin?"
hard core -ateisteja on niin vähän?
että älyllinen rehellisyys on vaativa laji.
Jokainen joka ei usko että että teismin esittämä väite on totuus on ateisti.
Se että henkilö ei kutsu itseään ateistiksi ei muuta asiaa.
Ymmärrän kyllä että sekä älyllisyys että rehellisyys ovat uskiksille ja varsinkin lutkuveikoille niin harvinaisia asioita ettei niitä pystytä tunnistamaan kun kohdalle osuvat.
Ateismi ei ole mikään oppi tai uskonto. Se tarkoittaa vain, ettei usko erilaisten uskontojen oppeihin tai jumaliin. Eihän sellaista ole mielekästä mainostaa tai tuoda esiin. Erilaiset uskovaiset yrittävät korostaa, että ateismi olisi jotenkin uskontoihin verrannollinen. Suomenkielen nimitys "jumalankieltäjä" on vielä typerämpi. Paras nimitys olisi normaali uskonnoton ihminen.
En usko kommunismiin, mutta en silti tituleeraa itseäni hard-core antikommariksi tms..
aina, että jos ei vain usko johonkin, niin heti aletaan keksimään meille kummajaisille sopivaa nimitystä.