Aloite keskustalaisille aluepoliitikoille

Niiltä kaupan kassalla istuvilta demariminiöiltäsi.

viikate leikkaa ja jos yksi kaatuu
niin kaikki kaatuu.

Niitä , jotka uskaltaisivat nostaa päätään, ei ole enää, sillä viikate leikkaa ne, jotka eivät kaadu silloin kuin kaikki kaatuu.


Yleisesti ottaen keskimäärin sovhoosi ja kolhoosi ovat valtion ja yksityis kommuuneja, joissa punainen on punainen ja valkoiset kulag-leirissä oppimassa punaisiksi.

Siksi että Suomessa on määritelty kaikki alle 10 miljoonan euron yritykset elinkelvottomiksi tai ainakin niistä maksetaan tapporahaa, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin äänestää jaloillaan tai taipua siihen tahtoon, joka tekee sinusta jommankumman - kolhoosin tai sovhoosi orjan.

Suomessa kunnat pyrkivät kasvattamaan "sovhoosin" liiketoimintaa, koska kuntien johdossa on usein kunnan työntekijät päättämässä omista työpaikoistaan.

Siksi Suomessa se mikä maksaisi muualla euron, maksaa Suomessa vähintään kolme-30 euroa, jotta laatu olisi riittävän korkea.

Ikea myy Suomessa tuotteitaan huomattavasti kalliimmalla kuin Ruotsissa tai muissa maissa, koska Suomessa erittäin korkea hinta on laadun tae.

Se, että jossain muissa maissa laatu on korkean hinnan vaatimus, on Suomessa muuttunut muotoon,
muuta se paskaksi ja laita siihen kalliimpi hintalappu.

Siksi Lidlin kaltaisia yrityksiä kaivataan Suomessa asettamaan hinnat järkevälle tasolle ja siksi myös Venäjän puutullit ovat järkeviä asettamaan Suomalaisen puun hinnan järkevälle tasolle, jotta paperitehtaiden lakkoilevat työntekijät voisivat nostaa lähes tuplaten korkeampaa palkkaa kuin teollisuudessa on keskimäärin.

Ja siksi pienet ja keskisuuret yritykset on uhrattava, jotta suuret ketjut ja yritykset saisivat monopolisoida asemansa Suomessa, sillä Suomessahan ei ole korruptiota eikä rikota lakia, tai ei ainakaan jäädä siitä kiinni, ja jos jäädään kiinni, niin ei paljon paina.

Ja juuri siksi ympäri Suomen ranskanleipä, maito ja leivonnaiskilpailujen ykköspalkintoja voittaneet makkarat ovat järjestetty hyllyihin tietyssä järjestyksessä, jotta kuluttajan löytää aina samat tuotteet samasta paikasta ja mielenrauha ei järkkyisi Suomen korkean verotuksen ja erittäin matalan itsepalvelutason mutta teknisesti toimivan kauppa-automaatin uumenissa.

Suuret ketjut kuljettavat kaiken ympäri Suomen muutamaan keskusvarastoon satojen kilometrien päähän tuotantopaikoista jotta pienet tuottajat eivät pysty vastaamaan ketjujen suurten tavaraerien tuotantovaatimuksiin.

Aivan samalla lailla kuin paikallisisssa alkoissa on hyvin rajatusti paikallisia marjaviinejä, koska ulkomailta tuoduilla tuotteilla on statusarvoa, vaikka niitä ei tuotaisi Suomeen kuin muutama laatikko.

Tämä pienten tuottajien suoraan kauppaliikkeisiin paikallisesti toimittaminen on siis käytännön toimilla tehty mahdottomaksi tai ainakin hinnoiteltu niin, että se ei ole kannattavaa, vaikka ketju myykiin vastaavaa usein sisäänveto tuotetta alle kustannusten pitääkseen paikalliset tuottajat järjestyksessä ja kolhoosin kurissa.

Siksi sinä et löydä paikallisia tuotteita kaupasta, vaan useinmiten paikalliselta torilta, jossa myyjä joutuu hinnoittelemaan nämä tuotteet yli kaupanhintojen saadakseen peitettyä muutaman tuotteen myynnistä syntyvät kulut.

Ketjuttaminen on idea jolla Suomessa voi minka tahansa alan saada tuottavaksi, tosin tuotevalikoiman usein kärsiessä ja karsiessa kaikki stardardista poikkevat variaatiot pois myynnistä, vaikka niille olisi paikalliset markkinat.

Jossakin tämä toimii, jossakin ei.
Suomalainen makkaratehdas sai Liettuassa vain muutaman prosentin markkinaosuuden ja joutui
lopettamaan tuotannon Liettuassa ja siirtämään kaiken Balttian tuotantonsa Viroon.

Kun tuotanto ei ole kannattavaa, niin silloin tuotantoa keskitetään sen sijaan että keskityttäisiin markkinointikanaviin ja asiakkaiden tarpeisiin.

Siksi Suomessa suuret ketjut eivät riskeeraa marginaalituotteiden ja segmenttien kanssa,
vaan suuret linjat ja parhaiten tuottava liiketoiminta saa fanfaarien kera huomion.

Ja tässä tapauksessa juuri siksi paikalliset tuottajat on saatava alistettua suurten ketjujen alihankkijoiksi, koska sillä tavoin kolhoosin johto pystyy siirtämään riskijä alihankkijoille määräten hinnan, millä tuote pitää pystyä tuottamaan.

Toisaalta tämä pitää pienet tuottajat ja yritykset nöyrinä, ja toisaalta kaikki epämääräiset erikoiset marginaalituotteet ja tavat tasapäistetään ja niiden ostajille annetaan katalogista standardituote, jonka on kelvattava.
tai sitten on tehtävä itse, jos haluaa edelleen ylläpitää erikoista paikallista tuotetta..

Siksi maakunnassa liikkuessasi kaikki näyttää samalta, tuntuu samalta, maksaakin lähes saman verran ja maistuukin samalta - ja kuin oikein on tarkkana huomaa, että samantyyppiset tuotteet eivät eroa toisistaankaan muuta kuin nimen, pakkauksen ja tuotemerkin osalta.

Jos maailman jatkaa erikoistumista tarpeeksi pitkälle, niin ajan mittaan ihmiset ja koneet käyttävät samasta suuresta tehtaasta tuotettuja energia-tapletteja, joita autoille ei tarvitse maustaa eikä värjätä ja ihmisille lisätään vesi.

Näin se on ja näin sen täytyy olla !

Jos keskusta lähtisi edistämään lähiruokaa, se toimisi elintarvikealan suurteollisuutta vastaan, joka on keskustan vaalikampanjoiden päärahoittaja.

Samalla keskusta toimisi kaupan ketjuja vastaan, jotka ovat tehneet vuosisopimuksensa elintarviketeollisuuden ja leipomojen kanssa ostojensa kokonaismääristä, joita ei pidä pienentää sillä, että joku kauppa ostaisikin osan leivästään lähileipomoilta.

Mutta, jos keskustalla olisi rohkeutta, nbiin elintarvikkeiden lähituotannon avulla voisi maaseudulle luoda helposti 50-60000 uutta työpaikkaa pelkästään elintarvikeketjuun, mika synnyttäisi myös muita työpaikkoja ja edistäisi matkaulupalvelujen myyntiä, kun maaseutu olisi monipuolisemmin elävä ja toimiva ympäristö.