Jumalan kansan merkki
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.