Kuinka villikissa kesytetään?

En muuta tiedä tai muista mut naapurilla oli samanlainen tilanne, ja yksi ohje oli ettei kovia leluja, se oppii upottamaan niihin kyntensä ja hampaansa. Ja seuraavaksi käsiin ja sormiin.
Enkä tiedä näistä hampaiden kasvukausista. Tee joku "leluhiiri" vaikka vanhasta nahkarukkasesta.
Jokohan se tarvii raapimapuuta, mut ekak`sen pitäis oppia tavoille.
Kai netistä sais suomen kielisiä kissakirjoja myös? Voi maksaa muutaman euron enemmän ulkomaille, mut ei kai se paha oo...
Kysy löytöeläintaloista tai Animaliasta.

apua
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=627&posting=22000000023111268

Feliway haihdutintakin kannattaa kokeilla
Feliwayta voi tilata myös netistä. Luulisi ulkomaillekin toimittavan? Esim. tuolta
http://www.elainlaakarisi.fi/kissat-eitoivotun-käyttäytymisen-merkkailun-vähentäminen-c-69_84.html

Olen pahoillani, mutta tilanne kuullostaa aika epätoivoiselta. Meillä on ollut kissa, jonka isästä ei ollut tietoa ja emokin oli vain käynyt synnyttämässä poikaset puuliiteriin. Pentu otettiin meille ihan täysiaikaisena, mutta se ei kertakaikkiaan kesyyntynyt ja vaikka yritimme monta kuukautta, se oli pakko lopettaa. Se hyökkäili jalkoihin ja pikkutytön pitkät hiukset saivat sen loikkaamaan selkään kiinni. Käytös oli muutenkin samankaltaista. Periaatteessa kissa oli kiltti, mutta pieninkin ärsyke laukaisi riehumisen, raapimisen, vaanimisen ja muun sekoilun.

Olen myöhemmin katsellut esim. BBC:n eläinohjelmia, joissa on tullut vastaan sama tilanne. Niissä eläinlääkäri on sanonut että jossain vaiheessa on vaan todettava tosiasiat, kissa on pakko lopettaa. Ilmeisesti villi geeniperimä on niin voimakas.

Älä nyt ymmärrä väärin, olen eläinystävä enkä missään nimessä kehota viemään kissaasi suoraan piikille. Mutta jos käytös ei yhtään rauhoitu, mitä muuta voit tehdä? "Normaali" pentu ymmärtää kyllä kieltosi ja sen että sinuun sattuu ja osaa vähentää "tehoja". Erityisen pahalta kuulostaa, että olet ollut ainoa sen tuntema emo ja silti se ei tottele annettuja käskyjä.

Spruuttapulloa voit tietysti kokeilla, mutta jotkut kissat on niin kovaluontoisia ettei silläkään ole vaikutusta.

normaalilta leikkisältä kissanpennulta ei miltään villikissalta.Aika sen rauhoittaa,niin se vain on. Jätä vistittämiset sikseen, SE ON LEIKKISÄ PENTU!!!!!!!!!!!!!!!!

vaan anna sen leikkiä,tuollaisia pennut ovat.

siinä pahimmassa riehumisiässä, joten koeta nyt sinnitellä vielä pari kuukautta ainakin ennen kuin mitään lopettamispäätöstä teet. N. 3-4 kk vanhat kissat osaavat kyllä olla todella raivostuttavia, tiedän kokemuksesta.

Suihkupullo jossa on vettä on oikein hyvä ratkaisu kissan rankaisemiseen, eli jos se käy kiinni niin ei muuta kuin suihkaus vettä päälle. Kohtuus kuitenkin siinäkin koska kissakin voi tottua vesisuihkuihin jos sitä keinoa käyttää liikaa.

Tavaroiden pöllimisestä ja mattojen ruttaamisesta yms en kylläkään rankaisisi, koska se on varsinkin pennuille ihan normaalia käytöstä.

Onko teillä tarpeeksi aikaa kissalle, kun on koira ja kanikin, jotka vaativat osansa? Kissa ehkä haluaa huomiota, jota se ei tarpeeksi saa. Ja saa sitä juuri tuollaisella ei toivotulla käytöksellä.

Kissanpennun riehuminen on normaalia tiettyyn rajaan saakka, mutta teidän tapauksessanne se raja tuntuu ylittyneen. Käsiin ja jalkoihin hyökkäily ja yleensäkin ihmisen päälle ei ole edes pennulle normaalia.

Itselläni on kaksi 8v kissaa, eikä ne koskaan pentuina eikä aikuisinakaan hyökkäilleet käsiin, jalkoihin tai mitenkään muutenkaan ihmisen kimppuun. Leikitin aina leluilla, ja painivat toistensa kanssa. Olivat myös liian aikaisin vieroitettuja, 7 viikkoisina, ei tosin noin nuorina kuin sinun kisusi.

Toistensa kanssa kyllä painivat, ja "normaalit ravaamiset" sekä verhoissa kiipeily kuuluivat jokapäiväsiin rutiineihin. Mutta ei koskaan ihmisen kimppuun käyminen. Kasvitkin jätettiin rauhaan erinäisten suihkepullo suihkaisuiden jälkeen.

Kokeile sitä vesisuihkepulloa, ja tiukkaa EI:tä aina kun pentu käy kiinni käsiin/jalkoihin. Ja leikitä paljon leluilla. Yritä vielä jokunen kuukausi, ennenkuin luovutat, niin pahin riehumisvaihe menee ohi.

kesytin itselleni 2 nuorta villi kissaa viime syksynä.
Onnistuin täydellisesti. Pyydystin minkkiloukulla.Narttu ja kolli.Maatilalta.
Nyt ovat mallikelpoisia sydänten palvojia.. Pidin karanteenissa 3 kuukautta ja käytin lääkärissä .Kun ennestään oli kolme kissaa.
Aluksi kun pistin häkkiin käteni ,minä pelkäsin ja kissat. Ruokkiessa. Pikkuhiljaa otin syliini ja heitin lattiaan kun puri ja raapivat.
Loppui sellaset teput ja alkoivat luottamaan ja piti emona. Meistä tuli hyvät ystävät. Se oli kaikki arkuutta ei rohkeutta.Niillä ei ollut turvaa .Se oli niiten puolustusta. Pelkäsin hoitaa ihan kun tuijotettiin silmiin.Ajattelin koska tarraa kiinni. Mutta rauhassa tein hoito toimet ja koitin antaa makupaloja. Näin meistä tuli hyvät kaverit.Nyt juokseevat heti ääneni kuultua ja tuleevat perässäni.Jos kissa tuijottaa ei pidä vastata katseella .Huolenpitoa .hoitoa tilalle.Vähän kerrassaan ,säännöllisesti.
Toivon sinnekkin hyvää yhteistyötä.

Kissas on ihan normaali. Terveet kissanpennut ovat juuri tuollaisia riehakkaita pikku vintiöitä. Oma kissani on jo kohta 3-vuotias ja sekin käyttäytyy aikaajoin kuvaamallasi tavalla. Kaikki kissat eivät myöskään koskaan viihdy sylissä - ei aikuisenakaan. Sinut pikkukisusi luultavasti ei vain "ehdi" lökötellä sylissä. Maailmassa kun on niin paljon muuta mielenkiintoisempaa.

erotessani otin seurakseni kissan yksinäisiin päiviin.osottautui täysin omaperäiseksi otukseksi.jopa hurjemmaksi omistamisenhalussaan kuin aikaisempi vaimoni.silmälläpiti jokaista liikettäni.asunnosta pois lähteminen oli erillaisten harhautusten jälkeen jotakuinkin mahdollista.yleensä kiipesi päälaelle ja sieltä uhkaili minua.mutta tavattoman hellyyttävä sylissä kehrätessään.yöllä saatoin herätä tiikerin nuoleskellessa naamaani.yök.kun ajattelee,mitä tiikeri tuhkatiheään nuoleskelee.saalistusviettiä hillitäkseni asettelin ovenkahvoihin roikkumaan esineitä.niitten kanssa melskatessaan pystyin lukemaan päivän lehdet.nyt tiikerikissa on hyvässä kodissa ja suuresti rauhoittunut,leikattu kun on.viettää ansaittuja kissanpäiviä.en tiedä,onko oikein puuttua lemmikkieläimen viettimaailmaan kirurgin veitsellä,mutta sähikäisen kanssa yhteiselo on vaativaa.leikkaus,hillitsee kyllä.

lapsuuteni meni osin tutustuesseani kissoihin.leikin paljon yksin.kaupan makasiinin ympärillä ja sisällä oli paljon rottia.villikissojen metsästys ja ruokailupaikka.kissoista tuli ystäviä,kun vein niille maitoa.lapsi ei odota miten kissan pitäisi käyttäytyä.kissahan on ystävä.niinpä kiikutin kotiin villikissoja olkapäällä.vanhemmat ihmeissään.ja niin vain kissat kotiutuivat.kunnes viettien ilosta jatkoivat matkaa..kissa ja ihminen kokevat toisensa aitoina,ihminenkin voi ymmärtää luonnon yksilöä.ja laajentaa myötätuntonsa kehää.

Eläimen kuin eläimen kanssa on tärkeintä olla johdonmukainen. Eli kärsivällisyyttä ja jaksamista sinulle toivon.
Kissa oppii, että näin saa tehdä, jos joskus kiellät ja joskus et. Se myös kokeilee rajojaan, jos tämä on sallittua, entäs tämä... Tai pöydälle hyppääminen tästä reunasta on kielletty, entäs tästä...

Mieti, mistä asioista haluat kissan luopuvan - kaikkea et voi saada. Et saa sylikissaa, vain jos kissa itse haluaa tulla syliin. Voit opettaa kissan olemaan purematta ja hyppimättä tietyille pöydille/hyllyille mutta jotain täytyy myös sallia. Kissan kuuluu saada kiipeillä ja rymytä, riehua lattialla ja erityisesti rytätä mattoja. Ei ne siitä hajoa! Vie kiipeilyyn sallittavilta pöydiltä kaikki hajoava pois ennen kuin kissasi oppii "talon tavoille".
Vesisuihkepullo vain esiin ja suihkautus päin tiukan ein kanssa kun kissa aikoo hypätä väärään paikkaan. Opi kissasi eleistä jo tietämään, milloin aikoo tehdä jotain kiellettyä.
Äläkä liioittele suihkeissa, ettei kissa totu ja opi nauttimaan niistä.

Itselleni puremiseen auttoi tiukka au-huuto ja käden vetäisy pois. Vähiten kyllä sattuu, kun kättä ei vedä pois vaan antaa kissan hellittää otteensa itse. Sanoo vain tiukasti au (ja irti) monta kertaa. Eihän se verille asti pure?
Myös hidas silittäminen selästä, kun kissa on kyljellään puraisun jälkeen kertoo, että puraisu sattui, mutta kissa on silti helliteltävä. Kissa ei meinaan yllä selkäänsä hampaillaan vaikka kuinka yrittäisi. Samalla kun vähän painaa kissaa alas päin, on vaikutus tehokas. Poislähteminen ei kannata, kissa ei opi siitä mitään.

Itse opetin kissalleni, ettei kädellä leikitä mutta jalalla leikitin. Jalka maton kulman alle ja kissa hyökkää maton kimppuun, niin jalkaan ei satu. Meillä kissa saattaa leikkituulellaan edelleen hyökkäillä jalkoihin kutittelemaan, se on leikkiinkutsu. Kyseinen kissa on 14 - vuotias. Ohuet sukkahousut siinä kyllä saattaa revetä, muuta ei tapahdu.
Kissoille on luontaista pyöritellä mahaansa vasten leluja: hanki vaikka pallo, jota saa jahdata ja pyöritellä, jos et halua jalalla leikittää.
Kissasi selvästi kaipaa virikkeitä - kokeile minkätyyppiset lelut sopivat parhaiten - jahtaus, heittely (meillä kissa tuo pallon takaisin), ovenkarmiroikot...

Opeta kissallesi myös yksinkertaisia käskyjä ein lisäksi. Kissa oppii paljon asioita, tosin aina se ei viitsi noudattaa niitä.
Meillä kissa hyppää (halutessaan) kun sille taputtaa vaikkapa sohvaa vieressään ja tulee usein syliinkin. Mutta jos ottaa kissan lattialta ja nostaa syliin, ei siinä pysytä kuin kaksi sekuntia.
Kissa myös tietää, että tiskipöydälle ei saa mennä, eikä enää yritäkään sitä paitsi jos pöydällä on jäähtymässä keitettyä seitä. Silloin kissan saa alas komentamalla "alas" tai jos vieressä seisoo niin naksauttamalla sormia ja osoittamalla lattialle.

Sitruksen haju on monille kissoille inhotus, jos et millään saa kissaa joiltain kielletyiltä paikoilta pois, hiero sitrusta paikkaan, johan karttaa sitä. Enpä usko Feliwayn toimintaan...

Yksi keino on myös näpäyttää nenulle kevyesti suihkepullon sijaan. Se ei saa sattua kissaa, ihan vain yhdellä sormella vähän silmien alle tiukan ein kanssa samalla kun vaikkapa ottaa kissaa pois kielletyltä pöydältä. Toimii myös hyvin. Näiden täytyy tapahtua yhtä aikaa kielletyn toiminnan kanssa, turha sitä on näpäytellä enää kun on jo kiltisti lattialla.

Pelkkä huutaminen turruttaa raasun, muista myös lässyttää. Se tehoaa tosi hyvin kissoihin. Meillä lässytetään joskus kun kissa on huoneen toisella puolella, silloin tullaan niin pirteänä poikana huoneen läpi ja suoraan kehräämään viereen. Kissoillemme on omat hellitttelynimet, jos joskus vahingossa käyttää toisesta toisen nimeä, syntyy mustasukkaisuuskohtaus. On ne niin ihania...

Ja se haluaa huomiota. Jos kokeilisit leikkiä ja muutenkin rähjätä sen kanssa, kuka tahansa kyllästyy
jos yhteinen aika on pelkästään sylissä rapsuttelua.
Ja ne tavarat mitä se kanniskelee kuin saaliita tai tiputtelee pöydiltä, voisiko ne olla vaikka kaapissa? Sumupullo on ainakin mulla toiminut pikku kurinpalautuksena, mutta eikö se ole väärin rangaista, jos sillä on vain tylsää?

Minulla on myös kissoja.. niita on kaksi..ja useat pennut ollut...

toinen kissoista on kuin hulivili..
ehka kissallesi voisi auttaa hiukan, jos hankit sille joulukuuseen tarkoitetun kulkusen.. joka pitaa kylla inhottavaa aanta mutta saa kissan iloıseksi.. jos se pitaa niista niin hanki pari lisaa ne menee aina hukkaan...

toinen oikein mieli lelu meilla on ollut pieni karvainen hiiri.. ei pida aanta eıka sıına ole hajua.... se vaan oli niin ihana, etta kıssat kalvo karvat poıs ja narhı sen muovın reıjılle... semmosıa ne pennut on...

aika yleista on etta pentuna, ne rıehuu ıhan sılmıttömastı ja kııpee jalkojakın pıtkın ylös...mutta aıkaa myöden se menee ohı.. meilla kissat kavı pöydalla valilla narskuttelemassa maitopurkkiakin kunnei muuta ollut... ja jos ei jotaın antanut nıılle.. nıın toınen nıısta aınakın menı sankyyn taı kenkıın pısulle... :)

varsinkın yksın jos pentu on, nıın leıkıt tuntuu tosı pelottavılta.. jos nıılla on kaverı..ne juoksee sellasta rallıa taloa ymparı et kylla kukkapurkıt kannattaa pıkalıımata pöytaan kıınnı.. :D

mutta kuhan leıkkıı paljon.. vanhetessaan kıssat saattavat tulla sylıın.. meılla toınen kıssoısta eı vıelakaan halua sylıın tulla.. ja rımpuılee poıs... toınen eı myöskaan valıta elleı se saa jotaın hellyyskohtausta...ja ne varpaat ja sormet tuntuu pennulle jotenkın nıın sellasılta arsykkeılta etta ne eı voı olla nappaamatta kıınnı..pennut on jaarapaısıa...

:) yrıta jaksaa ..onnea sulle ja kısulle..toıvon etta se kasvaa kunnon kısuks..ılman etta pılaa sun hermot :D

( ä aakkonen eı naıssa nappaımıssa nay kun ulkomaılla olen myös)

Ei siitä taida tulla lemmikkiä.

Anopilla oli kymmenen vuotta sellainen ladosta pentuna pelastettu kolli. Ei siitä koskaan tullut kilttiä, vaikka oli kaiket päivät lempeiden vanhusten lemmikkinä. Aina oli vanhoilla kädet verillä, ja minulla jalatkin kun siellä kävin.

Kollikissa vietiin leikattavaksikin, mutta se ei käytökseen auttanut. Kun perheeseemme syntyi esikoinen, totesivat kissan omistajat, että ihmishenki menee edelle; eläinlääkäri hoiti kissan pois päiviltä.

Olihan kissa kyllä varmasti tehokas hiiri- ja lintusaalistaja, ja komea iso kolli katsella. Luonteeltaan se oli täysi tyranni; puri ja raapi kun tuli nälkäiseksi, ja kiitokset oli samaa lajia. Rauha hänen muistolleen.

Ei syytä huoleen. Kissa voi viettää yönsä esim. wc:ssä, että voitte nukkua rauhassa. Tee hänelle peti laatikkoon tms. kiva paikka. Voit viedä kissan myös sinne jos meno yltyy liian rajuksi. Miksi koiran pitää päästä makuuhuoneeseen ja pois yöllä? Eikä se voi olla sieltä pois kun kissakin on? Kannattaa miettiä joku ratkaisu. Ja kissan käytös on ihan normaalia pennun käytöstä. Kannattaa tutustua kissa aiheisiin kirjoihin. Kissat elävät 20 vuotiaaksi, tseppiä. Ei kannata ottaa hetken mielijohteesta eläintä.

leikkauta kissa. meillä oli aikoinaan lähes samanlainen tapaus. vietiin se sitten varmuuden vuoksi leikattavaksi kun muitakin kissoja alueella pyöri. leikkauksen jälkeen mietittiin tehtiinkö sille vahingossa lobotomia. koko elikko muuttui täysin :P nyt se on on kuin mollamaija jota muksut retuuttaa. kertaakaan ei ole lapsia raapinut. vähän maukuu jos liikaa revitään.

Me otettiin kaksi maatiaiskissanpentua n.5 viikkoisina. Meno oli yhtä hurjaa. Meidän koira (kääpiö Papillon )oli aivan ihmeissään kun kaksi raatelijaa oli koko ajan kimpussa. Koira keksi sitten keinon se kantoi niskasta toisen pennun vanhimmalle tyttärelleni yöksi ja toisen minulle. Koira nei suostunut raadeltavaksi. Ja kun muu ei auttanut kapaloimme muutaman ensimmäisenä yönä kissanpennut pyyhkeeseen ja sillä saimme kissanpennut tottumaan ihmisen lähelle (tämä siis vain yöksi koska pentujen kuuluukin leikkiä) näin siis meidän kissanpennut hyväksyi mmeidät perheenjäsenikseen kun kasvattaja oli luopunut liian aikaisin pennuista.

Löysimme kesälomamatkamme aikana kyläpaikan naapurin navetan vintiltä upean valkoisen pitkäkarvaisen kollikissanpenikan. Otus oli villi kuin elosalama. Veimme sen kotiimme ainoaksi kissaksi. Kotonamme oli entuudestaan pieni sekarotuinen Pluto-narttukoira. Luulen, että Pluto opetti pienen villimme tavoille. Katti ei koskaan kesyyntynyt muille kuin meille kolmelle, mutta muuten siitä kasvoi rauhallinen, upea kolli. Oli hellyttävä näky katsella pientä koiraa, joka kasvatti suurta villikollia omana pentunaan.

sitten kaksi n.1/2 vuoden ikäistä kollikissanpentua.Saimme ne eräästä kissataosta jossa oli anakin 100 kissaa ja yksi mummo.
Oli kovaa kun kisut olivat ensimmäiset 2 viikkoa lähinnä sohvan tai sangyn alla.Yöllä kävivät syömässä ja juomassa.Kissanhiekkalaatikoita meillä oli useampia ympäri huoneistoa ja onneksi ne oppivat siisteiksi aika pian.Sohvanalta kurkisti aina kaksi pelokasta silmäparia.Mietimme jo kesyyntyvätköhän ollenkaan.Keskenään telmivät, mutta heti kun ihminen tuli huoneeseen tuli hiirenhiljaista.Annoimme heille vähitellen omia sukkiamme ja paitojamme nukkuma-alusiksi.Vähinerin alkoivat veljekset tulla esiin piiloistaan ja tottua normaaleihin perheen ääniin.Ensin vähän nuuskimalla ja sitten jo puremalla varpaita.Ai että kävi kipeää.Luin sitten jostakin, että kissa pitää ihmisen varpaita saaliinaan.Kun oikein alkaa työntämään varpaita kohti kissansuuta kun se on juuri aikeissa puraista, niin kissa säikähtää ja luulee, että hän onkin saalis eikä päinvastoin.Lisäksi aloin laittamaan jalkoihini mentholin hajuista jalkavoidetta iltaisin ennen nukkumaanmenoa, niin kissat eivät tulleet jalkopäähään pureskelemaan.Näihin konsteihin loppuivat hyökkäykset varpaisiini vähitellen.
Ei käsky on ollut pitkään käytössämme kun näyttää, että ilkeyksiä aletaan tekemään.Ovat oppineet, että vain omilla leluilla leikitään ja omaan raapimispuuhun kynnet hoidetaan.
Luonteeltaan kissat ovat nykyään rauhallisia ja säyseitä, mitänyt joskus aina hurjimmissa palloleikeissä matot ovat tuhannen sykkyrässä.
Kissat ovat luottavaisia ja mukanaolevia meidän päivittäisessä arjessa, mutta kun meille tulee vieraita ei kissoista näy jälkeäkään.Eivät ole rohkaisseet itseään kuin meille kotiväelle vain.
Aivan ihania kissoja nämä veljekset ovat vaikka alku olikin meidän yhteiselle taipaleelle niin vaikea.

Hei!

En lukenut edellisiä viestejä, ehkä joku jo tätä ehdottikin: käytä pentua eläinlääkärissä, sillä voi olla korvapunkkeja. Ne saivat ainakin meidän kissanpennun käyttäytymään ihan päättömästi ja raivohullun lailla.

Eräs kokeiltu ja hyväksi havaittu tapa tässä;
Jos se puree sinua sormeen, työnnä sormi sen kurkkuun. Tämä ei tarkoita mitään pahoinpitelyä, vaan tähtää siihen, että eläimestä ei tunnu hyvältä purra sinua sormeen. Eli siis negatiivinen palaute tulee heti ei-toivotun toiminnan jälkeen.

Vaan jos se puraisee kantapäähän, täytynee keksiä jokin muu keino. Ihmisen kantapää kun ei oikein kissan kurkkuun mahdu. Suihkepullo ehkä tehoaa paremmin.

Toivottavasti saat riittävästi hyviä neuvoja ja kärsivällisyytesi riittää. On kuitenkin todettava, että samoin kuin kaikissa lajeissa - ihmisissäkin - myös kissoissa nyt vaan on ihan kaheleita tapauksia ja niissä ei paljon neuvot auta.

Kissasi on kuitenkin varsin nuori, joten moista päätelmää on turhan aikaista tehdä.

Sain kissani 4 vk vanhana. Syötimme ruiskulla ja opetimme laatikolle. Kisu leikki yöllä varpaillame ja nuuhki naamojamme aamuisin. Päivisin se loikki pöydillä ja ylös hyllyihin ja verhoihin,pudotteli kristallimaljakoita ym,tuhosi sohvia ja tuoleja. Mieheni jalkoja se puri aina keittiössä, kai halutessaan makupaloja. Käsillä en antanut sen koskaan leikkiä vain leluilla.Sylissä se ei koskaan halunnut olla, joten emme ottaneet sitä väkisin syliin.Halutessaan se tuli yöllä ihmisten mahan päälle nukkumaan. Älä ota sitä lainkaan syliin väkisin, se tulee itse jos haluaa. Älä anna sen koskea käsiin, mutta anna tulla samaan huoneeseen nukkumaan. Sano ei ja vie se pois pahanteosta. Puolivuotiaana se alkaa rauhoittua. Oma kissani sai kisukaverin puolivuotiaana ja sitten se jätti ihmiset rauhaan.Muu riehuminen väheni 2 vuotiaana. Nyt se on rauhalinen ja laiska 13-v. Mutta ei istu koskaan sylissä, se on itsenäinen ja itsepäinen. Mieheni jalkoja se puree vieläkin (koska hän antaa makupaloja). Ehkä kissallesi parasta hoitoa olisi samanikäinen kissakaveri. Kissasi ei ole villikissa, se tarvii vain leikkikaverin ja vähän komennusta.

Aikamoinen kisulihan tuo tuntuu olevan x)
En jaksa juuri nyt selata muiden ohjastuksia, vaikka joskus niin teenkin. Kyllä tuo ihan normaalilta kissalta minun silmiini vaikuttaa, mutta onkos se vain sisäkissa, vai saako se myös temmeltää ulkona ja siellä niitä energioitaan tuhlata?

Minulla on n. 8 vuotias (iästä ei tarkkaa tietoa) kolli kissa, joka meille tuli nuorena mutta tarpeeksi vanhana että sen perässä piti juosta hanskat kädessä tuttavan ladolta, jossa villikissa pennut oli saanut.

Olin itse n. 6, kun se kissa meille otettiin, mutta suurimmaksi osaksi minä sen kesytin. Kissasi luonne on vain villi, eikä siihen paljon liity se onko se tullut villinä vai kesynä, se on vain kasvatuksesta kiinni. Meillä kissalle kyllä kerrottiin nuorena missä sen paikka on, ja se osaa nimensä, Ei'n (tiukka ääni kissalle kertoen mitä se meinaa), pysyä poissa pöydältä, ilmoittaa milloin tahtoo ulos ja sisään, nukkuu kiltisti sohvalla tai sängyn jalkopäässä ymsyms. Tämä vanhempi kissa eli se ent. villikissa on todella lepsu ja lapsirakas, eikä pelkää hiljaisia koiria. Se oli ennen enemmän ulkona ja toi eläimen raatoja sisään mutta oppi se myös että ei oltu ylpeitä sen saaliksista, nyt se ikänsä puolesta ei metsästele.
Koiraan se totutettiin vain niin että koira (silloin sekin kyllä oli nuori) ja kissa laitettiin miltei nokat vastakkain, toki molemmista eläimistä kiinni pidellen. Lopulta ne toisiinsa tottui.
Kissa jos löydettiin pöydältä sitä läpsäistiin lehdellä ja sanottiin ei. Jos se nukkui väärässä paikassa se kannettiin siitä pois.
Ulos totuttamaan se totutettiin niin että pihapiiriin sidottiin tolppaan, ja haettiin myöhemmin pois. Tätä toistettiin ja kissat osaa kotiin.
Sylirakkaaksi kissaa ei saa väkisin. Kumpikaan meidän kissamme ei siedä sylissä oloa kunnolla, mutta lellittelyä ne rakastaa.
Mutta kun meille otettiin toinen kissa, meidän nuorempi (n. 5-6v) se oli ihan kotiperheestä. Se on arka, pelkää vieraita sekä kovia ääniä, ja säikkyy Ei sanaa, vaikkei sitä sille osoitettaisiinkaan. Nuorukainen sietää syliä vain silloinkun itse siihen hyppää, muuten se repii itsensä vapaaksi.
Meidän kissoilla on ollut nuorempanakin niin että vielä kolmena ensimmäisenä vuotena löytyy yllätyksiä nurkista, ja että koristemaljakot menevät rikki, mutta ei nykyisin enään koidu ongelmia.

Kunhan kissasi vain vanhenee ja saa koulutusta sekä aikaa, niin kyllä se siitä rauhoittuu.

"Mitenkäs nyt opetetaan kissalle että pureminen SATTUU". Asutaan maalla ja tää niitä villikissoja riittää. Pikkuveliet löysi mettästä piänen mustan kissanpennun, uskoosin että noin kaharen kuukauren vanha. Löyrettäes soli laiha, emosta ei ollu tiatua. Veivät sen mamman työ ja kysyy jotta saisko se jäärä sinne (meillä ku oli jo neliä kissaa, nykyään kuus xD). Pikku (siis se katti) puri ja raapi aiva pirusti. Vajaan kuukauren jäläkehen viätiin kaks omaa kissaa mammalle maakellarista rottia ja hiiriä hätyyttämähä. Noli siä viikon ja pikkukissan harrastama verille raapimisleikki loppuu ku seinähä. Se tappeli (leikisti, niinku kissat tapaa) meirän kissojen kans, mutta nepä näytti ettei sellaanen pöllääly enää käynykkää että purrahan toinen pualikualiaaksi, ne puri kunnolla takaasi. Pikku tajus että sottaa kipiää jos puroo liika lujaa. Sejjäläkehen son ollu lauhkia ku lammas ku sen ottaa sylihin. Hommaa sille mirrilles kaveri tai vie naapurin, niin se ehkä oppii. Sen pitää tosin ensi tutustua siihen toiseen kattiin tai seurauksena on ehkä kunnon rähinä.

Neuvoja on niin monta kuin neuvojaa.

Ne, jotka kannattavat kissan eutanasiaa, eli lopettamista eivät tiedä kissoista todellakaan yhtään mitään. Minua tuo loukkaisi jos olisin sinä, että kehotettaisiin lopettamaan kissanpentu.

Näkemättähän ei kukaan voi sanoa, onko kissa häiriintynyt vai ei. Joku toinen pärjää kyllä kissalle, jolle joku toinen ei taas yhtään pärjää. Kissojen ja ihmisten "kemiat" täytyy vain saada toimimaan.

Asiaan:
- Kissasi käytös on aivan normaalia kissanpennulle.
- Ei käy selville, kumpaa sukupuolta kissasi edustaa. Kissaa ei voi yleistää, mutta silläkin voi olla merkitystä vanhemmista kissoista puhuttaessa.

Oletko madottanut kissasi? Tutkinut korvat mahdollisten korvapunkkien osalta? Katsonut suuhun, ettei kissalla ole suu tulehtunut?

Kissalle voit antaa enemmän leluja, mikäli koirasi ei ole niistä kiinnostunut. Jotkut lelut voivat olla koiralle vaarallisia ja jäädä koiran kurkkuun.

Pingispallo ja superpallo ovat kissojen ehdottomia parhaita leluja. Itse olen naureskellut mahani kipeäksi, kun kissa tai kaksi on pelanut pingispallolla. Pingispallo pitää vielä kivaa ääntä vauhdissa. Yksi kissasi kaltainen tapaus rakasti superpalloa ja oppi hakemaan minulle sitä kuin koira, kun heittelin sitä seinään lattian kautta. Kissa teki akrobaattiloikkauksi ilmaan ottaakseen pallon kiinni ilmasta ja toi sen minulle. Tunnin kun tätä jaksat tehdä niin kissasi on aika ventti, eikä jaksa purra jalkojasi tai käsiäsi. Eri asia on jos häiritset sen unta. Silloin on oma vikasi jos se sinua raatelee.
Mukavia leluja kissalle ovat myös pahvilaatikot, rutatut paperit, vessapaperin hylsyt ja kokonainen vessapaperirulla telineessään.
(Minulla oli oli kerran kissasisarukset, jotka vessaan omaan astiaan tehtyään tarpeensa kävivät minua matkien repimässä seinästä telineestä paperia pitkin vessan lattiaan puolesta vuodesta 9kk:n ikään asti. Ja oli jännä juttu, että aina kun kävin vessassa sain jostakin kissasta vessakummin. Joku kissa tuli aina myös tekemään kanssani hätänsä vessaan. Kissoja minulla oli silloin viisi. Kaikki pelastettuja.)

Käsiin ja jalkoihin voit ainakin yöksi puristaa appelsiinin kuorista nestettä. Kissat inhoaa appelsiinin tai sitrushedelmien kuoria. Myös sänkyysi voit niitä laittaa, jos kissasi hyökkäilee kimppuusi kun nukut. Myös mentholipastillia voit imeskellä ennen hampaiden pesua ja käyttää mentholia sisältäviä voiteita, ainakin jalkoihin. Yves Rocherilta saa appelsiinin tuoksuista hajustetta, jota kissani inhoaa. Kissani eivät tosin sitä enään tarvitse.

Kissalle tehoaa kieltoihin parhaiten että matkit kissojen ääntelyä: muriset, sähiset ja kun sinua sattuu, valitat äänekkäästi auuuu! Perään kunnon sähinä, niin kyllä se siitä oppii.

Kissaa ei kannata väkisin syliinsä ottaa. Yleensä kissat kaikkoavat jos ne ottaa syliin. Mutta kun niitä ei väkisin ota, ne tulevat itse ja viihtyvät näin paremmin sylissäkin. Tyttökissat ovat enemmän tällaisia. Leikatut kollikissat ovat oikeita hellyydenkipeitä lellikkejä.

Minulla on kissat kiipeilleet verhoissa, kirjahyllyillä, ryijyillä, sohvilla. Kaikki ovat olleet aivan erilaisia persoonia. Ei voi sanoa kissaa häiriintyneeksi, varsinkaan pentukissaa.

Tällähetkellä itselläni on 7v. ja 6v. kissat, kolleja molemmat, leikattuja sellaisia. Nuorempi tuli villinä puolitoistavuotiaana ja ensimmäiset puolivuotta annoin kissalle tottumisaikaa. Viisi kuukautta meni, että sain kissasta aivan erilaisen, ihanan, lutusen kissan. Tätä kissaa oli potkittu ja se oli arka ja teki ilkeyksiään. Nyt se on aivan erilainen ja menee jopa vieraiden syliin.
Toisella kissallani tullessaan meillä oli korvapunkkien eritteistä korvat niin täynnä että se ei kuullut mitään. Hyvä ettei kuulo mennyt. Kissa kuulee hyvin tänään, vaikka ikää on jo yli 7v.

Minulle kissat ovat tulleet 3vk:n iästä puoleentoista ikävuoteen. Kaikkien kissojeni kanssa olen oppinut elämään ja kaikki kissat ovat oppineet rakastamaan minua.

On ihmisestä kiinni ja hänen halustaan, miten kissan kanssa alkaa sujumaan. Kun kissan ottaa, saa varautua siihen, että lempisohva voi olla kissan lempiraapimiskohde, jollei hae kaupasta kissalle omaa raapimiskohdetta. Jos kohde ei kelpaa, niin hiero siihen kissanminttua.

Kissanminttu voi saada kissasi autuaan rentoutuneeksi. Sitä voit kokeilla vaikka yöksi.

Tärkeää on vielä johdonmukaisuus.

Kissoja ärsyttävät suunnattomasti myös suljetut ovet, jotka johtavat huoneisiin, joihin muut pääsevät muttei kissa itse.

Kissan voi totuttaa myös kaniin, jos kani on isohko ja kissa pentu. Aikuiset kissanikin ovat tottuneet kaniin, silloin joskus kun kani sattui olemaan. Silloinen kanini tykkäsi maistella kissanruokaraksuja kissojen kanssa yht'aikaa. Se kani myös kiusasi kissoja joskus menemällä makaamaan kissanhiekkalaatikolle, ettei kissa päässyt hädälleen. Kani myös teki hätänsä kissanhiekkalaatikkoon. Parempi että totutat kanin ja kissan toisiinsa kun kissa on vielä pieni - tottuvat paremmin toisiinsa. Tressaavaa kaikille, jos kanin huoneen ovi täytyy olla kiinni ja kani eristettynä teistä. Ei se ole kanillekkaan kiva olla perheestä erossa. Eristys on ihmiselle ja eläimelle pahin rangaistus.

Siitä tuli mieleen, että yhden kissan murrosiän raivarit hoidin vessaan eristämällä pariksi tunniksi. Se oli molemmille paras ratkaisu. Kissa oli otettu kotikissaperheestä samaan aikaan veljensä kanssa. Veli oli aivan erilainen, rauhallinen ja kehräsi melkein koko ajan ja oli sylissä autuaan onnellinen. Toinen veli taas sai 7kk:n iässä raivareita ja oli niin hurja, että oli pakko eristää kissa vessaan. Siellä se ensin aneli kiltisti. sitten se alkoi vaatimaan äänekkäästi ja sitten lopuksi se sai raivarit vessassa ja tuntui kun siellä olisi ollut oikea tiikeri. En päästänyt kissaa pois ennenkuin se oli rauhoittunut. Ensimmäisellä kerralla siihen meni kolme tuntia. Sitten se oli nöyrää poikaa, varsinkin kun se oppi, että eristyskoppiin joutuu jos toimii kuin seinähullu.

Kyllä kissat on ihanii, oli ne millaisia persoonia tahansa.

Yleensä sanotaan että kissa on koiraa helpompi kotieläin, mutta se on mielestäni yksilöstä kiinni. Tietysti kissaa ei ole pakko viedä ulos pissille, mutta koirat tuskin kiipeilevät verhoissa (vaikkakin yksi sakemannini repi verhot alle vuoden iässä aina keittiön lattialle).

Kissa oli mukaa 8 viikoinen, lopetusuhan alla, tosiasia oli että se ei osannut edes syödä. Kastoin sormeani maitoon ja sitä se imi, pikkulusikalla syötin ja pullosta, lopulta se oppi syömään.
Siitä tuli juuri tuollainen kuin kerroit. Hetkeäkään se ei ollut paikallaan, puri, raapi ja roikkui verhoissa, kukkaamppeleissa, yhden raanun se pilasi kun hyppi seinälle.Se oli harmaa salama joka oli aina liikkeessä, sinkoili pitkin seiniä.

Keinot oli raaat, mutta tehokkaat.

Ensiksi puremisleikki, panin käteeni villasukan, sitä sai purra ja raadella, metsästää.
Jos se yritti purra muuten, suihkaus suihkupullolla vettä naamalle.
Sama keino muidenkin kiellettyjen asuoiden suhteen.

Pikkuhiljaa se oppi että ei tarvinnut kuin ottaa suihkupullo käteen niin se peitti tassuillaan naamansa ja oli kiltisti.
Totta pentujen täytyy saada leikkiä ja koheltaa, mutta tosi kiellettyihin asioihin toi tehosi.

Lisäksi meillä oli päivittäin oma erityinen halimishellimishetki. Se esim nukkui rinnallani, puseron alla ja oli onnellinen. Tai sitten se muuten vain köllötteli rinnalla.

Kissa on nyt 12 vuotias, suloinen, leikkisä, tosin saa edelleen jonkinasteisia primitiivireagtioita, mutta se kuuluu sen luonteeseen.

Kannattaa nähdä vaivaa, vaikka joskus harmittaa, tuollaisella kissalla on luonnetta, siitä tulee hurmaava yksilö.
Onnea ja pitkää pinnaa toivon sinulle.

aivan kissanpennulta..melkeen kaikki pennut ovat tuollaisia ..ja jos puree muutenkin kuin näykkii niin niskanahasta hellästi mutta varmasti kiinni ja "sähisee" pennulle niinkuin emotkin sähisevätja ottavat niskasta kiinni kun leikki käy liian rajuksi..kyllä se siitä oppii ja rauhoittuu vanhetessaan..

Mulla on kaksi kissaa,nyt jo 9 ja 8 vuotiaat kollipojat. Meillä oli vähän samanlainen tilanne tämän toisen kisupojan kanssa 9 vuotta sitten. Tämä kisu tuli meille eläinsuojeluyhdistyksestä,tosin taisi olla jo 3kk ikäinen,mutta tausta oli se että oli hylätty muutaman viikon ikäisenä.
Kisu leikki ja puri ja villinntyi aivan.Hyökkäili ja halusi kauheesti leikkiä koko ajan meidän kanssa.Yöt oli aivan mahdottomia. Puoli vuotta poju sai olla yksinään,kunnes päätettiin ottaa kaveri.Voi sitä riemua,muutaman sähinäpäivän jälkeen asiat eivät paremmin voineet olla. Painivat ja leikkivät ja tämä vähän vanhempi kisu otti nuoremman hoivaansa,pesi ja huolehti ja opetti kissantavat.Kyllä se poikakissaltakin käy ns.lasten hoito.
Pojat ovat vieläkin välillä leikkituulella,painivat ja juoksevat peräkkäin ja se mikä parasta niillä on seuraa toisistaan päivisin.
Emme ole katuneet hetkeäkään että tuli otettua toinenkin kissa.Suosittelen ottamaan sille teiän kissavintiölle kaverin. Sitä semmoista kissojen välistä rakkautta ja hoivaa ihminen ei kykene antamaan.

Kiitoksia monista vastauksista joista sai sekä vertaistukea että hyviä neuvoja!

Ihan ensiksi, kissa ei missään nimessä ole niin “paha” että lopettaminen tai edes uuden kodin etsiminen olisi käynyt mielessäkään. Noin vähästä jos olisin antamassa periksi niin en kehtaisi itseäni aamulla peilistä katsoa! Kissan – tai minkä tahansa lemmikin – ottaminen on vastuu joka menee kuin vihkivala; myötä- ja vastoinkäymisissä, hyvinä ja huonoina päivinä. Ja periksi ei anneta! – Kani kun tuli taloon, niin seuraavana päivänä oli jo sähkömies siirtämässä johtoja ja pistorasioita lattianrajasta kattoon, nököhampaiden ulottumattomiin, niin että pupu voisi temmeltää vapaasti ja ennenkaikkea turvallisesti omassa huoneessaan.

Terveysongelmat eivät myöskään ole syynä kissan riehumiseen; siihen kyllä selvästikin näyttää riittävän syyksi kissanpennun ikä ja virtalataus. Suu on hyvässä kunnossa, viimeksi viikonloppuna tarkistin: minä sängyssä selälläni ja kissa haukottelemassa kita levällään istuessaan iltapäivänokosten jälkeen rintani päällä. Korvapunkit ja madot pysyvät poissa Revolution-pentutippojen avulla, ja muutkin rokotukset ovat ajantasalla – kolmas tehosterokotus on tulevana viikonloppuna.

Normaali penturiehuminen on tietysti edelleenkin sallittua, eli matot kurttuun vaan, ei haittaa! Vaaralliset ja/tai korvaamattomat särkyvät esineet on tietysti myös siirretty turvaan. Leluja on tupa täynnä, erilaisia pehmoleluja joita voi riepottaa, palloja ja kilistimiä narun päässä ja ilman, lisäksi tietysti ne pakolliset “itsetehdyt” eli kylppäristä varastettu pyykkipoika tai paperikorista napattu paperitollo… ja jos nämä kyllästyttävät, voi aina käydä täppäisemässä koiraa korvalle tai painimassa sen hännän kanssa, kunnes turren kärsivällisyys loppuu ja se nousee, siirtyy sivummalle, ja yrittää huokaisten saada uudelleen unenpäästä kiinni…

Kani on myös hauska leikkikaveri; jos oikein hiljaa hiipii saattaa pystyä täppäisemään sitäkin hännälle, ja sitten juostaan lujaa karkuun kun kani yrittää kurittaa mokomaa häirikköä! – Jos kanin ja kissan välinen matsaus tässä vaiheessa yltyisi liian rajuksi, se olisi todennäköisesti kissa joka saisi köniinsä. Kani on tällä hetkellä painonsa puolesta kaksi kertaa kissan kokoinen, ja näkönsä puolesta kolme kertaa isompi! Ja tempperamenttia kanilla riittää, se ei pelännyt meille tullessaan hetkeäkään 25-kiloista koiraamme (jolla tosin on untuvanpehmeä luonne ja enkelin kärsivällisyys), eli kania ei nyt myöskään yksi piskuinen puolitoistakiloinen kissanpentu uhkaile… Toisaalta taas kissalta pahnanpohjimmaisenakaan ei rohkeutta näytä puuttuvan, kun peloitta käy kisaan näitten isompien kavereittensa kanssa. - En tietenkään jätä kumppanuksia keskenään ilman valvontaa; se ei ole turvallista kenellekään vielä tässä vaiheessa.

No sitten vihdoin itse asiaan, eli miten koulutus on lähtenyt käyntiin. Nyt on varalla kaksi vesipyssyä jotta kurinpalautusta on aina kädenulottuvilla jos EI! ei mene kuuleviin korviin. Älliä kissalta ei ainakaan näy puuttuvan, vain kahden ruiskaisun jälkeen se oppi heti että pitää olla varuillaan jos emäntä ottaa tuon oudon jutun käteensä… kykyä oppia mitä ei tarkoittaa siis varmasti on, nyt sitten katsotaan missä vaiheessa kissa “alistuu” siihen että joskus on myös tehtävä - tai oltava tekemättä - niinkuin emäntä sanoo… Leluja on aina käden ulottuvilla ja pehmokani tungetaan kissalle raadeltavaksi heti kun vähänkään näyttää siltä että sormet/varpaat kiinnostavat liikaa.

Olen myös alkanut naukumaan ja sähisemään äänekkäästi jos kisu ottaa liian napakasti kiinni; ja varsinkin sähiseminen näyttää olevan aika tehokas keino. Tai liekö sitten sähistessäni “sanon” kissankielellä jotain ihan totaalisen hullua, ja kissa sen kuultuaan hämmennyksissään unohtaa purra sormeani – no temppu toimii kuitenkin, ja sehän on pääasia.

Makuuhuoneen ovi on edelleen yöt raollaan, ja parhaimmillaan nukumme kaikki kolme samassa sängyssä, minä keskellä, koira kyljessä kiinni ja kissa kerällä toisella puolella. Pieni ei tietysti “jaksa” koko yötä nukkua, mutta jos minua (tai koiraa) liikaa häiritään eikä käsien ja jalkojen piilottaminen peiton alle onnistu, on viimeisenä keinona panna kissa mökkiinsä (=häkkiinsä) loppuyöksi. Ja tuota mainittua sitrus-tuoksua täytyykin kokeilla seuraavaksi! Pidän tuoksun raikkaudesta, joten ei mitään vaikeutta käyttää sitä rajaamassa kielletyt paikat ja suojaamassa myös kädet ja jalat. – Makkarin ovi pitää olla raollaan koska koira on tottunut kulkemaan talossa yöaikaan; se käy juomassa tai tekee kierroksen varmistaakseen että kaikki on niinkuin pitääkin.

Eli nyt kun on muutaman päivän ajan otettu arsenaaliin naukuminen, sähiseminen, tiukka EI, vesipyssy, ja käden/jalan korvaaminen sallitulla lelulla, on tilanne mielestäni heti ainakin 15% parempi. Sana siis kuuluu ja selvästi tehoaakin jo hieman; eli eiköhän tästä selvitä kaikki voittajiksi, varsinkin kun tässä ketjussa tulleet loputkin vinkit on kaikki otettu käyttöön. – Itse asiassa, viikonlopun aikana ei tullut uusia naarmuja kuin kerran reiteen, ja sekin ihan “ymmärrettävästi” leikin tuoksinassa kun kissa pyyhälsi heiluttamani lelun perässä jalkojeni yli. Hei, me on oikeasti edistytty!!

Mitäs muuta sitten vielä; no, kissa katsoo telkkaria, ja niinkuin mikä tahansa lapsi joka ihmettelee miten ne pienet ukot on saatu suljettua sinne laatikkoon, se tuijottaa ohjelmaa intensiivisesti, kokeillen samalla tassulla ruutua – ja kun ei siitä saa mitään otetta, se kurkistaa sitten telkkarin sivulle ja taakse, että mistä ihmeestä noihin pikku-ukkoihin pääsisi käsiksi! Tekisi mieli tehdä te pilkkutesti jossa lasten otsaan laitetaan värillinen tarra ja sitten näytetään peiliä – lapset joilla on jo käsitys “omasta itsestään” kokeilevat omaa otsaansa että mikä ihmeen pilkku siinä on, kun taas nuoremmat jotka eivät osaa tehdä eroa itsensä ja peilikuvan välillä kurottavat peiliä kohden koskemaan värillistä pilkkua…Mitähän tämä kisu tekisi…

kärsivällisyyttä, se on pentu ja käyttääntyy niinku pennut joskus. itepähän oot soppas keittäny. jos pennuilta kuolee emo niiden on itse myös parempi. koska kuten sanoit se ei ole saanut kasvaa emon tai toisen kissan kanssa eikä siksi ymmärrä miksi sitä alistat.luulee olevansa ihminen. kun kerta sen olet pelastanu ni sun on odotettava että pahin uhma menee.luin tuosta myös että sulla on koira. muista että koirat alistetaa tottelee ja toimimaan. kissoja ei niide luonteen takia pysty. joten jos sitä rätyytät ja niskasta pidät ,siitä tulee vaa häiriintyny

Se niin sanottu kolmen kuukauden raja antaa villikissalle aikaa villiintyä, eli kissa pitäisi ottaa aikaisemmin kiinni kuten olette tehneetkin. Meillä on kasvatettu eri aikoina ainakin viisi täysin villiä kissaa ei-villejä muutama (otettu kiinni luonnosta, emolla ei ollut omistajaa koskaan), joista kolme oli varmasti n. (alle) kuukauden ikäisiä. Näiden kanssa ei ilmennyt mitään ongelmia. Suosittelisin, että jos otat kissan syliin niin päästät sen pois jo ennen kuin se alkaa rimpuilemaan, tällöin se tietää, ettet ritä väkisin "vangita" sitä.
Yhdellä näistä edellämainituista oli aikamoinen puremis-, lyömis- ja sähisemis/sylkemisfetissi pentuna. Mielestäni se ei ollut aivan kamala, mutta teki samaa kuten sinunkin esim. tuli yöllä puremaan nenää ja monia muitakin temppuja, siinä ohessa se oppi avaamaan oven ja ikkunan. Temppuilu johtui suurimmaksi osaksi turvattomuuden tunteesta, mutta se meni iän ja toisen kissan myötä ohitse. Villikissalla pentuiänvillitys voi näkyä pahemmin kuin ns. "tavallisella" kissalla ja luottamus ihmiseen voi kehittyä hitaammin. Nukkuuko kissanne koskaan esimerkiksi selällään? Meillä kissat ovat alkaneet nukkua silloin tällöin selällään kun ne ovat alkaneet luottaa hoitajaansa.
Joissain tapauksissa kissa voi villiintyä enemmän, mikäli käytetään suihkepulloa rangaistuksen välineenä (täyteenä vettä tai sitruunavesiliuosta, jälkimmäinen suositeltavissa mikäli tulee kusemisongelmia, ettei hiekkalaatikkoa "tahdota" löytää). Joskus rangaistuksena tehoaa se että jättää kissan yksin joksikin aikaa mahdollisimman tyhjän huoneeseen rauhoittumaan, siis kaikki tuhoamisvaarassa olevat esineet pois sen ulottumattomilta.
Toivottavasti tuosta oli edes jotain apua. Kaikista villikissoista ja ei-villikissoista on tullut eläjiä.

Varmin keino: haulikko

Kylläpä se on niin että tuo kuvailemasi käytös on vaan normaalia kissanpennun toimintaa!! Se on vaan kestettävä, tosin komentaa pitää yrittää johdonmukaisesti ja aina samasta asiasta. Ja kisuthan on yöeläimiä.... Itselläni on neljä kissaa. Kaksi on neljän vuoden vanhoja ja nyt jo rauhoittuneet; lukuunottamatta yöralleja. Toiset kaksi on vuoden ja vieläkin ihan hurjia...

Pitkää pinnaa vain ja johdonmukaista suullista komentamista. Ja kaikistahan ei tule koskaan sylikissoja, se pitää muistaa.
Tsemppii!!

Ole huoleti, kyllä kissasi siitä rauhoittuu kunhan ikää tulee lisää.

Katti kaipaa huomiota ja leikkikaveria, vedäpä sille paperimyttyä narun päässä pitkin lattiaa tai osta eläinkaupasta leikkihiiri, jota heität - kisu saattaa oppia jopa noutamaan lelun kuin koirat.

Tuo pureminenkin kuuluu asiaan, ihmislapsillekin on puruleluja, kissankin pitää päästä jynssäämään kutittavia ikeniään - sinäkin totut siihen hissun kissun :o)

Jos kissasi on kolli, se kyllä rauhoittuu ajan myötä mutta ei ehkä koskaan tule kovin sosiaaliseksi. Leikkaus auttaa hieman. Minun leikattu tyttökissani on nyt aikuisena aivan hurmaava ja hellyydenkipeä kissaneiti, todella seurallinen tyyppi. Siltikin pidämme "jumppatauon" kerran päivässä että pysyy mirrillä linjat kurissa :)

ammu haulikolla päähän........

laita vaa häkkii. kyllä se siellä rauhottuu. käyt vaa ruokkimassa säännöllisin välein ja leikkimässä sen kanssa. mutta kaduille en suosittele päästää vapaaksi koska villi kissan metsästys on aika raakaa. Eli tarkotan että kissa voisi raadella esim jonkun koiran niikun mikkelissä kerran kadun kulmalla villi kissa tappo koiran. Rauhallinen talutus lenkki ois paras. se on niiku suomenpysty korva.

Itse olen kesyttänyt 2 villikissan pentua mutta se vaatii todella aikaa ja vaivaa. Mutta molemmat kesytykseni ovat tuottaneet ihanimman tuloksen,2 ihanaa koti sisä syli kissaa :)
Erona on että nämä pennut ovat oleet sisariensa kanssa sinne 3kuukautisiksi ja sitten ottanut(pyydystänyt) yhden pennun siis sisälle.Pentu ollut sillai villi ettei ole antanut koskea ollenkaan itseensä mutta tuntenut minut kuitenkin kun ruokkinut niitä. Pitänyt sitä ensin yhdessä huoneessa n.kuukauden päivät,siihen asti että antaa silittää hyvin ja sitten laskenut koko taloon ja vasta n. 3kk päästä ulos. Ekan kuukauden aikaan leikittänyt kissaa,tarjonnut ruokaa kädestä ym kesytys juttuja.Kissalle täytyy tässäkin vaiheessa olla oma turvallinen peti,suojapaikka missä se saa olla rauhassa,nukkua rauhassa ja rauhoittua. Kissa on saalistaja eläin ja sille on aivan normaalia pelätessään mennä karkuun,raapia,kynsiä,suhista ja jopa sylkeä. Tästä sitä ei missään nimessä saisi torua koska se tekee sitä puolustaakseen itseään,pelätessään henkessä puolesta.
Itse oon kesytys operaatioiden aikaan ollut sopivasta työttömänä tai lomalla töistä.Koska aikaa nämä kesytykset vaativat. Ekan kuukauden juuri itsekin asunut vaan tässä yhdessä huoneessa kissan kanssa ja tehnyt sen kanssa tuttavuttaa.Paljon muuta elämää ei silloin ollut mutta tulos puhui sitten puolestaan :)

Suosittelisin että ottaisit kissallesi HETI jonkun aikusen KESYN kissa kaverin,joka opettaisi sitä kissojen tavoille.
Et kertonut kissasi sukupuolta? Jos se on narttu nii leikattu kolli olis ehken parempi kuin toinen narttu.
Toivottvasti sait edes jotai apua.
Kerrothan kuinka kävi?

Viime syksynä pelastin koiran hampaista pienen kissanpennun. Se oli alle luovutusikäinen. Se sähisi ja murisi kun otin sen syliin. Hain ison pahvilaatikon ja vein kissanpennun sillä sisään. Kun otin sen pahvilaatikosta se sähisi ja riuhtoi, mutta kun otin sen varmoin ottein syliini ja syötin lämmintä maitoa niin johan kissakin rauhoittui. Kolme vuorokautta pidin sitä sylissäni. Syötin ja annoin maitoa. Rapsuttelin mahasta. En antanut sen lähteä sylistä vaikka se kuinka olisi halunnut pois. Ensimmäinen yö valvottiin. Kissa ulvoi emoaan, mutta pidin sen päättäväisesti sylissäni ja rauhoittelin. Sen yön jälkeen tuntui että olin voittanut sen luottamuksen. Se oli niin pieni että välillä sitä etsittiin huoneeni pienimmistäkin koloista. Kissanpentu pissasi muutaman kerran syliini, mutta kun vein sitä hiekkalaatikolle jokaisen pissaamisen jälkeen, se alkoi tajuta hiekkalaatikon tarkoituksen. Ja on nykyään täysin sisäsiisti.

Viikko tämän jälkeen satuin löytämään toisen pennun. Se oli tippunut navetan vintiltä alas ja oli raasu ihan yksin. Nappasin sen kainaloon ja vein sisään. Ruoka kelpasi. Toista pentua en pitänyt sylissä samalla tavalla kuin ensimmäistä, koska muutin opiskelupaikkakunnalleni aika pian toisen pennun tultua. Kissat tulivat mukanani.

Ensimmäinen automatka oli kamala. Kissat miukuivat eivätkä ne oikein tienneet mitä niille tapahtuu. Olimme poikaystäväni kanssa päättäneet, että kissat eivät nuku makuuhuoneessamme koska niiden meteli öisin oli välillä kamalaa kuunneltavaa. Siksi suljimme makuuhuoneen oven öiksi. Se oli kuitenkin virhe, koska ne alkoivat raaputtaa ovea ja miukua ikävöiden. Jossain vaiheessa päätimme että tulkoot. Ja niin ne rauhoittuivat.

Nykyään molemmat kissat nukkuvat vieressäni samassa sängyssä. Ensimmäisenä tullut luottaa ihmisiin paljon enemmän ja menee uusia ihmisiä vastaan ja näyttää niille vatsansa ja antaa rapsuttaa. Toinen on vähän arempi, mutta se on todella mustasukkainen toisen kissan saamasta huomiosta. Tämä toinen tulee rinnan päälle nukkumaan jos makaa sohvalla. Se on oppinut myös paljon temppuja. Mm. antamaan tassua, istumaan, makaamaan, kierimään, suukottamaan, hyppäämään, yms. Ja vain kinkun avulla. Se tekee mitä vain saadakseen kinkkua. Ne todella osaavat kerjätä huomioo ja rapsutusta, ja tekevät kaikkensa saadakseen sitä. Kasvoille puhaltaminen auttaa, jos meno menee liian rajuksi. Siihen, että kissa potkii ja raapii kun sitä yrittää rapsuttaa mahasta pitäisi auttaa se, että pitää kättä liikuttamattomana. Näin siksi, koska luonnossakin kissa menettää mielenkiintonsa jo kuolleeseen saaliiseen kun se ei enää liiku. Se onkin sitte helpommin sanottu kun tehty...

Taisin itsekin kokeilla tuota niskasta nostamista, mutta ne taisivat vain riehaantua siitä lisää. Vesisuihke auttoi hiukan, mutta kissa ei ehdottomasti saa huomata että sinä suihkaisit!!! Ei sanan sanominen lujaa ja sen jälkeen hirveän metelin tekeminen käsillä ja jaloilla auttoi. Nykyäänkin kissat menevät heri karkuun jos nostaa ääntä ja sanoo EI.

Olen totutellut niitä valjaisiin. Suuri virheeni oli, että veimme kissat sylissämme ulos. Ne eivät pitäneet siitä. Sitten keksein, että viemme ne niiden kuljetusboksissa ulos ja avaamme oven ja ne saavat tutustua omaan aikaansa. Rohkeampi on ollut aivan lumoissaan. Arempi on alkanut jo pikku hiljaa tottua ja viihtyä ulkona. Välillä se kuitenkin hakee turvaa kopastaan.

Molemmissa kissoissa näkyy vieläkin villikissan luonnetta, mutta luulen, että ne piirteet eivät koskaan lähdekään pois. Kissat ovat vieneet totaalisesti sydämeni.

Moikka.

Mulla oli kans villi miuku,otin sen kun muuten olisi lopetettu.Murisi ja raapi ja kävi kine.Kovasti antoi tassua kun yritti silitellä.

Sitten otin sille kamun,kissan joka oli jo 3-vuotta vanha.Yhdessä niistä tuli erottamattomat ja vanhempi herra sitten opetti sitä olemaan kissoiksi,välillä nuorempi kovisteli,mutta herra antoi oikein isukin kädestä.

Lopulta siinä sitten meinasi käydä niin,että molemmat rupes riehumaan oikein kunnolla.Otettiin käyttöön suihkupullo.Joka kerta kun tekivät jotakin laitonta tai yritti purra varpaita tai muuta kivaa,niin suihkepullosta.Sitten annoin namipaloja(kuivamuonaa)kädestä kun tassu viuhahti niin suihkupullosta,kyllä se oppi tavoille ja jopa alkoi kehräämään ja nukkui keskellä sekä söi kädestä.Tietty aina jotakin kepposia piti keksiä,mutta ne ei ollu mitään vakavia verrattaen siihen murinaan yms.

Pakko viel kertoa;hassu juttu oli,kun ammeessa oli kymmesisen senttiä vettä,kamu hyppäsi sinne kahlaamaan ja leikkimään.Vanhempi herra katseli kauhusta kankeana vierestä kun hän kammoaa vettä ihan hulluna.Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kärsivällisyyttä se vaatii,mut eiköhän siitä ihan asia katti tule.

Meillä oli tutulla melkein sama tilanne ja hän luovutti kisunsa meille maalle. Tosin kisu ei ollut villikissa, mutta liian agressiivinen kuitenkin. Nyt kun kisu saa mennä ulos silloin kun huvittaa ja saa purettua energiansa, ei se välttis ole enää niin agressiivinen sisällä. Meillä näyttää hyvinkin rauhoittuneen. Sanoit että sana EI ei tehoa. Meillä ainakin tehoaa ja jos ei niin sitten katti vaan ovesta pihalle. Parin tunnin ulkona olon jälkeen ollaan taas niin säyseää kisua että!

Toivottavasti kisunne ei kuitenkaan tee esim. kanillenne mitään...

Minulla on kissa joka on pentuna ollut noin 3kk vanhaksi villikissana.Joka on tällä hetkellä mitä ihanin kotikissa.Kun se tuli meille niin se oli niin arka,että linnottautui komeron nurkkaan.Jonne veimme aluksi ruokaa ja hiekka laatikon,Emme yritäneetkään ottaa syliin tai koskea siihen.Sitten siirettiin ruokakuppi
komeron ulkopuolelle,ja oltiin hiirenhiljaa,niin sitten uskalssi tulla syömään, ja äkkiä takasin komeroon.Pikku hiljaa makupaloja siirtämällä saatiin tulemaan lähemmäs,sitten kun saatiin polvelta tulemaan ottamaan ruokaa,niin pikkuhiljaa päästä silittämään.Ja kun tuli sylistä hakemaan makupaloja,uskallettiin silittää,sen aikaa kun viihtyi.Eläimen luottamus täytyy saada
niin se onnistuu.TÄhän meni muutama viikko.Kissa
on mitä ihanin,tykää kulkea valjaissa.On paljon vapaanakin kotipihassa.

kissa on kun laitat sukkapuikolla voita sen perseeseen ja sitten pyyhit snapia oikein kunolla
niin jo kesyyntyy.

nimm. kokemusta on.

Jos 3kk jälkeen on valmis viemään kissan piikille, niin ei ehkä silloin kissa ole oikea lemmikki.

Haastavin villin kesytys on ollut 5 vuotias ilman ihmiskontaktia elänyt yksilö, yli 3 vuotta on nyt mennyt ja tykkää jo leikkiä, satunnaisesti saa rapsuttaakkin, mutta kovasti on vielä arka.

Kissalla olisi hyvä olla kaveri, keskenään telmimällä ja toista seuraamalla ne oppivat nopeasti, yksi rohkeampi, joka antaa rapsutella ja ottaa syliin auttaa enemmän kesytyksessä kuin mikään muu.

Jos opettelee lukemaan ja puhumaan kissaa, niin se kyllä helpottaa myös, mutta tärkeintä olisi olla odottamatta mitään ja olla kärsivällinen, alle 3 vuoden jos onnistuu kesyyntymään, niin sehän olisi jo hyvin, joillain menee yli 5 vuottakin, mutta sellaista kissaa ei ole tullut vastaan, joka ei kesyyntyisi siinä määrin, että yhteiselo sujuu.

Välttämättä ei kaikista tule sylikissoja, eikä edes sellaisia joita voisi rapsutella tai muutoinkaan käsitellä, mutta jokainen voi oppia elämään tyytyväistä elämää niiden omien rajojensa puitteissa ja onkin järkyttävää lukea, että jotkut ovat valmiita lopettamaan kissan, kun se ei vaan satu osumaan omiin spekseihin.
Siinä ei todellakaan ymmärretä kissan psykologiasta mitään.

On nuo eläinlääkärien asenteetkin välillä vähintäänkin merkillisiä, mutta ihminen kuvittelee hallitsevansa kaikkea ja siinä harhassaan sitten elävät. Tehosuorittamista, se ei ole yhteensopiva kissan toimintamallin kanssa.

Kissa ja Lapsi taitaa lähimmäksi ymmärtää sen mitä kissa oikeastaan on, eli ymmärtää sitä kuinka kissan ajatusmaailma toimii ja millä asenteella sen kissan kesytys onnistuu.

Kissaa ei voi hallita, mutta sitä voi ohjata oikeaan suuntaan palkitsemalla, kissa ymmärtää myös jos sille sanoo painokkaasti ei, katsoo silmiin ja sitä voi tehostaa vielä sormen heristelyllä ja sormella kevyesti päälaelta painamalla.
Äkkiliikkeet vain pelottaa, rauhalliset liikkeet, varma ja säntillinen toistuvuus, ei ne mitään tyhmiä ole, oppivat kyllä kunhan on selkeä ja johdonmukainen opetus.

Se pitää muistaa, että kissa on täysin tuntemuksiensa vietävissä ja sitä voi käyttää hyväkseen kesytyksessä, mutta sitä varten pitää kissaa tarkkailla ja oppia lukemaan mitä ne sen mieliteot ovat, jokainen kissa vähän eroaa, yhtä voi rapsuttaa päälaleta, toista poskesta, kolmannelle hännän tyvi on se paikka mistä voi aloittaa varovasti yhdellä sormella, mutta aina sen pitää pohjautua vapaa-ehtoisuuteen eikä missään nimessä väkisin pitää sylissä, sehän oppii siinä paikan olevan jonkinlainen ansa.

Näillä eväin olen saanut useammasta villistä kehräävän sylikissan ja sänkyyn varvaslämmittimen, joten jotenkin täytyy filosofian toimia.