Mietin miksi kenenkään kannattaisi uskoa? On niin vaikeaa laskea mitä saa ja mitä menettää jos yrittää uskoa tai jos ei yritä.
Riippumatta siitä miten ajattelee uskon kannattavuudesta, ovat useimmat ihmiset valmiit myöntämään jonkin sellaisen entiteetin olemassaolon jota voidaan kutsua luojaksi. Useimmille se on jotain sellaista joka on ollut ennen alkuräjähdystä, koska koko alkuräjähdyksen on täytynyt noudattaa joitain lainalaisuuksia.
Alkuräjähdyksessä tuli maailmankaikkeus olevaksi materiaksi. Mitä se oli ennen kuin siitä tuli materiaa, se onkin jo hankalampi kysymys. Raamatun mukaan Jumala sanoi ja maailma tuli olevaksi. Samalla Raamattu kertoo Jumalan sanoneen, tulkoon valkeus ja mitä muuta valo on kuin energiaa, tai mitä muuta alkuräjähdys on kuin suunnaton valon lähde. Vielä Raamattu sanoo, että elämä on ihmisen valo.
Miksi kaikki mitä on, on? Fundamentalisti voisi sanoa kaiken olevan vain siksi, että voimme nähdä kaiken olevan, ehkä aistimmekin on vain sitä varten, että voimme monin tavoin havaita kaikkea olevaa ja varmistua siitä, että ilmoitus on oikein. Toisaalta kaikki voi olla vain sattumalta ja vain hetkellisesti olemassa, lakaten olemasta varsin pian kun asiaa tarkastellaan suuremmasta perspektiivistä.
Suuremman perspektiivin ajatus on tosin myös Raamatussa mutta siellä se on varsin rajallisena esillä. Raamatussa sanotaan ihmisen elämän olevan kuin ruoho tai kuin kukka joka pian lakastuu. Kysytään, mikä on ihminen? Siihen kaikkien on myönnettävä, ettei mikään esimerkiksi maapallolla havaittavien luonnonvoimien rinnalla, puhumattakaan mistään universumissa vaikuttavista voimista, jotka ovat vielä tietämyksessämme teorioiden asteella.
On kaikki syyt olettaa, että ennen kuin mitään universumin perimmäisiä salaisuuksia on ihmiskunnan tiedossa, on tällä palstalla vaihtuneet lukijat jo moneen kertaan. Nykyiset lukijat ja heidän lapsensa ja lapsen lapsensa ovat mitä luultavimmin kuolleita ennen kuin tulee yhtään todellista tietoa maailmakaikkeuden olemuksesta ja kun se tulee, se voi mullistaa koko tieteellisen maailman kertaheitolla.
Mikä siis on ihminen? Mielestäni Raamattu on tässä oikeassa. Yksilö on laajemman skenaarion mukaan kuin kukka joka syksyllä maatuu ja jos sillä on ollut menestyksekäs kausi, sen jälkikasvu herää seuraavana keväänä. Miksi siis kenenkään yksilön pitäisi uskoa mihinkään, oli alkuperäinen kysymys.
Mielestäni uskoon on perusteita. Voi löytää syitä uskoa siihen, ettei omana aikana tunnetut tieteelliset totuudet ole tieteellisiä totuuksia enää seuraavan sukupolven aikana, vaan he nauravat niille. On perusteita uskoa siihenkin, että maailma muuttuu monilta osiltaan seuraavan sukupolven aikana. He löytävät jotain mitä edellinen sukupolvi ei koskaan löytänyt mutta mahdollisesti myös kadottavat jotain siitä, mitä edellinen sukupolvi oli jo löytänyt.
Tämä kaikki kuuluu materian jatkuvasti muuttuvaan maailmaan. Hengelliset asiat eivät ole muuttuneet sukupolvien vaihtuessa, vaikka samalla on sukupolvi sukupolvelta enemmän keskitytty materiaaliseen maailmaan. Yhä ne, jotka löytävät hengellisyyden, löytävät sen sellaisena kuin se on ollut tunnetun historian ajan. Heillä on vielä enemmän, nimittäin useiden sukupolvien löydöt käytettävissään, että voivat tuntea hengellisyytensä yhä täydellisempänä.
Joskus tuntuu sille, että Raamatun viimeinen ennustus, joka koskee maapallon tapahtumia, kertoo samasta: ” Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.”
Mielestäni silti Jumalaan ei kannata yrittää uskoa, jos ei tunne itse sisimmässään todellista kutsua Jumalan puoleen. Itse suoritettu yritys ei ketään auta, vaan tuo ennustus on voimassa erityisesti näinä viimeisinä aikoina. Kyllä Jumala osaa kutsua niitä, joita on mahdollista kutsua.
Riippumatta siitä miten ajattelee uskon kannattavuudesta, ovat useimmat ihmiset valmiit myöntämään jonkin sellaisen entiteetin olemassaolon jota voidaan kutsua luojaksi. Useimmille se on jotain sellaista joka on ollut ennen alkuräjähdystä, koska koko alkuräjähdyksen on täytynyt noudattaa joitain lainalaisuuksia.
Alkuräjähdyksessä tuli maailmankaikkeus olevaksi materiaksi. Mitä se oli ennen kuin siitä tuli materiaa, se onkin jo hankalampi kysymys. Raamatun mukaan Jumala sanoi ja maailma tuli olevaksi. Samalla Raamattu kertoo Jumalan sanoneen, tulkoon valkeus ja mitä muuta valo on kuin energiaa, tai mitä muuta alkuräjähdys on kuin suunnaton valon lähde. Vielä Raamattu sanoo, että elämä on ihmisen valo.
Miksi kaikki mitä on, on? Fundamentalisti voisi sanoa kaiken olevan vain siksi, että voimme nähdä kaiken olevan, ehkä aistimmekin on vain sitä varten, että voimme monin tavoin havaita kaikkea olevaa ja varmistua siitä, että ilmoitus on oikein. Toisaalta kaikki voi olla vain sattumalta ja vain hetkellisesti olemassa, lakaten olemasta varsin pian kun asiaa tarkastellaan suuremmasta perspektiivistä.
Suuremman perspektiivin ajatus on tosin myös Raamatussa mutta siellä se on varsin rajallisena esillä. Raamatussa sanotaan ihmisen elämän olevan kuin ruoho tai kuin kukka joka pian lakastuu. Kysytään, mikä on ihminen? Siihen kaikkien on myönnettävä, ettei mikään esimerkiksi maapallolla havaittavien luonnonvoimien rinnalla, puhumattakaan mistään universumissa vaikuttavista voimista, jotka ovat vielä tietämyksessämme teorioiden asteella.
On kaikki syyt olettaa, että ennen kuin mitään universumin perimmäisiä salaisuuksia on ihmiskunnan tiedossa, on tällä palstalla vaihtuneet lukijat jo moneen kertaan. Nykyiset lukijat ja heidän lapsensa ja lapsen lapsensa ovat mitä luultavimmin kuolleita ennen kuin tulee yhtään todellista tietoa maailmakaikkeuden olemuksesta ja kun se tulee, se voi mullistaa koko tieteellisen maailman kertaheitolla.
Mikä siis on ihminen? Mielestäni Raamattu on tässä oikeassa. Yksilö on laajemman skenaarion mukaan kuin kukka joka syksyllä maatuu ja jos sillä on ollut menestyksekäs kausi, sen jälkikasvu herää seuraavana keväänä. Miksi siis kenenkään yksilön pitäisi uskoa mihinkään, oli alkuperäinen kysymys.
Mielestäni uskoon on perusteita. Voi löytää syitä uskoa siihen, ettei omana aikana tunnetut tieteelliset totuudet ole tieteellisiä totuuksia enää seuraavan sukupolven aikana, vaan he nauravat niille. On perusteita uskoa siihenkin, että maailma muuttuu monilta osiltaan seuraavan sukupolven aikana. He löytävät jotain mitä edellinen sukupolvi ei koskaan löytänyt mutta mahdollisesti myös kadottavat jotain siitä, mitä edellinen sukupolvi oli jo löytänyt.
Tämä kaikki kuuluu materian jatkuvasti muuttuvaan maailmaan. Hengelliset asiat eivät ole muuttuneet sukupolvien vaihtuessa, vaikka samalla on sukupolvi sukupolvelta enemmän keskitytty materiaaliseen maailmaan. Yhä ne, jotka löytävät hengellisyyden, löytävät sen sellaisena kuin se on ollut tunnetun historian ajan. Heillä on vielä enemmän, nimittäin useiden sukupolvien löydöt käytettävissään, että voivat tuntea hengellisyytensä yhä täydellisempänä.
Joskus tuntuu sille, että Raamatun viimeinen ennustus, joka koskee maapallon tapahtumia, kertoo samasta: ” Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.”
Mielestäni silti Jumalaan ei kannata yrittää uskoa, jos ei tunne itse sisimmässään todellista kutsua Jumalan puoleen. Itse suoritettu yritys ei ketään auta, vaan tuo ennustus on voimassa erityisesti näinä viimeisinä aikoina. Kyllä Jumala osaa kutsua niitä, joita on mahdollista kutsua.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vielä se valinta että minkä mytologian Jumalaan uskoisi.
Viitekehyksestä ja padan jumista riippuen se Jumala joka kutsuu, saattaakin olla joku toinen kuin kotihihhulin jeesussadussa mainittu :D
Tässä asiassa ei tarvitse tuntea mitään ns. integroidun miehen eurotuskaa, koska se Jumala, joka kutsuu, osoittautuu eläväksi ja todelliseksi kutsumalla ihmisiä. Huoli pois siis my friend ja turvallista matkaa :)
on siellä korvien välissä, niin sitten sen ei tarvitse olla kovinkaan iso.
Sinä jaksat länkyttää paskaa pitkillä avauksilla mukapohtien omaa taikauskoasi ja hakea sille oikeutusta mmukafiksulla pohdinnalla.
Mikset ole edes hetken itsellesi rehellinen ja myönnä savuverhosi ohuus?
Nimittäin sivulliselle pyristelysi vain karuylla tvalaal osoittaa sen että vain keskimääräistä hitaampi yksilö hihhuloituu.
Mielipiteensä voi ilmaista noinkin kuin teet, mutta keskustelun kannalta olisi parempi kertoa oma mielipide samasta aiheesta. Kannanottosi ei liity aiheeseen millään tavalla, joten se ei paljon edistä keskustelua.
//Miksi siis kenenkään yksilön pitäisi uskoa mihinkään, oli alkuperäinen kysymys.//
- Myös miksipä ei, jos usko ei muutu väkivaltaisiksi teoiksi[sisällä valmiiksi ajatusta itsessään] jää kenties haitat hyötyjä pienemmiksi?
"Kannettu vesi ei kaivossa pysy" on vanha tähänkin sopiva viisaus.
Yritys uskoa voi olla silti vahingollistakin, jos se estää kuulemasta sen hiljaisen äänen, milloin todellisen uskon ääni kolkuttaa ovella ja odottaa avataanko ovea.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy, sopii kyllä tähän oikein hyvin :)
Niin monet kantavat vettä kaivoihin kiihkeästikin, huomaamatta tuota vanhaa viisautta. Uskossakin itse sisältö tulee muualta kuin itse kannettuna, vaikka uskoksi noin yleisesti kutsutaankin myös itse kannettua.
psyykkauksen ja itsepetoksen määrä jaksaa aina hämmästyttää :D
Monesti vaikeinta on uskoa niihin asioihin jotka ovat liian totta ja kenties liian lähellä, siis arki-päivässä olevia ja niissä ilmeneviä totuuksia.
Ihmisen luontainen ominaisuus on se, että jos hän ei näe, koe--> siis empiirisesti todista/todistuta itselleen asioita--> hän ei usko.
Uskonnollisessa mielessä uskon pitäisi vapauttaa ihmiset lain ja dogmistojen otteesta, tämän mukaan voidaan laki/dogmaattiset uskonnot nähdä minkälaisina?
Usko pitäisi näkyä teoissa, ja jos se näkyy tekoina niistä voidaan päätellä jotain uskon kohteesta.
Itse näen asian niin, että vaikka ihminen omaisi kaiken uskon, toivon,vaikka profeetan tai parantajan lahjan, mutta hänellä ei olisi rakkautta, ei hänellä olisi mitään.
... uskonnottomina itseään pitävien valtava määrä täällä uskisten sivustoilla. Mikä hillitön tarve teillä on vääntää joka väliin omaa totuuttanne, kun on kerran oma osastonsa ateisteillekin?
Mikä oikeus teillä on pitää meitä tyhminä, herkkäuskoisina puupäinä? Olisi kiva keskustella uskonasioista, mutta kun aina vaan ja yhä vielä saa etsimällä etsiä meikäläisten kirjoituksia teikäläisten stoorien välistä.
Tympii.
Niin ja Nasse. Usko on asia, joka vetää puoleensa, tahtoo tai ei. Aikansa voi pyristellä vastaan, mutta jotkut meistä on vaan sellaisella magneetilla varustettuja, että pyristely hidastaa, muttei estä uskon vastaanottamista. Jos et tunne kuuluvasi tähän joukkoon (tai sitten kuulut, ja aggressiivisuus täällä on vain sitä vastaanhangoittelua), etsi seuraa vaikka Niksi-Pirkkasivuilta.
Hyyhkynen
komentelee hihhuli:
"uskonnottomina itseään pitävien valtava määrä täällä uskisten sivustoilla."
Tiedoksesi, palstan aiheena on:
Keskustele uskonnosta 2000-luvun maailmassa.
Kyseinen asia, uskonnosta keskusteleminen ei edellytä että keskustelija itse on taikauskoinen.
Kuitenkin olisi syytä itse kunkin ensin selvittää itselleen tuossa vaiheessa kuin sinä olet, jotta mitä on uskoa. Ja vasta sitten alkaa ihmetellä "ääneen", tai niin kuin suurin kirjaimin täällä, kannattaako uskoa. Ikäänkuin se olisi jokin kaupallinen kysymys tai täysin valittavissa oleva joululahja jonka saa tiettynä aikana itselleen.
Tosiasiassa, uskon saa, eli kyvyn uskoa, jokainen ihminen syntymänsä muassa, jo siis elämänsä alku
taipaleella, eikä siitä voi kieltäytyä ennen kuin tajuaa sen olevan jokin henkisyyteen sekä hengellisyyteen liittyvä kyky sekä säädeltävissä ja oman minän hallinnassa oleva arvokas ominaisuus itsessään.
Asiasta vähän sivuun parin sanan turvin. Tottelemattomat ihmiset ennen muinoin laitettiin ruotuun yhdessä laadittujen sääntöjen nojalla. Nykyään on kyllä säännöt olemassa, mutta ne osat jossa ovat olleet ihmisen sivellisyyttä ja oikeidenmukaisuutta käsittävät tekstit, on kyllä pyyhitty yli. Ja näin ollen ihminen joka oikesti vielä uskoo, näyttää ulospäin vähän homelolta. Ja se on se suurin syy miksi ihmiset luopuvat Isästä
taivaissa, joka säätelee ihmisen toimintoja omilla
säädöksillään. Ja näin ollen, he niin sanotusti
luopuvat omasta uskostaan, elikkä eivät tottele enää juuri muuta kun itseään ja yleisenpiä lakeja.
Joka ei ole ollenkaan enää uskoa, vaan pelkästään muilta opittua ja sisäänpäin orjentoitunutta käyttäytymistä, vahän niin kuin roboteilla tuppaa olemaan, tosin tuohon vielä vaikuttaa vahvasti ne
"hedelmät" joita maallinen maailma tuottaa.
Kannattavuudesta muutamin sanoin. Jos ihminen haluaa kohdata joskus Luojansa, taivaallisen Isän kasvoista kasvoihin ja kohdata menneiden aikojen suuruudet, niin on todella syytä uskoa ja todella ainakin yksi hyvä syy uskoa edelleen, ja aivan samoin kuin lapsena. Sillä lapsenkaltaisten on oleva myös koko tulevaisuus!
Sori, uskon "kannattavuus" :-DD
Usko on "vain" tunne, uskomukset käsitteitä, instituutiot rakenteita uskomuksien ympärillä.
Onneksi se tunne on se, joka kaiken synnyttää.
No menen pitämään hauskaa lisää.
Kiitos :-D