Hyvin läksynsä osaava ja jalostettu adventisti

Luterilaisena olin hyvä ihminen(=lue omavanhurskas). En tehnyt mitään pahaa toisille, vältin puhumastakaan mitään pahaa, ja koetin olla edes kadehtimatta muita. Tein itse kaiken, ollakseni mahdollisimman hyvä!!! Joku sanoikin: mitä sinä uskolla teet, sinähän olet hyvä ihminen! Hekään eivät tajunneet perisyntiä!!!

Vasta uskoon tultuani, tajusin, että olen syntinen, osa syntistä sukukuntaa(=lue perisynti= syntinen Aadamista asti), joten minulla ei ollut muuta tietä, kuin hyväksyä kohdalleni armo. Tämä armo löytyi Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen opetuksestaan, jota Adventtikirkko opetti. Tämän opetti minulle Jumalan Pyhä Henki. Otin ns. uskon askeleen, enkä ole päivääkään sitä katunut.

"Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.
Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion: synnin, koska he eivät usko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maailman runtinas on tuomittu." (Joh. 16:7-11)

Tuomitaanko sinut tämän maailman ruhtinaan kanssa, koska et usko ja ota Jeesuksen vanhurskautta vastaan kuin lapsi? Lapsihan hyväksyy kaiken, mitä hänelle opetetaan kyselemättä, analysoimatta, vertailematta ja muista välittämättä.

Opetuksessa käytettiin oppikirjana vain Raamattua, ei ihmisten kirjoja, joita lainaavat yhä useammin myös hartauspuhujat aamuin illoin. Kuunnelkaa vaikka! Raamattu näyttää tulleen melko unohdetuksi kirjaksi, mutta Jumala tulee pitämään sanastaan huolen.