Olen kohta (vasta) 18-vuotias tyttönen,mutta ikääni nähden olen kokenut liikaakin vstoinkäymisiä.Kouluväsymystä, masennusta ja rikkoutuneita ihmissuhteita(omasta kullasta). Uskon Jumalaan ja apua olen rukoillut(ja vastaavasti kiittänyt niistä pienistäkin onnen jyväsistä mitä minulle sillöin tällöin on annettu)Mutta nyt tuntuu siltä että ei jaksa enää päivääkään. Joku päivä menee helpommin joku huonommin. Ensi keväänä(2004)pitäisi sitten olla valmis ylioppilas ja elämä edessä. En tiedä mitä tekisin?! Miksi kaikki paha kaatuu aina omaan niskaani?
Mikä on kaiken tarkoitus?
tyttönen
10238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sure vain rauhassa rakkaussurusi, niin olet siltä osin vahvempi. Meillä tämän ajan ihmisillä on se harhaluulo, että elämän pitäsi olla onnellista. Ei se niin ole kenelläkään. Tärkeintä on, että hyväsyt itsesi ja katsot ympärillesi ja huomaat ilonaiheita. Jos masentunut olosi kestää pitkään, saattaa olla kysymys sairaudesta, joka ei paranekaan rukoilemalla, vaan tarvitset lääkärin apua. Älä jää yksin, hakeudu ihmisten yhteyteen.
Itseasiassa olen kaikenmaailman lääkärit ja psykologit aikanani juossut, mutta puhumisesta saatika lääkkeiden syömisestä ei ole apua. (enää en yhtäkään lääkettä nassuuni laita).
Onneksi on ystäviä.
"Rakasta Herraa sinun Jumalaa kaikesta sydämestäsi."
Minulle usko Jumalaan ja Hänen poikaansa; Jeesukseen Kristukseen sekä Pyhä Henki tuovat uskomatonta voimaa. Tiedän, että vaikka minulta riistettäisiin kaikki, niin Jumala on aina kanssani.
Eräs lempilausahduksiani on: "Per aspera ad astra -- vaikeuksien kautta tähtiin." Kun voittaa vastoinkäymiset, niin on entistä ehompi kohtaamaan elämän haasteet. Sitä elämä on: kulkua ylä- ja alamäkeen. Rikkoutuneet ihmissuhteet ovat aina kipeitä muistoja, mutta aika parantaa haavat.
Masennuksesta en osaa niin sanoa, sillä minulla
ei yleensä ole ollut pahoja masennuskausia. Mutta tärkeää olisi kuitenkin olla ihmisten kanssa ja kohdata heidät avoimesti.
Älä pelkää. Usko koko sydämestäsi Jumalaan ja pyri täyttämään Hänen tahtonsa. Nuoren ihmisen ajatuksia elämästä voi verrata laivanrakentajaan, joka lähtee merelle. Hän pyrkii tekemään laivasta kestävän, jotta se selviäisi meren tyrskyissä. Kun hän vihdoin saa laivansa valmiiksi, niin hän lähtee purjehtimaan kohti aavaa merta. Pitkän aikaa on ollut tyyntä. Ihmeellisen tyyntä. Laivanrakentaja kuitenkin tietää, että merellä ei voi olla aina tyyntä. Hän pelkää ja odottaa myrskyä ja hän miettii, että kestääkö hänen laivansa nuo myrskyt. Tuleeko laivani haaksirikkoutumaan? Pääsenkö onnellisesti perille?
Älä pelkää tyttönen. Luota siihen, että Jumala ohjaa laivaasi. Anna hänen olla purjeesi. Ota vastaan Hänen varusteensa, totisesti ei yksikään myrsky ole liian voimakas Hänelle. Anna hänen olla tuulesi, joka lempeästi puhaltaa iankaikkisuudessa.
Toivottavasti lohdutti ees vähän :)
Noissa tilanteissa rukouskin tuntuu vaikealta. Tuntuu siltä, että rukous menee mihinkään. Jumala kuule ne ja vastaa aikanaan.
Rukous on kuitenkin erittäin syvällinen asia, josta monilla on ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä.
Jos jaksat, niin lue joitakin ajatuksia rukouksesta :
http://www.nic.fi/~jlindell/rukouksesta.htm
Rukoilen, että Jumala johdattaa askeleesi niin, että valo alkaa näkyä. Älä keskity liikaa itseesi, vaan nosta katseesi Kristukseen.
Olen taitanut olla vähän liian itsekeskeinen. Todellakin olen miettinyt miksi Jumala ei vastaa rukouksiini,mutta ehkä kaikki tapahtuu aikanaan. En todellakaan tarkoita sitä, että rukoilen aina ja vain silloin kun on joku hätä tai tarvitsen apua.Myös kiitän.
Loitsuja?Älä ole niin heikko vaan ole vahva!Sillä Jeesus sanoi että jos teillä on sinapin siemenen vertaa uskoa niin te sanotte tälle vuorelle;"Siirry paikaltasi ja heittäydy mereen,niin se teille toteutuu!"Oletko sinä siihen puhdas ja valmis?
Elämässä on joskus vastoinkäymisiä, mutta ei ne loputtomiin jatku. (Voisihan sitä vaikka suunnitella elämää ja tehdä tavoitteita, niinkuin sinulla taitaa niitä olla.) Päivä kerrallaan, kyllä se siitä. Huomisesta ei voi vielä tietää mitä se tuo tullessaan.
sisältäpäin, ei ne mukavia ole. Muista kuitenkin, että sinulla on oikeus olla myös masentunut. Sano kuule oikein itsellesi: Minä olen nyt masentunut, ja siihenkin minä vastaan kiittäen, saan olla alamaissa kun kerran ollaan, niin ollaan sitten, ja kun nousun aika tulee, niin sitäkään ei voi kukaan estää.
Elämä on välillä tuulimyllyn kanssa kilpaa pyörimistä. Antaa pyöriä. Yht äkkiä voit huomata , että elämäsi onkin aika hyvässä jamassa, suurin osa huolista on kuviteltua pahaa, jota todellisuudessa ei ole olemassakaan.
Ala katsella ympärillesi, katsele oikein avoimin silmin, huomaat valtavan ihaniakin asioita, joita et ehkä ole ennen havainoinutkaan.
Elämä' jo itsessään on mahtava asia, ajattele sitä, että olet onnellinen kun olet valittu elämään, älä anna toisarvoisten asioiden sumentaa tärkeimpiä elementtejä elämästäsi. Onhan se sinun ikioma elämäsi, pidä siitä kiinni !
Olevainen kirjoitti hienon ja rohkaisevan jutun!!!
"Elämä' jo itsessään on mahtava asia, ajattele sitä, että olet onnellinen kun olet valittu elämään, älä anna toisarvoisten asioiden sumentaa tärkeimpiä elementtejä elämästäsi. Onhan se sinun ikioma elämäsi, pidä siitä kiinni !"
Lueppa sitä !!!
Varmasti löytyy aihetta iloon.
Älä kuuntele noita,jotka yrittävät lisätä ahdistuneisuuttasi.
Sulla on oikeus valita mitä neuvoja ja kommentteja otat vastaan.
Rakkautta ja päivänpaistetta elämääsi Olevainen;)
Sinua Siunaten
yks uskovainen
Tarkemmin ensin mitä sinä tarkoitat noilla särkyneillä ihmissuhteilla?Mitä jos sinulla ei ole ollut poikakaveriakaan niin taidat sitten kuulua meidän hengellisiin leeviläisiin eli papistoomme?Että oisitko sinäkin Melkisedekin järjestykseen kuuluva?Jos,olet niin kyllä varmaanki joku sinua tässäkin maailmassa rakastaa,sillä vähemmän tai enemmän syrjittyjä me eliittiin kuuluvat ollaan joka tapauksessa!