Mitä minun pitäisi tehdä

Todisteet kiitos.

Heko kirjoitti:

Todisteet kiitos.

että sinä jaksat palloilla täällä ihmettelemässä. Se on suurin todiste.

mutta se ei ole Raamatun Jumala. Mokomaa sekopäätä en palvoisi hetkeäkään.

>> käännytyshimoiset uskovaiset tarttuvat
>> aiheeseen kuin kärpäset.

Öö, tuota...siis jos vastaat esitettyyn
kysymykseen (joka osoitettiin myös uskoville)
olet käännytyshimoinen, ja tartut aiheeseen
kuin kärpänen? - en ymmärtänyt perusteita
nimittelylle.

>> Heillä on oma totuutensa, jonka avulla paeta
>> todellisuutta. Ehkä on kuitenkin parempi
>> pysyä kiinni todellisessa maailmassa.

Yhtä hyvin voi sanoa, että ateistisen uskonvakaumuksen
omaavilla on oma totuutensa, jonka avulla he
pakenevat todellisuutta.

Kuka on asiantuntija, joka voi varmasti ja
perustellusti opettaa toisille, että kun ihminen
lakkaa hengittämästä, sydän lakkaa lyömästä,
ja ruumis maatuu, ihmisen sielu lakkaa olemasta?

Millä perusteella voi varmasti sanoa sen,
ettei ole Jumalaa?

nimittelyille kirjoitti:

>> käännytyshimoiset uskovaiset tarttuvat
>> aiheeseen kuin kärpäset.

Öö, tuota...siis jos vastaat esitettyyn
kysymykseen (joka osoitettiin myös uskoville)
olet käännytyshimoinen, ja tartut aiheeseen
kuin kärpänen? - en ymmärtänyt perusteita
nimittelylle.

>> Heillä on oma totuutensa, jonka avulla paeta
>> todellisuutta. Ehkä on kuitenkin parempi
>> pysyä kiinni todellisessa maailmassa.

Yhtä hyvin voi sanoa, että ateistisen uskonvakaumuksen
omaavilla on oma totuutensa, jonka avulla he
pakenevat todellisuutta.

Kuka on asiantuntija, joka voi varmasti ja
perustellusti opettaa toisille, että kun ihminen
lakkaa hengittämästä, sydän lakkaa lyömästä,
ja ruumis maatuu, ihmisen sielu lakkaa olemasta?

Millä perusteella voi varmasti sanoa sen,
ettei ole Jumalaa?

uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse, vaan tarjoaa tuosta vaan ratkaisuna kuolemanpelkoon, että "ala uskoa", ja tietysti tuo uskominen on sitä parempi mitä enempi täsmälleen samaa kuin uskovaisen oma uskominen. Narsismi on sairaus, jossa sairastunut itse luulee vain olevansa aina oikeassa :)

"Yhtä hyvin voi sanoa, että ateistisen uskonvakaumuksen
omaavilla on oma totuutensa, jonka avulla he
pakenevat todellisuutta."

Kerropa mitä "totuutta" ateisti pakenee. Uskonnon opettamaa "totuutta", eli "uskokaa täsmälleen niin kuin minä uskon niin kaikki muuttuu hallelujaa paratiisiksi!", varmaan :)

"Kuka on asiantuntija, joka voi varmasti ja
perustellusti opettaa toisille, että kun ihminen
lakkaa hengittämästä, sydän lakkaa lyömästä,
ja ruumis maatuu, ihmisen sielu lakkaa olemasta?"

Sellainen asiantuntija, tai ihan maallikkokin, joka haluaa ensin todisteita sille, että mitään sielua yleensä on olemassa. Millä perusteella itse uskot sielun olemassaoloon? Onko perusteesi omaan uskoosi, ja käännytysargumenttisi, taaskin vain "kun se vaan nyt on niin kun tässä ikivanhassa kirjassa sanotaan silleen ja meidän seurakunnan pappi kans"?

"Millä perusteella voi varmasti sanoa sen,
ettei ole Jumalaa?"

Todistamisen taakka on aina positiivisen väitteen tekijällä. Kerropa siis edes yksi todiste juuri sinun jumalasi, eikä esimerkiksi Allahin, jonka suhteen olet varmaankin ateisti, olemassaolon puolesta. Millä perusteella muuten olet päättänyt olla ateisti kaikkien muiden yli 30 000 jumalan suhteen, muttet tämän mihin nyt satut uskomaan?

Kas näin kirjoitti:

uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse, vaan tarjoaa tuosta vaan ratkaisuna kuolemanpelkoon, että "ala uskoa", ja tietysti tuo uskominen on sitä parempi mitä enempi täsmälleen samaa kuin uskovaisen oma uskominen. Narsismi on sairaus, jossa sairastunut itse luulee vain olevansa aina oikeassa :)

"Yhtä hyvin voi sanoa, että ateistisen uskonvakaumuksen
omaavilla on oma totuutensa, jonka avulla he
pakenevat todellisuutta."

Kerropa mitä "totuutta" ateisti pakenee. Uskonnon opettamaa "totuutta", eli "uskokaa täsmälleen niin kuin minä uskon niin kaikki muuttuu hallelujaa paratiisiksi!", varmaan :)

"Kuka on asiantuntija, joka voi varmasti ja
perustellusti opettaa toisille, että kun ihminen
lakkaa hengittämästä, sydän lakkaa lyömästä,
ja ruumis maatuu, ihmisen sielu lakkaa olemasta?"

Sellainen asiantuntija, tai ihan maallikkokin, joka haluaa ensin todisteita sille, että mitään sielua yleensä on olemassa. Millä perusteella itse uskot sielun olemassaoloon? Onko perusteesi omaan uskoosi, ja käännytysargumenttisi, taaskin vain "kun se vaan nyt on niin kun tässä ikivanhassa kirjassa sanotaan silleen ja meidän seurakunnan pappi kans"?

"Millä perusteella voi varmasti sanoa sen,
ettei ole Jumalaa?"

Todistamisen taakka on aina positiivisen väitteen tekijällä. Kerropa siis edes yksi todiste juuri sinun jumalasi, eikä esimerkiksi Allahin, jonka suhteen olet varmaankin ateisti, olemassaolon puolesta. Millä perusteella muuten olet päättänyt olla ateisti kaikkien muiden yli 30 000 jumalan suhteen, muttet tämän mihin nyt satut uskomaan?

>> uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse

No, tuohon ei voi sanoa muuta kuin, että esität toisia ihmisiä loukkaavia väitteitä ilman perusteluja.

Kerron joitain perusteluja, miksi uskon juuri siihen Jumalaan, josta Raamattu puhuu. Ne ovat asioita, jotka voivat tulla eteen silloin kun haluaa selvittää mistä tässä elämässä on kysymys.

Kristinuskossa ei ole kyse toiveajattelusta, tai sokeasta uskosta toisten sanomisiin, vaan uskosta, jolle löytyy täysin järkeviä perusteluja. Mutta asioita täytyy tutkia avoimesti - ilman, että on jo etukäteen päättänyt lopputuloksen. Itse olen varsin skeptinen luonteeltani, enkä tosiaankaan ole syntynyt sellaisena, että pidän Raamattua totena, tai muuttunut sellaiseksi yks kaks. Mutta kaikki se, mitä asioita tutkaillessa olen löytänyt, on johtanut tiettyyn suuntaan.

Muutamia näkökulmia siihen, miksi on perusteltua uskoa siihen Jeesukseen, josta Raamattu kertoo:

Voidaan tarkastella esim. evankeliumitekstejä (=se, mitä Ramattu kertoo Jeesuksen elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta), niin kuin ne olisivat mitä tahansa vanhoja antiikin ajalta säilyneitä tekstejä. Asetetaan ne samalle viivalle muiden suunnilleen samanikäisten vanhojen löydettyjen tekstien kanssa ja vertaillaan niitä. Mietitään niiden aitoutta ja luotettavuutta tavallisen tieteen ja järjen perusteella.

Evankeliumien luotettavuudesta historiallisina teksteinä:

Sitä perusasiaa kukaan ei voi perustellusti väittää, etteikö Jeesus -niminen opettaja, joka keräsi paljon seuraajia, olisi koskaan elänyt siihen aikaan Israelissa, kuin evankeliumit kertovat. Mutta siitä alkaa haaste: Kuka hän oli?: Oliko hän tavallinen ihminen ja opettaja, joka käsitettiin väärin? Vaiko huijari, tai mieleltään sairas? Vai oliko hän se, joka hän väitti olevansa?

Mietitään teoriaa, että evankeliumeissa olisi osa totta ja osa tarua. Siis että ne sisältäisivät sekä Jeesuksen todellisesti opettamia ja tekemiä asioita, mutta sen lisäksi niihin olisi vähitellen tullut mukaan varhaisen kirkon sepittämiä liioiteltuja kuvauksia tapahtumista, ja Jeesuksen suuhun olisi laitettu sanoja, joita hän ei koskaan sanonut. Esim. Jeesuksen nouseminen ylös kuolleista olisi sepitetty juttu.

Tämä teoria kohtaa muutamia haasteita, joihin täytyy sitten kyetä löytämään itseä tyydyttävä vastaus, jos aikoo pitää sitä todennäköisimpänä teoriana tai totena:

Raamattu ei ole ainut vanha teksti, joka kertoo Jeesuksesta asioita. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä. Jos meillä ei olisi Uutta testamenttia eikä varhaiskirkon tekstejä, tässä on muutamia asioita, joita tietäisimme ilman niitäkin:

- Jeesus oli opettaja, ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta. Lähde: Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr.
- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr.
- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)
- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja.
- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)
- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä.

Evankeliumikertomusten uskottavuuden tekstikriittistä arviointia:

Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti.

Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta.

Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella.

Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja löydttyjen tekstikopioiden määrällä.

Muita tunnettuja tuon ajan tekstejä pidetään alkuperäisten tekstien autenttisina kopioina, vaikka niiden kirjoittamisajankohdan ja varhaisimman löydetyn kopion aikaväli on noin 1000 vuotta (esim. Ceaserin Gallialaissodat tai Liviuksen Rooman historia), ja vaikka niiden kopioita on löydetty vain kymmenkunta. Uuden testamentin laita on aivan toinen. Siitä on käytettävissä yli 5000 vertailukelpoista käsikirjoitusta, ja aikaväli on Johanneksen evankeliumin kohdalla vain noin 30 vuotta, muiden evankeliumikopioiden kohdalla alle 150 vuotta. Uusi testamentti kirjoitettiin tod. näk. vuosien 40 ja 100 välillä jKr. Suurin osa Uuden testamentin kirjoitukset kattavista, tähän päivään säilyneitä papyruksista on niinkin varhaiselta ajalta kuin 200-luvulta, ja Johanneksen evankeliumin katkelma on säilynyt noin vuodelta 130 jKr. Alkuperäisten evankeliumikirjoitusten ja niiden meidän päiviimme säilyneiden kopioiden aikaväli on todella pieni verrattuna muihin autenttisina pidettyihin antiikin ajan teksteihin. Sen ajan roomalaisia teitä pitkin evankeliumikirjoitusten kopiot levisivät melkoisella vauhdilla joka puolelle aina Egyptiin, Afrikkaan ja Aasiaan saakka. Sen jälkeen tekstien muuttaminen olisi ollut mahdotonta ilman että jonnekin kolkkaan olisi jäänyt kopio alkuperäisestä. On perusteltua uskoa, että se, mitä vanhimmissa löydetyissä Uuden testamentin teksteissä lukee, on se, mitä kirjoittajat kirjoittivat alkuperäiseen tekstiin. On vaikea perustella teoriaa, että evankeliumiteksteihin olisi vähitellen lisätty jotakin, mitä niissä ei alunperin ollut.

Faktan ja fiktion sekoittumisteoria kohtaa myös kirjallisuuskriittisiä ongelmia. Evankeliumitekstit eivät ole kirjallisuuden lajina myyttejä eivätkä legendoja. Niiden kirjoittamistyyli on silminnäkijäraportti.

Evankelistat toistavat useasti kertovansa sitä, mitä olivat nähneet omin silmin, ja että kuvaavat todella tapahtuneista asioista. Lainatakseni Pietarin sanoja: "Emme me olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä..."

Kirjallisuuden professori, C.S.Lewis kirjoittaa: "Olen lukenut runoja, ritarikertomuksia, keksittyjä kuvauksia, legendoja ja myyttejä koko elämäni ajan. Tiedän millaisia ne ovat. Tiedän, ettei yksikään niistä näytä sellaiselta kuin evankeliumit. Tähän tekstiin on vain kaksi mahdollista näkökulmaa. Joko se on sangen lähellä faktatietoja pysyttelevä reportaasi, ... tai sitten joku tuntematon kirjailija, ilman tunnetuja edeltäjiä tai seuraajia yhtäkkiä hallitsi modernin novellistiikan ja realistisen kerronnan koko tekniikan."

Silminnäkijäkertomuksille, jotka on kirjoitettu sellaisenaan varhaiseen muotoonsa, on ominaista tietyt tekstin piirteet. Yksi niistä on se, että ne sisältävät aina runsaasti kertomuksen kokonaisuuden kannalta sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia. Ne ovat paikalla olleiden ihmisten mieleen jääneitä huomioita ja muistikuvia. Esim. kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat täynnä tällaisia muistikuvia, joilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta ne kuvaavat paikalla olleen ihmisen havainnon piiriin sattuneita seikkoja. Yksi esimerkki tästä on se, että Markus ilmoittaa sen miehen nimen, joka lahjoitti Jeesuksen hautakammion. Ei kukaan lisäile tällaisia yksityiskohtia keksittyyn tarinaan, ainakaan näin huomattavan miehen nimeä. Hautakammion lahjoittaja oli juutalaisten suuren neuvoston tunnettu jäsen. Häntähän pystyi helposti kuulustelemaan asiasta, että onko totta vai ei.

Sitä, mitä tapahtui kun Jeesus nousi ylös kuolleista, kuvaa viisi itsenäistä kirjoittajaa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Paavali). Kirjoittajien lukumäärä lisää luotettavuutta. Joillakin heistä on ollut käytettävissään ehkä jokin yhteinenkin lähde, mutta silti jokainen kuvaus ylösnousemuksesta sisältää enemmän itsenäistä materiaalia kuin yhteistä. Siksi niistä on hankala koota yhteensovitettua kertomusta tapahtumien aikajärjestyksestä ja muista yksityiskohdista. Kertomukset tapahtumista tyhjällä haudalla muodostavat myös joitain näennäisiä ristiriitoja, ellei ota taustoja huomioon. Mutta silti ylösnousemuskertomuksia ei ole yhdenmukaistettu, vaan ne säilyivät samankaltaisina kuin ovat esim. autokolarin silminnäkijöiden raportit kokemastaan. Yksi on kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, toinen toiseen. Jos oltaisiin oltu luomassa legendaa, olisi toki tehty helposti ymmärrettävä kokonaisuus, jossa ei jätetä mitään selittämättä.

Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on myös sen uskottavuuden kannalta selkeästi haitallista materiaalia. Tällainen on naisten osuus kertomuksessa. Kun raportoidaan, että naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, se oli tuon ajan kulttuurissa erittäin haitallista uskottavuuden kannalta. Siihen aikaan naisia pidettiin pääasiassa epäluotettavina, valehtelijoina, eikä heitä siksi esim. kelpuutettu tuon ajan oikeuteen toimimaan todistajina. Legendoihin ei vain yksinkertaisesti laiteta sellaista materiaalia, joka sahaa oksaa niiden luotettavuuden alta.

Kaikki olivat myös selvillä Jeesuksen hautapaikasta. Oli helppo tarkistaa onko hänen ruumiinsa siellä. Sekä Jeesuksen seuraajilla (joita vainottiin ja tapettiin siksi, että he väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista) että vastustajilla (jotka halusivat tukahduttaa kristinuskon leviämisen) oli motiivi tarkistaa asia. Kaikki olivat yhtä mieltä, että hauta oli tyhjä. Kukaan ei tuonut Jeesuksen ruumista esiin, vaikka sillä olisi voinut lopettaa koko "hömpötyksen" alkuunsa. Kenellekään osapuolelle ei olisi ollut hyötyä Jeesuksen ruumiin varastamisesta. Jos johtajansa ristiinnaulitsemisesta pelästyneet, yksinkertaiset opetuslapset olisivat keränneet rohkeutensa, ja jollain ihmeellä saaneet Jeesuksen ruumiin varastettua roomalaisten sotilaiden tarkasti vartioimalta haudalta, he eivät ikimaailmassa olleet kaikki valmiita kuolemaan väitteensä puolesta, että Jeesus on noussut ylös haudasta.

Fakta on myös se, että kristillinen seurakunta sai alkunsa muutama viikko ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se kasvoi räjähdysmäisesti. Ja sen sanoman ydin oli se, että Jeesus oli Messias, kaiken Herra, ja tämän todisteena olivat hänen ihmetekonsa ja nousemisensa ylös kuolleista. Kuulijakunnalle ei kerrottu jostain kauan sitten eläneestä sankarihahmosta, vaan heidän keskuudessaan kulkeneesta aikalaisesta. Miten selitetään kristinuskon kasvu, jos Jeesus vain kuoli, ja kristinuskon ydinsanomaa on, että hän oli noussut ylös? Ihmiset eivät olleet silloin sen sinisilmäisempiä kuin nytkään.

Evankeliumeissa on myös runsaasti tarkistettavissa olevia historiallisia, maantieteellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tietoja sen ajan Israelista. Nämä tiedot on vahvistettu muista lähteistä kerta toisensa jälkeen. Monia hallitsijoita, ylipappi, hallitusmiehiä ym. on mainittu muissakin lähteissä. Mainitut rakennukset ovat olleet todellisia jne.

Kirjoitukset, joissa pyritään luomaan legendaa joistain ihmisistä, ovat sellaisia, että niissä huolellisesti vältetään paljastamasta negatiivisia seikkoja kohteena olevasta henkilöstä. Mutta evankeliumit eivät näytä sisältävät tällaista peittelyä. Opetuslapsista kerrotaan paljon epäedullisia asioita: kerrotaan Jaakobin ja Johanneksen itsekkäästi pyytäneen Jeesukselta erityistä valta-asemaa Hänen tulevassa valtakunnassa. Opetuslapset nukkuivat Jeesuksen pyynnöstä huolimatta, kun Jeesus valmistautui rukoillen kärsimykseensä Getsemanen puutarhassa. He kiistelivät siitä, kuka on suurin. Ja Pietari pelkurimaisesti kielsi koskaan tunteneensakaan Jeesusta jne. Ja näissä kuvataan niitä miehiä, jotka olivat alkuseurakunnan johtohahmoja. Heillä olisi voinut ollut kovasti motiivia kaunistella kertomuksia omalta osaltaan. Jeesuksen opetukset kolahtavat osin jyrkkään ristiriitaan sen ajan juutalaisten käsitysten kanssa, ja niitäkin olisi voitu silotella, jos olisi haluttu tavoitella jotakin omaa hyötyä. Jeesuksen ruumiillisesta heikkoudesta kerrotaan avoimesti - siitä, että hän väsyi, oli nälkäinen, välillä vihainen, itki jne. eikä sekään ole tyypillistä sankaritarinoille.

Myös Paavalin kääntymystä on vaikea perustella ilman Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta. Hän vastusti kristinuskoa henkeen ja vereen, oli mukana seuraamassa erään saarnaajan kivittämistä, ja yhtenä päivänä hän yks kaks kääntyi kristityksi, ja oli lopun elämäänsä yksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Jos hän ei kohdannut ylösnoussutta Jeesusta sinä päivänä, niin mitä sitten tapahtui?

Näiden perusteella voidaan sanoa, että todistusaineiston perusteella Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö, ja meillä on luotettavia historiallisia tietolähteitä, jotka esittelevät hänet meille...Mutta jos evankeliumit ovat historiallisesti näin luotettavia, niin miksi niitä sitten jatkuvasti arvostellaan? Ongelman muodostaa se, jos ihminen on jo alunperin päättänyt, ettei maailmassa voi tapahtua mitään, mitä hän ei ymmärrä. Jos on naulinnut jo etukäteen kannakseen, ettei mitään Jumalaa ole, silloin mikään määrä todisteita ei riitä. Riippuu mistä päin lähtee liikkeelle, todisteista vai valmiiksi tehdystä johtopäätöksestä. Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksen tehtyä jonkin teon, joka todisti hänen jumalallisesta voimastaan, paikalla oli niitä, jotka uskoivat häneen, ja niitä jotka eivät uskoneet, vaikka omin silmin näkivät. Nekään paikallaolleet, jotka eivät uskoneet Jeesuksen jumalallisuuteen, eivät voineet kiistää, etteikö ihmeteko ollut tapahtunut. Mutta he selittivät sen tapahtuneen esim. sielunvihollisen voimalla, kun eivät halunneet uskoa, että teko oli Jumalasta. Ajattelen niin, että Jumala on järjestänyt niin, että totuutta kaipaavalle ihmiselle on tarjolla riittävästi todistusaineistoa, jotta usko voi kulkea käsi kädessä järjen kanssa. Mutta koska Hän ei tahdo pakottaa ketään uskomaan, Hän jättää asioihin tilaa ja mahdollisuuden olla uskomatta.

Kas näin kirjoitti:

uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse, vaan tarjoaa tuosta vaan ratkaisuna kuolemanpelkoon, että "ala uskoa", ja tietysti tuo uskominen on sitä parempi mitä enempi täsmälleen samaa kuin uskovaisen oma uskominen. Narsismi on sairaus, jossa sairastunut itse luulee vain olevansa aina oikeassa :)

"Yhtä hyvin voi sanoa, että ateistisen uskonvakaumuksen
omaavilla on oma totuutensa, jonka avulla he
pakenevat todellisuutta."

Kerropa mitä "totuutta" ateisti pakenee. Uskonnon opettamaa "totuutta", eli "uskokaa täsmälleen niin kuin minä uskon niin kaikki muuttuu hallelujaa paratiisiksi!", varmaan :)

"Kuka on asiantuntija, joka voi varmasti ja
perustellusti opettaa toisille, että kun ihminen
lakkaa hengittämästä, sydän lakkaa lyömästä,
ja ruumis maatuu, ihmisen sielu lakkaa olemasta?"

Sellainen asiantuntija, tai ihan maallikkokin, joka haluaa ensin todisteita sille, että mitään sielua yleensä on olemassa. Millä perusteella itse uskot sielun olemassaoloon? Onko perusteesi omaan uskoosi, ja käännytysargumenttisi, taaskin vain "kun se vaan nyt on niin kun tässä ikivanhassa kirjassa sanotaan silleen ja meidän seurakunnan pappi kans"?

"Millä perusteella voi varmasti sanoa sen,
ettei ole Jumalaa?"

Todistamisen taakka on aina positiivisen väitteen tekijällä. Kerropa siis edes yksi todiste juuri sinun jumalasi, eikä esimerkiksi Allahin, jonka suhteen olet varmaankin ateisti, olemassaolon puolesta. Millä perusteella muuten olet päättänyt olla ateisti kaikkien muiden yli 30 000 jumalan suhteen, muttet tämän mihin nyt satut uskomaan?

>> uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse

Hmm...heität kevyen tuntuisesti muita ihmisiä loukkaavia väitteitä. Tuntemani uskovat käyttävät kyllä aivojaan.

Kerron joitain perusteluja, miksi uskon juuri siihen Jumalaan, josta Raamattu puhuu. Ne ovat asioita, jotka voivat tulla eteen silloin kun haluaa selvittää mistä tässä elämässä on kysymys.

Kristinuskossa ei ole kyse toiveajattelusta, tai sokeasta uskosta toisten sanomisiin, vaan uskosta, jolle löytyy täysin järkeviä perusteluja. Mutta asioita täytyy tutkia avoimesti - ilman, että on jo etukäteen päättänyt lopputuloksen. Itse olen varsin skeptinen luonteeltani, enkä tosiaankaan ole syntynyt sellaisena, että pidän Raamattua totena, tai muuttunut sellaiseksi yks kaks. Mutta kaikki se, mitä asioita tutkaillessa olen löytänyt, on johtanut tiettyyn suuntaan.

Muutamia näkökulmia siihen, miksi on perusteltua uskoa siihen Jeesukseen, josta Raamattu kertoo:

Voidaan tarkastella esim. evankeliumitekstejä (=se, mitä Ramattu kertoo Jeesuksen elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta), niin kuin ne olisivat mitä tahansa vanhoja antiikin ajalta säilyneitä tekstejä. Asetetaan ne samalle viivalle muiden suunnilleen samanikäisten vanhojen löydettyjen tekstien kanssa ja vertaillaan niitä. Mietitään niiden aitoutta ja luotettavuutta tavallisen tieteen ja järjen perusteella.

Evankeliumien luotettavuudesta historiallisina teksteinä:

Sitä perusasiaa kukaan ei voi perustellusti väittää, etteikö Jeesus -niminen opettaja, joka keräsi paljon seuraajia, olisi koskaan elänyt siihen aikaan Israelissa, kuin evankeliumit kertovat. Mutta siitä alkaa haaste: Kuka hän oli?: Oliko hän tavallinen ihminen ja opettaja, joka käsitettiin väärin? Vaiko huijari, tai mieleltään sairas? Vai oliko hän se, joka hän väitti olevansa?

Mietitään teoriaa, että evankeliumeissa olisi osa totta ja osa tarua. Siis että ne sisältäisivät sekä Jeesuksen todellisesti opettamia ja tekemiä asioita, mutta sen lisäksi niihin olisi vähitellen tullut mukaan varhaisen kirkon sepittämiä liioiteltuja kuvauksia tapahtumista, ja Jeesuksen suuhun olisi laitettu sanoja, joita hän ei koskaan sanonut. Esim. Jeesuksen nouseminen ylös kuolleista olisi sepitetty juttu.

Tämä teoria kohtaa muutamia haasteita, joihin täytyy sitten kyetä löytämään itseä tyydyttävä vastaus, jos aikoo pitää sitä todennäköisimpänä teoriana tai totena:

Raamattu ei ole ainut vanha teksti, joka kertoo Jeesuksesta asioita. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä. Jos meillä ei olisi Uutta testamenttia eikä varhaiskirkon tekstejä, tässä on muutamia asioita, joita tietäisimme ilman niitäkin:

- Jeesus oli opettaja, ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta. Lähde: Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr.
- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr.
- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)
- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja.
- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)
- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä.

Evankeliumikertomusten uskottavuuden tekstikriittistä arviointia:

Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti.

Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta.

Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella.

Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja löydttyjen tekstikopioiden määrällä.

Muita tunnettuja tuon ajan tekstejä pidetään alkuperäisten tekstien autenttisina kopioina, vaikka niiden kirjoittamisajankohdan ja varhaisimman löydetyn kopion aikaväli on noin 1000 vuotta (esim. Ceaserin Gallialaissodat tai Liviuksen Rooman historia), ja vaikka niiden kopioita on löydetty vain kymmenkunta. Uuden testamentin laita on aivan toinen. Siitä on käytettävissä yli 5000 vertailukelpoista käsikirjoitusta, ja aikaväli on Johanneksen evankeliumin kohdalla vain noin 30 vuotta, muiden evankeliumikopioiden kohdalla alle 150 vuotta. Uusi testamentti kirjoitettiin tod. näk. vuosien 40 ja 100 välillä jKr. Suurin osa Uuden testamentin kirjoitukset kattavista, tähän päivään säilyneitä papyruksista on niinkin varhaiselta ajalta kuin 200-luvulta, ja Johanneksen evankeliumin katkelma on säilynyt noin vuodelta 130 jKr. Alkuperäisten evankeliumikirjoitusten ja niiden meidän päiviimme säilyneiden kopioiden aikaväli on todella pieni verrattuna muihin autenttisina pidettyihin antiikin ajan teksteihin. Sen ajan roomalaisia teitä pitkin evankeliumikirjoitusten kopiot levisivät melkoisella vauhdilla joka puolelle aina Egyptiin, Afrikkaan ja Aasiaan saakka. Sen jälkeen tekstien muuttaminen olisi ollut mahdotonta ilman että jonnekin kolkkaan olisi jäänyt kopio alkuperäisestä. On perusteltua uskoa, että se, mitä vanhimmissa löydetyissä Uuden testamentin teksteissä lukee, on se, mitä kirjoittajat kirjoittivat alkuperäiseen tekstiin. On vaikea perustella teoriaa, että evankeliumiteksteihin olisi vähitellen lisätty jotakin, mitä niissä ei alunperin ollut.

Faktan ja fiktion sekoittumisteoria kohtaa myös kirjallisuuskriittisiä ongelmia. Evankeliumitekstit eivät ole kirjallisuuden lajina myyttejä eivätkä legendoja. Niiden kirjoittamistyyli on silminnäkijäraportti.

Evankelistat toistavat useasti kertovansa sitä, mitä olivat nähneet omin silmin, ja että kuvaavat todella tapahtuneista asioista. Lainatakseni Pietarin sanoja: "Emme me olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä..."

Kirjallisuuden professori, C.S.Lewis kirjoittaa: "Olen lukenut runoja, ritarikertomuksia, keksittyjä kuvauksia, legendoja ja myyttejä koko elämäni ajan. Tiedän millaisia ne ovat. Tiedän, ettei yksikään niistä näytä sellaiselta kuin evankeliumit. Tähän tekstiin on vain kaksi mahdollista näkökulmaa. Joko se on sangen lähellä faktatietoja pysyttelevä reportaasi, ... tai sitten joku tuntematon kirjailija, ilman tunnetuja edeltäjiä tai seuraajia yhtäkkiä hallitsi modernin novellistiikan ja realistisen kerronnan koko tekniikan."

Silminnäkijäkertomuksille, jotka on kirjoitettu sellaisenaan varhaiseen muotoonsa, on ominaista tietyt tekstin piirteet. Yksi niistä on se, että ne sisältävät aina runsaasti kertomuksen kokonaisuuden kannalta sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia. Ne ovat paikalla olleiden ihmisten mieleen jääneitä huomioita ja muistikuvia. Esim. kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat täynnä tällaisia muistikuvia, joilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta ne kuvaavat paikalla olleen ihmisen havainnon piiriin sattuneita seikkoja. Yksi esimerkki tästä on se, että Markus ilmoittaa sen miehen nimen, joka lahjoitti Jeesuksen hautakammion. Ei kukaan lisäile tällaisia yksityiskohtia keksittyyn tarinaan, ainakaan näin huomattavan miehen nimeä. Hautakammion lahjoittaja oli juutalaisten suuren neuvoston tunnettu jäsen. Häntähän pystyi helposti kuulustelemaan asiasta, että onko totta vai ei.

Sitä, mitä tapahtui kun Jeesus nousi ylös kuolleista, kuvaa viisi itsenäistä kirjoittajaa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Paavali). Kirjoittajien lukumäärä lisää luotettavuutta. Joillakin heistä on ollut käytettävissään ehkä jokin yhteinenkin lähde, mutta silti jokainen kuvaus ylösnousemuksesta sisältää enemmän itsenäistä materiaalia kuin yhteistä. Siksi niistä on hankala koota yhteensovitettua kertomusta tapahtumien aikajärjestyksestä ja muista yksityiskohdista. Kertomukset tapahtumista tyhjällä haudalla muodostavat myös joitain näennäisiä ristiriitoja, ellei ota taustoja huomioon. Mutta silti ylösnousemuskertomuksia ei ole yhdenmukaistettu, vaan ne säilyivät samankaltaisina kuin ovat esim. autokolarin silminnäkijöiden raportit kokemastaan. Yksi on kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, toinen toiseen. Jos oltaisiin oltu luomassa legendaa, olisi toki tehty helposti ymmärrettävä kokonaisuus, jossa ei jätetä mitään selittämättä.

Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on myös sen uskottavuuden kannalta selkeästi haitallista materiaalia. Tällainen on naisten osuus kertomuksessa. Kun raportoidaan, että naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, se oli tuon ajan kulttuurissa erittäin haitallista uskottavuuden kannalta. Siihen aikaan naisia pidettiin pääasiassa epäluotettavina, valehtelijoina, eikä heitä siksi esim. kelpuutettu tuon ajan oikeuteen toimimaan todistajina. Legendoihin ei vain yksinkertaisesti laiteta sellaista materiaalia, joka sahaa oksaa niiden luotettavuuden alta.

Kaikki olivat myös selvillä Jeesuksen hautapaikasta. Oli helppo tarkistaa onko hänen ruumiinsa siellä. Sekä Jeesuksen seuraajilla (joita vainottiin ja tapettiin siksi, että he väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista) että vastustajilla (jotka halusivat tukahduttaa kristinuskon leviämisen) oli motiivi tarkistaa asia. Kaikki olivat yhtä mieltä, että hauta oli tyhjä. Kukaan ei tuonut Jeesuksen ruumista esiin, vaikka sillä olisi voinut lopettaa koko "hömpötyksen" alkuunsa. Kenellekään osapuolelle ei olisi ollut hyötyä Jeesuksen ruumiin varastamisesta. Jos johtajansa ristiinnaulitsemisesta pelästyneet, yksinkertaiset opetuslapset olisivat keränneet rohkeutensa, ja jollain ihmeellä saaneet Jeesuksen ruumiin varastettua roomalaisten sotilaiden tarkasti vartioimalta haudalta, he eivät ikimaailmassa olleet kaikki valmiita kuolemaan väitteensä puolesta, että Jeesus on noussut ylös haudasta.

Fakta on myös se, että kristillinen seurakunta sai alkunsa muutama viikko ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se kasvoi räjähdysmäisesti. Ja sen sanoman ydin oli se, että Jeesus oli Messias, kaiken Herra, ja tämän todisteena olivat hänen ihmetekonsa ja nousemisensa ylös kuolleista. Kuulijakunnalle ei kerrottu jostain kauan sitten eläneestä sankarihahmosta, vaan heidän keskuudessaan kulkeneesta aikalaisesta. Miten selitetään kristinuskon kasvu, jos Jeesus vain kuoli, ja kristinuskon ydinsanomaa on, että hän oli noussut ylös? Ihmiset eivät olleet silloin sen sinisilmäisempiä kuin nytkään.

Evankeliumeissa on myös runsaasti tarkistettavissa olevia historiallisia, maantieteellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tietoja sen ajan Israelista. Nämä tiedot on vahvistettu muista lähteistä kerta toisensa jälkeen. Monia hallitsijoita, ylipappi, hallitusmiehiä ym. on mainittu muissakin lähteissä. Mainitut rakennukset ovat olleet todellisia jne.

Kirjoitukset, joissa pyritään luomaan legendaa joistain ihmisistä, ovat sellaisia, että niissä huolellisesti vältetään paljastamasta negatiivisia seikkoja kohteena olevasta henkilöstä. Mutta evankeliumit eivät näytä sisältävät tällaista peittelyä. Opetuslapsista kerrotaan paljon epäedullisia asioita: kerrotaan Jaakobin ja Johanneksen itsekkäästi pyytäneen Jeesukselta erityistä valta-asemaa Hänen tulevassa valtakunnassa. Opetuslapset nukkuivat Jeesuksen pyynnöstä huolimatta, kun Jeesus valmistautui rukoillen kärsimykseensä Getsemanen puutarhassa. He kiistelivät siitä, kuka on suurin. Ja Pietari pelkurimaisesti kielsi koskaan tunteneensakaan Jeesusta jne. Ja näissä kuvataan niitä miehiä, jotka olivat alkuseurakunnan johtohahmoja. Heillä olisi voinut ollut kovasti motiivia kaunistella kertomuksia omalta osaltaan. Jeesuksen opetukset kolahtavat osin jyrkkään ristiriitaan sen ajan juutalaisten käsitysten kanssa, ja niitäkin olisi voitu silotella, jos olisi haluttu tavoitella jotakin omaa hyötyä. Jeesuksen ruumiillisesta heikkoudesta kerrotaan avoimesti - siitä, että hän väsyi, oli nälkäinen, välillä vihainen, itki jne. eikä sekään ole tyypillistä sankaritarinoille.

Myös Paavalin kääntymystä on vaikea perustella ilman Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta. Hän vastusti kristinuskoa henkeen ja vereen, oli mukana seuraamassa erään saarnaajan kivittämistä, ja yhtenä päivänä hän yks kaks kääntyi kristityksi, ja oli lopun elämäänsä yksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Jos hän ei kohdannut ylösnoussutta Jeesusta sinä päivänä, niin mitä sitten tapahtui?

Näiden perusteella voidaan sanoa, että todistusaineiston perusteella Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö, ja meillä on luotettavia historiallisia tietolähteitä, jotka esittelevät hänet meille...Mutta jos evankeliumit ovat historiallisesti näin luotettavia, niin miksi niitä sitten jatkuvasti arvostellaan? Ongelman muodostaa se, jos ihminen on jo alunperin päättänyt, ettei maailmassa voi tapahtua mitään, mitä hän ei ymmärrä. Jos on naulinnut jo etukäteen kannakseen, ettei mitään Jumalaa ole, silloin mikään määrä todisteita ei riitä. Riippuu mistä päin lähtee liikkeelle, todisteista vai valmiiksi tehdystä johtopäätöksestä. Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksen tehtyä jonkin teon, joka todisti hänen jumalallisesta voimastaan, paikalla oli niitä, jotka uskoivat häneen, ja niitä jotka eivät uskoneet, vaikka omin silmin näkivät. Nekään paikallaolleet, jotka eivät uskoneet Jeesuksen jumalallisuuteen, eivät voineet kiistää, etteikö ihmeteko ollut tapahtunut. Mutta he selittivät sen tapahtuneen esim. sielunvihollisen voimalla, kun eivät halunneet uskoa, että teko oli Jumalasta. Ajattelen niin, että Jumala on järjestänyt niin, että totuutta kaipaavalle ihmiselle on tarjolla riittävästi todistusaineistoa, jotta usko voi kulkea käsi kädessä järjen kanssa. Mutta koska Hän ei tahdo pakottaa ketään uskomaan, Hän jättää asioihin tilaa, ja mahdollisuuden olla uskomatta.

Pähkylä kirjoitti:

>> uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse

No, tuohon ei voi sanoa muuta kuin, että esität toisia ihmisiä loukkaavia väitteitä ilman perusteluja.

Kerron joitain perusteluja, miksi uskon juuri siihen Jumalaan, josta Raamattu puhuu. Ne ovat asioita, jotka voivat tulla eteen silloin kun haluaa selvittää mistä tässä elämässä on kysymys.

Kristinuskossa ei ole kyse toiveajattelusta, tai sokeasta uskosta toisten sanomisiin, vaan uskosta, jolle löytyy täysin järkeviä perusteluja. Mutta asioita täytyy tutkia avoimesti - ilman, että on jo etukäteen päättänyt lopputuloksen. Itse olen varsin skeptinen luonteeltani, enkä tosiaankaan ole syntynyt sellaisena, että pidän Raamattua totena, tai muuttunut sellaiseksi yks kaks. Mutta kaikki se, mitä asioita tutkaillessa olen löytänyt, on johtanut tiettyyn suuntaan.

Muutamia näkökulmia siihen, miksi on perusteltua uskoa siihen Jeesukseen, josta Raamattu kertoo:

Voidaan tarkastella esim. evankeliumitekstejä (=se, mitä Ramattu kertoo Jeesuksen elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta), niin kuin ne olisivat mitä tahansa vanhoja antiikin ajalta säilyneitä tekstejä. Asetetaan ne samalle viivalle muiden suunnilleen samanikäisten vanhojen löydettyjen tekstien kanssa ja vertaillaan niitä. Mietitään niiden aitoutta ja luotettavuutta tavallisen tieteen ja järjen perusteella.

Evankeliumien luotettavuudesta historiallisina teksteinä:

Sitä perusasiaa kukaan ei voi perustellusti väittää, etteikö Jeesus -niminen opettaja, joka keräsi paljon seuraajia, olisi koskaan elänyt siihen aikaan Israelissa, kuin evankeliumit kertovat. Mutta siitä alkaa haaste: Kuka hän oli?: Oliko hän tavallinen ihminen ja opettaja, joka käsitettiin väärin? Vaiko huijari, tai mieleltään sairas? Vai oliko hän se, joka hän väitti olevansa?

Mietitään teoriaa, että evankeliumeissa olisi osa totta ja osa tarua. Siis että ne sisältäisivät sekä Jeesuksen todellisesti opettamia ja tekemiä asioita, mutta sen lisäksi niihin olisi vähitellen tullut mukaan varhaisen kirkon sepittämiä liioiteltuja kuvauksia tapahtumista, ja Jeesuksen suuhun olisi laitettu sanoja, joita hän ei koskaan sanonut. Esim. Jeesuksen nouseminen ylös kuolleista olisi sepitetty juttu.

Tämä teoria kohtaa muutamia haasteita, joihin täytyy sitten kyetä löytämään itseä tyydyttävä vastaus, jos aikoo pitää sitä todennäköisimpänä teoriana tai totena:

Raamattu ei ole ainut vanha teksti, joka kertoo Jeesuksesta asioita. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä. Jos meillä ei olisi Uutta testamenttia eikä varhaiskirkon tekstejä, tässä on muutamia asioita, joita tietäisimme ilman niitäkin:

- Jeesus oli opettaja, ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta. Lähde: Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr.
- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr.
- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)
- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja.
- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)
- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä.

Evankeliumikertomusten uskottavuuden tekstikriittistä arviointia:

Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti.

Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta.

Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella.

Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja löydttyjen tekstikopioiden määrällä.

Muita tunnettuja tuon ajan tekstejä pidetään alkuperäisten tekstien autenttisina kopioina, vaikka niiden kirjoittamisajankohdan ja varhaisimman löydetyn kopion aikaväli on noin 1000 vuotta (esim. Ceaserin Gallialaissodat tai Liviuksen Rooman historia), ja vaikka niiden kopioita on löydetty vain kymmenkunta. Uuden testamentin laita on aivan toinen. Siitä on käytettävissä yli 5000 vertailukelpoista käsikirjoitusta, ja aikaväli on Johanneksen evankeliumin kohdalla vain noin 30 vuotta, muiden evankeliumikopioiden kohdalla alle 150 vuotta. Uusi testamentti kirjoitettiin tod. näk. vuosien 40 ja 100 välillä jKr. Suurin osa Uuden testamentin kirjoitukset kattavista, tähän päivään säilyneitä papyruksista on niinkin varhaiselta ajalta kuin 200-luvulta, ja Johanneksen evankeliumin katkelma on säilynyt noin vuodelta 130 jKr. Alkuperäisten evankeliumikirjoitusten ja niiden meidän päiviimme säilyneiden kopioiden aikaväli on todella pieni verrattuna muihin autenttisina pidettyihin antiikin ajan teksteihin. Sen ajan roomalaisia teitä pitkin evankeliumikirjoitusten kopiot levisivät melkoisella vauhdilla joka puolelle aina Egyptiin, Afrikkaan ja Aasiaan saakka. Sen jälkeen tekstien muuttaminen olisi ollut mahdotonta ilman että jonnekin kolkkaan olisi jäänyt kopio alkuperäisestä. On perusteltua uskoa, että se, mitä vanhimmissa löydetyissä Uuden testamentin teksteissä lukee, on se, mitä kirjoittajat kirjoittivat alkuperäiseen tekstiin. On vaikea perustella teoriaa, että evankeliumiteksteihin olisi vähitellen lisätty jotakin, mitä niissä ei alunperin ollut.

Faktan ja fiktion sekoittumisteoria kohtaa myös kirjallisuuskriittisiä ongelmia. Evankeliumitekstit eivät ole kirjallisuuden lajina myyttejä eivätkä legendoja. Niiden kirjoittamistyyli on silminnäkijäraportti.

Evankelistat toistavat useasti kertovansa sitä, mitä olivat nähneet omin silmin, ja että kuvaavat todella tapahtuneista asioista. Lainatakseni Pietarin sanoja: "Emme me olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä..."

Kirjallisuuden professori, C.S.Lewis kirjoittaa: "Olen lukenut runoja, ritarikertomuksia, keksittyjä kuvauksia, legendoja ja myyttejä koko elämäni ajan. Tiedän millaisia ne ovat. Tiedän, ettei yksikään niistä näytä sellaiselta kuin evankeliumit. Tähän tekstiin on vain kaksi mahdollista näkökulmaa. Joko se on sangen lähellä faktatietoja pysyttelevä reportaasi, ... tai sitten joku tuntematon kirjailija, ilman tunnetuja edeltäjiä tai seuraajia yhtäkkiä hallitsi modernin novellistiikan ja realistisen kerronnan koko tekniikan."

Silminnäkijäkertomuksille, jotka on kirjoitettu sellaisenaan varhaiseen muotoonsa, on ominaista tietyt tekstin piirteet. Yksi niistä on se, että ne sisältävät aina runsaasti kertomuksen kokonaisuuden kannalta sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia. Ne ovat paikalla olleiden ihmisten mieleen jääneitä huomioita ja muistikuvia. Esim. kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat täynnä tällaisia muistikuvia, joilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta ne kuvaavat paikalla olleen ihmisen havainnon piiriin sattuneita seikkoja. Yksi esimerkki tästä on se, että Markus ilmoittaa sen miehen nimen, joka lahjoitti Jeesuksen hautakammion. Ei kukaan lisäile tällaisia yksityiskohtia keksittyyn tarinaan, ainakaan näin huomattavan miehen nimeä. Hautakammion lahjoittaja oli juutalaisten suuren neuvoston tunnettu jäsen. Häntähän pystyi helposti kuulustelemaan asiasta, että onko totta vai ei.

Sitä, mitä tapahtui kun Jeesus nousi ylös kuolleista, kuvaa viisi itsenäistä kirjoittajaa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Paavali). Kirjoittajien lukumäärä lisää luotettavuutta. Joillakin heistä on ollut käytettävissään ehkä jokin yhteinenkin lähde, mutta silti jokainen kuvaus ylösnousemuksesta sisältää enemmän itsenäistä materiaalia kuin yhteistä. Siksi niistä on hankala koota yhteensovitettua kertomusta tapahtumien aikajärjestyksestä ja muista yksityiskohdista. Kertomukset tapahtumista tyhjällä haudalla muodostavat myös joitain näennäisiä ristiriitoja, ellei ota taustoja huomioon. Mutta silti ylösnousemuskertomuksia ei ole yhdenmukaistettu, vaan ne säilyivät samankaltaisina kuin ovat esim. autokolarin silminnäkijöiden raportit kokemastaan. Yksi on kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, toinen toiseen. Jos oltaisiin oltu luomassa legendaa, olisi toki tehty helposti ymmärrettävä kokonaisuus, jossa ei jätetä mitään selittämättä.

Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on myös sen uskottavuuden kannalta selkeästi haitallista materiaalia. Tällainen on naisten osuus kertomuksessa. Kun raportoidaan, että naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, se oli tuon ajan kulttuurissa erittäin haitallista uskottavuuden kannalta. Siihen aikaan naisia pidettiin pääasiassa epäluotettavina, valehtelijoina, eikä heitä siksi esim. kelpuutettu tuon ajan oikeuteen toimimaan todistajina. Legendoihin ei vain yksinkertaisesti laiteta sellaista materiaalia, joka sahaa oksaa niiden luotettavuuden alta.

Kaikki olivat myös selvillä Jeesuksen hautapaikasta. Oli helppo tarkistaa onko hänen ruumiinsa siellä. Sekä Jeesuksen seuraajilla (joita vainottiin ja tapettiin siksi, että he väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista) että vastustajilla (jotka halusivat tukahduttaa kristinuskon leviämisen) oli motiivi tarkistaa asia. Kaikki olivat yhtä mieltä, että hauta oli tyhjä. Kukaan ei tuonut Jeesuksen ruumista esiin, vaikka sillä olisi voinut lopettaa koko "hömpötyksen" alkuunsa. Kenellekään osapuolelle ei olisi ollut hyötyä Jeesuksen ruumiin varastamisesta. Jos johtajansa ristiinnaulitsemisesta pelästyneet, yksinkertaiset opetuslapset olisivat keränneet rohkeutensa, ja jollain ihmeellä saaneet Jeesuksen ruumiin varastettua roomalaisten sotilaiden tarkasti vartioimalta haudalta, he eivät ikimaailmassa olleet kaikki valmiita kuolemaan väitteensä puolesta, että Jeesus on noussut ylös haudasta.

Fakta on myös se, että kristillinen seurakunta sai alkunsa muutama viikko ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se kasvoi räjähdysmäisesti. Ja sen sanoman ydin oli se, että Jeesus oli Messias, kaiken Herra, ja tämän todisteena olivat hänen ihmetekonsa ja nousemisensa ylös kuolleista. Kuulijakunnalle ei kerrottu jostain kauan sitten eläneestä sankarihahmosta, vaan heidän keskuudessaan kulkeneesta aikalaisesta. Miten selitetään kristinuskon kasvu, jos Jeesus vain kuoli, ja kristinuskon ydinsanomaa on, että hän oli noussut ylös? Ihmiset eivät olleet silloin sen sinisilmäisempiä kuin nytkään.

Evankeliumeissa on myös runsaasti tarkistettavissa olevia historiallisia, maantieteellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tietoja sen ajan Israelista. Nämä tiedot on vahvistettu muista lähteistä kerta toisensa jälkeen. Monia hallitsijoita, ylipappi, hallitusmiehiä ym. on mainittu muissakin lähteissä. Mainitut rakennukset ovat olleet todellisia jne.

Kirjoitukset, joissa pyritään luomaan legendaa joistain ihmisistä, ovat sellaisia, että niissä huolellisesti vältetään paljastamasta negatiivisia seikkoja kohteena olevasta henkilöstä. Mutta evankeliumit eivät näytä sisältävät tällaista peittelyä. Opetuslapsista kerrotaan paljon epäedullisia asioita: kerrotaan Jaakobin ja Johanneksen itsekkäästi pyytäneen Jeesukselta erityistä valta-asemaa Hänen tulevassa valtakunnassa. Opetuslapset nukkuivat Jeesuksen pyynnöstä huolimatta, kun Jeesus valmistautui rukoillen kärsimykseensä Getsemanen puutarhassa. He kiistelivät siitä, kuka on suurin. Ja Pietari pelkurimaisesti kielsi koskaan tunteneensakaan Jeesusta jne. Ja näissä kuvataan niitä miehiä, jotka olivat alkuseurakunnan johtohahmoja. Heillä olisi voinut ollut kovasti motiivia kaunistella kertomuksia omalta osaltaan. Jeesuksen opetukset kolahtavat osin jyrkkään ristiriitaan sen ajan juutalaisten käsitysten kanssa, ja niitäkin olisi voitu silotella, jos olisi haluttu tavoitella jotakin omaa hyötyä. Jeesuksen ruumiillisesta heikkoudesta kerrotaan avoimesti - siitä, että hän väsyi, oli nälkäinen, välillä vihainen, itki jne. eikä sekään ole tyypillistä sankaritarinoille.

Myös Paavalin kääntymystä on vaikea perustella ilman Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta. Hän vastusti kristinuskoa henkeen ja vereen, oli mukana seuraamassa erään saarnaajan kivittämistä, ja yhtenä päivänä hän yks kaks kääntyi kristityksi, ja oli lopun elämäänsä yksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Jos hän ei kohdannut ylösnoussutta Jeesusta sinä päivänä, niin mitä sitten tapahtui?

Näiden perusteella voidaan sanoa, että todistusaineiston perusteella Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö, ja meillä on luotettavia historiallisia tietolähteitä, jotka esittelevät hänet meille...Mutta jos evankeliumit ovat historiallisesti näin luotettavia, niin miksi niitä sitten jatkuvasti arvostellaan? Ongelman muodostaa se, jos ihminen on jo alunperin päättänyt, ettei maailmassa voi tapahtua mitään, mitä hän ei ymmärrä. Jos on naulinnut jo etukäteen kannakseen, ettei mitään Jumalaa ole, silloin mikään määrä todisteita ei riitä. Riippuu mistä päin lähtee liikkeelle, todisteista vai valmiiksi tehdystä johtopäätöksestä. Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksen tehtyä jonkin teon, joka todisti hänen jumalallisesta voimastaan, paikalla oli niitä, jotka uskoivat häneen, ja niitä jotka eivät uskoneet, vaikka omin silmin näkivät. Nekään paikallaolleet, jotka eivät uskoneet Jeesuksen jumalallisuuteen, eivät voineet kiistää, etteikö ihmeteko ollut tapahtunut. Mutta he selittivät sen tapahtuneen esim. sielunvihollisen voimalla, kun eivät halunneet uskoa, että teko oli Jumalasta. Ajattelen niin, että Jumala on järjestänyt niin, että totuutta kaipaavalle ihmiselle on tarjolla riittävästi todistusaineistoa, jotta usko voi kulkea käsi kädessä järjen kanssa. Mutta koska Hän ei tahdo pakottaa ketään uskomaan, Hän jättää asioihin tilaa ja mahdollisuuden olla uskomatta.

"kaikki se, mitä asioita tutkaillessa olen löytänyt, on johtanut tiettyyn suuntaan."

Tai siltä sinusta nyt tuntuu... todellisuudessa olet vain hylännyt epämiellyttävät todisteet ja hyväksynyt vain itseäsi miellyttävät.

"Sitä perusasiaa kukaan ei voi perustellusti väittää, etteikö Jeesus -niminen opettaja, joka keräsi paljon seuraajia, olisi koskaan elänyt siihen aikaan Israelissa, kuin evankeliumit kertovat."

Ei pelkästään epäillä vaan olemassaolo kielletään todisteiden puutteessa. Ei ainuttakaan dokumenttia, ei ainuttakaan aikalaiskertomusta, ei hautaa, ei mitään todistetta ole olemassa.

"Voidaan tarkastella esim. evankeliumitekstejä (=se, mitä Ramattu kertoo Jeesuksen elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta), niin kuin ne olisivat mitä tahansa vanhoja antiikin ajalta säilyneitä tekstejä. Asetetaan ne samalle viivalle muiden suunnilleen samanikäisten vanhojen löydettyjen tekstien kanssa ja vertaillaan niitä. Mietitään niiden aitoutta ja luotettavuutta tavallisen tieteen ja järjen perusteella."

Syyllistyt samantien argumenttivirheeseen:

mikäli esitän vierekkäin vuodelta 1981 olevat kaksi dokumenttia, joissa toisessa kerrotaan kuinka atomipommi toimii ja toisessa, kuinka ufot laskeutuvat maapallolle vuonna 1984, en todellakaan pidä tätä ufodokumenttia yhtä luotettavana vain siksi, että sitä "voi verrata aikalaisdokumentteihin".

Mutta joo, mietitään aitoutta tavallisen järjen perusteella: niissä mm. väitetään, että jeesus olisi ylösnoussut taivaaseen. Jaa, mitähän mahtaa tavallinen järki ja tavallinen (mitähän "tavallinen" tieteessa mahtaa olla) tiede sanoa :)

"Mietitään teoriaa, että evankeliumeissa olisi osa totta ja osa tarua. Siis että ne sisältäisivät sekä Jeesuksen todellisesti opettamia ja tekemiä asioita, mutta sen lisäksi niihin olisi vähitellen tullut mukaan varhaisen kirkon sepittämiä liioiteltuja kuvauksia tapahtumista, ja Jeesuksen suuhun olisi laitettu sanoja, joita hän ei koskaan sanonut. Esim. Jeesuksen nouseminen ylös kuolleista olisi sepitetty juttu"

Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että kyseessä olikin Paul-niminen henkilö, joka kirjoitti tarinan jeesus-nimisestä henkilöstä. Aivan yhtä uskottavaa, ja itse asiassa paremmin mahdollista. Tällöin ei tarvitsisi miettiä mitään "myöhempiä lisäyksiäkään", sillä ainahan mielikuvitussepitteeseen voi kirjoittaa mitä tahansa yliluonnollisia ihmetekoja.

"Raamattu ei ole ainut vanha teksti, joka kertoo Jeesuksesta asioita. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä. Jos meillä ei olisi Uutta testamenttia eikä varhaiskirkon tekstejä, tässä on muutamia asioita, joita tietäisimme ilman niitäkin:"

Edes uusi testamentti ei ole jeesuksen aikalaisteksti, noilta ajoilta kun ei ole mitään tekstejä. Mainitsemasi historialliset tekstit, kaiketikin josefuksen teksti, on vain lyhyt viite kristinusko-nimiseen kulttiin. Ne on sitäpaitsi kirjoitettu yli 50 vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen. Kuinka luotettavana pitäisit nykypäivänä kuulopuheen perusteella kirjoitettua parin rivin mainintaa talvisodasta? Ristiriitoja ei ole, koska ei ole mitään kerrottukaan.

"- Jeesus oli opettaja, ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta. Lähde: Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr."

Josephus siis kertoo siitä, mihin kristityt uskoivat. Hän ei ollut silminnäkijä, eikä edes aikalainen, hänhän syntyi vuonna 37. Josephus yksinkertaisesti merkitsi muistiin erään Rooman valtakunnassa vaikuttavan kultin uskomuksia.

Otteessa on myös hyvin tunnettu ristiriita, nimittäin siinä Josephus, joka ei uskonut kristinuskoon, nimitti jeesusta messiaaksi. Yleisesti arvellaankin, että kyseessä on krisittyjen myöhemmin tekemä lisäys alkuperäistekstiin, siis tietolähteen väärentäminen.


"- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr."

Sama juttu, pelkkä kuvaus tietyn kultin opetuksesta, ja vielä myöhemmin kirjoitettu.

"- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)"

Kuten tekstissä erityisesti kerrotaan, *seuraajat nimittivät*, siis uskoivat johonkin. Itse päähenkilöstä ei tässäkään vilaustakaan.

"- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja."

Onpa kummallisen myöhäinen ajankohta! Miksi muuten juutalaiset eivät tiedä kyseisestä auringonpimennyksestä mitään?

"- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)"

Jälleen puhutaan vain uskonnosta, ei jeesuksen olemassaolosta. Ei siis todista jeesuksen olemassaolosta mitään.

"- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä."

Jälleen puhutaan vain uskonnosta. Yli sata vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen elänyt kirjoittaja ei tietenkään voinut mitenkään kirjoittaa tapahtumista muuten kuin kuulemansa perusteella.

Yksikään jeesuksen olemassaolon puolesta tarjoamistsi väitteistä ei siis kelpaa. Miksi muuten vaivaudut tarjoamaan niitä, etkö tiennyt että tämä keskustelu on käyty jo lukemattomia kertoja eri puolilla nettiä, aina uskovaisten tappioksi?

"Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti."

Kopioimalla tekstiä, saadaan tekstin kopioita. Mutta milläs selität sen, että alkuperäistekstit ovat kovasti erilaisia? Miksi jeesuksella on peräti kolmet erilaiset viimeiset sanat? Mielestäni tarinoissa siis on havaittavissa legendalle tyypillisiä muutoksia. Edes ihmeteot eivät eri tarinaversioissa täsmää.

"Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta."

Kirjoittamisaikojen läheisyys asettaa kirjoitukset vielä epäilyttävämpään valoon muistaen niiden suunnattomat ristiriidat toisiinsa nähden.

"Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella."

Tosiasiassa emme tiedä evankeliumien kirjoittajista mitään varmaa, emme sitäkään, kenen aikalaisia he ylipäätään olivat. On aivan mahdollista, että alunperin oli vain jokin uskonnollinen tarina, todisteiden puutteessa mitä ilmeisimmin pelkkä suosittu satu, jossa kuvitteellinen henkilö teki ihmetekoja, ja tämä tarina levisi hitaasti pitkin Rooman valtakuntaa. Varmaa on vain se, että ainuttakaan evankeliumien väitettä ei ole kyetty osoittamaan todeksi, kaikkein vähiten niiden uskomattomia tarinoita.

Eikö sinustakin ole todella kummallista, että ihmeistä, kuten tuhatpäisen ihmisjoukon ruokkimisesta muutamalla kalalla ja leivällä ei ole säilynyt kertomusta missään muualla kuin evankeliumeissa? Luulisi moisen kiinnostaneen roomalaisia, heiltähän on säilynyt paljon rutiininomaisempaakin tietoa.

"Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja löydttyjen tekstikopioiden määrällä."

Toisin sanoen, koska alkuperäisiä tekstejä ei ole säilynyt, emme voi sanoa mitään varmaa niiden kirjoitusajankohdasta. Väite, että tekstit olisi kirjoitettu jeesuksen väitettynä elinaikana, on siis heti epäilyksenalainen. Kopiot ovat edelleen vain kopioita.

Eikö mielestäsi ole muuten kummallista, että jos kopiot kerran ovat niin laadukkaita, että niissä ei ole virheitä, niin miksi ihmeessä evankeliumeissa itsessään, siis väitetyissä alkuperäistekstin kopioissa, on niin paljon ristiriitaisuuksia? Tämä johtuu tietysti siitä, että niitä ei ole kopioitu mistään alkutekstistä, vaan ovat pelkkiä suusta suuhun levinneiden uskonnollisten satujen muistiinmerkittyjä versioita.

Netistä kopioimasi tekstirimpsu jatkuu ja jatkuu. Mutta eivätköhän osoittamani pointit jo kerro sen totuusarvosta kaiken tarvittavan.

Kas näin kirjoitti:

"kaikki se, mitä asioita tutkaillessa olen löytänyt, on johtanut tiettyyn suuntaan."

Tai siltä sinusta nyt tuntuu... todellisuudessa olet vain hylännyt epämiellyttävät todisteet ja hyväksynyt vain itseäsi miellyttävät.

"Sitä perusasiaa kukaan ei voi perustellusti väittää, etteikö Jeesus -niminen opettaja, joka keräsi paljon seuraajia, olisi koskaan elänyt siihen aikaan Israelissa, kuin evankeliumit kertovat."

Ei pelkästään epäillä vaan olemassaolo kielletään todisteiden puutteessa. Ei ainuttakaan dokumenttia, ei ainuttakaan aikalaiskertomusta, ei hautaa, ei mitään todistetta ole olemassa.

"Voidaan tarkastella esim. evankeliumitekstejä (=se, mitä Ramattu kertoo Jeesuksen elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta), niin kuin ne olisivat mitä tahansa vanhoja antiikin ajalta säilyneitä tekstejä. Asetetaan ne samalle viivalle muiden suunnilleen samanikäisten vanhojen löydettyjen tekstien kanssa ja vertaillaan niitä. Mietitään niiden aitoutta ja luotettavuutta tavallisen tieteen ja järjen perusteella."

Syyllistyt samantien argumenttivirheeseen:

mikäli esitän vierekkäin vuodelta 1981 olevat kaksi dokumenttia, joissa toisessa kerrotaan kuinka atomipommi toimii ja toisessa, kuinka ufot laskeutuvat maapallolle vuonna 1984, en todellakaan pidä tätä ufodokumenttia yhtä luotettavana vain siksi, että sitä "voi verrata aikalaisdokumentteihin".

Mutta joo, mietitään aitoutta tavallisen järjen perusteella: niissä mm. väitetään, että jeesus olisi ylösnoussut taivaaseen. Jaa, mitähän mahtaa tavallinen järki ja tavallinen (mitähän "tavallinen" tieteessa mahtaa olla) tiede sanoa :)

"Mietitään teoriaa, että evankeliumeissa olisi osa totta ja osa tarua. Siis että ne sisältäisivät sekä Jeesuksen todellisesti opettamia ja tekemiä asioita, mutta sen lisäksi niihin olisi vähitellen tullut mukaan varhaisen kirkon sepittämiä liioiteltuja kuvauksia tapahtumista, ja Jeesuksen suuhun olisi laitettu sanoja, joita hän ei koskaan sanonut. Esim. Jeesuksen nouseminen ylös kuolleista olisi sepitetty juttu"

Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että kyseessä olikin Paul-niminen henkilö, joka kirjoitti tarinan jeesus-nimisestä henkilöstä. Aivan yhtä uskottavaa, ja itse asiassa paremmin mahdollista. Tällöin ei tarvitsisi miettiä mitään "myöhempiä lisäyksiäkään", sillä ainahan mielikuvitussepitteeseen voi kirjoittaa mitä tahansa yliluonnollisia ihmetekoja.

"Raamattu ei ole ainut vanha teksti, joka kertoo Jeesuksesta asioita. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä. Jos meillä ei olisi Uutta testamenttia eikä varhaiskirkon tekstejä, tässä on muutamia asioita, joita tietäisimme ilman niitäkin:"

Edes uusi testamentti ei ole jeesuksen aikalaisteksti, noilta ajoilta kun ei ole mitään tekstejä. Mainitsemasi historialliset tekstit, kaiketikin josefuksen teksti, on vain lyhyt viite kristinusko-nimiseen kulttiin. Ne on sitäpaitsi kirjoitettu yli 50 vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen. Kuinka luotettavana pitäisit nykypäivänä kuulopuheen perusteella kirjoitettua parin rivin mainintaa talvisodasta? Ristiriitoja ei ole, koska ei ole mitään kerrottukaan.

"- Jeesus oli opettaja, ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta. Lähde: Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr."

Josephus siis kertoo siitä, mihin kristityt uskoivat. Hän ei ollut silminnäkijä, eikä edes aikalainen, hänhän syntyi vuonna 37. Josephus yksinkertaisesti merkitsi muistiin erään Rooman valtakunnassa vaikuttavan kultin uskomuksia.

Otteessa on myös hyvin tunnettu ristiriita, nimittäin siinä Josephus, joka ei uskonut kristinuskoon, nimitti jeesusta messiaaksi. Yleisesti arvellaankin, että kyseessä on krisittyjen myöhemmin tekemä lisäys alkuperäistekstiin, siis tietolähteen väärentäminen.


"- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr."

Sama juttu, pelkkä kuvaus tietyn kultin opetuksesta, ja vielä myöhemmin kirjoitettu.

"- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)"

Kuten tekstissä erityisesti kerrotaan, *seuraajat nimittivät*, siis uskoivat johonkin. Itse päähenkilöstä ei tässäkään vilaustakaan.

"- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja."

Onpa kummallisen myöhäinen ajankohta! Miksi muuten juutalaiset eivät tiedä kyseisestä auringonpimennyksestä mitään?

"- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)"

Jälleen puhutaan vain uskonnosta, ei jeesuksen olemassaolosta. Ei siis todista jeesuksen olemassaolosta mitään.

"- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä."

Jälleen puhutaan vain uskonnosta. Yli sata vuotta väitettyjen tapahtumien jälkeen elänyt kirjoittaja ei tietenkään voinut mitenkään kirjoittaa tapahtumista muuten kuin kuulemansa perusteella.

Yksikään jeesuksen olemassaolon puolesta tarjoamistsi väitteistä ei siis kelpaa. Miksi muuten vaivaudut tarjoamaan niitä, etkö tiennyt että tämä keskustelu on käyty jo lukemattomia kertoja eri puolilla nettiä, aina uskovaisten tappioksi?

"Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti."

Kopioimalla tekstiä, saadaan tekstin kopioita. Mutta milläs selität sen, että alkuperäistekstit ovat kovasti erilaisia? Miksi jeesuksella on peräti kolmet erilaiset viimeiset sanat? Mielestäni tarinoissa siis on havaittavissa legendalle tyypillisiä muutoksia. Edes ihmeteot eivät eri tarinaversioissa täsmää.

"Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta."

Kirjoittamisaikojen läheisyys asettaa kirjoitukset vielä epäilyttävämpään valoon muistaen niiden suunnattomat ristiriidat toisiinsa nähden.

"Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella."

Tosiasiassa emme tiedä evankeliumien kirjoittajista mitään varmaa, emme sitäkään, kenen aikalaisia he ylipäätään olivat. On aivan mahdollista, että alunperin oli vain jokin uskonnollinen tarina, todisteiden puutteessa mitä ilmeisimmin pelkkä suosittu satu, jossa kuvitteellinen henkilö teki ihmetekoja, ja tämä tarina levisi hitaasti pitkin Rooman valtakuntaa. Varmaa on vain se, että ainuttakaan evankeliumien väitettä ei ole kyetty osoittamaan todeksi, kaikkein vähiten niiden uskomattomia tarinoita.

Eikö sinustakin ole todella kummallista, että ihmeistä, kuten tuhatpäisen ihmisjoukon ruokkimisesta muutamalla kalalla ja leivällä ei ole säilynyt kertomusta missään muualla kuin evankeliumeissa? Luulisi moisen kiinnostaneen roomalaisia, heiltähän on säilynyt paljon rutiininomaisempaakin tietoa.

"Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja löydttyjen tekstikopioiden määrällä."

Toisin sanoen, koska alkuperäisiä tekstejä ei ole säilynyt, emme voi sanoa mitään varmaa niiden kirjoitusajankohdasta. Väite, että tekstit olisi kirjoitettu jeesuksen väitettynä elinaikana, on siis heti epäilyksenalainen. Kopiot ovat edelleen vain kopioita.

Eikö mielestäsi ole muuten kummallista, että jos kopiot kerran ovat niin laadukkaita, että niissä ei ole virheitä, niin miksi ihmeessä evankeliumeissa itsessään, siis väitetyissä alkuperäistekstin kopioissa, on niin paljon ristiriitaisuuksia? Tämä johtuu tietysti siitä, että niitä ei ole kopioitu mistään alkutekstistä, vaan ovat pelkkiä suusta suuhun levinneiden uskonnollisten satujen muistiinmerkittyjä versioita.

Netistä kopioimasi tekstirimpsu jatkuu ja jatkuu. Mutta eivätköhän osoittamani pointit jo kerro sen totuusarvosta kaiken tarvittavan.

>> todellisuudessa olet vain hylännyt
>> epämiellyttävät todisteet ja hyväksynyt vain
>> itseäsi miellyttävät.

Samaa asiaa kannattaa miettiä omalla kohdallasi -hylkäätkö automaattisesti ne asiat, jotka sotivat etukäteen lukkoonlyötyä päätöstä vastaan?

Pidät siis totuutena jo sitäkin, ettei Jeesus -nimistä opettajaa ole koskaan elänyt historiallisena henkilönä, ja ettei kristinusko ole saanut alkuaan hänestä?

Silloin olet aika yksin sen uskon kanssa. Tuskin esim. kukaan vakavasti otettava historioitsija kiistää sitä, että Jeesus on ollut olemassa, ja että kristinusko on lähtöisin hänestä.

Jos todella esität totena sitä, ettei Jeesusta koskaan ollutkaan, joudut myös hylkäämään todisteiden puutteessa suuren osan lukemastasi historiasta. Ellei kirjallia varhaisia säilyneitä dokumenttien kopioita voida hyväksyä todistuksena. Suurimmasta osasta antiikin historiasta on huomattavasti vähemmän säilyneitä aikalaiskuvausten dokumenttien varhaisia kopioita kuin Jeesuksen elämästä. Joudut silloin hylkäämään myös Ceasarin Gallialaissotineen, Tacituksen historian kokonaisuudessaan, Livuksen Rooman historian, Herodotoksen historian ym. Niiden löytyneiden antiikin aikaisten kopioiden määrä on paljon vähäisempi (8-20 kpl) kuin Uuden testamentin antiikin aikaisten kopioiden (yli 5000 kpl), ja niissä aikaväli tapahtumien ja kirjoitusten välillä satoja vuosia enemmän.

Jos hylkäät kaiken käytettävissä olevan lähdemateriaalin väärennettynä, todistajalausunnot perättöminä ja epäaitoina, silloin mitään historiallista tietoa ei tuolta ajalta ole enää saatavissa.

Kristinusko on selkeä historiallinen ilmiö, ja sillä on oltava syy. Maailman suurin kansanliike ei synny tyhjästä.

>> Netistä kopioimasi tekstirimpsu jatkuu...

Yllä olevassa otteessa ilmenee ongelmallinen piirre: Sinulla on etukäteen lukkoonlyöty ajatus siitä, että olen kopioinut viestini netistä, ja ilman mitään perusteluja väität, että olen tehnyt niin...se voisi olla itsesikin mielestä epärationaalista? Ihminen tarvitsee perusteluja sille, mitä pitää totena, ja mitä opettaa toisille. En ole kopioinut tuota kirjoitusta netistä. Laitoin sen kahteen kertaan, kun palsta takkuili päivällä, eikä tuonut ensin lähettämääni näkyviin. Kun lähetin saman tekstin uudelleen, molemmat viestit ilmestyivät näkyviin.

Väität, että neljässä evankeliumitekstissä on ristiriitoja toisiinsa nähden. Mainitset ristiriidaksi sen, mitkä olivat Jeesuksen viimeiset sanat ristillä. Jos oikeasti kiinnostaa tutkia miten asia on, kannattaa lukea täältä havainnollinen selostus tuosta asiasta:
http://jjmarkka.net/index.html?/docs/rist/rist_osa1a.htm&6
- Tuolta pitkältä sivulta löytää kohdan "Jeesuksen viimeiset sanat" näin: Klikkaa hiirellä oikeanpuolimmaisen "kirjan sivun" pohjaan hiirellä, ja valitse selaimen Edit/Muokkaa -ylävalikosta "Find on this page"/"Etsi tältä sivulta" ja kirjoita esiin tulevaan pikkuikkunaan: viimeiset ja klikkaa "Next/Seuraava" (tai näppärimmät voivat käyttää suoraan Ctl-F-toimintoa).

Pähkylä kirjoitti:

>> uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse

No, tuohon ei voi sanoa muuta kuin, että esität toisia ihmisiä loukkaavia väitteitä ilman perusteluja.

Kerron joitain perusteluja, miksi uskon juuri siihen Jumalaan, josta Raamattu puhuu. Ne ovat asioita, jotka voivat tulla eteen silloin kun haluaa selvittää mistä tässä elämässä on kysymys.

Kristinuskossa ei ole kyse toiveajattelusta, tai sokeasta uskosta toisten sanomisiin, vaan uskosta, jolle löytyy täysin järkeviä perusteluja. Mutta asioita täytyy tutkia avoimesti - ilman, että on jo etukäteen päättänyt lopputuloksen. Itse olen varsin skeptinen luonteeltani, enkä tosiaankaan ole syntynyt sellaisena, että pidän Raamattua totena, tai muuttunut sellaiseksi yks kaks. Mutta kaikki se, mitä asioita tutkaillessa olen löytänyt, on johtanut tiettyyn suuntaan.

Muutamia näkökulmia siihen, miksi on perusteltua uskoa siihen Jeesukseen, josta Raamattu kertoo:

Voidaan tarkastella esim. evankeliumitekstejä (=se, mitä Ramattu kertoo Jeesuksen elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta), niin kuin ne olisivat mitä tahansa vanhoja antiikin ajalta säilyneitä tekstejä. Asetetaan ne samalle viivalle muiden suunnilleen samanikäisten vanhojen löydettyjen tekstien kanssa ja vertaillaan niitä. Mietitään niiden aitoutta ja luotettavuutta tavallisen tieteen ja järjen perusteella.

Evankeliumien luotettavuudesta historiallisina teksteinä:

Sitä perusasiaa kukaan ei voi perustellusti väittää, etteikö Jeesus -niminen opettaja, joka keräsi paljon seuraajia, olisi koskaan elänyt siihen aikaan Israelissa, kuin evankeliumit kertovat. Mutta siitä alkaa haaste: Kuka hän oli?: Oliko hän tavallinen ihminen ja opettaja, joka käsitettiin väärin? Vaiko huijari, tai mieleltään sairas? Vai oliko hän se, joka hän väitti olevansa?

Mietitään teoriaa, että evankeliumeissa olisi osa totta ja osa tarua. Siis että ne sisältäisivät sekä Jeesuksen todellisesti opettamia ja tekemiä asioita, mutta sen lisäksi niihin olisi vähitellen tullut mukaan varhaisen kirkon sepittämiä liioiteltuja kuvauksia tapahtumista, ja Jeesuksen suuhun olisi laitettu sanoja, joita hän ei koskaan sanonut. Esim. Jeesuksen nouseminen ylös kuolleista olisi sepitetty juttu.

Tämä teoria kohtaa muutamia haasteita, joihin täytyy sitten kyetä löytämään itseä tyydyttävä vastaus, jos aikoo pitää sitä todennäköisimpänä teoriana tai totena:

Raamattu ei ole ainut vanha teksti, joka kertoo Jeesuksesta asioita. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä. Jos meillä ei olisi Uutta testamenttia eikä varhaiskirkon tekstejä, tässä on muutamia asioita, joita tietäisimme ilman niitäkin:

- Jeesus oli opettaja, ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta. Lähde: Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr.
- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr.
- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)
- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja.
- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)
- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä.

Evankeliumikertomusten uskottavuuden tekstikriittistä arviointia:

Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti.

Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta.

Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella.

Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja löydttyjen tekstikopioiden määrällä.

Muita tunnettuja tuon ajan tekstejä pidetään alkuperäisten tekstien autenttisina kopioina, vaikka niiden kirjoittamisajankohdan ja varhaisimman löydetyn kopion aikaväli on noin 1000 vuotta (esim. Ceaserin Gallialaissodat tai Liviuksen Rooman historia), ja vaikka niiden kopioita on löydetty vain kymmenkunta. Uuden testamentin laita on aivan toinen. Siitä on käytettävissä yli 5000 vertailukelpoista käsikirjoitusta, ja aikaväli on Johanneksen evankeliumin kohdalla vain noin 30 vuotta, muiden evankeliumikopioiden kohdalla alle 150 vuotta. Uusi testamentti kirjoitettiin tod. näk. vuosien 40 ja 100 välillä jKr. Suurin osa Uuden testamentin kirjoitukset kattavista, tähän päivään säilyneitä papyruksista on niinkin varhaiselta ajalta kuin 200-luvulta, ja Johanneksen evankeliumin katkelma on säilynyt noin vuodelta 130 jKr. Alkuperäisten evankeliumikirjoitusten ja niiden meidän päiviimme säilyneiden kopioiden aikaväli on todella pieni verrattuna muihin autenttisina pidettyihin antiikin ajan teksteihin. Sen ajan roomalaisia teitä pitkin evankeliumikirjoitusten kopiot levisivät melkoisella vauhdilla joka puolelle aina Egyptiin, Afrikkaan ja Aasiaan saakka. Sen jälkeen tekstien muuttaminen olisi ollut mahdotonta ilman että jonnekin kolkkaan olisi jäänyt kopio alkuperäisestä. On perusteltua uskoa, että se, mitä vanhimmissa löydetyissä Uuden testamentin teksteissä lukee, on se, mitä kirjoittajat kirjoittivat alkuperäiseen tekstiin. On vaikea perustella teoriaa, että evankeliumiteksteihin olisi vähitellen lisätty jotakin, mitä niissä ei alunperin ollut.

Faktan ja fiktion sekoittumisteoria kohtaa myös kirjallisuuskriittisiä ongelmia. Evankeliumitekstit eivät ole kirjallisuuden lajina myyttejä eivätkä legendoja. Niiden kirjoittamistyyli on silminnäkijäraportti.

Evankelistat toistavat useasti kertovansa sitä, mitä olivat nähneet omin silmin, ja että kuvaavat todella tapahtuneista asioista. Lainatakseni Pietarin sanoja: "Emme me olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä..."

Kirjallisuuden professori, C.S.Lewis kirjoittaa: "Olen lukenut runoja, ritarikertomuksia, keksittyjä kuvauksia, legendoja ja myyttejä koko elämäni ajan. Tiedän millaisia ne ovat. Tiedän, ettei yksikään niistä näytä sellaiselta kuin evankeliumit. Tähän tekstiin on vain kaksi mahdollista näkökulmaa. Joko se on sangen lähellä faktatietoja pysyttelevä reportaasi, ... tai sitten joku tuntematon kirjailija, ilman tunnetuja edeltäjiä tai seuraajia yhtäkkiä hallitsi modernin novellistiikan ja realistisen kerronnan koko tekniikan."

Silminnäkijäkertomuksille, jotka on kirjoitettu sellaisenaan varhaiseen muotoonsa, on ominaista tietyt tekstin piirteet. Yksi niistä on se, että ne sisältävät aina runsaasti kertomuksen kokonaisuuden kannalta sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia. Ne ovat paikalla olleiden ihmisten mieleen jääneitä huomioita ja muistikuvia. Esim. kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat täynnä tällaisia muistikuvia, joilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta ne kuvaavat paikalla olleen ihmisen havainnon piiriin sattuneita seikkoja. Yksi esimerkki tästä on se, että Markus ilmoittaa sen miehen nimen, joka lahjoitti Jeesuksen hautakammion. Ei kukaan lisäile tällaisia yksityiskohtia keksittyyn tarinaan, ainakaan näin huomattavan miehen nimeä. Hautakammion lahjoittaja oli juutalaisten suuren neuvoston tunnettu jäsen. Häntähän pystyi helposti kuulustelemaan asiasta, että onko totta vai ei.

Sitä, mitä tapahtui kun Jeesus nousi ylös kuolleista, kuvaa viisi itsenäistä kirjoittajaa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Paavali). Kirjoittajien lukumäärä lisää luotettavuutta. Joillakin heistä on ollut käytettävissään ehkä jokin yhteinenkin lähde, mutta silti jokainen kuvaus ylösnousemuksesta sisältää enemmän itsenäistä materiaalia kuin yhteistä. Siksi niistä on hankala koota yhteensovitettua kertomusta tapahtumien aikajärjestyksestä ja muista yksityiskohdista. Kertomukset tapahtumista tyhjällä haudalla muodostavat myös joitain näennäisiä ristiriitoja, ellei ota taustoja huomioon. Mutta silti ylösnousemuskertomuksia ei ole yhdenmukaistettu, vaan ne säilyivät samankaltaisina kuin ovat esim. autokolarin silminnäkijöiden raportit kokemastaan. Yksi on kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, toinen toiseen. Jos oltaisiin oltu luomassa legendaa, olisi toki tehty helposti ymmärrettävä kokonaisuus, jossa ei jätetä mitään selittämättä.

Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on myös sen uskottavuuden kannalta selkeästi haitallista materiaalia. Tällainen on naisten osuus kertomuksessa. Kun raportoidaan, että naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, se oli tuon ajan kulttuurissa erittäin haitallista uskottavuuden kannalta. Siihen aikaan naisia pidettiin pääasiassa epäluotettavina, valehtelijoina, eikä heitä siksi esim. kelpuutettu tuon ajan oikeuteen toimimaan todistajina. Legendoihin ei vain yksinkertaisesti laiteta sellaista materiaalia, joka sahaa oksaa niiden luotettavuuden alta.

Kaikki olivat myös selvillä Jeesuksen hautapaikasta. Oli helppo tarkistaa onko hänen ruumiinsa siellä. Sekä Jeesuksen seuraajilla (joita vainottiin ja tapettiin siksi, että he väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista) että vastustajilla (jotka halusivat tukahduttaa kristinuskon leviämisen) oli motiivi tarkistaa asia. Kaikki olivat yhtä mieltä, että hauta oli tyhjä. Kukaan ei tuonut Jeesuksen ruumista esiin, vaikka sillä olisi voinut lopettaa koko "hömpötyksen" alkuunsa. Kenellekään osapuolelle ei olisi ollut hyötyä Jeesuksen ruumiin varastamisesta. Jos johtajansa ristiinnaulitsemisesta pelästyneet, yksinkertaiset opetuslapset olisivat keränneet rohkeutensa, ja jollain ihmeellä saaneet Jeesuksen ruumiin varastettua roomalaisten sotilaiden tarkasti vartioimalta haudalta, he eivät ikimaailmassa olleet kaikki valmiita kuolemaan väitteensä puolesta, että Jeesus on noussut ylös haudasta.

Fakta on myös se, että kristillinen seurakunta sai alkunsa muutama viikko ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se kasvoi räjähdysmäisesti. Ja sen sanoman ydin oli se, että Jeesus oli Messias, kaiken Herra, ja tämän todisteena olivat hänen ihmetekonsa ja nousemisensa ylös kuolleista. Kuulijakunnalle ei kerrottu jostain kauan sitten eläneestä sankarihahmosta, vaan heidän keskuudessaan kulkeneesta aikalaisesta. Miten selitetään kristinuskon kasvu, jos Jeesus vain kuoli, ja kristinuskon ydinsanomaa on, että hän oli noussut ylös? Ihmiset eivät olleet silloin sen sinisilmäisempiä kuin nytkään.

Evankeliumeissa on myös runsaasti tarkistettavissa olevia historiallisia, maantieteellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tietoja sen ajan Israelista. Nämä tiedot on vahvistettu muista lähteistä kerta toisensa jälkeen. Monia hallitsijoita, ylipappi, hallitusmiehiä ym. on mainittu muissakin lähteissä. Mainitut rakennukset ovat olleet todellisia jne.

Kirjoitukset, joissa pyritään luomaan legendaa joistain ihmisistä, ovat sellaisia, että niissä huolellisesti vältetään paljastamasta negatiivisia seikkoja kohteena olevasta henkilöstä. Mutta evankeliumit eivät näytä sisältävät tällaista peittelyä. Opetuslapsista kerrotaan paljon epäedullisia asioita: kerrotaan Jaakobin ja Johanneksen itsekkäästi pyytäneen Jeesukselta erityistä valta-asemaa Hänen tulevassa valtakunnassa. Opetuslapset nukkuivat Jeesuksen pyynnöstä huolimatta, kun Jeesus valmistautui rukoillen kärsimykseensä Getsemanen puutarhassa. He kiistelivät siitä, kuka on suurin. Ja Pietari pelkurimaisesti kielsi koskaan tunteneensakaan Jeesusta jne. Ja näissä kuvataan niitä miehiä, jotka olivat alkuseurakunnan johtohahmoja. Heillä olisi voinut ollut kovasti motiivia kaunistella kertomuksia omalta osaltaan. Jeesuksen opetukset kolahtavat osin jyrkkään ristiriitaan sen ajan juutalaisten käsitysten kanssa, ja niitäkin olisi voitu silotella, jos olisi haluttu tavoitella jotakin omaa hyötyä. Jeesuksen ruumiillisesta heikkoudesta kerrotaan avoimesti - siitä, että hän väsyi, oli nälkäinen, välillä vihainen, itki jne. eikä sekään ole tyypillistä sankaritarinoille.

Myös Paavalin kääntymystä on vaikea perustella ilman Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta. Hän vastusti kristinuskoa henkeen ja vereen, oli mukana seuraamassa erään saarnaajan kivittämistä, ja yhtenä päivänä hän yks kaks kääntyi kristityksi, ja oli lopun elämäänsä yksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Jos hän ei kohdannut ylösnoussutta Jeesusta sinä päivänä, niin mitä sitten tapahtui?

Näiden perusteella voidaan sanoa, että todistusaineiston perusteella Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö, ja meillä on luotettavia historiallisia tietolähteitä, jotka esittelevät hänet meille...Mutta jos evankeliumit ovat historiallisesti näin luotettavia, niin miksi niitä sitten jatkuvasti arvostellaan? Ongelman muodostaa se, jos ihminen on jo alunperin päättänyt, ettei maailmassa voi tapahtua mitään, mitä hän ei ymmärrä. Jos on naulinnut jo etukäteen kannakseen, ettei mitään Jumalaa ole, silloin mikään määrä todisteita ei riitä. Riippuu mistä päin lähtee liikkeelle, todisteista vai valmiiksi tehdystä johtopäätöksestä. Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksen tehtyä jonkin teon, joka todisti hänen jumalallisesta voimastaan, paikalla oli niitä, jotka uskoivat häneen, ja niitä jotka eivät uskoneet, vaikka omin silmin näkivät. Nekään paikallaolleet, jotka eivät uskoneet Jeesuksen jumalallisuuteen, eivät voineet kiistää, etteikö ihmeteko ollut tapahtunut. Mutta he selittivät sen tapahtuneen esim. sielunvihollisen voimalla, kun eivät halunneet uskoa, että teko oli Jumalasta. Ajattelen niin, että Jumala on järjestänyt niin, että totuutta kaipaavalle ihmiselle on tarjolla riittävästi todistusaineistoa, jotta usko voi kulkea käsi kädessä järjen kanssa. Mutta koska Hän ei tahdo pakottaa ketään uskomaan, Hän jättää asioihin tilaa ja mahdollisuuden olla uskomatta.

Tuo kirjoituksesi oli sen verran asiantuntevaa, että sinulle on varmaankin tuttu kirja

http://www.amazon.com/Jesus-Outside-New-Testament-Introduction/dp/0802843689

Tässä kirjassa esitetään mitä mieltä enemmistö Raamatun ja antiikin historian tutkijoista todellakin on. Asiantuntijoiden näkemykset ovat juuri tuon suuntaiset mitä kirjoitit.
Erityisesti vanha myyttiteoria jota on uudelleen lämmittänyt mm. Earl Doherty, Timothy Freke ja Peter Gandy nauttii hyvin pientä suosiota akateemisissa piireissä.

Pähkylä kirjoitti:

>> todellisuudessa olet vain hylännyt
>> epämiellyttävät todisteet ja hyväksynyt vain
>> itseäsi miellyttävät.

Samaa asiaa kannattaa miettiä omalla kohdallasi -hylkäätkö automaattisesti ne asiat, jotka sotivat etukäteen lukkoonlyötyä päätöstä vastaan?

Pidät siis totuutena jo sitäkin, ettei Jeesus -nimistä opettajaa ole koskaan elänyt historiallisena henkilönä, ja ettei kristinusko ole saanut alkuaan hänestä?

Silloin olet aika yksin sen uskon kanssa. Tuskin esim. kukaan vakavasti otettava historioitsija kiistää sitä, että Jeesus on ollut olemassa, ja että kristinusko on lähtöisin hänestä.

Jos todella esität totena sitä, ettei Jeesusta koskaan ollutkaan, joudut myös hylkäämään todisteiden puutteessa suuren osan lukemastasi historiasta. Ellei kirjallia varhaisia säilyneitä dokumenttien kopioita voida hyväksyä todistuksena. Suurimmasta osasta antiikin historiasta on huomattavasti vähemmän säilyneitä aikalaiskuvausten dokumenttien varhaisia kopioita kuin Jeesuksen elämästä. Joudut silloin hylkäämään myös Ceasarin Gallialaissotineen, Tacituksen historian kokonaisuudessaan, Livuksen Rooman historian, Herodotoksen historian ym. Niiden löytyneiden antiikin aikaisten kopioiden määrä on paljon vähäisempi (8-20 kpl) kuin Uuden testamentin antiikin aikaisten kopioiden (yli 5000 kpl), ja niissä aikaväli tapahtumien ja kirjoitusten välillä satoja vuosia enemmän.

Jos hylkäät kaiken käytettävissä olevan lähdemateriaalin väärennettynä, todistajalausunnot perättöminä ja epäaitoina, silloin mitään historiallista tietoa ei tuolta ajalta ole enää saatavissa.

Kristinusko on selkeä historiallinen ilmiö, ja sillä on oltava syy. Maailman suurin kansanliike ei synny tyhjästä.

>> Netistä kopioimasi tekstirimpsu jatkuu...

Yllä olevassa otteessa ilmenee ongelmallinen piirre: Sinulla on etukäteen lukkoonlyöty ajatus siitä, että olen kopioinut viestini netistä, ja ilman mitään perusteluja väität, että olen tehnyt niin...se voisi olla itsesikin mielestä epärationaalista? Ihminen tarvitsee perusteluja sille, mitä pitää totena, ja mitä opettaa toisille. En ole kopioinut tuota kirjoitusta netistä. Laitoin sen kahteen kertaan, kun palsta takkuili päivällä, eikä tuonut ensin lähettämääni näkyviin. Kun lähetin saman tekstin uudelleen, molemmat viestit ilmestyivät näkyviin.

Väität, että neljässä evankeliumitekstissä on ristiriitoja toisiinsa nähden. Mainitset ristiriidaksi sen, mitkä olivat Jeesuksen viimeiset sanat ristillä. Jos oikeasti kiinnostaa tutkia miten asia on, kannattaa lukea täältä havainnollinen selostus tuosta asiasta:
http://jjmarkka.net/index.html?/docs/rist/rist_osa1a.htm&6
- Tuolta pitkältä sivulta löytää kohdan "Jeesuksen viimeiset sanat" näin: Klikkaa hiirellä oikeanpuolimmaisen "kirjan sivun" pohjaan hiirellä, ja valitse selaimen Edit/Muokkaa -ylävalikosta "Find on this page"/"Etsi tältä sivulta" ja kirjoita esiin tulevaan pikkuikkunaan: viimeiset ja klikkaa "Next/Seuraava" (tai näppärimmät voivat käyttää suoraan Ctl-F-toimintoa).

"Tuskin esim. kukaan vakavasti otettava historioitsija kiistää sitä, että Jeesus on ollut olemassa, ja että kristinusko on lähtöisin hänestä."

Tarkoitat kai vakavasti otettavalla itseäsi miellyttävää. Kukaan historioitsija ei ole kyennyt todistamaan jeesuksen eläneen. Me elämme todisteiden maailmassa. Ilman niitä uskottavuutta ei ole.

"Jos todella esität totena sitä, ettei Jeesusta koskaan ollutkaan, joudut myös hylkäämään todisteiden puutteessa suuren osan lukemastasi historiasta. Ellei kirjallia varhaisia säilyneitä dokumenttien kopioita voida hyväksyä todistuksena. Suurimmasta osasta antiikin historiasta on huomattavasti vähemmän säilyneitä aikalaiskuvausten dokumenttien varhaisia kopioita kuin Jeesuksen elämästä. Joudut silloin hylkäämään myös Ceasarin Gallialaissotineen, Tacituksen historian kokonaisuudessaan, Livuksen Rooman historian, Herodotoksen historian ym. Niiden löytyneiden antiikin aikaisten kopioiden määrä on paljon vähäisempi (8-20 kpl) kuin Uuden testamentin antiikin aikaisten kopioiden (yli 5000 kpl), ja niissä aikaväli tapahtumien ja kirjoitusten välillä satoja vuosia enemmän."

En joudu, sillä kuten jo aiemmin osoitin, yksikään esittämistäsi "todisteista" ei todistanut jeesuksen olemassaoloa. Suurin osa niistä ei edes yrittänyt tehdä sitä, vaan puhui kristinuskosta, ei jeesuksesta.

Caesar jätti jälkeensä mm. itse kirjoittamiaan teoksia, kolikoita jotka on lyöty hänen nimellään ja tottakai joukoittain aikalaistodistuksia. Jeesuksesta ei ole olemassa aikalaistodistuksia, ei dokumentteja, ei hautaa, ei edes hirrenpätkää rististä.

Huomaan, että siirrät maalitolppia. Aikaisemmin puhuit suurimpana todisteena varhaisimmista testamenttien kopioista, nyt oletkin laajentanut todistearmadaasi jo tuhansiin vuosisatojen aikana tehtyihin kopioihin. Mutta tämäkin on tuttua, kun yritetään todistella ilman todisteita: ryhdytään vetoamaan faktojen loputtua ihan minkä tahansa määrään.

"Jos hylkäät kaiken käytettävissä olevan lähdemateriaalin väärennettynä, todistajalausunnot perättöminä ja epäaitoina, silloin mitään historiallista tietoa ei tuolta ajalta ole enää saatavissa."

Et näköjänä edes vaivautunut lukemaan mitä kirjoitin. Et ole myöskään ottanut selvää, mitä jopa kristinuskoa tunnustavat tutkijat ovat mieltä josefuksen kirjoituksesta. Heidänkin mielestään kyseessä on kristinuskon kannattajien myöhemmin lisäilemä eli väärentämä teksti.

Argumentointisi on varsin huonoa. Ensin kopioit pitkät rimpsut tekstiä netistä ja jätät kertomatta että kyseessä on kopio eikä oma tekstisi, ja nyt jätät lukematta minun tekstini. Laiskuutesi tekee sinusta epäuskottavan.

"Kristinusko on selkeä historiallinen ilmiö, ja sillä on oltava syy. Maailman suurin kansanliike ei synny tyhjästä."

Hmm... Mormonismi on selkeä historiallinen ilmiö, ja sillä on sy. Suuri kansanliike ei synny tyhjästä :)

- Mutta se voi syntyä huijauksesta...

"Yllä olevassa otteessa ilmenee ongelmallinen piirre: Sinulla on etukäteen lukkoonlyöty ajatus siitä, että olen kopioinut viestini netistä, ja ilman mitään perusteluja väität, että olen tehnyt niin...se voisi olla itsesikin mielestä epärationaalista? Ihminen tarvitsee perusteluja sille, mitä pitää totena, ja mitä opettaa toisille. En ole kopioinut tuota kirjoitusta netistä. Laitoin sen kahteen kertaan, kun palsta takkuili päivällä, eikä tuonut ensin lähettämääni näkyviin. Kun lähetin saman tekstin uudelleen, molemmat viestit ilmestyivät näkyviin."

Pitkät pätkät josefusta ym. olivat päivänselvästi kopioituja netistä. Älä viitsi, en ole noin nenästävedettävä.

"Väität, että neljässä evankeliumitekstissä on ristiriitoja toisiinsa nähden jne."

Hieno tekstikollaasi! Tuollaisesta olisi ala-asteen kuvaamataidon opettaja ylpeä, kukaties äidinkielen opettajakin. Mutta ei uskonnonopettaja. Back to the drawing board.

uskovainen2 kirjoitti:

Tuo kirjoituksesi oli sen verran asiantuntevaa, että sinulle on varmaankin tuttu kirja

http://www.amazon.com/Jesus-Outside-New-Testament-Introduction/dp/0802843689

Tässä kirjassa esitetään mitä mieltä enemmistö Raamatun ja antiikin historian tutkijoista todellakin on. Asiantuntijoiden näkemykset ovat juuri tuon suuntaiset mitä kirjoitit.
Erityisesti vanha myyttiteoria jota on uudelleen lämmittänyt mm. Earl Doherty, Timothy Freke ja Peter Gandy nauttii hyvin pientä suosiota akateemisissa piireissä.

kirjat lukeneena,löytyykö niistä edes yksi varteenotettava todiste jeesuksen olemassaolosta?

vaivuta tajuttomuuteen, sielun irrotessa ruumiista aistit ovat entistä selvemmät! Päästään pois maallisesta vajaasta ja siirrytään toisen ulottuvuuteen, Jeesukseen Kristukseen uskovat taivaan ihanuuteen, uskosta osattomat toiseen paikkaan! Tiedätte minne?

Kas näin kirjoitti:

uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse, vaan tarjoaa tuosta vaan ratkaisuna kuolemanpelkoon, että "ala uskoa", ja tietysti tuo uskominen on sitä parempi mitä enempi täsmälleen samaa kuin uskovaisen oma uskominen. Narsismi on sairaus, jossa sairastunut itse luulee vain olevansa aina oikeassa :)

"Yhtä hyvin voi sanoa, että ateistisen uskonvakaumuksen
omaavilla on oma totuutensa, jonka avulla he
pakenevat todellisuutta."

Kerropa mitä "totuutta" ateisti pakenee. Uskonnon opettamaa "totuutta", eli "uskokaa täsmälleen niin kuin minä uskon niin kaikki muuttuu hallelujaa paratiisiksi!", varmaan :)

"Kuka on asiantuntija, joka voi varmasti ja
perustellusti opettaa toisille, että kun ihminen
lakkaa hengittämästä, sydän lakkaa lyömästä,
ja ruumis maatuu, ihmisen sielu lakkaa olemasta?"

Sellainen asiantuntija, tai ihan maallikkokin, joka haluaa ensin todisteita sille, että mitään sielua yleensä on olemassa. Millä perusteella itse uskot sielun olemassaoloon? Onko perusteesi omaan uskoosi, ja käännytysargumenttisi, taaskin vain "kun se vaan nyt on niin kun tässä ikivanhassa kirjassa sanotaan silleen ja meidän seurakunnan pappi kans"?

"Millä perusteella voi varmasti sanoa sen,
ettei ole Jumalaa?"

Todistamisen taakka on aina positiivisen väitteen tekijällä. Kerropa siis edes yksi todiste juuri sinun jumalasi, eikä esimerkiksi Allahin, jonka suhteen olet varmaankin ateisti, olemassaolon puolesta. Millä perusteella muuten olet päättänyt olla ateisti kaikkien muiden yli 30 000 jumalan suhteen, muttet tämän mihin nyt satut uskomaan?

myöskin kielteinen väite! Älä siis tivaa uskovaisilta perusteita Jumalan olemassaolosta, heillä niitä kyllä on, mutta meidän "ei kannata heittää helmiä ateistien jalkoihin, he ymmärtämättömyydessään polkevat ne maahan" On se niin monesti jo koettu. :(

Pähkylä kirjoitti:

>> uskovainen ei vaivaudu pohtimaan asiaa itse

Hmm...heität kevyen tuntuisesti muita ihmisiä loukkaavia väitteitä. Tuntemani uskovat käyttävät kyllä aivojaan.

Kerron joitain perusteluja, miksi uskon juuri siihen Jumalaan, josta Raamattu puhuu. Ne ovat asioita, jotka voivat tulla eteen silloin kun haluaa selvittää mistä tässä elämässä on kysymys.

Kristinuskossa ei ole kyse toiveajattelusta, tai sokeasta uskosta toisten sanomisiin, vaan uskosta, jolle löytyy täysin järkeviä perusteluja. Mutta asioita täytyy tutkia avoimesti - ilman, että on jo etukäteen päättänyt lopputuloksen. Itse olen varsin skeptinen luonteeltani, enkä tosiaankaan ole syntynyt sellaisena, että pidän Raamattua totena, tai muuttunut sellaiseksi yks kaks. Mutta kaikki se, mitä asioita tutkaillessa olen löytänyt, on johtanut tiettyyn suuntaan.

Muutamia näkökulmia siihen, miksi on perusteltua uskoa siihen Jeesukseen, josta Raamattu kertoo:

Voidaan tarkastella esim. evankeliumitekstejä (=se, mitä Ramattu kertoo Jeesuksen elämästä, opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta), niin kuin ne olisivat mitä tahansa vanhoja antiikin ajalta säilyneitä tekstejä. Asetetaan ne samalle viivalle muiden suunnilleen samanikäisten vanhojen löydettyjen tekstien kanssa ja vertaillaan niitä. Mietitään niiden aitoutta ja luotettavuutta tavallisen tieteen ja järjen perusteella.

Evankeliumien luotettavuudesta historiallisina teksteinä:

Sitä perusasiaa kukaan ei voi perustellusti väittää, etteikö Jeesus -niminen opettaja, joka keräsi paljon seuraajia, olisi koskaan elänyt siihen aikaan Israelissa, kuin evankeliumit kertovat. Mutta siitä alkaa haaste: Kuka hän oli?: Oliko hän tavallinen ihminen ja opettaja, joka käsitettiin väärin? Vaiko huijari, tai mieleltään sairas? Vai oliko hän se, joka hän väitti olevansa?

Mietitään teoriaa, että evankeliumeissa olisi osa totta ja osa tarua. Siis että ne sisältäisivät sekä Jeesuksen todellisesti opettamia ja tekemiä asioita, mutta sen lisäksi niihin olisi vähitellen tullut mukaan varhaisen kirkon sepittämiä liioiteltuja kuvauksia tapahtumista, ja Jeesuksen suuhun olisi laitettu sanoja, joita hän ei koskaan sanonut. Esim. Jeesuksen nouseminen ylös kuolleista olisi sepitetty juttu.

Tämä teoria kohtaa muutamia haasteita, joihin täytyy sitten kyetä löytämään itseä tyydyttävä vastaus, jos aikoo pitää sitä todennäköisimpänä teoriana tai totena:

Raamattu ei ole ainut vanha teksti, joka kertoo Jeesuksesta asioita. Noilta ajoilta on historiallisia tekstejä, joissa mainitut asiat eivät ole ristiriidassa evankeliumien tekstien kanssa, vaan sopivat yhteen ja vahvistavat niitä. Jos meillä ei olisi Uutta testamenttia eikä varhaiskirkon tekstejä, tässä on muutamia asioita, joita tietäisimme ilman niitäkin:

- Jeesus oli opettaja, ja teki ihmeitä, ja monet juutalaiset ja ei-juutalaiset alkoivat uskoa häneen. Juutalaiset syyttivät Jeesusta, Pilatus tuomitsi hänet, ja hänet ristiinnaulittiin. Opetuslapset ilmoittivat Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen näille kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Häntä kutsuttiin Kristukseksi - Messiaaksi. Hänellä oli Jaakob-niminen veli, joka kivitettiin kristittyjen vainoissa suuren neuvoston toimesta. Lähde: Josephus Flavius, juutalainen, ei-kristitty, kirjoitti vuonna 90 jKr.
- Jeesus teloitettiin Juudeassa Tiberiuksen ollessa keisarina (14-37 jKr.) ja Pontius Pilatuksen ollessa maaherrana (26-36 jKr.). Lähde: Tacitus, roomalainen historioitsija, joka piti kristinuskoa vahingollisena taikauskona, 115 jKr.
- Jeesuksen seuraajat nimittivät Jeesusta Jumalaksi, ja lauloivat ylistysvirsiä hänelle. Lähde: Plinius nuorempi, roomalainen hallintomies (n. 61-113)
- Samarialainen Thallus kirjoitti 52 jKr. auringon pimentyneen ristiinnaulitsemisen hetkellä. Tästä ilmeisen laajalti havaitussa "auringonpimennyksestä" löytyy muistakin lähteistä mainintoja.
- Jeesuksen seuraajia, kristittyjä, vainottiin ankarasti keisari Neron toimesta. (hovivirkailija Suetonius (k. n.140 jKr.) ja Tacitus)
- Lucianus Samosatalainen (n.120–n.180) oli toisen vuosisadan satiirikko, joka mainitsi ylenkatseellisesti kristityt ja Kristuksen muutamaan otteeseen. Lucianus kertoo kristittyjen palvovan ristiinnaulittua johtajaansa ja paheksuu "menestyneen kultin" aikaansaamaa kreikkalaisten jumalien hylkäämistä.

Evankeliumikertomusten uskottavuuden tekstikriittistä arviointia:

Jos evankeliumien kertomuksia olisi muuteltu, liioiteltu ja väritetty vuosien varrella, se olisi helppo paljastaa vertaamalla nykyistä Uutta testamenttia varhaisimpiin löydettyihin evankeliumien käsinkirjoitettuihin kopioihin. Jos olisi tapahtunut legenda-aineksen kertymistä, niitä löytyisi vähiten varhaisimmissa evankeliumien kopioissa. Tosiasia on se, että evankeliumitekstien kopioissa ei ole ajan myötä havaittavissa muutoksia. Jeesuksen elämän ja tekojen ihmeelliset piirteet olivat mukana alusta asti.

Faktan ja fiktion sekoittumis-teorialle on ongelmallista myös se, että evankeliumien kirjoitusajankohta ja tapahtumat, joita niissä kuvataan, ovat ajallisesti niin lähellä toisiaan. Evankeliumit kertovat noin 30 vuotta jälkeen Kristuksen syntymän tapahtuneita asioita. Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumit ajoitetaan nykyään yleisimmin 60-80-luvulle ja Johanneksen evankeliumi 90-luvulle. Itse asiassa yhä useammat uskovat, että ne on kirjoitettu vieläkin aikaisemmin. Esim. koska Jerusalemin tuhoa (70 jKr.) ei mainita Uudessa testamentissa, vaikka se oli aivan dramaattinen tapahtuma, ja olisi vaikuttanut kertomuksissa mainittujen ihmisten elämään, monet arvelevat, että Uusi testamentti olisi kokonaisuudessaan kirjoitettu ennen vuotta 70. Joka tapauksessa evankeliumit on kirjoitettu muutaman vuosikymmenen kuluessa niistä tapahtumista, joista ne kertovat, eikä siinä ajassa ehdi kertyä varteenotettavaa legenda-ainesta.

Tiedämme siis, että evankeliumien kirjoittajat ja niiden ensimmäiset lukijat olivat Jeesuksen aikalaisia. Heistä monet olivat nähneet hänet omin silmin, ja kuulleet hänen opetuksiaan ja todistaneet hänen tekojaan. Niin Jeesuksen ystävät kuin vihollisetkin pystyivät joko vahvistamaan tai kiistämään evankelistojen kirjoittamat asiat. Evankeliumit kirjoitettiin kristinuskolle vihamielisessä ympäristössä, joka oli omiaan estämään legendojen syntymisen. Evankelistat eivät voineet kirjoittaa mitä tahansa, sillä totuus oli yhä välittömästi tarkistettavissa. Ne, jotka olivat selvillä asioiden kulusta, olivat yhä elossa, joten perättömät väitteet pystyttiin kumoamaan. Kuka olisi uskonut evankeliumeita, jos ne olisivat sisältäneet pötyä, jonka monet aikalaiset olisivat pystyneet kiistämään? Kristityt vastasivat usein hengellään siitä mitä väittivät Jeesuksen tehneen ja sanoneen, eivätkä hekään sen vuoksi suhtautuneet välinpitämättömästi siihen, mitä heidän Herransa kirjoitettiin tehneen ja sanoneen. Oli tärkeää, että se, minkä puolesta oltiin valmiit kuolemaan, piti paikkansa. Kuka haluaisi kuolla valheen vuoksi? Kristinusko levisi tänä aikana voimakkaasti, ja kristityt lukivat evankeliumeita ehtoollisjumalanpalveluksissaan joka puolella.

Kuten muistakaan antiikin ajan teksteistä, meille saakka ei ole säilynyt evankeliumien alkuperäisiä käsikirjoituksia, vaan niiden kopioita. Miten paljon voi luottaa siihen, että varhaisimmat löydetyt evankeliumitekstit vastaavat alkuperäisiä evankeliumitekstejä? Antiikin ajan tekstien aitoutta arvioidaan mm. alkuperäisen kirjoitusajankohdan ja vanhimman säilyneen kopion välisellä ajalla, ja löydttyjen tekstikopioiden määrällä.

Muita tunnettuja tuon ajan tekstejä pidetään alkuperäisten tekstien autenttisina kopioina, vaikka niiden kirjoittamisajankohdan ja varhaisimman löydetyn kopion aikaväli on noin 1000 vuotta (esim. Ceaserin Gallialaissodat tai Liviuksen Rooman historia), ja vaikka niiden kopioita on löydetty vain kymmenkunta. Uuden testamentin laita on aivan toinen. Siitä on käytettävissä yli 5000 vertailukelpoista käsikirjoitusta, ja aikaväli on Johanneksen evankeliumin kohdalla vain noin 30 vuotta, muiden evankeliumikopioiden kohdalla alle 150 vuotta. Uusi testamentti kirjoitettiin tod. näk. vuosien 40 ja 100 välillä jKr. Suurin osa Uuden testamentin kirjoitukset kattavista, tähän päivään säilyneitä papyruksista on niinkin varhaiselta ajalta kuin 200-luvulta, ja Johanneksen evankeliumin katkelma on säilynyt noin vuodelta 130 jKr. Alkuperäisten evankeliumikirjoitusten ja niiden meidän päiviimme säilyneiden kopioiden aikaväli on todella pieni verrattuna muihin autenttisina pidettyihin antiikin ajan teksteihin. Sen ajan roomalaisia teitä pitkin evankeliumikirjoitusten kopiot levisivät melkoisella vauhdilla joka puolelle aina Egyptiin, Afrikkaan ja Aasiaan saakka. Sen jälkeen tekstien muuttaminen olisi ollut mahdotonta ilman että jonnekin kolkkaan olisi jäänyt kopio alkuperäisestä. On perusteltua uskoa, että se, mitä vanhimmissa löydetyissä Uuden testamentin teksteissä lukee, on se, mitä kirjoittajat kirjoittivat alkuperäiseen tekstiin. On vaikea perustella teoriaa, että evankeliumiteksteihin olisi vähitellen lisätty jotakin, mitä niissä ei alunperin ollut.

Faktan ja fiktion sekoittumisteoria kohtaa myös kirjallisuuskriittisiä ongelmia. Evankeliumitekstit eivät ole kirjallisuuden lajina myyttejä eivätkä legendoja. Niiden kirjoittamistyyli on silminnäkijäraportti.

Evankelistat toistavat useasti kertovansa sitä, mitä olivat nähneet omin silmin, ja että kuvaavat todella tapahtuneista asioista. Lainatakseni Pietarin sanoja: "Emme me olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä..."

Kirjallisuuden professori, C.S.Lewis kirjoittaa: "Olen lukenut runoja, ritarikertomuksia, keksittyjä kuvauksia, legendoja ja myyttejä koko elämäni ajan. Tiedän millaisia ne ovat. Tiedän, ettei yksikään niistä näytä sellaiselta kuin evankeliumit. Tähän tekstiin on vain kaksi mahdollista näkökulmaa. Joko se on sangen lähellä faktatietoja pysyttelevä reportaasi, ... tai sitten joku tuntematon kirjailija, ilman tunnetuja edeltäjiä tai seuraajia yhtäkkiä hallitsi modernin novellistiikan ja realistisen kerronnan koko tekniikan."

Silminnäkijäkertomuksille, jotka on kirjoitettu sellaisenaan varhaiseen muotoonsa, on ominaista tietyt tekstin piirteet. Yksi niistä on se, että ne sisältävät aina runsaasti kertomuksen kokonaisuuden kannalta sinänsä merkityksettömiä yksityiskohtia. Ne ovat paikalla olleiden ihmisten mieleen jääneitä huomioita ja muistikuvia. Esim. kertomukset Jeesuksen ylösnousemuksesta ovat täynnä tällaisia muistikuvia, joilla ei sinänsä ole merkitystä, mutta ne kuvaavat paikalla olleen ihmisen havainnon piiriin sattuneita seikkoja. Yksi esimerkki tästä on se, että Markus ilmoittaa sen miehen nimen, joka lahjoitti Jeesuksen hautakammion. Ei kukaan lisäile tällaisia yksityiskohtia keksittyyn tarinaan, ainakaan näin huomattavan miehen nimeä. Hautakammion lahjoittaja oli juutalaisten suuren neuvoston tunnettu jäsen. Häntähän pystyi helposti kuulustelemaan asiasta, että onko totta vai ei.

Sitä, mitä tapahtui kun Jeesus nousi ylös kuolleista, kuvaa viisi itsenäistä kirjoittajaa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes ja Paavali). Kirjoittajien lukumäärä lisää luotettavuutta. Joillakin heistä on ollut käytettävissään ehkä jokin yhteinenkin lähde, mutta silti jokainen kuvaus ylösnousemuksesta sisältää enemmän itsenäistä materiaalia kuin yhteistä. Siksi niistä on hankala koota yhteensovitettua kertomusta tapahtumien aikajärjestyksestä ja muista yksityiskohdista. Kertomukset tapahtumista tyhjällä haudalla muodostavat myös joitain näennäisiä ristiriitoja, ellei ota taustoja huomioon. Mutta silti ylösnousemuskertomuksia ei ole yhdenmukaistettu, vaan ne säilyivät samankaltaisina kuin ovat esim. autokolarin silminnäkijöiden raportit kokemastaan. Yksi on kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan, toinen toiseen. Jos oltaisiin oltu luomassa legendaa, olisi toki tehty helposti ymmärrettävä kokonaisuus, jossa ei jätetä mitään selittämättä.

Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on myös sen uskottavuuden kannalta selkeästi haitallista materiaalia. Tällainen on naisten osuus kertomuksessa. Kun raportoidaan, että naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia, se oli tuon ajan kulttuurissa erittäin haitallista uskottavuuden kannalta. Siihen aikaan naisia pidettiin pääasiassa epäluotettavina, valehtelijoina, eikä heitä siksi esim. kelpuutettu tuon ajan oikeuteen toimimaan todistajina. Legendoihin ei vain yksinkertaisesti laiteta sellaista materiaalia, joka sahaa oksaa niiden luotettavuuden alta.

Kaikki olivat myös selvillä Jeesuksen hautapaikasta. Oli helppo tarkistaa onko hänen ruumiinsa siellä. Sekä Jeesuksen seuraajilla (joita vainottiin ja tapettiin siksi, että he väittivät Jeesuksen nousseen kuolleista) että vastustajilla (jotka halusivat tukahduttaa kristinuskon leviämisen) oli motiivi tarkistaa asia. Kaikki olivat yhtä mieltä, että hauta oli tyhjä. Kukaan ei tuonut Jeesuksen ruumista esiin, vaikka sillä olisi voinut lopettaa koko "hömpötyksen" alkuunsa. Kenellekään osapuolelle ei olisi ollut hyötyä Jeesuksen ruumiin varastamisesta. Jos johtajansa ristiinnaulitsemisesta pelästyneet, yksinkertaiset opetuslapset olisivat keränneet rohkeutensa, ja jollain ihmeellä saaneet Jeesuksen ruumiin varastettua roomalaisten sotilaiden tarkasti vartioimalta haudalta, he eivät ikimaailmassa olleet kaikki valmiita kuolemaan väitteensä puolesta, että Jeesus on noussut ylös haudasta.

Fakta on myös se, että kristillinen seurakunta sai alkunsa muutama viikko ristiinnaulitsemisen jälkeen. Se kasvoi räjähdysmäisesti. Ja sen sanoman ydin oli se, että Jeesus oli Messias, kaiken Herra, ja tämän todisteena olivat hänen ihmetekonsa ja nousemisensa ylös kuolleista. Kuulijakunnalle ei kerrottu jostain kauan sitten eläneestä sankarihahmosta, vaan heidän keskuudessaan kulkeneesta aikalaisesta. Miten selitetään kristinuskon kasvu, jos Jeesus vain kuoli, ja kristinuskon ydinsanomaa on, että hän oli noussut ylös? Ihmiset eivät olleet silloin sen sinisilmäisempiä kuin nytkään.

Evankeliumeissa on myös runsaasti tarkistettavissa olevia historiallisia, maantieteellisiä, kulttuurisia ja yhteiskunnallisia tietoja sen ajan Israelista. Nämä tiedot on vahvistettu muista lähteistä kerta toisensa jälkeen. Monia hallitsijoita, ylipappi, hallitusmiehiä ym. on mainittu muissakin lähteissä. Mainitut rakennukset ovat olleet todellisia jne.

Kirjoitukset, joissa pyritään luomaan legendaa joistain ihmisistä, ovat sellaisia, että niissä huolellisesti vältetään paljastamasta negatiivisia seikkoja kohteena olevasta henkilöstä. Mutta evankeliumit eivät näytä sisältävät tällaista peittelyä. Opetuslapsista kerrotaan paljon epäedullisia asioita: kerrotaan Jaakobin ja Johanneksen itsekkäästi pyytäneen Jeesukselta erityistä valta-asemaa Hänen tulevassa valtakunnassa. Opetuslapset nukkuivat Jeesuksen pyynnöstä huolimatta, kun Jeesus valmistautui rukoillen kärsimykseensä Getsemanen puutarhassa. He kiistelivät siitä, kuka on suurin. Ja Pietari pelkurimaisesti kielsi koskaan tunteneensakaan Jeesusta jne. Ja näissä kuvataan niitä miehiä, jotka olivat alkuseurakunnan johtohahmoja. Heillä olisi voinut ollut kovasti motiivia kaunistella kertomuksia omalta osaltaan. Jeesuksen opetukset kolahtavat osin jyrkkään ristiriitaan sen ajan juutalaisten käsitysten kanssa, ja niitäkin olisi voitu silotella, jos olisi haluttu tavoitella jotakin omaa hyötyä. Jeesuksen ruumiillisesta heikkoudesta kerrotaan avoimesti - siitä, että hän väsyi, oli nälkäinen, välillä vihainen, itki jne. eikä sekään ole tyypillistä sankaritarinoille.

Myös Paavalin kääntymystä on vaikea perustella ilman Jeesuksen ylösnousemuksen todellisuutta. Hän vastusti kristinuskoa henkeen ja vereen, oli mukana seuraamassa erään saarnaajan kivittämistä, ja yhtenä päivänä hän yks kaks kääntyi kristityksi, ja oli lopun elämäänsä yksi Jeesuksen ylösnousemuksen todistajista. Jos hän ei kohdannut ylösnoussutta Jeesusta sinä päivänä, niin mitä sitten tapahtui?

Näiden perusteella voidaan sanoa, että todistusaineiston perusteella Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö, ja meillä on luotettavia historiallisia tietolähteitä, jotka esittelevät hänet meille...Mutta jos evankeliumit ovat historiallisesti näin luotettavia, niin miksi niitä sitten jatkuvasti arvostellaan? Ongelman muodostaa se, jos ihminen on jo alunperin päättänyt, ettei maailmassa voi tapahtua mitään, mitä hän ei ymmärrä. Jos on naulinnut jo etukäteen kannakseen, ettei mitään Jumalaa ole, silloin mikään määrä todisteita ei riitä. Riippuu mistä päin lähtee liikkeelle, todisteista vai valmiiksi tehdystä johtopäätöksestä. Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesuksen tehtyä jonkin teon, joka todisti hänen jumalallisesta voimastaan, paikalla oli niitä, jotka uskoivat häneen, ja niitä jotka eivät uskoneet, vaikka omin silmin näkivät. Nekään paikallaolleet, jotka eivät uskoneet Jeesuksen jumalallisuuteen, eivät voineet kiistää, etteikö ihmeteko ollut tapahtunut. Mutta he selittivät sen tapahtuneen esim. sielunvihollisen voimalla, kun eivät halunneet uskoa, että teko oli Jumalasta. Ajattelen niin, että Jumala on järjestänyt niin, että totuutta kaipaavalle ihmiselle on tarjolla riittävästi todistusaineistoa, jotta usko voi kulkea käsi kädessä järjen kanssa. Mutta koska Hän ei tahdo pakottaa ketään uskomaan, Hän jättää asioihin tilaa, ja mahdollisuuden olla uskomatta.

kirjoituksesta, se oli asiallinen ja Jumalallista viisautta henkeävä. Kunnia Jumalalle! Aamen!

Tv; Jumalanhullu

todistamaan kirjoitti:

myöskin kielteinen väite! Älä siis tivaa uskovaisilta perusteita Jumalan olemassaolosta, heillä niitä kyllä on, mutta meidän "ei kannata heittää helmiä ateistien jalkoihin, he ymmärtämättömyydessään polkevat ne maahan" On se niin monesti jo koettu. :(

Koska olet sitä mieltä, että myös kielteinen väite täytyy pystyä todistamaan, niin koetapa todistaa väite "kuoltuasi sinä syntinen et joudu uimaan Lentävän spagettihirviön tulikuumaan spagettikastikejärveen". Niin, ja mitään todisteita minun ei Spagettihirviön olemassaolon puolesta tarvitse esittää, sillä sinun mielestäsihän on sinun velvollisuutesi todistaa kielteinen väitteesi. Joten antaapa tulla, uskontosi nimissä :)

Sinulla toivottavasti sytytti?

Miksi muuten todistat uskontosi puolesta, jos kerran olet sitä mieltä, ettei sinulla ole velvollisuutta todistaa positiivista väitettäsi "jumala on olemassa"?

"Helmesi" on niin monesti koettu :) Ne "helmet" ovat yhtä kuin "minä nyt vaan uskon näin, älä kysy mitään perusteita, tai kyllä meidän lahkon pappi tietää, vaikkei se koskaan olekaan kertonut" :)

kuolemassa kirjoitti:

vaivuta tajuttomuuteen, sielun irrotessa ruumiista aistit ovat entistä selvemmät! Päästään pois maallisesta vajaasta ja siirrytään toisen ulottuvuuteen, Jeesukseen Kristukseen uskovat taivaan ihanuuteen, uskosta osattomat toiseen paikkaan! Tiedätte minne?

Koska epäilen, että olet edelleen elävä, kuolleet kun eivät mielipiteitään nettiin kirjoittele, niin kerropa, mistä olet moisen tiedon saanut? Oletko aivan varma, että kulttisi profeetalla on täysin varma tieto asiasta?

On olemassa White Brotherhood, valkeat veljet jotka uskovat hyvän jumalan olemassaoloon ja tahtovat tuonpuoleisessakin hyvää. On olemassa myös Dark Brotherhood, pimeyden veljet, jotka uskovat jumalan olevan paha ja tahtovat pahaa kaikille myös tuonpuoleisessa. Kumman tien sinä haluat valita ystäväni.. tahdotko hyvää vai tahdotko pahaa? Kysymys on siitä mitä tahdomme vaikka kuinka masentaisi. Tahto hyvään saattaa muuttaa paljon..

vaan heikot on eväät kirjoitti:

On olemassa White Brotherhood, valkeat veljet jotka uskovat hyvän jumalan olemassaoloon ja tahtovat tuonpuoleisessakin hyvää. On olemassa myös Dark Brotherhood, pimeyden veljet, jotka uskovat jumalan olevan paha ja tahtovat pahaa kaikille myös tuonpuoleisessa. Kumman tien sinä haluat valita ystäväni.. tahdotko hyvää vai tahdotko pahaa? Kysymys on siitä mitä tahdomme vaikka kuinka masentaisi. Tahto hyvään saattaa muuttaa paljon..

mutta kun näen ympärilläni vaan pelkkää paskaa. no ei nyt ihan pelkkää mutta liian paljon..

Yliluonnollisista negatiivisista jutuista
ja niiden jälkeen uskoontulosta tietää ja
on kokenut paljon tämä ihminen:
http://www.paiviniemi.net/stoori1.php
- sieltä voi lukea hänen tarinaansa

Se, että ihmisen elämä olisi tarkoituksetonta, ja ettet sinä olisi tärkeä ja arvokas, on sielunvihollisen korvaamme kuiskuttama valhe. Se ei voisi olla vähemmän totta!

Tämä maailma on kyllä "pahan vallassa", kuten Raamattu sanoo. Ihmiset ovat lähteneet kapinaan Luojaansa vastaan, ja valinneet hyvän, oikean ja rakkauden sijasta pahan, väärän ja kovuuden. Sen seurauksena tämä maailma on "kuoleman varjon maa". Sitä tosiasiaa ei Raamattu sen kummemmin kaunistele, vaan kertoo karusti sen, mitä täällä näkyykin.

Mutta se ei ole koko stoori, eikä siinä ole koko totuus!

Ihminen on kyllä juurtunut niin syvälle pahuuteen, ettei meistä ole itseämme auttamaan. Mutta Luojamme ei hylännyt meitä kuolemaan syntiemme keskelle. Hän ei antanut meidän tuhota itseämme, sillä Hän rakastaa meitä valtavalla rakkaudella. Siksi jokaisella ihmisellä tämän maan päällä on toivo! Selkeä, varma, luotettava toivo.

Jumalan Poika tuli kerran ihmiseksi tänne maailmaan. Me, jotka olemme eläneet toivottomina, erossa Jumalasta, saimme auttajan. Hänen kauttaan meille tarjotaan pääsyä takaisin Luojan, rakkauden, hyvyyden ja armon luo. Jeesus otti omaksi syykseen meidän pahuutemme vaatiman rangaistuksen. Hän maksoi sen valtavan velan, jonka olimme kerryttäneet päällemme tekemällä jatkuvasti oman itsekkään tahtomme mukaan. Hän kärsi sinunkin rangaistuksesi, jotta sinulla olisi täysi rauha Jumalan kanssa. Kun Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, sinun kaikki väärät ja kovat tekosi ja sanasi, ja hyvän tekemättä jättämisesi, saivat oikeudenmukaisen rangaistuksen, sillä Jeesus halusi kantaa niiden seuraukset sinun puolestasi. Sinä saat uskoa sen vuoksi kaiken syntisi anteeksi. Saat olla Jumalan lapsi sellaisena kuin siinä tätä luet. Et voi lisätä mitään siihen, mitä Jeesus maksoi sinusta. Kun sinut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja tahdot turvautua siihen, että Jeesus on maksanut syntivelkasi, kuulut pelastettuihin uskoviin. Olet matkalla Taivaan Kotiin, Jumalan luo kuolemasi jälkeen. Sinulla on hyvä osa. Ei siksi, mitä itse olet tehnyt, vaan siksi, että toinen maksoi velkasi. Jumala on luvannut maailmalle "mustaa valkoisella" meille kirjoituttamassaan kirjassa, että jokainen, joka uskoo Hänen Poikaansa, Jeesukseen, ja on kastettu, saa syntinsä anteeksi. Uskova kristitty on armahdettu syntinen, Jumalalle rakas ja kallisarvoinen.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

Silloin tämä maanpäällinen kuolema on sinulle vain välivaihe. Sen jälkeen tulee ylösnousemus, ja ikuinen elämä Jumalan luona. Sen voi tarjota vain Jeesus. Hän sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

Jeesus sanoi: "Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen."

- - - - - -

Joitain asioita elämän tarkoituksesta uskovana, Jeesukseen luottavana ihmisenä:

Elämän tarkoitus löytyy vain Jumalan yhteydessä. Ilman Luojaansa ihminen on vailla tarkoitusta, kuin irrallinen ja kadonnut palapelin pala. Mutta meidät on ostettu pois "isiltä perimästämme tyhjänpäiväisestä elämästä", kuten Raamattu sanoo. Meille on annettu merkityksellinen elämä, ovi siihen on avoin.

Perusjuttu on, että meillä on Luoja, joka on luonut meidät, jotta hengittäisimme, näkisimme, kävelisimme, kuulisimme, puhuisimme, katsoisimme, kokisimme, oppisimme, tuntisimme...jne. Siis eläisimme ja kokisimme elossaolon ihmeet. Siinä jo on tarkoitusta: olla ja elää! Minut ja sinut on tehty aivan ihmeellisesti..."olen suuri ihme"...jne. ovat ihmiset todenneet itsestään Raamatussa, kun miettivät millaiseksi Jumala loi heidät. Mieti vaikka miten ihmisen silmä toimii, ja miten sen kautta muodostuu aivoihin kuva kohteesta, ja sille merkitys.

Jumala loi meidät, jotta eläisimme yhteydessä Häneen: puhumme Luojallemme, kuuntelemme Hänen sanaansa, olemme vuorovaikutuksessa, opimme häneltä. Sekin on tärkeää, ei yhdentekevää!

Ihmisen sydän kuitenkin suoltaa esiin kaikenlaista pahaa: epäuskoa, rakkaudettomuutta, kylmyyttä, paatumusta, kovuutta, pahoja ajatuksia, sanoja ja tekoja, jumalattomuutta jne. Omillamme olemme kapinassa, irti ja kaukana Luojasta. Hengellisesti ottaen kuin kuolleita! Meillä ei olisi mitään - edes halua - palata Luojamme yhteyteen, mutta Jumalan Poika avasi sen mahdollisuuden. Hän tuli valoksi pimeyteemme, leiväksi nälkäämme ja vedeksi janoomme. Kun emme tiedä mihin suuntaan lähtisimme, Jeesus tuli sekä tieksi että matkakumppaniksi.

Jumalan Poika tuli veljeksemme maailmaan - todelliseksi ihmiseksi: lihaa ja verta. Ei mikään turha juttu sekään. Hän otti maksettavakseen syntivelkamme - kaiken sen mikä tekee meille mahdottomaksi saavuttaa yhteys Jumalaan ja merkitykselliseen elämään. Jeesus ei jättänyt harteiltaan pois yhtään syntiämme, vaan kärsi kaikesta siitä rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Hän nosti meidät sellaisesta kuopasta, josta emme ikinä olisi voineet itse nousta. Luojamme odottaa meitä luokseen taivaaseen, koska jokaisesta on maksettu täysi hinta. Kuka vaan sen ikinä kuulee, ja hyväksyy sen, saa ottaa Taivaan vastaan lahjaksi. Siinä on yksi elämän tarkoitus. Jeesus käski julistaa tämän kutsun Taivaan valtakuntaan joka ikiselle luodulle.

Olemme rakastettuja: Jumala vakuuttaa rakkaudestaan meihin monin eri tavoin. Suurin hänen rakkautensa todiste näkyy ristillä.

Niin arvokkaana Jumala pitää ihmistä. Jumala tarjoaa ihmisille merkityksellistä, vaikkakin vajavaista elämää tässä maailmassa, mutta ehjää elämää kerran taivaassa.

Jeesus tarjoaa jokapäiväistä matkakumppanuutta, ja pyytää heittämään murheet ja kivut Hänen päälleen.

Jumala on kirjoituttanut meille kirjan, jonka jokainen jae kertoo ihmisen elämän tärkeydestä, merkityksestä, arvokkuudesta, mielekkyydestä ja lukemattomista tehtävistä.

Tehtävistä ykkönen kai:

- "Julistakaa evankeliumi (se, mitä ristillä tapahtui, ja mitä se merkitsee) kaikille luoduille..."
- ruokkikaa nälkäisiä
- palvelkaa kukin muita ihmisiä niillä lahjoilla mitä olette saaneet
- antakaa omastanne
- käykää katsomassa yksinäisiä
- auttakaa sorrettuja
- olkaa valmiita vastaamaan sille, joka kysyy, mihin toivonne perustuu
- puolustakaa orpoja ja onnettomia
- rohkaiskaa heikkoja
- älkää pelätkö, älkää vaipuko epätoivoon
- kiittäkää...jne.

...ja lukemattomia muita mahdollisuuksia olla Herran käytössä täällä. Kaiken voi tehdä niillä lahjoilla ja luovuudella, ja sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa. Siis ei yli voimien, vaan Hänen avullaan.

Ja sanotaan, että se on täällä suurin, joka palvelee. "ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

...ja jokaisella, joka uskoo syntinsä sovitetuiksi Jeesuksen ristintyön tähden, on täällä aina paras edessäpäin:

"...Taivaaseen, kotiin luo Vapahtajan riemujuhlaan on sinutkin luotu" :)

Ikuinen elämä Luojamme yhteydessä - sellaisessa elämässä, johon Hän on meidät tarkoittanut.

ap kirjoittaja kirjoitti:

mutta kun näen ympärilläni vaan pelkkää paskaa. no ei nyt ihan pelkkää mutta liian paljon..

On se elämä ihmeellistä! Toinen kulkee samalla kedolla ja näkee kauniita ihania kukkia, perhosia, auringonpaistetta ja kaikkea hyvää joka on lähtenyt Luojan kädestä.

Toinen joka kulkee perässä näkee samalla kedolla ohdakkeita, nokkosia, hyttysiä, ampiaisia jotka pistävät jne.

Minkäs teet?

>> Olen pyytänyt Jumalalta merkkiä, rukoillut
>> rukoilemisesta päästyäänkin, että
>> saisin "täyden" uskon, ja voisin luottaa
>> johonkin. Mitään ei ole tapahtunut.

Tuo on jo Jumalan armoa, että Hän on saanut sinut rukoilemaan ja kaipaamaan uskoa. Jumala ilmeisesti vetää sinua yhteyteensä melkoisella voimalla nyt. Jeesus lupasi, että ne, joilla on "nälkä ja jano" Jumalan luo: heidät ravitaan. Ja sen minkä Jeesus lupaa, sen hän myös pitää. Jumala tulee ruokkimaan tuon nälkäsi, ja Hän kuulee pyyntösi. Luota Häneen.

Usko Jeesukseen on Jumalan lahja. On myös hyvä tietää pelastavasta uskosta se, millainen Jeesus kertoi sen olevan. Hän vertaa sitä kasviin. Siis ei mihinkään valmiiseen isoon pakettiin, joka kolahtaa taivaasta ihmisen sydämeen.

Jeesus opetti, että usko on aluksi kuin aivan mitättömän pieni siemen. Aluksi sitä ei edes näe, kun se on mullan alla. Siitä tulee aluksi heiveröinen taimi, ja vähitellen nuori puu, ja lopulta - jos se saa kunnon ravintoa ja hyvät juuret - siitä voi tulla kuin iso tukeva puu, jonka oksista muutkin saavat suojaa.

Pointti tässä kai se, ettei pidä odottaa suurta uskoa aluksi, vaan se on aluksi usko on vaan semmoinen heiveröinen ja tuulessa huojuva. Mutta sellaistakaan uskoa ei pidä väheksyä. Siitä voi kerran tulla suurensuuri. Ja alusta saakka uusi elämä on Jumalan omaa. Alusta asti - kun sydämessä on uskon kipinäkin - halu huutaa Jeesusta avuksi - silloin olet jo pelastettu. Siksi, että Jeesus kuulee tuollaisen huudon. Ja Jumala on luvannut, että jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.

Siinä olikin lyhin pelastavan uskon määritelmä. Jeesukseen turvautuva pelastuu - on uskova, vaikkei saisi minkän sortin merkkiä mistään. Jeesus sanoi: "Autuaita (=ikionnellisia, onniteltavia) ovat ne, jotka uskovat vaikka eivät näe". Raamatussa sanotaan, että Jeesukseen uskovat elävät uskon varassa, eivät näkemisen. Mutta se usko muuttuu vielä kerran näkemiseksi.

Olet pyytänyt Jumalalta merkkiä. Silloin sinun on hyvä tietää mitä kautta ja millä tavalla Jumala on luvannut puhutella ihmistä, sillä se voi olla sinulle ehkä jonkinlainen pettymys.

Jumala puhuttelee ihmistä kirjoituttamansa kirjan kautta - ei yleensä suoraan merkkien ja ihmeiden kautta. Merkit ovat harvinaisia, sillä Jumala on valinnut kirjoitetun ja luetun, julistetun ja kuullun Sanansa, Raamatun, siksi kanavaksi, jota kautta Hän puhuttelee ihmisen sydäntä. Sitä valintaa meidän täytyy kunnioittaa. Hän tietää mikä on parasta meille. Mutta se Sana onkin sitten niin voimakas puhuttelija, että oksat pois :)

Silloin kun ihmiset pyysivät Jeesukselta merkkiä, hän sanoi, ettei heille anneta muuta merkkiä kuin ns. Joonaan merkki. Joonaan merkillä hän tarkoitti sitä ihmettä, että Jeesus nousi kuolemansa jälkeen ylös haudastaan. (Luukaksen evankeliumissa 11. luku, 29. jae:) "Kun ihmisiä tuli yhä lisää, Jeesus alkoi puhua heille: "Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki." Siksi sanon, että älä tavoittele merkkejä, niitä ei todennäköisesti anneta. Mutta lue, mitä Jumala haluaa sinulle sanoa. Hän on kirjoituttanut sen kirjaan, Raamattuun.

Lue vaikkapa Johanneksen evankeliumi, ja kuuntele, miten Jumalan Henki sen kautta puhuttelee sinua. Mene jonnekin, vaikkapa hengellisille kesäjuhlille, joita on nyt kesällä ympäri Suomea, ja kuuntele, mitä he kertovat Jeesuksesta. Sillä Jumala on kertonut miten usko syntyy: "Usko tulee kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana."

Me olemme eläneet oman itsekkään tahtomme mukaisesti, emmekä usein ole edes halunneet tietää, miten Luojamme olisi halunnut meidän elävän. Omat rakkaudettomat ja kovat tekomme, ajatuksemme ja puheemme erottivat meidät Jumalasta, joka on täydellinen rakkaus. Mutta Jeesus otti kaiken meidän pahuutemme omaksi syykseen, ja kärsi meidän ansaitsemamme rangaistuksen kärsimällä ja kuolemalla ristin puussa.

Siis keiden meidän? Kenen synnit on sovitettu? Keiden rangaistuksen Jeesus kärsi? Keiden velka Jumalalle on maksettu? Saatko uskoa itsesi niiden onnellisten joukkoon? Jumala kertoo: "Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta." (Hepr. 2:9) Siis jokaisen ihmisen. Sen täytyy tarkoittaa, että sinunkin. Tuon iloisen sanoman, eli evankeliumin, saat aivan yksinkertaisella tavalla uskoa omalle kohdallesi. Sinulla on rauha Jumalan kanssa, sillä se seinä, mikä erotti sinua Jumalasta - sen seinän Jeesus on purkanut. Olet puhdas Jumalan lapsi - ei siksi mitä itse olet tai teet - vaan siksi, mitä Jeesus on ja teki. Jeesus antoi ylösnousemuksensa jälkeen seuraajilleen tehtävän: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva." (Mark.16:15-16) Jos se sinulle kelpaa, saat uskoa sen. Monet hylkäävät tuon armon :/ Jos sinua ei ole vielä kastettu koskaan, mene kasteelle, mutta jos on, niin saat alkaa ihmetellä ja uskossa ottaa vastaan niitä lupauksia, joita Jumala antaa kastetulle ihmiselle. Olet Hänen omansa.

Jeesuksesta kerrotaan Raamatussa: "Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen."

Jeesus sanoi: "Autuas se, joka ei minua torju." (Luukas 7:23)

ja: "Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." (Johannes 6:37)

Pähkylä kirjoitti:

Se, että ihmisen elämä olisi tarkoituksetonta, ja ettet sinä olisi tärkeä ja arvokas, on sielunvihollisen korvaamme kuiskuttama valhe. Se ei voisi olla vähemmän totta!

Tämä maailma on kyllä "pahan vallassa", kuten Raamattu sanoo. Ihmiset ovat lähteneet kapinaan Luojaansa vastaan, ja valinneet hyvän, oikean ja rakkauden sijasta pahan, väärän ja kovuuden. Sen seurauksena tämä maailma on "kuoleman varjon maa". Sitä tosiasiaa ei Raamattu sen kummemmin kaunistele, vaan kertoo karusti sen, mitä täällä näkyykin.

Mutta se ei ole koko stoori, eikä siinä ole koko totuus!

Ihminen on kyllä juurtunut niin syvälle pahuuteen, ettei meistä ole itseämme auttamaan. Mutta Luojamme ei hylännyt meitä kuolemaan syntiemme keskelle. Hän ei antanut meidän tuhota itseämme, sillä Hän rakastaa meitä valtavalla rakkaudella. Siksi jokaisella ihmisellä tämän maan päällä on toivo! Selkeä, varma, luotettava toivo.

Jumalan Poika tuli kerran ihmiseksi tänne maailmaan. Me, jotka olemme eläneet toivottomina, erossa Jumalasta, saimme auttajan. Hänen kauttaan meille tarjotaan pääsyä takaisin Luojan, rakkauden, hyvyyden ja armon luo. Jeesus otti omaksi syykseen meidän pahuutemme vaatiman rangaistuksen. Hän maksoi sen valtavan velan, jonka olimme kerryttäneet päällemme tekemällä jatkuvasti oman itsekkään tahtomme mukaan. Hän kärsi sinunkin rangaistuksesi, jotta sinulla olisi täysi rauha Jumalan kanssa. Kun Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, sinun kaikki väärät ja kovat tekosi ja sanasi, ja hyvän tekemättä jättämisesi, saivat oikeudenmukaisen rangaistuksen, sillä Jeesus halusi kantaa niiden seuraukset sinun puolestasi. Sinä saat uskoa sen vuoksi kaiken syntisi anteeksi. Saat olla Jumalan lapsi sellaisena kuin siinä tätä luet. Et voi lisätä mitään siihen, mitä Jeesus maksoi sinusta. Kun sinut on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ja tahdot turvautua siihen, että Jeesus on maksanut syntivelkasi, kuulut pelastettuihin uskoviin. Olet matkalla Taivaan Kotiin, Jumalan luo kuolemasi jälkeen. Sinulla on hyvä osa. Ei siksi, mitä itse olet tehnyt, vaan siksi, että toinen maksoi velkasi. Jumala on luvannut maailmalle "mustaa valkoisella" meille kirjoituttamassaan kirjassa, että jokainen, joka uskoo Hänen Poikaansa, Jeesukseen, ja on kastettu, saa syntinsä anteeksi. Uskova kristitty on armahdettu syntinen, Jumalalle rakas ja kallisarvoinen.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."

Silloin tämä maanpäällinen kuolema on sinulle vain välivaihe. Sen jälkeen tulee ylösnousemus, ja ikuinen elämä Jumalan luona. Sen voi tarjota vain Jeesus. Hän sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."

Jeesus sanoi: "Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen."

- - - - - -

Joitain asioita elämän tarkoituksesta uskovana, Jeesukseen luottavana ihmisenä:

Elämän tarkoitus löytyy vain Jumalan yhteydessä. Ilman Luojaansa ihminen on vailla tarkoitusta, kuin irrallinen ja kadonnut palapelin pala. Mutta meidät on ostettu pois "isiltä perimästämme tyhjänpäiväisestä elämästä", kuten Raamattu sanoo. Meille on annettu merkityksellinen elämä, ovi siihen on avoin.

Perusjuttu on, että meillä on Luoja, joka on luonut meidät, jotta hengittäisimme, näkisimme, kävelisimme, kuulisimme, puhuisimme, katsoisimme, kokisimme, oppisimme, tuntisimme...jne. Siis eläisimme ja kokisimme elossaolon ihmeet. Siinä jo on tarkoitusta: olla ja elää! Minut ja sinut on tehty aivan ihmeellisesti..."olen suuri ihme"...jne. ovat ihmiset todenneet itsestään Raamatussa, kun miettivät millaiseksi Jumala loi heidät. Mieti vaikka miten ihmisen silmä toimii, ja miten sen kautta muodostuu aivoihin kuva kohteesta, ja sille merkitys.

Jumala loi meidät, jotta eläisimme yhteydessä Häneen: puhumme Luojallemme, kuuntelemme Hänen sanaansa, olemme vuorovaikutuksessa, opimme häneltä. Sekin on tärkeää, ei yhdentekevää!

Ihmisen sydän kuitenkin suoltaa esiin kaikenlaista pahaa: epäuskoa, rakkaudettomuutta, kylmyyttä, paatumusta, kovuutta, pahoja ajatuksia, sanoja ja tekoja, jumalattomuutta jne. Omillamme olemme kapinassa, irti ja kaukana Luojasta. Hengellisesti ottaen kuin kuolleita! Meillä ei olisi mitään - edes halua - palata Luojamme yhteyteen, mutta Jumalan Poika avasi sen mahdollisuuden. Hän tuli valoksi pimeyteemme, leiväksi nälkäämme ja vedeksi janoomme. Kun emme tiedä mihin suuntaan lähtisimme, Jeesus tuli sekä tieksi että matkakumppaniksi.

Jumalan Poika tuli veljeksemme maailmaan - todelliseksi ihmiseksi: lihaa ja verta. Ei mikään turha juttu sekään. Hän otti maksettavakseen syntivelkamme - kaiken sen mikä tekee meille mahdottomaksi saavuttaa yhteys Jumalaan ja merkitykselliseen elämään. Jeesus ei jättänyt harteiltaan pois yhtään syntiämme, vaan kärsi kaikesta siitä rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Hän nosti meidät sellaisesta kuopasta, josta emme ikinä olisi voineet itse nousta. Luojamme odottaa meitä luokseen taivaaseen, koska jokaisesta on maksettu täysi hinta. Kuka vaan sen ikinä kuulee, ja hyväksyy sen, saa ottaa Taivaan vastaan lahjaksi. Siinä on yksi elämän tarkoitus. Jeesus käski julistaa tämän kutsun Taivaan valtakuntaan joka ikiselle luodulle.

Olemme rakastettuja: Jumala vakuuttaa rakkaudestaan meihin monin eri tavoin. Suurin hänen rakkautensa todiste näkyy ristillä.

Niin arvokkaana Jumala pitää ihmistä. Jumala tarjoaa ihmisille merkityksellistä, vaikkakin vajavaista elämää tässä maailmassa, mutta ehjää elämää kerran taivaassa.

Jeesus tarjoaa jokapäiväistä matkakumppanuutta, ja pyytää heittämään murheet ja kivut Hänen päälleen.

Jumala on kirjoituttanut meille kirjan, jonka jokainen jae kertoo ihmisen elämän tärkeydestä, merkityksestä, arvokkuudesta, mielekkyydestä ja lukemattomista tehtävistä.

Tehtävistä ykkönen kai:

- "Julistakaa evankeliumi (se, mitä ristillä tapahtui, ja mitä se merkitsee) kaikille luoduille..."
- ruokkikaa nälkäisiä
- palvelkaa kukin muita ihmisiä niillä lahjoilla mitä olette saaneet
- antakaa omastanne
- käykää katsomassa yksinäisiä
- auttakaa sorrettuja
- olkaa valmiita vastaamaan sille, joka kysyy, mihin toivonne perustuu
- puolustakaa orpoja ja onnettomia
- rohkaiskaa heikkoja
- älkää pelätkö, älkää vaipuko epätoivoon
- kiittäkää...jne.

...ja lukemattomia muita mahdollisuuksia olla Herran käytössä täällä. Kaiken voi tehdä niillä lahjoilla ja luovuudella, ja sen voiman mukaan, jonka Jumala antaa. Siis ei yli voimien, vaan Hänen avullaan.

Ja sanotaan, että se on täällä suurin, joka palvelee. "ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."

...ja jokaisella, joka uskoo syntinsä sovitetuiksi Jeesuksen ristintyön tähden, on täällä aina paras edessäpäin:

"...Taivaaseen, kotiin luo Vapahtajan riemujuhlaan on sinutkin luotu" :)

Ikuinen elämä Luojamme yhteydessä - sellaisessa elämässä, johon Hän on meidät tarkoittanut.

katosi löytää järjelliset perusteet uskonnollesi?

kokemusta siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?

Tää on hyvä! Tarkotan tuo edellinen.

Lahtinen.... kirjoitti:

Tää on hyvä! Tarkotan tuo edellinen.

uskon eri tavalla.

Aritta kirjoitti:

uskon eri tavalla.

Onko nimesi aritta ? tai jos lempinimi nii onk mies jättäny?? Minä olen sitte Esatta joo ja naapurinrouva Maunotta.ei kuulu aiheeseen,mut en voinu olla leikkimättä sanoilla..

utelias ulisija kirjoitti:

Onko nimesi aritta ? tai jos lempinimi nii onk mies jättäny?? Minä olen sitte Esatta joo ja naapurinrouva Maunotta.ei kuulu aiheeseen,mut en voinu olla leikkimättä sanoilla..

Sattuu olemaan vanhan koirani nimi. :-)

Niinhän me jo aikanaan tiipiissä funtsittiin ja ihmeteltiin sitä valkosen miehen jumalaa siinä puussa roikkumassa! On se sitten hullu tää valkoinen mies! UGH!