Ensiksi haluan sanoa, että tällä kysymyksellä en halua ketään loukata. Tarkoitus ei ole mollata helluntailaisia "kaksinaamaisuudesta" johon kysymykseni liittyy. Tämän kysymyksen laitoin tälle palstalle, koska tällä palstalla viihdyn itsekin... Kysymys koskettaa ihan kaikkia, ei pelkästään helluntailaisia. Eli siis, Haluan kysyä teiltä mielipidettä erään asiaan;
saako uskova olla mielestänne "kaksinaamainen?"
Tätä kysyn siksi, että olen niin monia kaksinaamaisia "uskovia" tavannut, ettei sormet liitä laskemaan,... (Eli nämä siis eivät todellakaan ole olleet kaikki helluntailaisia, osa on ollut muista seurakunnista.) Usko on toki henkilökohtainen asia enkä ole mikään puntaroimaan kenenkään uskoja, mutta MINUN mielestäni uskossa oleva ei saisi olla kiero taikka kaksinaamainen muita ihmisiä kohtaan... Naaman edessä ollaan ystävää ja selän takana puhutaan perättömiä. Niin, mitäs mieltä te olette?
saako uskova olla mielestänne "kaksinaamainen?"
Tätä kysyn siksi, että olen niin monia kaksinaamaisia "uskovia" tavannut, ettei sormet liitä laskemaan,... (Eli nämä siis eivät todellakaan ole olleet kaikki helluntailaisia, osa on ollut muista seurakunnista.) Usko on toki henkilökohtainen asia enkä ole mikään puntaroimaan kenenkään uskoja, mutta MINUN mielestäni uskossa oleva ei saisi olla kiero taikka kaksinaamainen muita ihmisiä kohtaan... Naaman edessä ollaan ystävää ja selän takana puhutaan perättömiä. Niin, mitäs mieltä te olette?
Vastaukset 10
Vanhimmat
-pitäisi olla suora ja rehellinen...
Ihmisen ei muutenkaan mielestäni pitäisi olla kiero tai kaksinaamainen, oli hän sitten uskossa tai ei. Tietty uskovan pitäisi yrittää elää mahdollisimman paljon Jeesuksen oppien mukaan. Käsittääkseni kierous/kaksinaamaisuus ei niihin kuulu. Kuitenkin uskovat ovat "vain" ihmisiä, siinä missä muutkin. Virheet siis suotakoon ihan kaikille, koska ihminen on erehtyväinen.
-ns. uskomattomienkin joukossa ihmisiä jotka on ratkirehellisiä...
Totta. Onneksi näin :)
julkituovat korkean moraalinsa. Usein myös mainitaan, etteivät uskovat ryyppää (jota harrastavat uskovien mukaan kyllä laajasti ateistit).
Kuitenkin uskovat mielellään vastaavat, että he ovat vain ihmisiä ja siksi heille on suotava inhimilliset heikkoudet.
Tuo on ristiriitaista ja provosoi usein uskovien mielestä ikäviä aloituksia.
Ehkä uskovien pitäisi välttää hyvyytensä korostamista ja ns. uskosta osattomien mollaamista.
Stereotypiat ovat puolin ja toisin ikäviä. Yleistyksiä kannattaisi välttää.
Mitä sanookaan galatalaiskirje 5:14-21
Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä; " Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toistanne perin hävitä.
Minä sanon; vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
Sillä Liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; Nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin ette te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Mutta Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: HAUREUS, SAASTAISUUS, IRSTAUS
EPÄJUMALANPALVELUS, NOITUUS, VIHAMIELISYYS, RIITA, KATEELLISUUS, VIHAT, JUONET, ERISEURAT, LAHKOT,
KATEUS, JUOMINGIT, MÄSSÄYKSET ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, EIVÄT PERI JUMALAN VALTAKUNTAA.
gal 5:22-26
22- Mutta Hengen hedelmä on RAKKAUS, ILO, RAUHA, PITKÄMIELISYYS, YSTÄVÄLLISYYS, HYVYYS, USKOLLISUUS, SÄVYISYYS,ITSENSÄHILLITSEMINEN.
Sellaista vastaan ei ole laki.
Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ÄRSYTTELEMME, toisiamme KADEHDIMME.
tämä luku jo kertoo siis millainen on aito uskossa elävä ja väärä uskossa elävä ihminen.
Seuraa sinäkin jeesusta niin perit ikuisen elämän.
Jeesus on herra amen.
Millä tavoin uskovat mielestäsi "korostavat hyvyyttään"? Ettei vaan nyt olisi kyseessä ihan omat mielikuvat, eikä niinkään joku todellinen "korostaminen"? Usein, jos ihmisillä on tiettyjä ennakkoluuloja ja -asenteita jotain ihmisryhmää kohtaan, niin he saattavat olla huomaavinaan jotain sellaista, mitä ei todellisuudessa edes esiinny...
...on, että ei se mikään oikea kristitty ollutkaan, kun on puhe uskovasta, joka on syyllistynyt moraalisesti tai muuten arveluttaviin tekoihin. Tämä jos mikä on mitä suurimmassa määrin kristittyjen hyvyyden (ja yleensä myös oman erinomaisuuden) korostamista, hairahtunut ei olekaan (enää) oikea uskova, eikä kuulu meihin, sillä EIHÄN MEIDÄN JOUKOSSA SELLAISIA OLE. Vaikka esim. rikoksen tai eettisesti kestämättömän teon tehnyt onkin ollut mahdollisesti aiemmin uskonnollisen yhteisön arvostettu jäsen lakkaa hän samalla hetkellä kuulumasta ns. uskoviin, kun arveluttavat/laittomat/moraalisesti kestämättömät teot tulevat julki. Tälläkin palstalla tämä väite on esitetty HYVIN USEASTI. Eikä tämä ole juuri sitä kristittyjen erinomaisuuden, nuhteettomuuden ja korkeamman moraalin korostamista?
On aivan yksi ja sama, miten uskovainen toimii. Sillä toimii hän miten vaan, niin siitä aina halutaan löytää jotain, millä syyttää, pilkata, herjata, kyseenalaistaa jne.
Minäkin olen työpaikoillani ollut se, joka ei todellakaan esim. juoruile muista ihmisistä ja jos joku asia todella rupeaa ärsyttämään, sanon sen ko. ihmiselle suoraan. Jos jostain puhun, niin omista asioistani. Sitäpaitsi ihmisistä voi puhua myös hyvää, täytyykin muuten ottaa tämä oikein ohjenuoraksi tulevaa työntäyteistä syksyä varten. Niin, jos tosiaan puhut vain omista asioistasi niin, ne jotka eivät usko, pitävät tyhmänä ja sanovat, ettei pitäisi olla niin avoin?
Mitä johtopäätöksiä tästäkin pitäisi vetää, siis avoin pitää olla vain toisten asioista, hah, hah!
Niin, jos et juorua, teet työsi hyvin niin luulisi niidenkin jo pelkästään herättävän luottamusta ja että työyhteisö pitäisi sinusta. Mutta mitä vielä.
Nämä, jotka eivät usko, haluavat aina ajatella pahinta mahdollista kaikesta ja alkavat epäilemään juuri sitä ihmistä, jota vähiten tulisi epäillä.Heillä kun ei ole mitään muuta ajatuksissa kuin se, että joka tunnustaa Jeeuksen Kristuksen Herrakseen on juuri se kaikkein pahin. No, ihan vapaasti.
Kyllä kaksinaamaisuus on ennenmuuta niiden ihmisten ongelma, jotka eivät yritäkään elää Jumalan ohjeiden mukaan. Jos sitten uskovainen kaiken solvaamisen ja epäilyn ym. takia sitten kompastelee tiellään, niin sehän on vallan kauheata, siis hän ei ollutkaan pyhimys ja sitten jos hän on taas lähellä pyhimystä, niin sehän on ärsyttävää!
Katsokaas asiat on niin, että se, joka haluaa kuitenkin omasta vajavaisuudestaan huolimatta seurata Jeesuksen jalanjälkiä ja olla kanssaihmisiä kohtaan sellainen kuin Jumala on kehoittanut, voi tosiaankin myös langeta, mutta koska Jumala pitää omistaan huolta, Hän nostaa langenneen jälleen pystyyn. Sellainen on rakas ja armahtava Jumala, jos ette sattuneet tietämään.
Toinen asia on sitten nämä julkijumalattomat, jotka eivät vahingossakaan mene Jumalan eteen nöyrtyneenä ja pyydä anteeksi syntejään, koska he ovat omasta mielestään aivan kyllin hyviä Jumalan edessä, mutta näin ei vain ole, valitan.
Katsokaas, sitä jota Jeesuksen veri ei ole puhdistanut synneistä, sitä ei Jumala eteensä hyväksy.
Jumala on jumala ja ihminen ihminen,uskossa tai ei. On hyvä tutkia itseään.Näinhän Jumalan Sana kehottaakin.On hyvää ja otollista seurata Jeesuksen neuvoja ja kysyä neuvoa Pyhältä Hengeltä.On hyvä hiljentyä kuuntelemaan.Joskus on myös aika puhua.Kaiken kaikkiaan on hyvä olla ihminen....Jumalan lapsena:)