Miksi mielestäsi mielipiteen esittäminen koetaan nuorten kesken hyökkäävänä? Vuonna 1997 alkoi leviämään uusi muotisanonta "soon sun mielipitees". Mitä se tarkoittaa?
Suomalaiset haluavat elää niin niin kuin itse tahtovat vapaana toisten rajoittavilta odotuksilta ja uskonomaisista rutiineista. Tässä ei ole mitään pahaa mutta se ei sovi yhteen sen kanssa että ihmisten pitäisi osata keskustella keskenään.
Mielipiteen esittämisen pitäisi merkitä yksilön arvon nousua verrattuna entisiin sanelukulttuureihin ja mielipiteitä pitäisi esittää poliittisesti, väitellä muiden kanssa siitä mikä on oikea mielipide. Kuitenkin suomalaiset ajattelevat, ettei kenelläkään ole oikeutta määrätä sitä mikä itselle on oikein.
Tämä edustaa liian ehdotonta, naivia ja väärää johtopäätöstä yksilöllistymisestä ja vapauden lisääntymisestä ja on perin irrationaalista ja epäkorrektia. Se on jo aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan myös tulevaisuudessa pahoja konflikteja ja yhteisöllisyyden rappioitumista. Yhteisö ei enää toimi ja yksilöt eivät tule toimeen keskenään. Mistään ei puhuta vaan kaikkeen rynnätään kilpailemaan ensimmäisen ottajan asemasta.
Olen myös huomannut kolmessa poliittisessa vasemmistonuorisoryhmässä ja parissa puolueessa että tämän ajattelun takia puolueen jäsenet vihaavat mielipiteen esittäjiä ja haluavat rauhaa omille pyrkimyksilleen päätöksentekoasemaan, joissa he tekevät niin kuin itse haluavat, huolimatta muiden mielipiteistä. Itse asiassa vaikkakin tällainen pyrkimys riippumattomuuteen on toiminut katalyyttinä tälle uudelle asenteelle, asenne alkaa nykyään muistuttamaan liian paljon tyranniaa.
Miksi mielipide ei voisi olla niin kuin ennen, ei mikään määräys vaan hypoteesi, jonka ei ole tarkoitus olla ehdoton totuus vaan ehdotus, jolle odotetaan vastaideoita? Ovatko sen esteenä uudet uskonnolliset tottumukset vai jokin ohjaava kyyninen valtaryhmä? Yksilöllistyminen on vahvistunut juuri 1995 lähtien, mutta suvaitsevaisuus ja yhteistyö ovat pikkaisen sitä vanhempia keksintöjä.
Suomalaiset haluavat elää niin niin kuin itse tahtovat vapaana toisten rajoittavilta odotuksilta ja uskonomaisista rutiineista. Tässä ei ole mitään pahaa mutta se ei sovi yhteen sen kanssa että ihmisten pitäisi osata keskustella keskenään.
Mielipiteen esittämisen pitäisi merkitä yksilön arvon nousua verrattuna entisiin sanelukulttuureihin ja mielipiteitä pitäisi esittää poliittisesti, väitellä muiden kanssa siitä mikä on oikea mielipide. Kuitenkin suomalaiset ajattelevat, ettei kenelläkään ole oikeutta määrätä sitä mikä itselle on oikein.
Tämä edustaa liian ehdotonta, naivia ja väärää johtopäätöstä yksilöllistymisestä ja vapauden lisääntymisestä ja on perin irrationaalista ja epäkorrektia. Se on jo aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan myös tulevaisuudessa pahoja konflikteja ja yhteisöllisyyden rappioitumista. Yhteisö ei enää toimi ja yksilöt eivät tule toimeen keskenään. Mistään ei puhuta vaan kaikkeen rynnätään kilpailemaan ensimmäisen ottajan asemasta.
Olen myös huomannut kolmessa poliittisessa vasemmistonuorisoryhmässä ja parissa puolueessa että tämän ajattelun takia puolueen jäsenet vihaavat mielipiteen esittäjiä ja haluavat rauhaa omille pyrkimyksilleen päätöksentekoasemaan, joissa he tekevät niin kuin itse haluavat, huolimatta muiden mielipiteistä. Itse asiassa vaikkakin tällainen pyrkimys riippumattomuuteen on toiminut katalyyttinä tälle uudelle asenteelle, asenne alkaa nykyään muistuttamaan liian paljon tyranniaa.
Miksi mielipide ei voisi olla niin kuin ennen, ei mikään määräys vaan hypoteesi, jonka ei ole tarkoitus olla ehdoton totuus vaan ehdotus, jolle odotetaan vastaideoita? Ovatko sen esteenä uudet uskonnolliset tottumukset vai jokin ohjaava kyyninen valtaryhmä? Yksilöllistyminen on vahvistunut juuri 1995 lähtien, mutta suvaitsevaisuus ja yhteistyö ovat pikkaisen sitä vanhempia keksintöjä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Miksi mielestäsi mielipiteen esittäminen koetaan nuorten kesken hyökkäävänä?"
Koetaanko se? En tiedä mihin viittaat nuorilla, mutta ainakin ikäisteni parissa mielipiteisiin suhtaudutaan melko lailla kunnioittaen. Käsittääkseni näinhän juuri ei ole ollut aiemmin, jolloin oli nimenomaan omaksuttava yksi, tietty totuus. Vanhempi sukupolvi pitää tiettyjä asioita aina itsestäänselvyyksinä, vain he ovat oikeassa jossain asiassa, koska asia nyt on sattunut olemaan samalla tolalla koko heidän elämänsä ajan. Tämä pätee jopa asioihin, jotka ovat todellisuudessa mielipiteitä.
Eikö kehitys ole siis menossa menossa oikeaan suuntaan?
Tuon "Se on vaan SUN mielipitees" -repliikin hokeminenhan vain tarkoittaa "Minullakin on mielipiteitä, älä nosta omaa mielipidettäsi yli muiden". Miksi tuota totuutta ei saisi lausua?
"Mielipiteen esittämisen pitäisi merkitä yksilön arvon nousua verrattuna entisiin sanelukulttuureihin ja mielipiteitä pitäisi esittää poliittisesti, väitellä muiden kanssa siitä mikä on oikea mielipide"
Huomannet paradoksin? Miten voit edes käyttää fraasia "oikea mielipide". Koko mielipiteen ideahan perustuu siihen, että sen kuuluu olla yksilöllinen ja suhteellinen riippuen tilanteesta. Oikeaa mielipidettä ei ole olemassa.
On olemassa faktoja, tosiasioita. Ja on olemassa mielipiteitä.
Jos nyt aletaan filosofisiksi, niin periaatteessa kaikki väitteet ovat mielipiteitä, koska ihminenhän ei voi TIETÄÄ mitään tietämisen merkityksessä...
Miten voidaan kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä jos omaa mielipidettä ei saa nostaa yli muiden? Itse asiassa ratkaisu piilee sinun retoriikassasi "yli muiden". Mielipiteen esittäminen koetaan määräilynä, koska nuoret olettavat väärin toisen pitävän mielipidettään niin paljon parempana, ettei muilla ole mitään arvoa. Ajattelin sen johtuvan siitä että Suomessa on sairaita ihmisiä jotka tahallaan yrittävät nolata sinut, ja ihmiset ovat yliherkkiä ja puolustuskannalla toisia kohtaan. Sitä enemmän se kuitenkin johtunee siitä, että suomalaiset nuoret ovat oppineet vanhemmiltaan paikkansa tavallisena työläisenä, jonka omat mielipiteet häiritsevät auktoriteetteja -hyvä työntekijä ei ajattele vaan tottelee. Niinpä mielipiteen esittäminen on suomalaisille nuorille ja vanhoille sosiaalinen rike. Ihmiset eivät ole riittävän valistuneita ymmärtääkseen eron hypoteettisen väitteen ja määräilyn välilä ja he pitävät kaikkia avautumisia määräilynä, joka ei sovi työläiseltä, mutta sopii kapitalistilta. Mutta miksi juuri uusliberalistisena aikana syntyy sanonta "soon vain sun mielipitees"? Ennen vuotta 1995 tai niihin aikoihin ihmiset osasivat keskustella. Onko omistava luokka työelämässä saanut lisää pontta auktoriteetilleen? Kyllä. Ovatko ihmiset ennakkoluuloisempia? Kyllä. Onko enemmän kiusaamista? Kyllä.
http://www.kaeraja.com/amparipaa.php
Olee itsemme herroja siihen asti kunnes me kuolemme. Sen jälkeen muut voimat ottavat ohjat haltuun.
http://thefreedomofchoice.com/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sanahelinä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Toiveajattelu
Hei dorka, joko taas pian poistat viestisi ja postitat sen uudelleen? Nolo homohan sä olet!
Ja ihan vaan tiedoksesi, sun mielipiteilläs ei ole väliä koska ne on perseestä