Ateismi on oikeaa uskoa, ei mitään taikauskoa.
Ateismi ei ole taikauskoa
Nasse.
21362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ai jaa, no onhan tuokin ihan mahdollista esittää tainen väittämä, mutta miten sinä itse sitten käsitteenä määrittelet, mitä USKO on?
Nimittäin, TIETO ainakaan ei ole uskoa. Siispä joku asia jonka konkreettisesti tiedämme todeksi, ei vaadi mitään uskoa.
Ja miten perustelet sen että esim. Jumalaan uskomista väität "taikauskoksi" ja ateistista uskoa ei-taikauskoksi. Milloin sinä itse hyväksyt sen tosiasian että kristinuskossa ei ole, eikä tehdä mitään taikoja.
Jos et usko olevan olemassa mitään yliluonnollista, niin se vain johtuu siitä että sinulla ei ole mitään USKOA.
Korjaus, kun oli nuin paha kirjoitussvirhe tosa yhes sanas... "Ai jaa, no onhan tuokin ihan mahdollista esittää tällainen väittämä, mutta miten sinä itse sitten käsitteenä määrittelet, mitä USKO on?"
Tieto on tietoa ja usko on taikauskoa, poikkeuksena ateismi, joka on oikeaa uskoa.
Tuota nyt ei voi laskea vastaukseksi, koska et pysty väittämääsi mitenkään perustelemaan...
Että ateismissä ei ole rukoilua, eli loitsimista senpuoleen kuin ihmeparantumisia tai ennustamista kuten toisissa uskomuksissa.
Ateismi on pelkuruutta! ;D
Ateismi on totuuden myöntämistä. Tämä voi joskus vaatia hieman rohkeuttakin. Vanhat perinteet, asenteet ja tavat rajaavat helposti ajattelua.
Ateismi ei vaadi rohkeutta vaan piittaamattomuutta omasta itsestään, että voi olla välittämättä, mitä tapahtuu sille mikä on ihmisessä oleellisinta, sille mikä tekee ihmisestä ihmisen ja eroittaa hänet eläimistä, siis olla välittämättä omasta sielustaan ja hengellisestä minästään...
>>> Vanhat perinteet, asenteet ja tavat rajaavat helposti ajattelua. >>>
-Toi on muuten valhe. Miten niin muka "rajaavat ajattelua"? Ei käyttäytyminen ole yhtä kuin ajattelu. Ja, monilla olisi kyllä varaa rajoittaakin käyttäytymistään hieman enemmän "vanhojen" perinteiden ja asenteiden mukaan. Vai onko "vanha" mielestäsi aina hylättävä, ikäänkuin uudemmat jutut olisivat joku itseisarvo...?
" Ateismi ei vaadi rohkeutta vaan piittaamattomuutta omasta itsestään, että voi olla välittämättä, mitä tapahtuu sille mikä on ihmisessä oleellisinta, sille mikä tekee ihmisestä ihmisen ja eroittaa hänet eläimistä, siis olla välittämättä omasta sielustaan ja hengellisestä minästään... " ..blaablaablaaa...
Tuo on vain uskovaisten käsitys. Ateistilla on erilainen käsitys siitä mikä on elämässä oleellista. Moni uskova tuomitsee kuitenkin ateistin heti moraalittomaksi varkaaksi, kun ei kerran usko jumalaan. Juuri tuollaisen asenteen takia minäkin olen kirkosta eronnut.
Kyllähän se on aivan selvää, että vanhat perinteet, asenteet ja tavat rajaavat ajattelua. Eikös se ole aivan itsestään selvää, että esimerkiksi ristiäiset, häät ja hautajaiset on aina totuttu viettämään tietyn kaavan mukaan. Vaikeaa se näistä tavoista on irtautua.
Uskovainen on ihminen, joka työntää pään pensaaseen ollakseen näkemättä elämän tosiasioita.
Se on päivän selvää. Uskovainen asettaa tietyt lähtöolettamat ajattelulleen:
- Raamatussa on kaikki totuus
- Luomiskertomus kertoo, miten maapallo (-lätty), maailmankaikkeus ja luomakunta luotiin.
- Tiedemiehet ovat atesteja ja siksi epäluotettavia
- Evoluutioteoria on ateististen tiedemiesten salaliitto kristinuskoa vastaan
Uskova ei voi eikä saa ajatella vapaasti, koska mm. nuo edellämainitut asiat rajaavat ajatuksen liikkumatilan varsin pieneksi.
No. Onhan uskovalla Raamattu, jonka kansien välissä hänen ajatuksensa saa peuhata aivan "vapaasti".
Voisitko jotenkin perustella tuota omituista ja käsittämättömän vääristynyttä ja paikkansapitämätöntä käsitystäsi uskovaisista?
Asiahan kun on juuri päinvastoin; tullakseen uskoon, ihmisen täytyy uskaltaa kohdata asiat pintaa syvemmältä, siis ne asiat joita yleensä yritetään kaikin keinoin vältellä ajattelemasta ja käsittelemästä. Se on monille todellinen syy esim. siihen miksi täytyy vapa-aikanaan niin kovasti harrastaa jotain, tai ns. "vetää lärvit" tms.
Paljolti juuri sen takia, silloin kun ihmisellä on vapaa-aikaa, niin sekin täytyy yrittää täyttää "tehokkaasti" paljolla tekemisellä, ettei olisi sellaista aikaa jolloin voisi hiljentyä miettimään asioita ja omaa lopullista päämääräänsä, ei vain fyysisenä, järkiperäisenä olentona, vaan sielullisena ja hengelisenä olentona jota jokainen ihminen, Jumalan luomana olentona kuitenkin pohjimmiltaan on.
Uskovainen on ihminen joka on uskaltanut, massasta poiketen, ei omasta voimastaan vaan Jumalan, TEHDÄ VALINNAN, uskoa johonkin sellaiseen joka altistaa hänet joutumaan juuri tuollaisen ivaavaan sävyyn esitettyn kritiikin kohteeksi, mutta on silti ollut niin rohkea, että päättänyt ottaa sen uskon askeleen, astua tässä maailmassa marginaaliseen ryhmään, kuitenkin tietoisena siitä että sen valinnan hän tekee saavuttaakseen tietyn päämäärän ja saadakseen jo tässä ajassa rauhan epävarmuuteen joka muuten velloo, mm. jokaisen ajattelevan ateistinkin sydämessä, ainakin jossain vaiheessa hänen elämäänsä.
Uskovainen kuten muutkin ihmiset tekee koko ajan valintoja, mihin haluaa mitäkin resurssia itsestään käyttää, mm. minkälaisiin asioihin keskittyä enemmän ajatuksissaan ja mitkä omasta vapaasta valinnastaan ja mielestään turhina tai itselleen vähemmän merkityksellisinä jättää vähemmälle pohdiskelulle; -kuten kuka tahansa ihminen tekee...
>>> Moni uskova tuomitsee kuitenkin ateistin heti moraalittomaksi varkaaksi, kun ei kerran usko jumalaan. >>>
-Tuo on täyttä valhetta, tai henkilöt joihin tuossa viittaat, eivät ainakaan ole käyttäytyneet kuten kristityn tulee. Mutta voisitko väitteesi jotenkin todistaa, että tuollaista suhtautumista olisi esim. täällä netissä esitetty? Laitahan siinä tapuksessa linkkiä ko. sivulle... kiitos.
>>> Juuri tuollaisen asenteen takia minäkin olen kirkosta eronnut. >>>
Jos olet kirkosta eronnut ihmisten käyttäytymisen perusteella, niin eihän sen olisi tarvinnut vaikuttaa suhteeseesi Jumalaan, vai uskotko vielä, tai uskoitko Jumalaan silloin kun vielä kuuluit, vai miksi yleensä kuuluit kirkkoon?
En tietenkään eronnut kirkosta minkään yksittäisen mielipiteen takia. Syitä oli monia. Ensinnäkään en usko mihinkään jumalaan enkä raamatun saati muunkaan "pyhän" kirjan tarinaan. Kirkko on aivan liian korkeassa asemassa. Sen kuuluisi olla korkeintaan samassa asemassa kuin mikä tahansa muu kulttuurilaitos. Monen uskovaisen ylimielinen asenne ärsyttää. Ollaan tietävinään totuus kaikesta ja kielletään kaikki, myös faktat, jotka ovat ristiriidassa uskon kanssa. En hyväksy minkäänlaista käännytystyötä. Usko henkilökohtaisena asiana on OK, jos ihminen niin haluaa.
Tähän kysymykseen, jonka esitit, et oikeastaan vastannut, mutta voisitko vastata:
-Uskoitko Jumalaan silloin kun vielä kuuluit, vai miksi yleensä kuuluit kirkkoon?
Eikö muiden ihmisten, nykyään aina vain yleisemmäksi käyvä ihmisten ylimielisyys sitten ärsytä sinua; joidenkin uskovaistenko vain?
Kirkko ei ole verrattavissa muihin kulttuurilaitoksiin, eihän esim. teatteri tarjoa ihmisille mitään hengellistä ohjelmaa...
Toisissa on VAIN sielullista ohjelmaa, mutta ei
Jäipä tuosta edellisestä hieman lopusta pois, mutta tässä lisäys:
Kirkko ei ole verrattavissa muihin kulttuurilaitoksiin, eihän esim. teatteri tarjoa ihmisille mitään hengellistä, siis kristillistä ohjelmaa...
Toisissa on VAIN sielullista ohjelmaa, mutta ei
sellaista, joka sisällöllisesti täyttäisi ihmisen hengellisiä tarpeita. Sitä varten ovat kirkot olemassa ja niitten rooli on itse asiassa jäänyt viime aikoina aivan liian pieneksi, mutta profiilin kohottaminen kyllä edellyttäisi selkeää uskonpuhdistusta nykymenoon nähden.
En uskonut jumalaan aikaisemminkaan. Kuuluin kirkkoon, koska en ollut siitä vielä eronnut. Tämähän on aika yleistä. Olisihan tuosta aikaisemminkin voinut erota, mutta eipähän tullut pahemmin ajateltua koko asiaa.
Tottakai ylimielisyys ärsyttää muissakin piireissä. En viihdy niissäkään.
Minusta kirkon hengellinen ohjelma on teatteria.
Kyllähän kirkko on ansainnut olemassaolonsa jo pelkästään perinteen vuoksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kirkko pitää erotta kokonaan valtiosta. Rahoituksensa kirkko saisi hommata kuten muutkin kulttuurilaitokset.
uskismoraalia
Hieman hätäinen päätelmä; siis mistä päättelet että asialla olisi joku "hihhuli"?
Minusta avaus oli hyvinkin "nassemainen"...