En oo ny ihan varma tuleeko tää oikeelle palstalle, mut...
Menkat on kohta 3 viikkoo myöhässä, normaalisti suht säännölliset. oon tehny jo 3 raskaustestii, viimesimmän tänään ja kaikki negatiivisia. Missähän on vika? Pitäskö kohta jo lähtee lekuriin?
Mietin vaan että kuinka luotettavia nuo kotitestit oikeestaan on? voisko olla mahollista että kaikki kolme testiä on näyttäny väärää tulosta? Inhottavaa tällanen epätietoisuus..
luultavasti kehotatte minuu suoraan vaan lääkäriin, mut olis kiva kuulla jos joillakin on ollu sama tilanne, että mistä tää myöhästyminen vois johtuu...
Menkat on kohta 3 viikkoo myöhässä, normaalisti suht säännölliset. oon tehny jo 3 raskaustestii, viimesimmän tänään ja kaikki negatiivisia. Missähän on vika? Pitäskö kohta jo lähtee lekuriin?
Mietin vaan että kuinka luotettavia nuo kotitestit oikeestaan on? voisko olla mahollista että kaikki kolme testiä on näyttäny väärää tulosta? Inhottavaa tällanen epätietoisuus..
luultavasti kehotatte minuu suoraan vaan lääkäriin, mut olis kiva kuulla jos joillakin on ollu sama tilanne, että mistä tää myöhästyminen vois johtuu...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joskus menkkojen myöhästyminen voi johtua pelosta että on raskaana..kun ajattelee että onko raskaana alkaa elimistö luullu että niin on..tosin usein testin jälkeen pitäisi jo uskoa ettei oo raskaana ja menkkojekin tulla..mutta voihan ne jäädä joskus poiskin kokonaan ne menkat..kotitestit on yhtä luotettavia kuin lääkärissä tehdyt joten tulokset pitäisivät olla oikein..tosin jos ei seuraavat menkat ala kannattaa käydä lääkärissä..
vuosia sitten menkat olivat vähän myöhässä ja iski paniikki, olinhan vasta 16v.eikä ehkäisyä, tosin söin jälkiehkäisytabletit (tyhmä kun olin).tein viikon jälkeen testin ja oli negatiivinen.mutta eipä menkkoja tullut vieläkään.meni lähemmäs 3 viikkoa ennenkuin alkoi.olen varma, että johtui stressistä.mitä pitempään meni, sen pahempi stressi.yritä nyt siirtää ajatukset muualle, jospa se siitä.mutta tosiaan jos ei ala ja jää seuraavatkin väliin niin mars lääkäriin.
en mie kyllä edes stressaa tätä asiaa. En PELKÄÄ että oon raskaana, vaan miulla on lähinnä sellanen asenne että jos oon, ni se on sitten lapsen aika ja jos en oo niin sitten ei vielä. Vaikka en mikään teinityttönen enää olekaan ni oon silti aika nuori. Mut ei se miusta kovin outoo oo jos 21 vuotias lapsen sais... en pelkää sitä enää niin kun joskus aikasemmin.
en välttis pelkää vaan ajattelee asiaa ees alitajuntaisesti..ei sileen että se asia pelottas, voihan se tietty ajatella että olisi ihanaa jos saisi lapsen..mutta voihan ne mankat jäädä välistä..ittellä on ollut "pelko" että jos on raskaana kun on menkat myöhässä, mutta sitkun teki testin niin ne tais alkaa parin päivän päästä. Oon ittekin parikymppinen niin en enää pelkää mahdollista raskautta mutta sitten sitä jo ajattelee suunnalleen lapsen nimeä kun ne menkat tulee miten sattuu..:) Mä taidan kyl toivoa että tulisin raskaaksi..sydän sanoo niin mut jos järjellä ajattelee niin ehkei viel ois paras mahdollinen aika. Mutta jos olisin raskaana niin se olis :)
ihan sama juttu miulla. kyllä mie haluisin lapsen... mut sitten kun asiaa miettii tarkemmin niin tulee mieleen kaikkee ongelmia. Mut kyllähän muutkin ihmiset siitä selviää joka päivä. ja kaikilla on ongelmansa :) miun mieskin haluis jo vaavin. Kuka sen pystyy loppupeleis kertoo millon on hyvä aika lapselle??? ehkä pitää vaan luottaa tunteeseen...
Mä olin kerran (vuosi sitten) raskaana, mutta tein abortin koska silloinen mieheni ei vauvasta innostunut.. tuntuu tyhmältä ajatella että vuosi sitten se ei ollut mahdollista mutta nyt siihen olisi enemmän kuin valmis. Kun olisi tuota koulua enää vuosi jäljellä..mutta silti tuntuu että olisi valmis. Ja ollaan miehen kanssa puhuttu että jos sattuisin tulemaan raskaaksi se olisi vain ihanaa, vaikkei sitä peukut pystyssä odotakaan.. Ehkä jotkut nyt ajattelee että onpa tyhmä tyttö kun toivoo että sattuisi vahinko, mutta en minä sitä itse ainakaan vahinkona ajattelisi..
Niin, kyllähän kaikesta selviää, mutta ihan pelkästään tunteella en lähtisi tietoisesti lasta yrittämään. Kannattaa sitä nyt kuitenkin miettiä onko taloudellisesti siinä tilanteessa että ei joudu täysin ahdinkoon jos lapsi perheeseen tulee. Ja miettiä, mitä se on jos vauvalle sattuu vaikka koliikki. Jaksaako ja haluaako vielä olla sidottuna vauvaan? Toki lapsen voi ottaa mukaan moniin paikkoihin, mutta kyllä ne parit ensimmäiset kuukaudet on aika tiivistä kotonaoloa. Toki vauvan kanssa on myös niitä ruusunpunaisia hetkiä kun voi ylpeänä nuorena äitinä työnnellä vaunuja kaupungilla, mutta arki on kuitenkin muuta.
Sitten miettii myös paljon sitä mmiten muut suhtautuisi raskauteen. Vanhemmat ja kaverit, luokkakaverit. Vaikka ei muiden sanomisilla ole väliä sitä silti ajattelee..kun olen joskus tehnyt raskaustestin, olen ollut pettynyt kun se on ollut negatiivinen..
Oon miettinyt kun oon ollut todella väsynyt ja haluaa vain maata hiljaa paikallaan että mitä jos nyt pitäisi nousta hoitamaan itkevää lasta..vähän niinkuin koiran kanssa, sataa vettä kkaatamalla ja on pakko lähteä ulos. Pitää järjestellä hoitopaikkoja ja organisoida asiat niin että päivät sujuu hyvin..no ei se tietty sama asia ole. Mutta jos asiat on hyvin taloudellisesti, niin että olisi mahdollisuus antaa lapselle hyvä elämä..ainakin 18 vuodeksi..
Sehän on ihan normaali tuo pettymyksen tunne. Kyllä se biologinen kello vaan naiselta usein löytyy. Mulla on joskus ollut menkat myöhässä melkein kaksi viikkoa (en tehnyt testiä vaan odottelin vielä) ja kummasti tuli pettymyksen tunne kun ne alkoi, vaikka toisaalta pelkäsin ihan kuollakseni olevani raskaana. Olen kuitenkin ajatellut sen niin, että lapsia tulee jos on tullakseen ja jos en nyt niitä ihan vielä hanki niin ei sitten itseä ainakaan kaduta ettei ole ehtinyt saattaa opintoja loppuun tms. Mutta kyllä se kello siellä tikittää ja ennen kolmeakymppiä toivoisin kyllä nyyttiä itsellenikin...