Muulloin ei saisi adventistien mukaan levätä kuin sapattina.
Eikö lepopäiviä voi olla useita vaikka kaksi peräkkäistä järjen mukaan?
Antakaa yksin ja ainoastaan Raamatunjae ilman tulkintoja tästä.
Eikö lepopäiviä voi olla useita vaikka kaksi peräkkäistä järjen mukaan?
Antakaa yksin ja ainoastaan Raamatunjae ilman tulkintoja tästä.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Voi hyvä ystävä. Sinä voit tietysti levätä aivan rauhassa minä päivänä tahansa ja vaikka joka päivä, mutta jos tässä asiassa lähdetään raamatullisuuteen ja Jumalan tahdon sekä esimerkin noudattamiseen, niin silloin ei jää mitään vaihtoehtoja.
Ensimmäisenä esitän sen raamatunkohdan, joka osoittaa, että Jumala on siunannut ja pyhittänyt vain yhden, tietyn viikonpäivän lepopäiväksi.
Ihminen ei voi pyhittää mitään itse valitsemaansa päivää vaan ainoastaan yhtyä Jumalan pyhitykseen lepopäivän suhteen.
"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt."
1. Moos. 2:2, 3
Toinen sapatti-lepopäivää tukeva raamatunkohta on 2. Moos. 20:8 - 11, joka kuuluu näin:
"Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
Näinollen Jumalan käskyn mukaan lepopäivää pyhitetään raamatullisesti luomisen muistoksi.
Silloin kun lepopäivää "pyhitetään" vastoin Raamattua sunnuntaina, ei enää "pyhitetäkään" sitä Jumalan luomistyön muistona vaan Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi, silloin siinä on joka suhteessa kyse jo aivan eri asiasta kuin Raamatun lepopäiväkäskyssä.
Tuon tässä esiin vielä vuoden 1776 käännöksen mukaan tuon lepopäiväkäskyn, joka hyvin yksiselitteisesti kohdistaa lepopäivän sapatille eli lauantaille, näin:
"Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit.
Kuusi päivää pitää sinun työtä tekemän ja kaikki askarees toimittaman.
Mutta seitsemäntenä päivänä on Herra sinun Jumalas sabbati: silloin ei sinun pidä yhtään työtä tekemän, eikä sinun, eikä sinun poikas, eikä sinun tyttäres, eikä sinun palvelias, eikä sinun piikas, eikä sinun juhtas, eikä sinun muukalaises, joka sinun portissas on."
Näin sinä joko noudatat Jumalan käskyä lepopäiväkäskynkin kohdalla (mikäli Pyhä Henki on sen sinulle kirkastanut) tai teet syntiä jättäen sen noudattamatta.
Jumala ei ole yhtäkään käskyä piirunkaan vertaa koskaan muuttanut, kuten Jeesus totesi Matt. 5:17, 18. Sellaista muutosta ei Raamattu tunne!
Missään tapauksessa ei kenellekään ihmiselle koskaan ole annettu valtaa muuttaa mitään Jumalan käskyissä, kuten on kuitenkin tehty niin tälle kuin muillekin käskyille.
Siinä ihmiset ovat täysin erehtyneet ja siten kapinoineet Jumalan tahtoa vastaan ja vastaavat kerran siitä hänelle erittäin katkeralla tavalla.
Tehtäköön vielä selväksi, että todellinen ja raamatullinen viikon seitsemäs päivä on aina ollut ja on edelleen lauantai, vaikka Suomessa ja muutamassa muussa maassa on tietyn standardisoinnin takia v. 1973 muutettu viikkojärjestystä, jolloin sunnuntaista on vastoin vuosituhantista käytäntöä tehty viikon seitsemäs päivä. Se on kuitenkin vain työ- ja liikekalenterikäyttöön tarkoitettu muutos ja on muuten hyvin valheellinen harhautus.
>>>Silloin kun lepopäivää "pyhitetään" vastoin Raamattua sunnuntaina, ei enää "pyhitetäkään" sitä Jumalan luomistyön muistona
Lihasta nousevasta sapattijulistuksessa on ylimielisyyden ja ylpeydenhengen piirteitä
- käskikö Jeesus ylpeilla sapatilla?
- Ellen White ei lukenut kaikkia kymmentä käskyä vaan hän jämähti sapattikäskyyn niinkuin sinäkin Seraja
Seraja, kirjoituksesi oli täyttä asiaa. Ellei tätä ymmärrä ja vielä lisää kyselee, on pahasti metsässä. Enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmistä, joten tällä tiellä kuljemme rohkeasti eteenpäin. Aika näyttää, miten kestävät ylösnousemuksen muistopäivä ja muut pyhäpäiviksi nostetut päivät aikain saatossa.
Usko Kristukseen tuo kaiken totuuden Raamatusta ulottuvillesi. Sitä mukaa, kun opimme, tulee oppimamme asettaa myös käytäntöön. Ellemme näin tee, olemme väärälle perustalle, hiekalle, rakentavia. Perustan tulee olla Kristus-kallio, jolla vain voimme pysyä pystyssä.
Luotiinko maailma 6 kirjaimellisessa päivässä noin 6000 vuotta sitten?
Jos luotiin, niin oletko koskaan nähnyt tai käyttänyt tietokonetta? Entä oletko koskaan puhunut kenenkään kanssa matkapuhelimella?
Kysyjälle.Juutalainen sapatti on lauantai. Uudenliiton seurak.ei ole annettu lepopäivä käskyä uudessat.laisinkaan. Kristitty voi sen pitää vaikka la,su,ma,ti siis mikä päivä tahansa. Sanoohan raamattukin 2koloss2:16 ettei kukaan tuomitsisi syömisestä,juomisesta tai sapatin johdosta.
Kumosi yhdenkään näistä pienemmistä käskyistä, niin ei Hän ole sinun sovittajasi eikä pelastajasi.
Minun Jeesukseni täytti koko lain minun puolestani siksi Hän on täydellinen sovittaja lain täyttäjä ja pelastaja puolestani.
Jumala antoi Aadamille ja Eevalle - jotka tietysti olivat vielä synnittömiä tuolloin luomisen juuri tapahduttua - ESIMERKIN LEPOPÄIVÄN VIETOSTA, joka seitsemäs päivä, sillä Jumala pyhitti ja siunasi siitä eteenpäin joka seitsemännen päivän pyhän yhteyden päiväksi, ilon ja riemun päiväksi hänen erityisessä yhteydessään.
Sellaisenaankin se oli kuitenkin synnittömyyden täydellisessä rakkaudenyhteydessä ihmisen ja Jumalan välillä täysin sitova käytäntö.
On myös ilmeistä, että Jumala loi ihmisen alunperin sellaiseksi psyykkisesti, että hän tarvitsee vapaaksi kaikesta työstä yhden päivän viikossa.
Varsinaisten käskyjen antamisesta voidaan puhua vasta syntiinlankeemuksen jälkeen, sillä on muistettava, että lain eräs merkittävä tehtävä on synnin osoittaminen, kuten Room.3:20 sen ilmaisee.
Mekin saarnaamme ylösnoussutta Kristusta, mutta olemme samalla kuitenkin ehdottoman vakuuttuneita siitä Jumalan tahdosta, että ei Kristuksen ylösnousemuksen suurinkaan korostaminen muuta mitään Jumalan pyhän lain suhteen.
Jumala ei ole sellaisesta Raamatussa, UT:ssakaan mitään maininnut.
Emme edusta minkäänlaista ylpeydenhenkeä tai jos jotkut sillä tavoin esittävät todistuksen lepopäiväkäskyn raamatullisuuden puolesta, niin he tekevät sen väärässä hengessä.
Kaikki ylimielisyys ja ylpeys on näissä Jumalan pyhissä asioissa aina väärästä hengestä, sillä me ihmiset olemme itsessämme pelkkää tyhjää tuon pyhän, täydellisen ja rajattoman kaikkeuden Haltijan edessä.
Suurta nöyryyttä suuren ja pyhän Jumalan edessä me haluamme ennenmuuta esiintuoda kaikessa julistuksessamme silloin kun se ilmaistaan oikeassa Hengessä.
Eikä Ellen White mitenkään jämähtänyt sapattikäskyyn, vaan hänkin joutui siitä todistamaan enemmän kuin muista käskyistä, yksinkertaisesti vain siitä syystä, että kristikunta oli unohtanut Jumalan lepopäiväksi siunaaman ja pyhittämän päivän vastoin ko. käskyn muistamiskehoitusta.
White myös Jumalan antamassa viisaudessa näki sen, kuin vain lepopäiväkäsky oli itseasiassa myös evankelinen käsky, joka vetosi siihen, että ihmiset lakkaisivat kaikesta omasta tekemisestään ja hiljentyisivät sinä päivänä tutkimaan vain Jumalan suuria tekoja, luomista, lunastusta ja muita Jumalan suuria tekoja.
Siksi vain tämä käsky sisälsi erityistä kirkkautta niissä taivaallisissa laintauluissa, jotka hänelle näkytilassa esitettiin, vrt. Ilm. 11:19 (liitonarkussahan ovat laintaulut, vrt. 2. Moos. 25:16).
Jumala loi elämän tälle planeetalle nimenomaan 6 kirjaimellisessa vuorokaudessa noin 6000 vuotta sitten. Se on Raamatun totuus!
Sen tosiasian horjuttamisen kanssa eivät edes ole missään tekemisissä jotkin tietokoneet ja kännykät.
Tietokonetta muuten käytän päivittäin kovin monilla eri tavoin (paisi sapattisin) ja käsipuhelin on minulle hyvin tavallinen tiedonvälityskanava.
Tämä aika vain on täynnä tuota evoluutioteoriaalista valhehapatusta, jolla Saatana pyrkii tekemään Jumalan teot tyhjiksi.
Juuri sellaisiin ei raamatullisen lepopäivän eli sapatin pyhittäjä helposti retkahda, sillä hän uskoo enemmän Jumalaa ja Raamattua kuin ihmisoppeja ja ihmistieteitä, joille Luoja nauraa.
Mistä tiedät, että sinun lepopäiväsi on juuri oikea päivä? Minä viikonpäivänä Jumala aloitti luomistyön? Sanoiko Jeesus, että vain lauantaina saa levätä?
1.Mooseksen kirja:
1:1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan.
1:2 Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
1:3 Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli.
1:4 Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.
1:5 Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.
Kuinka pitkä aika on "alussa"? Kuinka kauan oli pimeyttä? Kuinka kauan oli valkeutta? Sitten tuli ehtoo ja aamu, vasta sen jälkeen ensimmäinen päivä.
1.Mooseksen kirja:
2:2 Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Jumala päätti SEITSEMÄNTENÄ päivänä työnsä, mihin aikaan?
Jumala lepäsi SEITSEMÄNTENÄ päivänä, montako tuntia?
Jeesuksen tahdon nurinpäin, koska lauantaina on ehdottomasti pidettävä sapatti. Siis ihminen on sapattia varten.
Johanneksen evankeliumi:
5:18 Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun HÄN ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
Jeesus kumosi sapatin ja myös sanoi Jumalaa Isäksensä.
Valehteliko Jeesus, eikö Jumala olekaan Hänen Isänsä? Keksivätkö juutalaiset vain syitä, että voisivat tappaa Jeesuksen?
VOIKO SELVEMMIN SANOA!
Roomalaiskirje:
10:4 Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
EGW: Kymmenykset tuloistamme ovat ”pyhät Herralle”. Uusi Testamentti ei uudelleen määrää kymmenyslakia, kuten ei Sapatinkaan; molempien voimassaolo oletetaan. The faith I Live By, page 244
EGW MYÖNTÄÄ, että UT:ssa ei ole kymmenys- tai sapattilakia. Tarkoituksella osoittaa oikeaksi nämä lait, sinun pitää olettaa, että ne ovat olemassa kristittyjä varten. Oletammeko myös, että meidän pitäisi kivittää kuoliaiksi sapatinrikkojat, koska sitä ei uudelleen määrätty UT:ssa.
>>>Kirjoitat:
On myös ilmeistä, että Jumala loi ihmisen alunperin sellaiseksi psyykkisesti, että hän tarvitsee vapaaksi kaikesta työstä yhden päivän viikossa.
Muistin, miten Ranskan vallankumouksen aikaan asetettiin 10-päiväinen viikko. Kukaan ei kestänyt sitä, ei eläimet, ei ihmiset, joten oli taas palattava alkuperäiseen 7 päivään
Uskon, mitä sanot. Ehkä olemme psyykisesti levon tarpeessa kuuden päivän jälkeen. Kyllä Luoja tiesi, mitä teki aivoissamme. Ehkä sähkövirrat tekevät stopin, kun rasitumme liikaa.
Nyt on sapatti, siispä toivotan hyvää sapattia teille kaikille.
Minun Isäni yhäti tekee työtä ja Minä myös samoin teen.
Jeesus
Lain ja sapatinkäskyn kumoajan, sillä nämähän ovat Juutalaisten eikä Jeesuksen sanoja ja näin teet itsestäsi valehtelijan.
Laittomuuden ruhtinas ei minua pelasta, vaan Jeesus Kristus, joka oli valmis antamaan Henkensä yhdenkin pienemmän käskyn puolesta, jonka sinä olet rikkonut.
Ehkäpä sapatti ei olekaan yksi pienemmistä käskyistä vaan yksi suuremmista, joka ilmaisee Jumalan Luojana, sillä tuskimpa sinä itsestäsi olet tullut, vaikka uskoisit kehitysoppiin.
Hengellistä työtä taukoamatta.
Sapatti annettiin ihmistä varten Jeesuksen sanojen mukaan.
Ihan oikein olet tulkinnut sapatin tarkoitusta. Onhan se ihmiselle levoksi eikä taakaksi.
Se on kuin enne siitä tulevasta sapatinlevosta, joka on "varmasti tuleva", ihmiselle.
Meidäthän onkin jo siirretty "kuolemasta elämään" ja "Jumalan valtakuntaan" sisälle, joten levon aika on, mitä tulee omiin pelastustekoihin.
5.Ms.5:15
Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.
eräs pyhitetty
Ne, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi Jumalan lain, eivät lainkaan huomioi sitä tosiasiaa, että VL:n aikaan oli voimassa toinen laki - Mooseksen laki eli seremonialaki, joka nimenomaan loppui juuri Jeesuksen ristinkuoleman hetkellä ja juuri siitä todisti tuo Herran temppelin esiripun jumalallinen repäisy tuolla hetkellä.
Silloin VL:n seremoniallinen varjouhripalvelus kohtasi vastakuvansa ja päättyi Jumalan edessä siihen.
Tosin tuo Jeesuksen ristinuhri vaikutti samalla senkin, että jokainen joka siitä lähtien uskoi Jeesukseen ristiinnaulittuna Vapahtajanaan ja Herranaan, sai myös synnit tunnustettuaan kaikki syntinsä anteeksi ja näin Jumalan lain tuomio kumoutui hänen kohdallaan, vrt. Joh. 3:18
"Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen."
Raamattu todistaa kyllä selvästi sapattikäskyn voimassaolon UL:ssa. Pitää vain huomata se tosiasia, että Jumalan laki on muuttumaton kokonaisuus, kuten Jeesus todistaa Matt. 5:17, 18 ja kuten Jaakob todistaa Jaak. 2:10.
Näinollen ei meidän tarvitse erikseen etsiä yhden käskyn, tässä sapattikäskyn voimassaoloa vaan koko Jumalan lain voimassaoloa ja sen suhteen hyvin monet UT:n kohdat vahvistavat Jumalan lain voimassaolon aivan maailman loppuun asti, kuten Ilm. 12:17 ja Ilm. 14:12, jotka kummatkin koskevat profeetallisesti lopun aikaa.
Mitä sitten tulee taas tuohon toiseen asiaan, kymmenystotuuteen, niin jo Jeesus tukee sitä (tosin asettaen oikeuden laupeuden ja uskollisuuden vielä tärkeämmäksi) Matt. 23:23 kohdassa ja Paavali tukee sitä 1. Kor. 9:14 "Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa." (Vaikka ei itse tätä määräystään hyödyntänytkään omalla kohdallaan).
Huomasit kai, että Raamatun todistukset riittävät näissä asioissa - eli perustamme kaiken Raamatun Sanalle emmekä mihinkään muuhun.
P.S. EGW ei myönnä missään sellaista, etteikö UT:ssa löytyisi tukea kymmenys- tai sapattitotuudelle.
Vielä tuosta kivitysasiasta. VT:n seremonialaille, joka lakkautui Jeesuksen ristinkuoleman hetkellä, oli käytännössä tuollaiset rangaistukset, mutta tässä uudessa armonliitossa, jossa Jeesukseen uskovat ovat senjälkeen eläneet, ei tietenkään ole mitään noista rangaistuksista käytössä.
Rangaistus kyllä tulee kerran aikojen lopulla, mutta vain uskottomille - viimeisen tuomion jälkeen.
Jumala ei ole siunannut eikä pyhittänyt mitään muuta viikonpäivää lepopäiväksi kuin viikon seitsemännen päivän, joka on Raamatun mukaan lauantai (ja esim. espanjaksi Sabado).
Lisäksi, Jumala tarkoitti tämän erityisen päivän juuri vapaudeksi työstä, hän tarkoitti sen ilon päiväksi ja ihmisen ja Jumalan erityiseksi yhteyden päiväksi eli myös näin hengellisesti kirkastetuksi päiväksi.
Jos tämän kaiken jälkeen ihminen ei ymmärrä sitä, miksi Jumala todellakin pyhitti tämän päivän IHMISTÄ VARTEN, niin pitää silloin ihmisellä olla suuria ongelmia Raamatun Sanan ymmärtämisessä tai paksu peite silmillä.
Voihan ihminen pitää lepopäivänään minkä tahansa muun viikonpäivän, mutta eivät ne ole pyhitettyjä ja siksi ihmisen on mahdoton niitä pyhittää eli pyhää ei muista päivistä saa tekemälläkään.
VAIN JUMALA VOI PYHITTÄÄ NIIN VALITSEMANSA LEPOPÄIVÄN KUIN VALITSEMANSA IHMISENKIN KRISTUKSESSA JA HÄNEN ANSIOISSAAN.
Näinollen ne - jotka antavat uskossa Kristukseen arvon ja kunnian sille päivälle, jona Jumala (Luoja, Kristus) lepäsi luomistyön päätyttyä ja jona viikonpäivänä hän lepäsi kuolleena haudassa lunastustyön päätettyään - haluavat valtavassa kiitollisuudessa ja vastarakkaudessaan Jumalaansa kohtaan pelastuksensa seurauksena olla kuuliaisia Luojalleen ja Lunastajalleen niin tässä kohdin kuin muissakin.
Se on täysin vapaa rakkaudenvalinta ilman mitään pakkoa!
Jeesus tosiaan sanoi nuo sanat ja vielä asiayhteydessä, jolloin oli kyse sapatista.
Hän tarkoitti sillä sitä, että Jumala, hänen isänsä on koko mailmankaikkeuden Luoja ja hallitsija ja samoin myös Jeesus itse (niin ennen lihaksituloaan kuin taivaaseenastumisensa jälkeen) toimii Luojan ja hallitsijan tehtävässä, johon liittyy se, että Luoja luo jatkuvasti uusia aurinkoja, aurinkokuntia, galakseja jne. ja hallitsee niitä jatkuvasti ilman taukoa. Hänen voimansa, valtansa ja viisautensa on rajaton.
Silti Jumala on asettanut luoduilleen tietyt rajat näiden turvaksi ja suojaksi syntiä vastaan tällä planeetalla, jolla ainoastaan synti yhä vaikuttaa.
Jeesus paransi sapattinakin, mutta se ei olekaan Jumalan lain vastaista - ainoastaan se oli noiden silloisten juutalaisten oppineiden tulkintojen mukaan sapatin vastaista.
Kuten:
5. Moos 5:15
Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. SENTÄHDEN Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.
Miksi pidät kynsin hampain kiinni jostain laista, jonka noudattamatta jättämisestä ei kuitenkaan tuomita?
ONKO LAIN TUOMIO VOIMASSA NIILLE, JOTKA EIVÄT USKO JEESUKSEEN?
""Tosin tuo Jeesuksen ristinuhri vaikutti samalla senkin, että jokainen joka siitä lähtien uskoi Jeesukseen ristiinnaulittuna Vapahtajanaan ja Herranaan, sai myös synnit tunnustettuaan kaikki syntinsä anteeksi ja näin Jumalan lain tuomio kumoutui hänen kohdallaan""
Eikö sinulla ollut mitään sanottavaa Jumalan lepäämisestä? Minua kiinnostaisi tietää, kuinka pitkä oli Jumalan lepoaika, koska Hän vasta seitsemäntenä päivänä lopetti työnsä. Miksi et usko Jumalaa siinä, että Hän asetti sapatin liittonsa merkiksi Itsensä ja israelilaisten välille.
Siis on vain juutalaisten keksintö, että Jeesus olisi Jumalan poika. Juutalaiset jopa korottivat hänet Jumalan vertaiseksi, mitä adventistit eivät voi hyväksyä..... nehän olivat vain juutalaisten sanoja, kuten sapatin kumoaminen.
Et kai sinäkään Jumalasta ole tullut?
Voisitko esittää minulle sen kohdan Raamatusta, missä sanotaan, että sapatti on lauantaina.
Onko ymmärryksessä vikaa?
2:3 Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
JUMALA SIUNASI JA PYHITTI SEITSEMÄNNEN PÄIVÄN, KOSKA HÄN LEPÄSI. (huom! KOSKA HÄN LEPÄSI)
En löydä mitään mainintaa, että Jumala olisi siunannut ja pyhittänyt tuon päivän sinua ja muita varten, eikä Hän mitään mainitse muiden lepäämisestäkään.
Charles Grandison Finney toimi useat vuodet Oberlinin raamattukoulun johtajana. Hän julkaisi kirjoituksiaan The Oberlin Evangelist -lehdessä. Alempana oleva kirjoitus on käännös lehden 16.8.1843 numerossa olleesta artikkelista.
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. (KR38: Gal. 5:1)
Tässä luennossa tulen osoittamaan,
I. MITÄ IES TARKOITTAA?
II. MITÄ TARKOITTAA OLLA SIDOTTUNA IKEESEEN?
III. MITÄ ON VAPAUS, JOSTA TÄSSÄ PUHUTAAN?
IV. KUINKA KRISTUS MEIDÄT VAPAUTTAA?
V. VAARA JOUTUA UUDELLEEN SIDOTUKSI.
VI. KOSKA KRISTITYT OVAT SITEISSÄ?
VII. MIKÄ ON HEIDÄN LÄÄKKEENSÄ?
I. MITÄ IES TARKOITTAA?
Apostolin silmien edessä oli silloinen juutalainen seremonialaki. Se on koko hänen opetuksensa asiayhteys. Judaistiset opettajat olivat saapuneet ja yrittivät kiinnittää kuulijat juutalaisiin rituaaleihin, jotka olisivat parempia kuin evankeliumi. Tästä apostoli oli niin murheissaan kokiessaan sen eroamiseksi Kristuksesta, että hän sanoi heidän langenneen pois armosta, kun lähtivät toimimaan näiden ohjeiden mukaisesti. Mutta asia ei ollut aivan noin yksinkertainen. Hän ei ainoastaan hylännyt seremonialakia ja pitänyt sitä tarpeettomana vastustaen sitä, vaan hän piti sitä eräänä vähimmistä asioista, joita seurakunnan pitäisi ottaa huomioon.
Miksi tämä seremonialaki oli sitova ies? Siksi, että se muutti ihmisen sydämen ottamaan vaarin tästä vaihtoehdosta. Sitova ies on jokainen meille annettu ohje, joka on vastoin sitä mielen asemaa, jossa jo olemme. Tämä periaate on voimassa siitä riippumatta, tulevatko ohjeet Vanhasta tai Uudesta Testamentista. Tämä on aivan yleinen periaate. Sen näkee lapsissakin. Aseta heille jokin vaatimus, joka on vastoin heidän sydäntään, niin tulet huomaamaan, että heidän kuuliaisuutensa ei ole laupiasta vaan pakonomaista – kuin orjuutta. Siispä jokainen vaatimus, joka ei ole samasta hengestä, joka meissä on, on meille orjuuden side.
II. MITÄ TARKOITTAA OLLA SIDOTTUNA IKEESEEN?
1. Jos näemme tehtävän, johon koemme velvollisuuden osallistua, mutta meillä ei ole sydäntä liittyä sen henkeen, niin silloin on kysymys sitovasta ikeestä. Toisaalta meitä painaa velvollisuus ja toisaalta sydän sen hylkää – seurauksena on levottomuus. Siinailla annettu laki oli heille tuskallinen ies tästä syystä. Apostoli sanoo, että se synnyttää sidoksen.
Ihmiset eivät yleensä ole tietoisia tällaisen vaatimuksen vaikutuksista. Siksi myös Paavali sanoi: ”Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin” (Room. 7:9-10). Kun hän näki, mitä häneltä velvollisuutena vaadittiin, mutta hänellä ei ollut sydäntä sille asialle, siitä tuli hänelle loukku. Voit helposti nähdä, mistä siinä oli kysymys. Jos joku toimii vahingollisesti tietämättään, niin se ei silloin ole syntiä. Mutta kun valkeus tunkeutuu hänen mieleensä kyseisessä asiassa, niin asian vahingollinen luonne paljastuu hänelle, ja silloin alkavat kamppailut. Aikaisemmin hän saattoi toimia ilman ongelmia, mutta nyt hänen omatuntonsa on herännyt. Hänen menneisyytensä yhä vaatii jatkamaan samalla tavalla, mutta mitä selkeämmin hän näkee lain, sitä selvemmin hän huomaa olevansa sidoksissa ja toimivansa sydämestään tuon vaatimuksen mukaisesti.
2. Lain kirjaimen täyttäminen ilman sen henkeä, on sitoutumista ikeeseen. Monet suurenmoiset ihmiset alistavat itsensä tarkoin noudattamaan lain jokaista kohtaa, mutta siitä huolimatta he eivät koskaan koe itseään sen paremmiksi. Miksi näin? Koska he palvelevat kirjaimia eikä heidän sydämensä ole siinä, niin mitä tarkemmin he toimittavat palvelustaan, sitä täsmällisempi on heidän omatuntonsa – ja seurauksena on mielen rauhattomuus.
3. Kamppailu lain, evankeliumin tai omantunnon vaatimuksien täyttämiseksi ilman uskoa ja rakkautta, on sidos ikeeseen. Roomalaiskirjeen 7. luku kuvailee tätä tapahtumaa, jossa joku pyrkii tottelemaan lakia ilman sen henkeä, minkä seurauksena on täydellinen epäonnistuminen. Aivan sama tapahtuu ihmisille, jotka alistavat itsensä tottelemaan evankeliumia ilman sen henkeä. He ovat kuin ihminen, joka on takertunut pettävään savikuoppaan. Jokainen yritys kohti kuuliaisuutta näyttää aiheuttavan yhä suuremman epäkuuliaisuuden ja se luo vihamielisyyden evankeliumia kohtaan. Aivan sama tapahtuu, jos yritämme tyydyttää omantuntomme vaatimuksia, kun sydämemme on siihen haluton.
4. Jos otamme kantaaksemme todellisia tai oletettuja velvollisuuksia, joiden tasolla emme ole, niin olemme silloin liikkeellä omilla voimillamme ja joudumme ikeen pauloihin. Jos siis joku ryhtyy tehtävään tai olettaa itsellään olevan joitakin velvollisuuksia ilman niiden henkeä, niin hän toimii omalla voimallaan ja omien päätöstensä perusteella, ilman uskoa, ja on sitä syvemmin siteissä, mitä pitemmälle hän jatkaa, siihen saakka, kunnes hän lopettaa.
5. Liitot, valat, lupaukset jne. joita Kristus ei ole meille osoittanut ja jotka pyrkivät tekemään riippuvuutta, ovat ainoastaan sielun vangitsemista varten. Joskus jotkut allekirjoittavat mitä vakavimpia ja tiukimpia liittoja, joihin he aikovat uppoutua, etteivät uskaltaisi tehdä syntiä. Tulos ei kuitenkaan ole hyvä, sillä sielu joutuu yhä syvemmän tuomion alaiseksi.
Joudut sidoksiin, jos alistut jonkin tekemiseen tai olemiseen tietynlainen ilman Kristuksen hengen johdatusta. Jos alistut johonkin, pakosta tai ilman pakkoa, mutta ilman rakkautta, siitä tulee sinulle ansa, sillä laki synnyttää ikeen sidoksen.
III. MITÄ ON VAPAUS, JOSTA TÄSSÄ PUHUTAAN?
Sanaa ’vapaus’ käytetään kahdessa tarkoituksessa.
(1.) Vapaus on välttämättömyyden tai pakon vastakohta. Tässä mielessä se sisältää vallan valita tai hylätä minkä tahansa kohteen.
(2.) Vapaus on orjuuden vastakohta. Orjuus ei ole, vaikka niin usein ajatellaan, ei-vapaaehtoista palvelua. Nimittäin jokainen työ, jonka orja tekee, on samanlainen, kuin kenen tahansa suorittama työ. Hänen lihaksensa liikkuvat hänen oman tahtonsa perusteella. Orjuus on tila, jossa ihminen kokee olevansa pakotettu valitsemaan kahden pahan välillä. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa, joita kumpaakin hän vihaa. Hän tietää, että hänen on tehtävä työtä tai jouduttava ruoskittavaksi. Hän arvostaa enemmän työntekoa kuin kärsimystä vähentääkseen kärsimyksiään.
Orjuus on sitä, että ihminen kokee olevansa sidottu tiettyyn suuntaan, jota hän ei halua, mutta jonka hän valitsee, ettei kävisi pahemmin. Esimerkiksi henkilö, joka on aviossa ilman rakkautta, saattaa ottaa kantaakseen tuon suhteen velvoitteet, ettei joutuisi eroamaan ja kohtaamaan kaikki ne vaikeudet, jotka siitä seuraisivat. Samoin joku elää vihaamansa hallituksen alaisena, mutta on sille kuuliainen, ettei joutuisi eristetyksi. Se on orjuuden periaate.
Ihminen joutuu toimimaan orjuuden periaatteiden mukaisesti missä maailman kolkassa tahansa, vaikka hän vihaisi tekojaan. Erona saattaa olla vain, että jossakin hän saattaisi joutua ruoskittavaksi, kun taas muualla häntä kohtaisivat toisenlaiset rankaisutoimenpiteet. Niinpä hän valitsee pelon alaisena toimia vihaamallaan tavalla. Lain asiantuntijoiden ja tuomareiden tehtävänä on usein toimia vastoin rakkautta, mutta heidän on siihen alistuttava, ettei pahempaa tapahtuisi. He eivät palvele rakkauden mukaan vaan tekevät sen, mitä vaaditaan, välttyäkseen omantunnon syytöksistä tai Jumalan vihalta.
2. Vapaus on uskossa ja rakkaudessa. Kun ihmiset rakastuvat, he toimivat rakkauden mukaisesti. He ovat niin vapaita, että totellessaan Jumalaa, he tekevät kaiken, mitä pitävät arvokkaana, olipa se käskettyä tai ei, ja näkevät sen suhteessa yleiseen hyvyyteen.
3. Lyhyesti sanottuna, vapaus on hyvätahtoisuutta. Se muodostuu – ei pakon turmiosta – vaan kyseisen vaatimuksen hengestä. Katso ensimmäisen korinttolaiskirjeen 13. lukua. Pane merkille rakkauden ominaisuudet, joihin apostoli viittaa. ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa” (1. Kor. 13:4-8).
Tämä rakkauden ja hyväntahtoisuuden kuvaus osoittaa, että vapaa ihminen luonnostaan toimii näiden vaatimusten mukaisesti. Hän toimii spontaanisesti oikein. Hän toimii sisällään olevan periaatteen mukaisesti ennemmin kuin kuuntelisi ulkopuolellaan olevaa lakia. Hän ei toimi rajoitusten tai pakon saartamana, sillä kuuliaisuus on hänen sisällään, niin kuin Kristus on hänessä. Kristus ei tarvitse lain rangaistuksia vaikuttaakseen kuuliaisuutta, vaan sitä, mitä hän eniten arvostaa yli kaiken muun, sitä hän tekee. Näin on niillä, jotka ovat tässä vapaudessa. He eivät toimi piiskan alaisina.
4. Heitä ei hallita jonkin ylemmän arvovallan voimin, vaan he toimivat spontaanisti oman valintansa mukaisesti. Heidän tarvitsee vain tietää, mikä on Jumalalle otollista, niin he sen tekevät halukkaasti ja mieleltään valmiina. He eivät kiellä sitä, mitä heiltä edellytetään, vaan he tekevät sitä rakkaudesta, joka on vapauden täydellisyys. Kun ihminen on kykenevä valitsemaan minkä tahansa suunnan kaikissa olosuhteissa ja tekee sitä, mitä hän mielii tehdä, se on kaikkein korkeinta vapautta maailmankaikkeudessa. Tätä vapaus on parhaimmillaan.
IV. KUINKA KRISTUS MEIDÄT VAPAUTTAA?
1. Hän ei poista moraalilakia.
2. Hän ei poista päivittäisiä velvollisuuksiamme.
3. Hän ei vähennä ainuttakaan moraalista vaatimusta Vanhassa ja Uudessa Testamentissa.
4. Seremonialain Hän on itse täyttänyt – eikä kenellekään ole mitään velvoitteita niitä kohtaan.
5. Moraalisen lain Hän kirjoittaa sydämemme henkeen. Kuinka suloinen onkaan se tie! Ajattele, miten meidän tulisi hallita lapsiamme. Kuinka ihana perhe olisimme. Kaikki käskymme olisivat myös heidän sydämensä valinta ja me näkisimme kaiken suloisesti tehdyksi. Kun Kristus saa lakinsa hengen meihin ja kun Hän osoittaa meille ulkopuolellamme olevan tehtävän, niin se on jo valmiina sisällämme ja tietenkin se tulee laupiaasti tehdyksi.
6. Hän vapauttaa meidät seuraamaan koko Raamattua yhtä luonnollisesti ja spontaanisesti kuin Häntä itseään. Silloin me olemme yhtä vapaita kuin Hänkin on vapaa – ja kaikki taivaassa ovat vapaita. Jumala – epäilemättä – kokee itsensä sidotuksi hyväntahtoisuuteen, mutta hänen tahtonsa on oikeudenmukainen hänen iankaikkisten vaatimustensa mukaisesti. Siksi Hän on täydellisesti vapaa, ja niin on myös Herra Jeesus Kristus. Juuri tätä vapauttaan Hän meille tarjoaa.
7. Sen hän tekee sisällämme asuvan Hengen kautta. Hän tulee asumaan meihin saadakseen meihin saman mielen, joka on Kristuksella – se on hänen tehtävänsä.
8. Hän tekee sen ilmaisten Kristuksen meissä ja siten saa aikaan sielun täydellisen luottamuksen. Siihen ei käytetä lainkaan fyysistä voimaa. Emmekö mekin toimi samalla tavalla? Me tuomme esiin niitä luonteenpiirteitä, joilla voimme voittaa toisten ihmisten luottamuksen ja rakkauden. Niin myös Kristus ilmaisee luonteensa piirteitä, joilla hän tietää saavuttavansa ihmisten luottamuksen ja joilla hän saa ihmiset samanmielisiksi kanssaan. Hän näyttää heille, että hän on rakkaus, hyvin tietäen, että se on suorin tie saadakseen heidät rakastamaan. Ei ole muuta tietä saada ihmiset hyväntahtoisiksi. Itke, jos haluat, että toisetkin itkevät.
Oleta nyt, että luonnollinen isä on hyväntahtoinen. Hän haluaa tehdä lapsensakin hyväntahtoisiksi. Miten hän sen tekee? Käyttääkö hän piiskaa? Tuputtaako hän heille katkismusta? Ei toki. Hän toimii hyväntahtoisesti heidän nähtensä. Eräs suuri syy siihen, miksi uskovien vanhempien lapset kovin harvoin tulevat kääntymykseen, on se, että heitä on jatkuvasti komenneltu ilman hyväntahtoisuuden piirteitä. Heitä käsketään lukemaan Raamattua, menemään pyhäkouluun ja tekemään tehtävänsä siten, että ne tuntuvat heistä vastenmielisiltä sen sijaan, että ne olisivat innostavia ja mielenkiintoisia. Lieventäkööt vanhemmat kaikki käskynsä riittävällä hyväntahtoisuudella, niin asiat muuttuvat.
Näin Kristus voittaa ihmisten sydämet ja vapauttaa heidät. Kun Hän tuli, tosi uskonnon idea oli lähes kokonaan hävinnyt maailmasta, mutta Hän toimi sen mukaisesti koko sydämestään. Hänen opetuslapsensa katselivat sitä ja syttyivät lopulta itsekin tuleen. Mitä sitten tapahtui? He ravistelivat koko maailmaa sen avulla. Pelkästään tämän hengen ilmestyminen voi tuottaa voiton ja vapauttaa ihmiskunnan. Juuri näin Hän vapauttaa meidät ikeiden siteistä – pakosta noudattaa joitakin seremonialakeja – siteiden hengestä, kirjoittamalla oman lakinsa sydämiimme – pois maailman synnin ja kuoleman ja perkeleen hallinnasta. Tämä on se kirkkauden vapaus, johon Kristus vapauttaa kansansa.
V. VAARA JOUTUA UUDELLEEN SIDOTUKSI
1. Vähäinenkin epäusko tuottaa siteen. Ajattele vaimoa, joka menettää luottamuksen mieheensä jossakin asiassa. Hänen asenteensa ja kuuliaisuutensa kovettuvat taipumattomiksi. Niin on myös uskonnossa. Jos on jotain luottamuksen kaipuuta, kun kokouksenne eivät ole vapaita ja ulosvirtaavia, niin seurauksena on paatumus ja sydämettömyys.
2. Pyhän Hengen murehduttaminen tuottaa siteen. Milloin tahansa, jos Hän vetäytyy mielemme läsnäolosta, seurauksena on välitön lankeaminen siteisiin.
3. Vähäisinkin itsekkyys johtaa siteisiin. Ota huomioon, että tosi uskonto on hyväntahtoisuutta. Siksi vähäinenkin itsekkyys tuottaa siteen.
4. Mikä tahansa erkaneminen Kristuksen mielestä tuottaa siteen. Kukaan ei voi elää ilman Kristusta. Me tarvitsemme Häntä yhtä paljon kuin luonnollista ruokaa. Me säilytämme vapauden vain ajattelemalla Häntä ja pitäen jatkuvasti yhteyttä Hänen kanssaan.
5. Mikä tahansa mielen vaivaaminen vannomisilla, valoilla, liitoilla ja muilla sellaisilla päätöksillä tuottaa siteen. Jos jollakin on Kristuksen Henki, hän ei tarvitse sellaisia ”apuja”, ja jos hänellä ei ole Kristuksen Henkeä, hän ei koskaan saa sitä tällä tavalla. Tunnen ihmisiä, jotka rukoilevat yöt läpeensä, sovittavat itsensä mitä vakavimpiin valoihin ja liittoihin – eivätkä saavuta yhtään mitään. Siinä ei ollut hitustakaan Hänen henkeään. Kun ihminen pyrkii näin kuluttamaan itseään, hän säännöllisesti epäonnistuu.
6. Siteen tuottaa myös omatunto, jos ihminen pyrkii velvollisuudesta täyttämään minkä tahansa muodon tai seremonian, jota Kristus ei ole hänelle tarkoittanut. On hämmästyttävää nähdä, mihin määrään juutalaiset kuormittavat itseään olettaessaan, että seremonialaki heitä siihen velvoittaa. He lisäävät päiviä, traditioita, kymmenyksiä ja puhdistuksia miltei loputtomasti. Samoin on Rooman kirkon laita. Se lisää vannomisia ja lupauksia, pyhiinvaelluksia ja paastoja siihen määrään, että ne tuottavat vain ulkonaisen näytelmän, mutta tuhoavat sielun. Jokainen yritys mukautua vaatimuksiin omavoimaisesti, on riittävä vangitsemaan jokaisen sielun kauhistuttaviin siteisiin.
7. Pyhien päivien ja uskonnollisten tapojen ja seremonioiden lisääminen eivät johda yhtään mihinkään. Jopa protestanttien piirissä Joulua pidetään velvollisuutena. Metodistiveljemme ovat samoin joutuneet siteisiin. Heistä on tärkeää tavan ja omantunnon vuoksi valvoa Uuden Vuoden yö ja olla hereillä vuoden vaihtuessa, olivatpa kuinka väsyneitä tahansa. Myös kuukausikokoukset saattavat olla ies. Totuus on, että meidät on asetettu vastustamaan sellaisia asioita aina, kun niistä on tulossa omantunnon siteitä. Roomalaisen kirkon pyhät päivät ovat niin lukuisia, että monissa katolisissa maissa työmiehestä saa irti varsin vähän.
8. Jos sidot itsesi kirkon liittoihin, erityisesti jos ne ovat hyvän järjen ja rakkauden vastaisia, olet siteissä. Emme ole kuulleet sellaisesta apostolisena aikana ja olen kateellinen heille. Yksi korostaa yhtä, toinen toista, ja ennen pitkää olet ulkona niistä kaikista. ”Miksi rikot liittojamme?” Niinkö? ”Kyllä!” – Tiedän monia tällaisia tapauksia. Rakkauden laki on vapauden täydellinen laki.
VI. KOSKA KRISTITYT OVAT SITEISSÄ?
1. Kun uskonnon velvollisuudet ovat kuorma. Meillä ei ole kuormia, jos olemme vapaudessa. Eräs vanha kirjailija kertoi: ”Etsin kautta luomakunnan löytääkseni jotakin, joka olisi Kristuksen kuorman kaltaista, enkä löytänyt mitään ennen kuin löysin kyyhkysen siivet, jotka sen sijaan, että painaisivat alaspäin, kohottivatkin sielun korkealle.”
2. Kun kunnioitetaan ulkoista muotoa ilman jumalisuuden henkeä ja voimaa. Monet ovat pitäneet tunnollisesti kiinni muodoista vaikka elämä ja henki ovat kadonneet. Heidän pyhyytensä on kuin elämää vailla olevan ruumiin, kuin onton kuoren.
3. Kun omatunto – eikä rakkaus – ajaa heitä eteenpäin. Voi, miten monet yrittävät elää pelkästään omantuntonsa pakottamina ilman hitustakaan rakkautta Kristukseen!
4. Kun heistä tuntuu, että heidän sydämensä ei spontaanisti tee sitä, mitä vaaditaan. Kun elämän vedet eivät spontaanisti virtaa heistä ulos – kun ei ole luonnollista kehotusta rukoilla, antaa köyhille tai tehdä jokin muu työ. Kun ihmisellä on oikea henki, niin ulkoisten käskyjen sijasta he kokevat sisäisesti sielunsa kulkevan oikeaan suuntaan ja he tekevät tehtävänsä laupiaasti iloiten.
5. Kun sielulla ei ole rauhaa eikä se nauti hengellisestä elämästä. Tosi vapaus on nimenomaan rauhaa ja siunauksellista elämää.
VII. MIKÄ ON HEIDÄN LÄÄKKEENSÄ?
1. Ihminen ei koskaan pääse vapauteen minkään lakipitoisen ja sydämettömän yrityksen kautta. Sellainen on vain pahan lopun alku. Se alkaa ulkopuolelta ja yrittää vaikuttaa sisäpuolelle, kun oikea suunta on sisältä ulos. Ihmiset innostuvat joskus tavattomasti ja lähtevät tekemään ja tekemään ja tekemään vaatimuksen alaisina – mutta missä on lepo ja helpotus? Näin on erityisesti, kun kyseessä ovat monet pitkittyneet kokoukset ja erikoiset voimannäytteet, mutta kun kokoukset loppuvat, missä on heidän hengellinen elämänsä useimmissa tapauksissa? En toki ole tällaisia kokouksia vastaan, mutta kylläkin vastustan tapaa, jolla totuutta liian usein julistetaan ja kokousta viedään eteenpäin. Useinhan sytytetään ihmisten herkkyys täyteen tuleen voimallisessa odotuksessa, mutta sitten jätetään sydämet alistamatta rakkaudelle. Sellainen on täysin väärin, koska se saa aikaan vain sydämetöntä lakipitoisuutta.
2. Ainoa lääke on usko Kristukseen ja Hänen verensä käyttäminen tilanteessa. ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” (Joh. 6:29). Heitä koko sielu Hänen varaansa, että saisit ottaa vastaan kuuliaisuuden hengen. Olen usein nähnyt ihmisten kamppailevan ja puurtavan kuukausia ilman menestystä. He eivät olleet tulleet hiukkaakaan paremmiksi eivätkä tulisikaan, vaikka jatkaisivat sillä tavalla tuhansia vuosia. Vasta kun he heittivät itsensä kokonaan Kristuksen varaan, he saivat otetuksi vastaan kuuliaisuuden hengen Häneltä päästäkseen sisälle evankeliumin vapauteen. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä” (Matt. 11:28-30).
HUOMAUTUKSIA
1. Saatoitte nähdä edellä kerrotusta, että lakipitoisen ja evankelisen uskonnon välillä on selvä ero. Lakipitoinen uskonto toimii ilman rakkautta, mutta evankeliumin uskonto rakkauden kautta. Eräs veli sanoi kerran, ettei hän ymmärrä tätä eroa. Miksi on olennaista erottaa nämä toisistaan? Oletetaan, että meillä on tässä tosi kristitty sekä lakipitoinen uskova. Tosi kristitty toimii rakkaudesta käsin, mutta lakipitoinen ilman rakkautta. Teot näyttävät samoilta, mutta toinen on vapaa ja toinen on orja näissä teoissaan.
2. Moraalista lakia sanotaan vapauden täydelliseksi laiksi. Se on annettu elämää varten. Kun sen henkeä tottelee, se tuottaa elämän. Mutta miksi ihmiset kokevat sen kuolemaksi? Siksi, että jos sen henki menetetään, kirjain kuolettaa. Jos se on lakipitoinen – sitä noudatetaan ilman sydäntä – se tuottaa tappion eikä vapautusta.
3. Katso, mitä tarkoitetaan tässä: ”Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla” (Gal. 5:18) ja tässä: ”Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla” (Room. 6:14). Ei ole tarkoituksena tuhota lakia, vaan sen henki on tullut heidän laikseen. He eivät ole lain alla niin, että kokisivat rangaistuksen painostusta, joka pakottaisi heidät tekoihin.
4. Monet kokevat, että heidän uskontonsa on pelkkää orjuutta, loputonta kiipeämistä ylämäkeen. Heidän sydämensä sanoo: ”On vaikea totella ja vielä vaikeampaa rakastaa.” He ovat tietämättömiä uskonnon luonteesta. Se on maailman helpoin asia niille, jotka tietävät asian. Lakipitoiset valittavat tästä maailmasta, että se on paha, vaikea elettäväksi, vaikea tehdä oikein. Mutta maailma ei ole niin paha kuin he luulevat. Uskonto ei tee sitä vaikeammaksi vaan helpommaksi.
Ongelma on siinä, että ne, jotka kokevat maailman pahaksi, omaavat pahan sydämen, ja jos he kokevat vaikeaksi totella Jumalaa, se johtuu siitä, että heillä ei ole kuuliaisuuden henkeä. Jos siis heillä on tämä väärä uskonto, niin he ovat täysin petettyjä luulemaan, että toisilla on samanlaista. Jos he näkevät jonkun olevan täynnä iloa, he sanovat, että tämä on petetty. He eivät koe iloa itsessään ja ihmettelevät, kuinka jollakin voi olla. Sitten he nostavat esiin roomalaiskirjeen seitsemännen luvun, joka edustaa täydellistä tappiota. He ovat aina epäileviä, kun näkevät vapauden hengen ilmestyvän. Heistä näyttää omituiselta, että joku iloitsee, ja miltei kompastuvat, jos joku miltei tanssii ilosta päästyään siteistä – eikä se heistä ole lainkaan hauskaa.
Katsohan työn raskauttamaa orjaa, joka juuri on vapautettu. Eihän se ole kummallista, että hän hyppii pelkästä ilosta? Näin on kristitynkin laita ja Raamattu kehottaa heitä iloitsemaan, mutta lakipitoinen ei sitä ymmärrä vaan luulee, että tämä on saanut riivaajan. Olen joskus kuullut ihmisten sanovan: ”Ei tuo ole aitoa – se on jotain fanaattista.” Sitten he kääntyvät jonkun kalpean orjan puoleen, joka raahaa kuollutta ruumistaan mukanaan, huokailevat hänen kuormaansa ja sanovat: ”Hän on tosi nöyrä eikä ole mikään näkyjen näkijä.”
5. Useimmilla ei ole mitään käsitystä evankeliumin vapaudesta. He ovat tehneet uskonnosta arvokkaan ammatin ja raatavat sen tehtävissä, mutta mitä vapaus merkitsee, sitä he eivät tiedä – ja ehkä he ovat jopa evankeliumin saarnaajia! Eiväthän sellaiset kaipaa vapautta! Äskettäin kuulin eräästä herätyksestä, jossa sananpalvelija oli sanonut kyselijöille, ”älkää odottako onnellisuutta tässä maailmassa; sellainen en ole koskaan ollut enkä tule olemaan ennen kuin vasta taivaassa. En edes tiedä, mitä ilo on tässä uskonnossa”.
Sellaisissa neuvoissa on perustavaa laatua oleva virhe. Ei onnellinen! Jos olisin ollut paikalla, kun joku sananpalvelija puhuu tuollaista, olisin sanonut hänelle, että hän ei ole edes kääntynyt, jos hänen kokemuksensa ovat tuollaiset. On myös mahdollista, että lakipitoista uskontoa on teroitettu kääntyneelle henkilölle lakipitoisten sananpalvelijoiden tai lakipitoisten professorien taholta. Voi, miten monet ovatkaan juuri samassa pisteessä – peloissaan, koska eivät löydä muutakaan tietä, sillä pelko johtaa harhoihin! On aivan ilmeistä, että uskonto, joka ei tuota läsnä olevaa rauhaa ja siunauksellisuutta, ei ole rakkauden evankeliumia – siksi se on väärää.
6. Jokainen neuvo, joka pakottaa johonkin tehtävään ilman Kristusta, on kuin vaatimus työstä ilman ruokaa, mikä johtaa siteisiin. Se on kuin vaatisi israelilaisia tekemään tiiliä ilman olkia, ja ne, jotka sellaisia neuvoja antavat, olisivat oikeutettuja piiskaamaan ja ruoskimaan ja tekemään väkivaltaa Jumalan seurakunnalle saadakseen aikaan sen vähäisen, mitä heistä voi irrota. Pidä kiinni tehtävästä ilman Kristusta, niin lakipitoisuus on ilmeinen. He kuolevat nälkään ilman Kristusta. Mutta näytä heille Kristus, niin heidän työnsä on voimallista.
7. Toinen äärimmäisyys on pitää kiinni Kristuksesta ilman työkutsua. Silloin päädymme antinomismiin eli laittomuuteen. Seurakunnan ruokkiminen Kristuksella ja heidän jättämisensä passiivisiksi, toimintaa vaille, saa heidät kärsimään uskonnollisesta ruuansulatushäiriöstä. Mutta anna heille oikeaa ruokaa ja riittävästi työtä, niin he menestyvät. Ottakaamme vastaan leipää, joka tulee taivaasta, niin saamme hengellistä parantumista – myös ruumiillista parantumista, jos vain meillä on tarpeeksi työtä pysyäksemme mukana rakentamisessa.
8. Jos otamme tosissamme vastaan monien opettajien ja professorien tunnustuksia, niin on todettava, että he ovat siteissä. Tätä tosiasiaa olen punninnut mielessäni pitkän aikaa. Tein vuosien ajan työtä saadakseni syntiset kääntymään, mutta näin heidän lankeavan siteisiin lakipitoisten sanapalvelijoiden toimesta. Tein töitä ja rukoilin heidän puolestaan monia vuosia ja teen sitä yhä, mutta silti näen, että he tietävät vapaudesta hyvin vähän. Heidän ulkonäkönsä sisältää kysymyksen: ”Tämäkö on kristillisyyttä? Onko tämä kehuttu uskonto Kristuksesta? Miten tämä eroaa juutalaisuskonnosta?”
Eräs mies sanoi minulle täysin rehellisesti vaikka epäkunnioittavin sanoin: ”Evankeliumi ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla.” Hän oli huomannut, että evankeliumi lupaa vapauden, mutta hän ei ollut löytänyt sitä. Kuinka monet sanoisivat aivan samaa, jos he puhuisivat sydämensä kyllyydestä. He sanoisivat: ”Evankeliumi ei ole sitä, mitä apostolit sanoivat sen olevan.” Sielu parka, niin se on, mutta todellisuudessa et ole saanut siitä otetta. Maista ja katso. Tule evankeliumijuhlaan. Olet tarponut riittävän kauan sitä vuorta. Et voi odottaa Kristuksen saavan sinut vapaaksi, jos käännät Hänelle selkäsi.
9. Kun evankeliumin voima on kadonnut, muotojumalisuus kovettaa sydämen ja tekee ihmisestä fariseuksen ja ulkokultaisen päivästä toiseen. Mitä ihminen voisi tehdä? Jättää ammattinsa, lopettaa rukoukset ja mennä takaisin maailmaan? Ei, vaan rakastaa ja palvella hengessä. Mutta jos et halua tehdä siten, niin luovu tehtävistäsi, se on neuvoni. Epäiletkö, tahtoisiko Jumala todella sinun luopuvan tehtävistäsi, vai tahtoisiko Hän, että elät muotojumalisuudessa ja sydäntä vailla olevassa kuuliaisuudessa? ”Oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos” (Ilm. 3:15-16). Kuinka inhottavia Hänestä ovat pilkkaajat ja hänen pyhän tahtonsa orjamaiset kuulijat! Kristus ei voi pitää heitä sisällään, hän oksentaa heidät ulos. En siis suosittele luopumusta vaan tuomitsen ulkokultaisuuden ja tuon sinut Kristuksen yhteyteen.
10. Ainoastaan ne, jotka ovat kokeneet tämän vapauden, voivat vapautta ymmärtää, mutta heillä ei ole sanoja sen kuvailemiseen.
11. Monet laittomuuden (antinomismin) vastustajat ovat lakipitoisia, mutta molemmat ovat kauhistus Jumalalle.
12. Kun paimenet yrittävät ajaa laumaa eteenpäin sen sijaan, että johtaisivat laumaa, he virittävät ansan heidän eteensä. Me emme saa ihmisiä rakastamaan piiskaamalla ja ajamalla heitä eteenpäin. Jumala on antanut lakinsa rangaistuksineen, mutta Hän avaa siunatun sydämensä saadakseen aikaan rakkautta. Rakkaat, onko keskuudessanne ketään siteissä? Oletteko jättäneet ensimmäisen rakkautenne? Onko joku sanonut, että teidän on laskeuduttava nöyryytyksen laaksoon, ja oletteko menneet? Voi, mikä erehdys! Sinunhan olisi pitänyt nousta vuorelle uskoen. Mitä todellinen nöyryys on? Haluatko palata ensimmäisen rakkautesi luokse? Sitoutuisitko antamaan sielusi Hänelle, uskolliselle Luojallesi? Tulkaamme kaikki Kristuksen luo ottamaan vastaan vapautemme.
C.G. FINNEY,
Herran Jeesuksen Kristuksen palvelija.
http://www.kolumbus.fi/kmalmirae/Finney/finney2.htm
====================
http://www.luterilainen.com/index.php?option=com_content&task=view&id=1&Itemid=72
10.
Milloin Jumala antoi lakinsa ihmiselle?
Jumala antoi lain ensi kerran jo luomisessa. Silloin hän kirjoitti sen ihmisen sydämeen eli sisimpää siten, että ihminen tunsi Jumalan tahdon täydellisesti ja eli sen mukaan.
Syntiinlankeemuksessa Jumalan lain tuntemus himmeni. Siitä jäi siis vielä jotain tietoa jäljelle, mutta se ei ole enää selkeätä eikä täydellistä, saati sitten, että ihminen kykenisi elämään Jumalan tahdon mukaan.
Lakin, jonka Jumala kirjoitti ihmisen sydämen luomisessa, vaikuttaa vielä himmentyneenä omassatunnossa.
Toisen kerran Jumala antoi lakinsa Mooseksen kautta Siinain vuorella.
.........
11.
Mitkä kolme lakia Jumala antoi Siinailla?
Jumala antoi Moosekselle Siinailla: 1. Luonnollisen lain, 2. seremonialain ja 3. valtiollisen lain.
1. Luonnollinen laki oli sama laki, jonka hän jo luomisessa kirjoitti ihmisen sydämeen. Nyt hän antoi sen kahteen kivitauluun kirjoitettuna kymmenessä käskyssä. Kaikki, mikä niissä on luonnollista lakia, koskee meitä ja kaikkia ihmisiä.
5 Moos. 4:13: Hän ilmoitti teille liittonsa, jonka hän käski teidän pitää, nimittäin ne kymmenen käskysanaa. Ja hän kirjoitti ne kahteen kivitauluun.
2. Seremonialaki oli laki jumalanpalvelusmenoista ja muista säännöistä, joita Israelin kansan tuli noudattaa. Ne ennustivat vertauskuvallisesti luvatusta Vapahtajasta, joka tuli ihmiseksi tämän kansan keskelle.
Näillä säädöksillä Jumala piti Israelin erillään pakanakansoista Vanhan liiton aikana ja opetti sitä odottamaan tulevaa Vapahtajaa.
.
http://www.sley.fi/luennot/Raamattu/Vt/Vanhan_testamentin_yleisluennot/2Moos13-31A.htm
5. Jeesus ja laki
Jeesus ei hylännyt lakia, vaan eli sen mukaan. Toisinaan hän aivan ilmeisesti juutalaisia yllyttääkseen asettui lain yläpuolelle ("Minä sanon teille" Matt. 5:28. Hän tarkensi useaan otteeseen lain määräyksiä ja selitti käskyjen tarkoitusta Jumalan antamin valtuuksin. Erityisen voimakkaasti Jeesus hyökkäsi isien perinnäissääntöjä vastaan. Ne eivät olleet hänen mukaansa lain suoja vaan sen vastustaja. Tämä käy ilmi esim. Mark. 7:5-13). Erityisesti sapattisäännöstöstä piittaamattomuus loukkasi juutalaisia ja synnytti sitä vihaa, joka huipentui Jeesuksen ristiinnaulitsemisessa Golgatalla.
6. Kristityt ja laki
Kirkon syntymisen jälkeen juutalaiskristityt pysyivät temppelikultin ja juutalaisen hurskauden yhteydessä niin kauan kuin se oli heille mahdollista. Sen sijaan pakanoita ei velvoitettu noudattamaan Mooseksen lakia. Heidän tulee karttaa ainoastaan muutamia asioita, jotka ovat läsnäoleville juutalaisille loukkaukseksi (Apt. 15). Nämä säännöt ovat jonkinlainen minimin minimi, jonka avulla yhteys kirkossa voi säilyä juutalaisten ja pakanoiden välillä. Tooran seremonialaki on kristittyjen osalta kumottu. Jeesus teki Hebrealaiskirjeen mukaan lain täyttämisellään turhiksi kaikki uhrit, jotka olivatkin hänen vain uhrinsa esikuvia. Sen sijaan moraalisella lailla, nimenomaan kymmenen käskyn lailla, on edelleen merkityksensä kristityille. Yhteiskunnallisen vaikutuksensa lisäksi se tuottaa ihmisille synnintunnon (Room. 3:19, 1 Tim. 1:8-11) sekä ohjaa uskovaa elämään Jumalan tahdon tiellä. (Suositeltava kirja: Martti Luther, Laki ja evankeliumi. Tässä kirjassa Luther paneutuu antinomilaiskiistojen pyörteissä syvällisesti tähän kysymykseen).
=========
Edellä olevasta ymmärrän, ettei Jeesus velvoita noudattamaan seremonialakia eikä sitä isien perinnäissääntöjä, mitkä Jeesuskin tuomitsi, ts. tulkinnat lain suojasta.
Tämä tulkinta, lainsuojasta, isienperinnäissännöstä voidaan katsoa tämä sunnuntain asettaminen pyhäksi, jos se rinnastetaan sapatin arvoiseksi tahi jopa sen kumoamiseksi.
Terveisin korvesta.. nälkämaasta. T.P.
1. Moos. 2:3, jota lainasit osoittaa Jumalan siis siunanneen ja pyhittäneen viikon seitsemännen päivän eli sapatin lepopäiväksi.
Siinailla Jumala täsmensi tämän lepopäiväkäskyksi seuraavilla sanoilla, jotka kohdistetaan kaikille ihmisille, jotka tulevat hänen pyhään liittoonsa, joko vanhaan tai uuteen liittoon.
Tämä käsky kuuluu näin: "Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen."
2. Moos. 20:8 - 11.
Lepopäiväkäsky on yksi Jumalan lain käskyistä, jotka ovat muuttumattomina voimassa ainakin maailman loppuun asti Jeesuksen julistuksen mukaan Matt. 5:17, 18.
Myös Ilm. 12:17 ja 14:12 osoittavat vahvasti, että tämä pyhä laki on voimassa vielä aivan maailman lopputapahtumien kuten viimeisten vainonaikojan ja pedon merkin toteutumisen aikanakin.
Näinollen olen ehdottoman vakuuttunut, että sapatti on todella IHMISTÄ VARTEN eikä vain juutalaisia varten - siis koko ihmiskuntaa varten ajan loppuun asti.
Jumalan laki yleensä on meidän siunaukseksemme, varjelukseksemme synnin orjuudelta, koska tämä laki paljastaa synnin, ks. Room. 3:20 ja senjälkeen Pyhä Henki johtaa meidät Jumalan armoistuimen eteen eli hengellisesti Jeesuksen ristin juurelle saamaan lain rikkomisemme eli syntimme anteeksi.
Näin Jumala ohjaa meitä pysymään loppuun asti sillä kaidalla ja pyhällä Kristus-tiellä.
Vielä todistus siitä, että tuo viikon raamatullinen seitsemäs päivä eli sapatti on todellakin lauantai.
Se paljastuu Luuk. 23:54 - 24:1, josta paljastuu että oli sapatin valmistuspäivä eli perjantai (pitkäperjantai) kun Jeesus ristiinnaulittiin.
Jae 54 myös paljastaa että sapatti oli alkamaisillaan (sehän alkaa raamatullisesti auringon laskiessa - Juudeassa noin klo 18.00).
Jae 56 paljastaa, että "sapatin he viettivät hiljaisuudessa." Pyhän lepopäivän kyseiset naiset pyhittivät Jumalan käskyn mukaan ja Jeesus lepäsi sen kuolonunessa haudassa täytettyään suurimman inhimillis-jumalallisen työnsä.
Matt. 24:1 taas vahvistaa, että Jeesus nousi viikon ensimmäisenä päivänä kuolleista eli sunnuntaiaamuna. Se on Raamatun totuus!
Minun raamatusta ei löydy perjantaita, eikä pitkäperjantaita. Ei raamatussa sanota, että sapatin valmistuspäivä on perjantai.
""silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.""
JOKA SINUN PORTEISSASI ON, missä ihmeen porteissa?
Uudemmassa käännöksessä "SINUN KAUPUNGISSASI", siis vain yhdessä kaupungissa. Voisitko paljastaa sen kaupungin nimen?
Minä en asu "SINUN PORTEISSASI", JOTEN RAAMATUN MUKAAN SAPATTI EI MINULLE KUULU!
EGW: Kymmenykset tuloistamme ovat ”pyhät Herralle”. Uusi Testamentti ei uudelleen määrää kymmenyslakia, kuten ei Sapatinkaan; molempien voimassaolo OLETETAAN. The faith I Live By, page 244
Valehtelet suoraan, jos sanot, että Jeesus ei muuttanut käskyjä. Pitäisiköhän sinun lukea Raamattua "MUTTA MINÄ (JEESUS) SANON TEILLE......".
Roomalaiskirje:
10:4 Sillä Kristus on LAIN LOPPU, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.
SINÄKIN OLET JUUTALAINEN ---------
Johanneksen evankeliumi:
5:18 Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
"mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi;"
SEITSEMÄNTENÄ päivänä, ei SEITSEMÄNNEN päivän, miksi sinä lepäät koko vuorokauden?
Kuinka kauan Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä?
Minäkin lepään noin kahdeksan tuntia seitsemäntenä päivänä, riittääkö se?
Sapattina eli lepopäivänä lepäämisellä ei suinkaan tarkoiteta yölevon lisäksi mitään muuta kirjaimellista lepoa vaan lakkaamista ansiotyöstä ja muista omista teoista, joita ei välttämätön tarve (kuten maataloudessa karjan hoito) ja kristillinen rakkaus vaadi hätätilanteessa toteuttamaan.
Raamatun alkukielien tekstien sisältö tekee täysin selväksi edelläesitetyn.
On todellakin IHMISTÄ VARTEN se, että ihminen saa oikein Jumalansa luvalla olla vapaa kaikesta työstä yhtenä päivänä viikossa ja saada silloin erityistä pyhään tarkoitukseen Jumalan pyhittämää aikaa Jumalan, Luojan ja Lunastajan lähellä olemista varten. Se on ihmiselle niin henkisesti kuin varsinkin hengellisesti erittäin tarpeellista.
Tämä aika osoittaa niin hyvin tämän siunauksen hylkäämisen vaarallisuuden - ihmiset "loppuunpalavat", masentuvat ja menettävät uskonsakin sen hylkäämisen seurauksena.
Jos vain tutkisit Raamatun alkukielien tekstejä ja vertaisit sen mukaan viikonpäiviä meidän tuntemiimme viikonpäiviin, niin tulisit vakuuttuneeksi, että Raamattu tarkoittaa vain ja yksin meidän perjantaitamme nimityksellä "valmistuspäivä" ja
meidän lauantaitamme nimityksellä "sapatti" sekä
meidän sunnuntaitamme nimityksellä "viikon ensimmäinen päivä".
Tämä kaikki on ehdottoman selvää faktaa niille, jotka ovat nämä asiat tutkineet täysin perusteellisesti.
Tietämättömyydessä voi tietysti aina esittää omia väittämiään, mutta ne ovat tietenkin omassa arvossaan. Kannattaa siis ottaa selvää asioista - oikein tosissaan.
Laupeudentöitä Herralle vapaaehtoistyöntekijänä - sitä lepopäivä on.
Joh 5:16-18 :
16 Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.
17 Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".
18 Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
Hyvä on myös kiitollisuutta osoittaa muistelemalla, kuinka Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala vapautti Israelin Egyptistä, yhä vapauttaa. Sekä muistaa omaa vapautumistaan Jumalan lasten vapauteen Vapahtajan ansiosta.
5. Moos 5:15
Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sentähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.
Room. 8:21
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Gal. 5:1
Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
Gal. 5:13
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
Jeesuksesta sapatin kumoajan ahtailla mielipiteillään.
Jeesus valaisi heille oikean sapatin viettotavan velvollisuudet nostaa härkä kaivosta ja auttaa hädänalaisia.
Lainkumoajat näkevät siinä mahdollisuuden vääristellä Juutalaisten sanojen kautta Jeesuksen sanojen merkitystä: Sapattina on lupa tehdä hyvää.
Vai ainoastaan hyvää tekemällä saa sapatin rikkoa ellenisti? Toki - ja sama koskee arkipäiviä.
Joka päivä on pyhitettävä Herralle, vaikka päivät ja maailma ihmistä varten ovatkin.
Mitäs hyvää siinä on, että iso lössi kahlaa viljapellon poikki ja tähkäpäitäkin nälkäänsä riipii sieltä täältä? Jeesustahan tästäkin opetuslasten hölmöilystä syytettiin. Aivan oikein syytettiin, sillä Hän lienee kävellyt etummaisten joukossa.
Tuo Luoja osaa yhä hajottaa maahan vahaa ja rakentaa Uutta. ei Ellen sitä voi estää kuin vain piskuisen jäännöksensä osalta.
Eräs lainkumoaja Paavalin tapaan
Ole liian tyhmä neuvomaan, vaikka ei ole asiasta tietoakaan.
Apost. 17:30.
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
31. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista."
Hes. 20:12
Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät.
Hes. 20:20
ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Jokainen voi luottaa siihen, että saa sillä hetkellä ylhäältä sanoja. Riittää kun tuntee Jeesus-nimen henkilökohtaisella tavalla, Joh.17:26.
Joh 17:26
Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.".
5.Mooses 5:15
Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää. [2. Moos. 6:6].
Siksi kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus ja uskottava evankeliumi ja alettava viettää sapattia sen muistoksi ja kunniaksi, kun Herra vapautti omaisuuskansansa Israelin ulos Egyptin orjuudesta.
Ja rukoiltava, ettei se taas joutuisi sinne.