Isäni kuoltua vanha äitini jäi yksin asumaan kotitaloa haja-asutus alueella.
Kaikki lapset halusivat tietenkin jättää äidille kotinsa eikä minkäänlainen pesän jakaminen tullut kysymykseen. Perukirjaa varten piti pyytää verovirastosta kiinteistön arvo. Arvoa oli verovirasto myöhemmin kuitenkin korottanut perintöveroa varten, ilmeisesti valtion kassaan ei ensimmäisellä arvolla olisi kilissyt tarpeeksi rahaa.
Kotitalon korotetusta arvosta maksetaan siis 10 % veroina valtion kassaan vaikka taloa ei edes panna myyntiin !
Isän tilille jääneestä pienestä summasta verotetaan myös 10 % suoraan pois : lasten tulee maksaa verot siis omilta tileiltään ja isältä jäänyt summa jää kokonaisena äidin käyttöön. Tottakai yhdessä säästetty raha on oltava jäljelle jääneen puolison käytössä, siitä olemme yhtä mieltä.Vähennyksiä ei verovirasto ottanut huomioon perukirjan mukaan, vähennyskelpoisiksi oli hyväksytty ainoastaan sairaala- ja hautauskulut. Perukirjan teko-ohjeissa neuvotaan vähentämään paljon muutakin, mutta verovirasto ei ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi ottaa mitään muita kuluja huomioon : näin verotettavaa omaisuutta on « enemmän ».
Ikänsä työtä tehneet ihmiset ovat jo kertaalleen maksaneet verot tuloistaan ja mahdolliset säästöt on yleensä tarkoitettu vanhuuden turvaksi. Kun toinen puolisoista jää yksin, miksi valtio leikkaa varoja siitä summasta jolla lesken pitäisi pärjätä elämänsä loppuun ?
Mielestäni valtion pitäisi paremminkin myöntää tukea yksin jääneelle vanhukselle eikä ainakaan rahastaa siitä summasta joka hänellä on elämistä varten. Millä nyt maksetaan talon ylläpito, lämmitys, sähkö, vesi, puhelin, vakuutukset ja kaikki tarpeellinen jotta äitini voisi jatkaa elämistä omassa kodissaan?
Muutenkin vanhojen ihmisten turva näyttää olevan heikoissa kantimissa :
isäni joutui odottamaan leikkaukseen ja myöhemmin muuhunkin hoitoon pääsyä aivan kohtuuttoman kauan. Tämän seurauksena hän meni todella huonoon kuntoon, lopulta sai ilmeisesti huimauskohtauksen kotona, kaatui, loukkasi päänsä, sai aivo-infarktin josta pian seurasi kuolema. Näin yksinkertaisia olivat asiat. Isä oli pyytänyt hoitoon pääsyä mutta kun « alueterveydenhoitaja » oli lomalla, hoitoon ei « voitu », lue viitsitty ottaa.
Nyt toivon ettei äitini joudu vanhainkotiin vain siksi ettei hänellä ole enää varaa asua kotona.
Voidaanko vanhuksia tosiaan kohdella näin, hyvinvointi-Suomessa ?
Kukaan lapsista ei tietenkään vaadi kuolinpesästä mitään. Mutta mistä hyvästä me joudumme nyt maksamaan veroa? Olisiko meidän pitänyt vaatia kuolinpesän omaisuus jaettavaksi jotta olisimme voineet siitä maksaa verot? Tähän varmaan monet päätyvätkin, mutta missä on silloin vanhusten turva kun koti pannaan myyntiin?
Ruotsissa ei kuolinpesiä enää kehdata verottaa. Koskahan Suomi seuraa viisaamman esimerkkiä tässä asiassa, samoin kuin vanhustenhoidossa?
Kauanko vielä saadaan odottaa muutosta ikivanhaan perintöverolakiin?
Odotellessa olisi kohtuullista että varaton tai pienituloinen perikunnan jäsen edes vapautettaisiin automaattisesti verosta, ilman monimutkaisia oikaisuvaatimuksia, joita kaikki eivät varmasti edes osaa tai huomaa tehdä.
Lesken elintaso ei myöskään missään nimessä saisi laskea, kyllä yksin jääminen on ihan tarpeeksi kauheaa ilman että valtio vielä kaventaa vaivaisia säästöjä joita on yhdessä koottu koko elämän ajan. Surun murtamat ihmiset vaikenevat eivätkä jaksa itseään puolustaa, mutta jokaisen kohdalle asia tulee kerran, paras olisi aloittaa keskustelu heti jotta muutos saataisiin aikaan edes joskus.
Eila Kotilainen
Kaikki lapset halusivat tietenkin jättää äidille kotinsa eikä minkäänlainen pesän jakaminen tullut kysymykseen. Perukirjaa varten piti pyytää verovirastosta kiinteistön arvo. Arvoa oli verovirasto myöhemmin kuitenkin korottanut perintöveroa varten, ilmeisesti valtion kassaan ei ensimmäisellä arvolla olisi kilissyt tarpeeksi rahaa.
Kotitalon korotetusta arvosta maksetaan siis 10 % veroina valtion kassaan vaikka taloa ei edes panna myyntiin !
Isän tilille jääneestä pienestä summasta verotetaan myös 10 % suoraan pois : lasten tulee maksaa verot siis omilta tileiltään ja isältä jäänyt summa jää kokonaisena äidin käyttöön. Tottakai yhdessä säästetty raha on oltava jäljelle jääneen puolison käytössä, siitä olemme yhtä mieltä.Vähennyksiä ei verovirasto ottanut huomioon perukirjan mukaan, vähennyskelpoisiksi oli hyväksytty ainoastaan sairaala- ja hautauskulut. Perukirjan teko-ohjeissa neuvotaan vähentämään paljon muutakin, mutta verovirasto ei ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi ottaa mitään muita kuluja huomioon : näin verotettavaa omaisuutta on « enemmän ».
Ikänsä työtä tehneet ihmiset ovat jo kertaalleen maksaneet verot tuloistaan ja mahdolliset säästöt on yleensä tarkoitettu vanhuuden turvaksi. Kun toinen puolisoista jää yksin, miksi valtio leikkaa varoja siitä summasta jolla lesken pitäisi pärjätä elämänsä loppuun ?
Mielestäni valtion pitäisi paremminkin myöntää tukea yksin jääneelle vanhukselle eikä ainakaan rahastaa siitä summasta joka hänellä on elämistä varten. Millä nyt maksetaan talon ylläpito, lämmitys, sähkö, vesi, puhelin, vakuutukset ja kaikki tarpeellinen jotta äitini voisi jatkaa elämistä omassa kodissaan?
Muutenkin vanhojen ihmisten turva näyttää olevan heikoissa kantimissa :
isäni joutui odottamaan leikkaukseen ja myöhemmin muuhunkin hoitoon pääsyä aivan kohtuuttoman kauan. Tämän seurauksena hän meni todella huonoon kuntoon, lopulta sai ilmeisesti huimauskohtauksen kotona, kaatui, loukkasi päänsä, sai aivo-infarktin josta pian seurasi kuolema. Näin yksinkertaisia olivat asiat. Isä oli pyytänyt hoitoon pääsyä mutta kun « alueterveydenhoitaja » oli lomalla, hoitoon ei « voitu », lue viitsitty ottaa.
Nyt toivon ettei äitini joudu vanhainkotiin vain siksi ettei hänellä ole enää varaa asua kotona.
Voidaanko vanhuksia tosiaan kohdella näin, hyvinvointi-Suomessa ?
Kukaan lapsista ei tietenkään vaadi kuolinpesästä mitään. Mutta mistä hyvästä me joudumme nyt maksamaan veroa? Olisiko meidän pitänyt vaatia kuolinpesän omaisuus jaettavaksi jotta olisimme voineet siitä maksaa verot? Tähän varmaan monet päätyvätkin, mutta missä on silloin vanhusten turva kun koti pannaan myyntiin?
Ruotsissa ei kuolinpesiä enää kehdata verottaa. Koskahan Suomi seuraa viisaamman esimerkkiä tässä asiassa, samoin kuin vanhustenhoidossa?
Kauanko vielä saadaan odottaa muutosta ikivanhaan perintöverolakiin?
Odotellessa olisi kohtuullista että varaton tai pienituloinen perikunnan jäsen edes vapautettaisiin automaattisesti verosta, ilman monimutkaisia oikaisuvaatimuksia, joita kaikki eivät varmasti edes osaa tai huomaa tehdä.
Lesken elintaso ei myöskään missään nimessä saisi laskea, kyllä yksin jääminen on ihan tarpeeksi kauheaa ilman että valtio vielä kaventaa vaivaisia säästöjä joita on yhdessä koottu koko elämän ajan. Surun murtamat ihmiset vaikenevat eivätkä jaksa itseään puolustaa, mutta jokaisen kohdalle asia tulee kerran, paras olisi aloittaa keskustelu heti jotta muutos saataisiin aikaan edes joskus.
Eila Kotilainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näinhän se Suomessa menee.Aika moni on myös joiutunut kotinsa jättämään kun lapset ovat painiostaneet ja pitkää aikaa sitä ei ole kun lapset lain kautta saivat vanhempansa ajettua kodistaan. Nyt ajaa verottaja.
Naapurissani on nainen, jonka mies kuoli. He saivat juuri kauan rakentamansa kodin valmiiksi. Ei tule kuuloonkaan, että vaimo kykenisi tuloillaan enää siinä asumaan. Koti on pakko myydä. Sitten ihmetellään kun vanhukset ja kansa on masentunuttta. Otit esille tärkeän asian.
Tätä eivät mieti "verotusteknikot" joiden mielestä kaikille on täytynyt kertyä riittävästi rahaa elämiseen vaikka puoliso kuoleekin. Tiedän että näin ei vaan aina ole! Kuolinpesään liittyvien asioiden lisäksi muitakin epäoikeudenmukaisuuksia liittyy vanhusten asumiseen, kuten esim pienipalkkaiset opettajat jotka ovat ikänsä asuneet vuokralla työsuhdeasunnossa ja eläkkeelle jäätyään joutuvat yhtäkkiä hankkimaan asunnon vapailta markkinoilta.
Siinä äkkiä elintaso laskee. Onneksi monella pysyy vasara omassa kourassa, niin voi korjata vanhasta talosta asuntoa itselleen. Mutta kun tulee todella vanhuus ja voimat loppuvat, puoliso kuolee... Silloin ihminen on varmasti kaikkein vaikeimmassa elämäntilanteessa jossa yhteiskunnan pitäisi tulla vastaan toden teolla!
suomaa on sikijen karsina.
Suomaasta kannattaa lähteä
Inhoan Suomea.
Ikävä että synnyin tänne.
Täällä on paskat päättämässä asioista ja kukaan ei tee mitään.
En ikinä puolustaisi tätä paska kansaa sodassa koska omistaankaan ei pidetä huolta. Edes vanhuksista !