raamatullinen, jos aletaan opettaa, että vain uudestisyntyneitä tulee kastaa.
Kyseinen logiikka: ensin usko ja sitten kaste-on raamatullinen vain, jos ymmärretään Hengessä Raamatun ilmoitus, jonka mukaan:
-usko tulee kuulemisesta
-Jeesuksen avuksihuutamisen edellytys on usko Jeesukseen.
Kun Raamattu puhuu uskosta, kyseessä ei aina ole suinkaan pelastavasta eli Hengen uudistavasta elämästä jo osalliseksi tulemisesta, mikä näkyy varsin hyvin samarialaisten ja etenkin Simon-noidan kohdalla.
Samarialaiset uskoivat. Simonkin uskoi, mutta kellään ei Raamatun todistuksen mukaan ollut vielä Henkeä sydämissään. Pelastuiko Simon lainkaan, saiko pelastavan uskon ja Hengen, sitä Raamattu ei kerro.
Miksi syntinen, synnintunnossa huutaa: Jeesus armahda ja pelasta minut, anna syntini anteeksi?
Onko kyseessä usko? Kyllä on, sanoohan Paavali: --mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko,
Onko siis, kun syntinen avukseen Jeesusta huutaa, kyseessä usko, jossa ihminen on jo tullut uudeksi luomukseksi eli vanhurskaaksi eli saanut Hengen kautta varmuuden syntiensä anteeksisaamisesta?
Ei suinkaan! Ei tietenkääbn, eihän toki silloin enää tarvitsisi huutaa apua, vaan kiittää jo Jumalaa pelastuksesta.
Jos ensin uskoontuleminen ja vasta sitten kaste-järjestys olisi raamatullinen, ei Paavalikaan olisi saanut Ananiaalta kehotusta nousta, huutaa Herraa avukseen ja kasteessa puhdistua synneistään. Eihän siinä suinkaan ollut kyse jostain mudollisesta kuuliaisuudenosoituksesta Jumalaa kohtaan, vaan armosta, jota Jumala tarjosi.
Kuka arkielämässä sanoisi laiturille hukkumiskuolemalta juuri pelastetulle: Huudapa nyt apua kuuliasuuden osoittamiseksi, niin heitämme sinulle tästä todistukseksi tämän pelastusrenkaan?
Ei kukaan!
Kaste on aina uskon seurausta, mutta ei sillä tavalla kuten helluntailaiset ja "uskovien kasteen" kannattajat opettavat. Kastetta ei tule erottaa uskosta, koska usko ja kaste kuuluvat yhteen.
Ensin usko ja sitten kaste-järjestys on aina raamatullinen, mutta ensin uudestisyntyminen ja sitten kaste-järjestys ei ole kuin Korneliuksen perhekunnan kohdalla selvästi ilmoitettu.
Apt. 18:ssakin sanat: uskoivat ja kastettiin, eivät selvästi kerro, kuinka moni oli uudestisyntynyt ennen kastetta. Vain Jumala tietää oliko kastettujen joukossa Simonin kaltaisia uskovia.
Kun "Jumala avasi Lyydian sydämen ymmärtämään", ei siinäkään ilmaista, että kyseessä oli jo pelastusvarmuus, vaikka uskosta varmasti oli kysymys.
Markuksen evankeliumin sanat: joka uskoo ja kastetaan pelastuu- eivät suinkaan kerro missä järjestyjsessä ja keitä tulee kastaa, vaan kuka pelastuu.
Kaikenlaiset vaatimukset, että vain uskoontulleita (uudestisyntyneitä, jotka ovat saaneet uskossa Jeesukseen jo syntinsä anteeksi)
tulisi kastaa kun he kuuliausuuden tekona itsensä tahtovat kastattaa, on ihmisoppia. Epäraamatullista oppia. Harhaoppia, jonka puitteissa monenlaiset lapsia, perisyntiä ja todellisia uskovia vihaavat hurmahenget vaikuttavat ja niiden saastaisten henkien vaikutus hurjistuu mitä lähemmäksi lopun ajan tapahtumat eteemme vyöryvät. Jeesus, varjele meitä!
Kyseinen logiikka: ensin usko ja sitten kaste-on raamatullinen vain, jos ymmärretään Hengessä Raamatun ilmoitus, jonka mukaan:
-usko tulee kuulemisesta
-Jeesuksen avuksihuutamisen edellytys on usko Jeesukseen.
Kun Raamattu puhuu uskosta, kyseessä ei aina ole suinkaan pelastavasta eli Hengen uudistavasta elämästä jo osalliseksi tulemisesta, mikä näkyy varsin hyvin samarialaisten ja etenkin Simon-noidan kohdalla.
Samarialaiset uskoivat. Simonkin uskoi, mutta kellään ei Raamatun todistuksen mukaan ollut vielä Henkeä sydämissään. Pelastuiko Simon lainkaan, saiko pelastavan uskon ja Hengen, sitä Raamattu ei kerro.
Miksi syntinen, synnintunnossa huutaa: Jeesus armahda ja pelasta minut, anna syntini anteeksi?
Onko kyseessä usko? Kyllä on, sanoohan Paavali: --mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko,
Onko siis, kun syntinen avukseen Jeesusta huutaa, kyseessä usko, jossa ihminen on jo tullut uudeksi luomukseksi eli vanhurskaaksi eli saanut Hengen kautta varmuuden syntiensä anteeksisaamisesta?
Ei suinkaan! Ei tietenkääbn, eihän toki silloin enää tarvitsisi huutaa apua, vaan kiittää jo Jumalaa pelastuksesta.
Jos ensin uskoontuleminen ja vasta sitten kaste-järjestys olisi raamatullinen, ei Paavalikaan olisi saanut Ananiaalta kehotusta nousta, huutaa Herraa avukseen ja kasteessa puhdistua synneistään. Eihän siinä suinkaan ollut kyse jostain mudollisesta kuuliaisuudenosoituksesta Jumalaa kohtaan, vaan armosta, jota Jumala tarjosi.
Kuka arkielämässä sanoisi laiturille hukkumiskuolemalta juuri pelastetulle: Huudapa nyt apua kuuliasuuden osoittamiseksi, niin heitämme sinulle tästä todistukseksi tämän pelastusrenkaan?
Ei kukaan!
Kaste on aina uskon seurausta, mutta ei sillä tavalla kuten helluntailaiset ja "uskovien kasteen" kannattajat opettavat. Kastetta ei tule erottaa uskosta, koska usko ja kaste kuuluvat yhteen.
Ensin usko ja sitten kaste-järjestys on aina raamatullinen, mutta ensin uudestisyntyminen ja sitten kaste-järjestys ei ole kuin Korneliuksen perhekunnan kohdalla selvästi ilmoitettu.
Apt. 18:ssakin sanat: uskoivat ja kastettiin, eivät selvästi kerro, kuinka moni oli uudestisyntynyt ennen kastetta. Vain Jumala tietää oliko kastettujen joukossa Simonin kaltaisia uskovia.
Kun "Jumala avasi Lyydian sydämen ymmärtämään", ei siinäkään ilmaista, että kyseessä oli jo pelastusvarmuus, vaikka uskosta varmasti oli kysymys.
Markuksen evankeliumin sanat: joka uskoo ja kastetaan pelastuu- eivät suinkaan kerro missä järjestyjsessä ja keitä tulee kastaa, vaan kuka pelastuu.
Kaikenlaiset vaatimukset, että vain uskoontulleita (uudestisyntyneitä, jotka ovat saaneet uskossa Jeesukseen jo syntinsä anteeksi)
tulisi kastaa kun he kuuliausuuden tekona itsensä tahtovat kastattaa, on ihmisoppia. Epäraamatullista oppia. Harhaoppia, jonka puitteissa monenlaiset lapsia, perisyntiä ja todellisia uskovia vihaavat hurmahenget vaikuttavat ja niiden saastaisten henkien vaikutus hurjistuu mitä lähemmäksi lopun ajan tapahtumat eteemme vyöryvät. Jeesus, varjele meitä!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri tätä ideaa itsekin olen halunnut painottaa. On olennaista ymmärtää se että usko ennen kastetta EI VÄLTTÄMÄTTÄ TARKOITTANUT ETTÄ KAIKKI OLIVAT UUDESTISYNTYNEITÄ USKON KAUTTA ENNEN KASTETTA! Kaste toimi bahvasti siinä alkuprosessissa kun ihminen vasta koki syntisyyttä ja halusi anteeksiantoa ja halusi huutaa avuksi JUmalaa! Kaste oli ajankohtainen HETI VÄLITTÖMÄSTI! Ei siinä ruveltu tenttailemaan että oliko nyt jo varmassa uskossa ja vapautunut synnin orjuudesta jne.. RAAMATUN YKSIKSELITTEINEN NEUVO SYNNIN TAAKOITELUILLE OLI KASTE JA HETI!!! Hyvä kirjoitus sinulta.
kun väität, että kaste heti olisi ollut taakoitetulle ohjeena.
Luetaampa Ap 16:30
"Herrat. Mitä minun telee tehdä, että pelastuisin?
Niin he sanoivat: Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut."
Ei tässä ruvettu heti kastamaan näitä kyseleviä!!
Heille puhuttiin Jumalan Sanaa ja usko syntyi kuu-
lemisesta. Room 10:17.
Sinä siis teet tyhjäksi toisen uskon väittäessäsi, että he eivät uudestisyntyneetkään uskon kautta ennen kastetta!
Ei uskon määrä ole ratkaisevaa vaan se, kehenkä uskotaan.
Tuo oli sinun omaa selittelyäsi. Koeta pysyä vain
Raamatun ilmoituksessa, vaikka usein on vaikeaa
luopua omista ennakkokäsityksistä.
Kirjoitukseesi ei ole mitään lisättävää.
Asia on juuri niinkuin kirjoitit!
Niinhän se menee!
Runsas siunaus sinulle Jeesuksen nimessä!
Vasta kasteessa saadun uskonhengen saamisen jälkeen voidaan puhua oikeasta uskosta. Kuten vanginvartijankin kohdalla, joka uskoi vasta kasteen jälkeen. Muiden kastettujen perhekuntalaisten uskosta ei mainita mitään.
Apt.16. Perheen "ristiäiset" keskellä yötä.
31 He vastasivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi."
32 He puhuivat sitten Herran sanaa hänelle ja koko talonväelle.
33 Heti paikalla, keskellä yötä, vanginvartija otti heidät hoiviinsa ja pesi ruoskaniskujen haavat, ja hänet ja hänen perhekuntansa kastettiin heti.
34 Hän vei heidät kotiinsa ja kattoi heille ruokapöydän, ja yhdessä koko talonväkensä kanssa hän riemuitsi,
KUN NYT USKOI Jumalaan.
kun kirjoitat: Sinä siis teet tyhjäksi toisen uskon väittäessäsi, että he eivät uudestisyntyneetkään uskon kautta ennen kastetta!
Ei uskon määrä ole ratkaisevaa vaan se, kehenkä uskotaan.
Simon noitako syntyi Hengestä, siis uudeksi luomukseksi ja Hengen temppeliin eläväksi kiveksi?
Jos olisi niin, miksi sai nuhteet ja parannuskehotuksen ja miksei ollutkaan saanut Henkeä vaikka oli kastettu?
hyvä ja Raamatullinen teksti, kiitos siitä!
Siunausta ja hyvää kesää!
joten kaikesta kiitos Herralle Jeesukselle!