Jumala ei ole muuttunut. Jumalan laki ei ole muuttunut. Pelastuksen ehdot tai tapa ei ole muuttunut. Vanhan tastamentin Jumala on sama kuin Uuden testamentin Jumala.
Pelastus on aina ollut uskon asia. Aabraham pelastui yksin uskon kautta, samoin kaikki VT:n aikana eläneet pyhät. Miksi sitten heillä oli laki? Samasta syystä kuin meilläkin on edelleen.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa luonteensa pyhät piirteet kirjoitetussa muodossa. Laki on meille velvollisuus, mutta ei pelastuksen tie. Sitä se ei ole koskaan ollutkaan, vaikka juutalaiset siitä sellaisen tekivätkin.
Jeesus poisti lailta kaiken ihmisen asettaman taakan. Jäljelle jäi alkuperäinen ja siinailla ilmoitettu Jumalan kymmenen käskyä. Jeesus teki täsät rakkauden kaksoiskäskystä vieklä erityisen suuren. Hän opetti että väärät vaikuttimetkin ovat lain henkeä vastaan, ei pelkät teot. Laki on kuin alasin jolla meitä taotaan ja muovataan taivaskelpoiseksi kuonat poistaen. Se näyttää meille synnin. Tiedämme mistä kaikesta olemme vapaita. Käskyt alkavat kauniisti: "Sinun ei pidä varastaman". Uskovan ihmisen ei tarvitse tehdä syntiä. Laki on oppaamme uskon kuuliaisuuteen.
Mutta vaarana voi olla juutalaisten kohtalo jos yritämme ansaita pisteitä teoillamme kerskaamalla. Jos suhde Jeesukseen ei ole kunnossa, voimme alkaa kulkea omavanhurskauden tietä. Vanhurskaus voi laista tulla vain synnittömässä tilassa, ja sitä me emme ole. Jeesus oli puolestamme.
Syntisiä olemme siihen asti kunnes pääsemme pois tästä maailmasta, mutta meidän ei tarvitse elää synnissä. Tahallinen synti on vakava rikos Jumalaa vastaan. Jokainen erehdymme, mutta laki näyttää aina missä rikoimme ja voimme anoa anteeksi.
Lepopäiväkysymys on juuri tällainen esimerkki. Sunnuntain itsepintainen väittäminen lepopäiväksi on tahallinen synti. Sapatin hetkien tahallinen häpäisy on tahallinen synti. Silti rikomme lakia vaikka yrittäisimmekin noudattaa sitä. Mutta siinä on ero tahallisuuteen. Täydellisiä emme voi olla, emmekä voi olla rikkomatta yhtäkään käskyä, mutta voimme olla tahallaan rikkomatta. Tahallisesta synnistä joudumme todella pahaan pulaan viimeisellä tuomiolla.
Pelastus on aina ollut uskon asia. Aabraham pelastui yksin uskon kautta, samoin kaikki VT:n aikana eläneet pyhät. Miksi sitten heillä oli laki? Samasta syystä kuin meilläkin on edelleen.
Jumala on nähnyt hyväksi ilmoittaa luonteensa pyhät piirteet kirjoitetussa muodossa. Laki on meille velvollisuus, mutta ei pelastuksen tie. Sitä se ei ole koskaan ollutkaan, vaikka juutalaiset siitä sellaisen tekivätkin.
Jeesus poisti lailta kaiken ihmisen asettaman taakan. Jäljelle jäi alkuperäinen ja siinailla ilmoitettu Jumalan kymmenen käskyä. Jeesus teki täsät rakkauden kaksoiskäskystä vieklä erityisen suuren. Hän opetti että väärät vaikuttimetkin ovat lain henkeä vastaan, ei pelkät teot. Laki on kuin alasin jolla meitä taotaan ja muovataan taivaskelpoiseksi kuonat poistaen. Se näyttää meille synnin. Tiedämme mistä kaikesta olemme vapaita. Käskyt alkavat kauniisti: "Sinun ei pidä varastaman". Uskovan ihmisen ei tarvitse tehdä syntiä. Laki on oppaamme uskon kuuliaisuuteen.
Mutta vaarana voi olla juutalaisten kohtalo jos yritämme ansaita pisteitä teoillamme kerskaamalla. Jos suhde Jeesukseen ei ole kunnossa, voimme alkaa kulkea omavanhurskauden tietä. Vanhurskaus voi laista tulla vain synnittömässä tilassa, ja sitä me emme ole. Jeesus oli puolestamme.
Syntisiä olemme siihen asti kunnes pääsemme pois tästä maailmasta, mutta meidän ei tarvitse elää synnissä. Tahallinen synti on vakava rikos Jumalaa vastaan. Jokainen erehdymme, mutta laki näyttää aina missä rikoimme ja voimme anoa anteeksi.
Lepopäiväkysymys on juuri tällainen esimerkki. Sunnuntain itsepintainen väittäminen lepopäiväksi on tahallinen synti. Sapatin hetkien tahallinen häpäisy on tahallinen synti. Silti rikomme lakia vaikka yrittäisimmekin noudattaa sitä. Mutta siinä on ero tahallisuuteen. Täydellisiä emme voi olla, emmekä voi olla rikkomatta yhtäkään käskyä, mutta voimme olla tahallaan rikkomatta. Tahallisesta synnistä joudumme todella pahaan pulaan viimeisellä tuomiolla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sanoo:
Sananl. 16:26
Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon.
näin:
13 Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita OMIA asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita OMIA toimiasi, et aja OMIA asioitasi etkä puhu joutavia,
Eli palkkatyössä käynti on aivan Jumalan tahdon mukaista. Sitäpaitsi Jumala puhui lepopäivästä käskyssään, eikä sapatista.
Lepopäiväkysymys on juuri tällainen esimerkki. Sunnuntain itsepintainen väittäminen lepopäiväksi on tahallinen synti. Sapatin hetkien tahallinen häpäisy on tahallinen synti. Silti rikomme lakia vaikka yrittäisimmekin noudattaa sitä. Mutta siinä on ero tahallisuuteen. Täydellisiä emme voi olla, emmekä voi olla rikkomatta yhtäkään käskyä, mutta voimme olla tahallaan rikkomatta. Tahallisesta synnistä joudumme todella pahaan pulaan viimeisellä tuomiolla.
Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.
Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman.
Mutta seitsemäntenä päivänä on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on. Sillä kuutena päivänä on Herra, taivaan ja maan ja meren tehnyt, ja kaikki mitä niissä ovat, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä. Sentähden siunasi Herra sabbatin päivän, ja pyhitti sen.
mitään väitä. En väitä edes sitä, että sunnuntai olisi "sapatti".
Vapauden laki Kristuksessa on vapauttanut ylhäältä uudestisyntyneet, ja he toteuttavat sitä totuutta, jonka he uskossaan oikeaksi havaitsevat. He tuntevat totisen Jumalan.
Room. 14:22
Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
Jaak. 1:25
Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
Eli teidän omavanhurskautenne lauantain kumartamisineen on tekopyhyyttä Jumalan silmissä.
Riittääkö se, että on kuuliainen sapatille ja Jumalan laille?
1:8 tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille.
1:22 Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä,
Jumala ei ole muuttunut.
Jumalan laki ei ole muuttunut.
Pelastuksen ehdot tai tapa ei ole muuttunut.
****
"Pelastuksen ehdot" ... kun katselee ympärilleen niin panee merkille pari asiaa: Monet ihmiset ajattelevat, että nuo "pelastuksen ehdot" ovat jonkinlainen "Jumalan oikku". Ikäänkin eräänlainen "kissa ja hiiri leikki" Jumalan ja ihmisen välillä. "Jos et tee niin tai näin niin silloin minä kyllä näytän sulle".. mutta tosiasiassa on kysymys elämisen "mahdollisuudesta" (toisin sanoen: Jumala on valmis auttamaan ihmistä saamaan itselleen iankaikkisen elämän jos tämä niin haluaa).
"Pelastuksen ehdot" ovat olemassa siitä ymmärrettävästä syystä, että ilman oikeaa elämän tapaa ei iankaikkinen elämä ole mahdollista.
Esimerkiksi "valheellisuus" ja iankaikkinen elämä eivät sovi yhteen koska "valheellinen elämä" on ei vain rakkaudetonta vaan myös "kuoleva elämä" siitä yksinkertaisesta syystä, että sellainen elämä ei kertakaikkiaan ole elinkelpoinen.
Me saamme olla valheellisia jos haluamme ja riidellä ja tehdä pahoja tekoja mutta se ei ole yhdenmukaista iankaikkisen elämän kanssa. Me olemme kuolevia ja kirouksen alla juuri väärän elämisemme tähden, olemme niin turmeltuneita että iankaikkinen elämä on meille mahdottomuus.
Siksi Jumala on lähettänyt poikansa tasoittamaan tietämme, mutta meidän tulee myös yritää elää elämäämme oikeudenmukaisuudessa ja rakkaudessa, koska vain sellainen elämä on iankaikkiseen elämään sopivaa. Jumala armahtaa syntisen ihmisen joka kerta, kun hän sydämmestään haluaa alkaa "uuden iankaikkisen elämän".
Se "pelastuksen ehdoista".